Hei !
Toivottavasti joku jaksaisi lukea ja vastata..
Olen puoliksi ulkomaalainen ja olen aina saanut kärsiä hieman normaalia vilkkaamman ja ehkä ''päällekäyvän'' luonteeni vuoksi.
Olen sosiaalinen ja puhelias ja harrastan näyttelemistä. Pukeutuminen ja ulkonäkö ovat intressejäni (tulee osana kulttuuriani) Suomalainen ihannekäytös (hiljaisuus,nöyryys...) poikkeaa paljon minun käyttäytymisestäni.
Muistan peruskoulussa, että aina jos joku jäi ulkopuolelle - se olin minä.
Lukion eka vuosi on takana ja tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan ystävystyminen kanssani. Nyt kesälomalla en kuule paljoa kenestäkään mitään, kukaan ei ole halukas tapaamaan. Turha kysyä, kun eivät vaan halua.
Minulla on paljon tuttuja, mutta ei läheisiä ystäväsuhteita kovinkaan montaa. Paljon miespuoleisia ystäviä, joiden taja-ajatuksista en kuitenkaan tiedä.
Kaikki läheisemmät ystävyyssuhteeni löytyvät ulkomaalaisista piireistä. Haluaisin tutustua suomalaisiin.
Nyt olen alkanut seurustelemaan ja poikaystävän kanssa aika kuluu hienosti, mutta yksinäisyydentunne vaivaa minua päivittäin.
Hän ei tiedä että en tunne olevani täällä Suomessa aina ihan kotonani.
Mitä voin tehdä? Mistä saada voimia yrittää vielä löytää ystäviä, kun tuntuu että kaikilla on jo omansa ?
Toivottavasti joku jaksaisi lukea ja vastata..
Olen puoliksi ulkomaalainen ja olen aina saanut kärsiä hieman normaalia vilkkaamman ja ehkä ''päällekäyvän'' luonteeni vuoksi.
Olen sosiaalinen ja puhelias ja harrastan näyttelemistä. Pukeutuminen ja ulkonäkö ovat intressejäni (tulee osana kulttuuriani) Suomalainen ihannekäytös (hiljaisuus,nöyryys...) poikkeaa paljon minun käyttäytymisestäni.
Muistan peruskoulussa, että aina jos joku jäi ulkopuolelle - se olin minä.
Lukion eka vuosi on takana ja tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta ketään ei tunnu kiinnostavan ystävystyminen kanssani. Nyt kesälomalla en kuule paljoa kenestäkään mitään, kukaan ei ole halukas tapaamaan. Turha kysyä, kun eivät vaan halua.
Minulla on paljon tuttuja, mutta ei läheisiä ystäväsuhteita kovinkaan montaa. Paljon miespuoleisia ystäviä, joiden taja-ajatuksista en kuitenkaan tiedä.
Kaikki läheisemmät ystävyyssuhteeni löytyvät ulkomaalaisista piireistä. Haluaisin tutustua suomalaisiin.
Nyt olen alkanut seurustelemaan ja poikaystävän kanssa aika kuluu hienosti, mutta yksinäisyydentunne vaivaa minua päivittäin.
Hän ei tiedä että en tunne olevani täällä Suomessa aina ihan kotonani.
Mitä voin tehdä? Mistä saada voimia yrittää vielä löytää ystäviä, kun tuntuu että kaikilla on jo omansa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun viesti ois voinut olla mun kirjoittama. Mulla oli aivan sama tilanne. Ratkaisin itse saman ongelman lähtemällä ulkomaille. En jaksa tylsiä ja nirppanokkaisia suomalaisia. Aina koitin ystäviä saada, mutta jostain syystä en vain koskaan kelvannut. Ulkomailta olen saanut muutaman erittäin hyvän ystävän ja siitä olen hyvin kiitollinen. Poikaystäviä ja sen tapaisiakin on ollut vaikka muille jakaa. Suomeen en ole palaamassa pitkään aikaan. Ei se ole vain sen arvoista! Olin itse täsmälleen samassa tilanteessa vähän yli vuosi sitten. Minulla oli poikaystävä, mutta päätin, että oma onni on tärkeämpää...olenhan kuitenkin todella nuori vielä. Lähdin siis takaisin ulkomaille ja nyt kun mietin niin en olisii voinut parempaa ratkaisua tehdä ja nyt kyllä kaduttaisi jos en olisi lähtenyt. Unohda suomalaiset ja mene sinne missä sinulla on oikeita ystäviä. Siellä se onni on. Ei se helppoa ole ja olen minä täälläkin yksinäinen aina välillä, mutta tilanne on kuitenkin paljon parempi täällä kuin Suomessa.
Jos kerran olet "päällekäyvä" ja vaikutat elävässä elämässä yhtä ylimieliseltä ja nirppanokkaiselta kuin mitä kirjoituksestasi huokuu, niin eihän se ihme ole jos ihmiset eivät jaksa.
Kai tunnet vanhan totuuden: muita et voi muuttaa, itseäsi vain.
Jollet ole halukas itse muuttumaan, niin turha valittaa.
kova arvostelemaan poikaystävääsi kavereillesi ja vastoin kavereitasi muille? näetkö peilissä vain virheettömän ihmisen joka ei ole muka omalla käytöksellään karkoittanut ihmisiä luotaan?
En tapaamatta väitä että viestiketjun aloittaja olisi edellä mainitun kaltainen, mutta monille nuo asiat ovat syy yksinäisyyteen tai ystävien harvalukuisuuteen. Kuten aikaisemmin tänne kirjoittanut sanoi; muutos lähtee itsestä. Äskeiseen lisäisin; oletko tarpeeksi rohkea katsomaan itseäsi pintaa syvemmälle..
Tulen kaikkien kanssa hyvin toimeen ilman mtn ongelmia ja pidän muiden huomioonottamisesta. Kuitenkaan en koskaan saa mitään kiitosta siitä. Vaikka kyselen aina koulukavereiden kuulumiset ja osoitan kohteliaisuuksia, minä harvoin saan niitä takaisin.
Monet ulkomaalaiset taitavat paremmin small talkin ja ihmisten huomioonottamisen. Silti haluaisin suomalaisia kavereita, jos täällä kerran asun.
..perus suomalaisista on usein vaikeaa ottaa kehuja vastaan toteamatta perään että no enhän minä.. Olemme siis usein vaatimattomia. Olemme myös huonoja antamaan niitä muille.
Kuulostaa tutulle tuo sinun tunne. Kuvaelmasi itsestäsi sopii erittäin hyvin myös minuun.. Mistä päin Suomea olet? Voisitko antaa meiliosoitteen ni voitas kirjotella?