Onko joku onnistunut....

Lähinnä lenkkeily tilanteissa ( 3 x vrk) poukkoilua ja vetämistä. Kokeiltu on erilaisia pantoja, valjaita yms.Koiratovereita nähdessä koira sekoilee tosiaan, vaikka vihainen ei ole missään mielessä. Toveri ei ota katsekontakstia mielellään, eikä juurikaan lenkkeillessä tottele. Istuttaminen auttaa hiukan ja katseen tavoittelu. Tosin kyseessä on nuorukainen 2v, että toivottavasti jossain vaiheessa rauhoittuu.

Juustopään omist kirjoitti:

Lähinnä lenkkeily tilanteissa ( 3 x vrk) poukkoilua ja vetämistä. Kokeiltu on erilaisia pantoja, valjaita yms.Koiratovereita nähdessä koira sekoilee tosiaan, vaikka vihainen ei ole missään mielessä. Toveri ei ota katsekontakstia mielellään, eikä juurikaan lenkkeillessä tottele. Istuttaminen auttaa hiukan ja katseen tavoittelu. Tosin kyseessä on nuorukainen 2v, että toivottavasti jossain vaiheessa rauhoittuu.

Lue lisää

töitä tehdä. Ennemmin tai todennäköisesti myöhemmin sinnikkyys palkitaan. Tämä vaatii periksiantamattomuutta, vaikka sitten joutuisi tunnin seisoa vaan paikallaan remminollessa jousen kireänä. Tiedän ettei aina olisi aikaa näihin taisteluihin kun aamulenkiltä pitäisi töihinkin päästä ajoissa. Pitkää pinnaa ja sisua, niin kyllä se siitä. Itse huomasin tehneeni virheen alussa kun päästin koiran tutustumaan toisiin sen vetäessä. Näinhän se sai siitä vetämisestä palkankin vielä! No, nyt kuitenki koiran käytös remmissä ok, mutta aika-ajoin siitä täytyy pitää muistutusjakso.

eteen saa tosissaan kirjoitti:

töitä tehdä. Ennemmin tai todennäköisesti myöhemmin sinnikkyys palkitaan. Tämä vaatii periksiantamattomuutta, vaikka sitten joutuisi tunnin seisoa vaan paikallaan remminollessa jousen kireänä. Tiedän ettei aina olisi aikaa näihin taisteluihin kun aamulenkiltä pitäisi töihinkin päästä ajoissa. Pitkää pinnaa ja sisua, niin kyllä se siitä. Itse huomasin tehneeni virheen alussa kun päästin koiran tutustumaan toisiin sen vetäessä. Näinhän se sai siitä vetämisestä palkankin vielä! No, nyt kuitenki koiran käytös remmissä ok, mutta aika-ajoin siitä täytyy pitää muistutusjakso.

Lue lisää

Kiitos paljon, en tolta kannalta ajattellutkaan. Pitkää pinnaa vaaditaan kyllä ja lajitovereita nähdessä toveri innostuu vallan kamalasti.

Usko välillä tuntuu menevän!!!

Juustopään omist kirjoitti:

Lähinnä lenkkeily tilanteissa ( 3 x vrk) poukkoilua ja vetämistä. Kokeiltu on erilaisia pantoja, valjaita yms.Koiratovereita nähdessä koira sekoilee tosiaan, vaikka vihainen ei ole missään mielessä. Toveri ei ota katsekontakstia mielellään, eikä juurikaan lenkkeillessä tottele. Istuttaminen auttaa hiukan ja katseen tavoittelu. Tosin kyseessä on nuorukainen 2v, että toivottavasti jossain vaiheessa rauhoittuu.

Lue lisää

Onko niiden kokeiltujen pantojen joukossa ollut kuonopanta? Se on isoille koirille useinkin osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, ei pääse jötikkä käyttämään koko ruhonsa voimaa niihin vetämistouhuihin. Ja on huomattavasti lempeämpi ratkaisu kuin jokin kuristuspanta.

LAUKOJA kirjoitti:

Onko niiden kokeiltujen pantojen joukossa ollut kuonopanta? Se on isoille koirille useinkin osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi, ei pääse jötikkä käyttämään koko ruhonsa voimaa niihin vetämistouhuihin. Ja on huomattavasti lempeämpi ratkaisu kuin jokin kuristuspanta.

Lue lisää

kuonopantaa myös. Se ilmeisesti kutittaa koiraa, koska kuonopannan kanssa tämä pyörii maassa ja hankaa kuonoansa joka paikkaan. Muuten kulkee kyllä nätimmin kuin kuristuspannan kanssa. Loppujen lopuksi kyse ei ole pannasta vaan koiran ja omistajan välisestä valtataistelusta. Huoh, jonka toivottavasti minä voitan.

Laumanvartijoilla kun ei ole mielyttämishalua omistajaan, ei pysty lahjomaan ( ainakaan meidän omaa ) ruoalla eikä leikkimisen avulla....
Meidän oma otus on tullut vielä isona poikana meille 1, 5 v. ja aikaisemmassa kodissa ollut vähän niin ja näin eli mitää perusjuttuja ei ole opetettu ja ihmisiinkin luotto on heikkoa....
Kiitos kuitenkin

juustopään omistaja kirjoitti:

kuonopantaa myös. Se ilmeisesti kutittaa koiraa, koska kuonopannan kanssa tämä pyörii maassa ja hankaa kuonoansa joka paikkaan. Muuten kulkee kyllä nätimmin kuin kuristuspannan kanssa. Loppujen lopuksi kyse ei ole pannasta vaan koiran ja omistajan välisestä valtataistelusta. Huoh, jonka toivottavasti minä voitan.

Laumanvartijoilla kun ei ole mielyttämishalua omistajaan, ei pysty lahjomaan ( ainakaan meidän omaa ) ruoalla eikä leikkimisen avulla....
Meidän oma otus on tullut vielä isona poikana meille 1, 5 v. ja aikaisemmassa kodissa ollut vähän niin ja näin eli mitää perusjuttuja ei ole opetettu ja ihmisiinkin luotto on heikkoa....
Kiitos kuitenkin

Lue lisää

Kuonopanta alussa on juuri tuollainen kutittava ja poisrevittävä kapistus. Mutta kyllä ne siihen tottuvat, kun sinnikkäästi harjoittelee. Ja yleensäkin tottuvat ja seestyvät harjoituksen ja ajan myötä.

Viisivuotias urokseni alkaa nyt olla parhaassa iässä. Oli sellainen hörheltäjä aikaisemmin. Kolmevuotiaat nartut taas ovat kuin yö ja päivä. Toinen tytöistä on alun alkaen ollutkin viilipyttymäinen neito, kun tämä toinen on taas simppusaara ja vikkelä liikkeissään - ja aina valmis kertomaan kavereille, että myös muille vastaan kulkijoille, että mistä pesee ja pyyhkii. Mutta kyllähän tästäkin varmasti ajan myötä vielä tulee aikuinen. Ai niin muuten, on vielä sellainen kiljukaulakin. Eli tämä on meillä yleensä se, joka kertoo naapuripellon päästäisillekkin ihan vaan ilmoitusluonteisesti, että meillä vartiointi pelaa 24/7.

Ikävä kirjoitti:

Kuonopanta alussa on juuri tuollainen kutittava ja poisrevittävä kapistus. Mutta kyllä ne siihen tottuvat, kun sinnikkäästi harjoittelee. Ja yleensäkin tottuvat ja seestyvät harjoituksen ja ajan myötä.

Viisivuotias urokseni alkaa nyt olla parhaassa iässä. Oli sellainen hörheltäjä aikaisemmin. Kolmevuotiaat nartut taas ovat kuin yö ja päivä. Toinen tytöistä on alun alkaen ollutkin viilipyttymäinen neito, kun tämä toinen on taas simppusaara ja vikkelä liikkeissään - ja aina valmis kertomaan kavereille, että myös muille vastaan kulkijoille, että mistä pesee ja pyyhkii. Mutta kyllähän tästäkin varmasti ajan myötä vielä tulee aikuinen. Ai niin muuten, on vielä sellainen kiljukaulakin. Eli tämä on meillä yleensä se, joka kertoo naapuripellon päästäisillekkin ihan vaan ilmoitusluonteisesti, että meillä vartiointi pelaa 24/7.

Lue lisää

aika toivottavasti tekee ihmeitä.... Meidän herralla on ikää karvan vaille kolmevuotta ja meno päätöntä. Hän saattaa lähteä täyttä laukkaa juoksemaan ja pysähtyy
kun hihna nykäsee. Nyt poikaa on alkanut myös
naiset kiinnostamaan ( viime talvena ei vielä ), mutta hakusessa on vielä kumpaan päähän tuikkaisi vaiko kylkeen. Hassuja otuksia, vaikka välillä tosi rasittavia. Mitä rotua teillä on?

Juustopään omistaja kirjoitti:

aika toivottavasti tekee ihmeitä.... Meidän herralla on ikää karvan vaille kolmevuotta ja meno päätöntä. Hän saattaa lähteä täyttä laukkaa juoksemaan ja pysähtyy
kun hihna nykäsee. Nyt poikaa on alkanut myös
naiset kiinnostamaan ( viime talvena ei vielä ), mutta hakusessa on vielä kumpaan päähän tuikkaisi vaiko kylkeen. Hassuja otuksia, vaikka välillä tosi rasittavia. Mitä rotua teillä on?

Lue lisää

Minulla on siis kolme keskaria. Kaikki kodinvaihtajia, joten en ole päässyt vaikuttamaan ihan alusta asti. Kaikki omia persoonallisuuksiaan. Aika, kärsivällisyys ja erittäin pitkäpinna tekee tehtävänsä - mutta mitään ihmeitä en ryhtyisi odotteleen. Ei näistä puudelia tee aika eikä mikään muukaan. Laumiksiksi syntyneet ja sellaisina pysyvät - ei siihen mikään koulutuskikka auta.

Ikävä kirjoitti:

Minulla on siis kolme keskaria. Kaikki kodinvaihtajia, joten en ole päässyt vaikuttamaan ihan alusta asti. Kaikki omia persoonallisuuksiaan. Aika, kärsivällisyys ja erittäin pitkäpinna tekee tehtävänsä - mutta mitään ihmeitä en ryhtyisi odotteleen. Ei näistä puudelia tee aika eikä mikään muukaan. Laumiksiksi syntyneet ja sellaisina pysyvät - ei siihen mikään koulutuskikka auta.

Lue lisää

sitä alunperin kyselinkin että onko joku onnistunut kouluttamaan näitä laumiksia.
En odota mitää rinnalla kulkevaa tessu anna tassua koiraa, vaan vähän helpotusta tahtojen taistoon.
Meillä on yksi estrela ja ehkä toinenkin pian tulee. Kodinvaihtajia molemmat.

Juustopään omistaja kirjoitti:

sitä alunperin kyselinkin että onko joku onnistunut kouluttamaan näitä laumiksia.
En odota mitää rinnalla kulkevaa tessu anna tassua koiraa, vaan vähän helpotusta tahtojen taistoon.
Meillä on yksi estrela ja ehkä toinenkin pian tulee. Kodinvaihtajia molemmat.

Lue lisää

aika korjaa asijasi jos olet kärsivällinen ja sitähän nää laumanvartijat vaatii.
mulla 2v kaukkari narttu, mutta elä rankaise koiraasi turhasta

dave65 kirjoitti:

aika korjaa asijasi jos olet kärsivällinen ja sitähän nää laumanvartijat vaatii.
mulla 2v kaukkari narttu, mutta elä rankaise koiraasi turhasta

Ei se aika yksinään korjaa mitään koiraa, vaan se miten sen ajan koiran kanssa käytät.
Jos sitä jää odottamaan että aika korjaa omat mokat niin on pian aikapommi käsissä.
Koirat, erityisesti kaukasialaiset vaatii jatkuvaa koulutusta. Sosiaalistamista ja sitä että ymmärrät koirasi sielunmaisemaa.

koulutustaso, jonka voi saavuttaa laumanvartijan kanssa? Et saa siitä PK-koiraa, eli?

Ihmiset kertovat ongelmaksi kokemistaan asioista. Neuvot ovat runsaasti tyyliin, kouluta se koira, opeta sitä, siis pelkkiä tokaisuja. Toinen taas sanoo, että koira kasvaa itsekseen, vaarallinen lause.
No mistä voi aiemmin kokematon tietää, että miten paljon voi laumikselta vaatia? Söpön näköinen koira ja sitten harmittaa kun siitä ei saakaan jokapojan koiraa.

Jos sitä ei voi "puudelitasolle" kouluttaa niin mikä se taso on? Puudelinhan voi opettaa vaikka etutassuillaan kävelemään, etsimään sieniä tai huumeita tai avaimia tai käpyjä, olemaan haukkumatta, vahtimatta, hyppimättä, purematta, vetämättä hihnassa jne. Tosin kaikki ei siinä onnistu. Moni ei edes halua tai tiedä, että niistä käytöksistä voi päästä "helposti" eroon. Jotkut eivät saa puudelinsa turkkia hoidettua ilman kuonokoppaa ja jotkut eivät saa puhelimessa puhua ilman koiran riekkumista, vaikka mitä. Onpa puudeleita lopetettu agressiivisuuden vuoksikin.

Meistä monikin ihastuu erilaisiin koiriin. Monesti ensi ihastus tulee ulkonäöstä tai on tavattu joku ihana koira, joka ei syö hengiltä.
Miten se toinen saa koiransa oppimaan jotakin ja toinen taas ei?

Itse en tarvitse enkä pysty pitämään kaupunkialueella, vahtivaa ja haukkuvaa koiraa vaan otan sellaisen, jolta nuo asiat on kitkettävissä pois. Melkein kaikki koirathan haukkuvat ja vahtivat jos niitä ei opeteta. Mutta laumiksilla vartiointi, haukkuminen, omapäisyys on niin syvällä, että voiko niitä edes hillitä? Miten paljon niitä voi hillitä?
Miten, kun moni antaa pennun kasvaa isoksi ennenkuin tilanteet alkaa tuntua vaikka pelottavalta? Monihan herää tilanteisiin vasta kun koira puree omistajaa.

Itse pidän roduista, joille voin olla täysi johtaja, ei määräämisen takia vaan siksi, että voin sen kanssa kulkea missä vaan ja vieraat saavat tulla ja mennä. Ilmoitushaukku ok. Matkustelemme ja koirat ovat kotimaan reissuilla mukana, jopa kylpylässä. Eivät siis uineet siellä, heh.

Joskus vain näistä teksteistä saa senkin käsityksen, että laumiksesta voi koulutuksella saada lähes sen "kultaisen noutajan".
Toiselle koulutus on helppoa ja toiselle ei. Eli koira tottelee joitain asioita, ehkä kävelee nätisti? Toinen tietää, ettei jotain "temppua" kannata edes yrittää opettaa kuten ehdoton seuraaminen tai vapaanapito taajamassa?

Täällä on monia kirjoituksia, joissa ylistetään koiran ihanuutta. Minkä toinen sietää voi toista hermostuttaa tai pelottaa.

En tiedä tuliko tuosta tekstistä nyt mitään ymmärrettävää tai ajatuksia herättävää, mutta itselläni siis oli eka koira pieni seurakoira. En pitänyt sen luonteesta lainkaan. Nyt siis vähän haasteellisempaa rotua, jonka kanssa on mukavaa elellä.

Tämä ei siis ollut mikään haukkukirjoitus, jos joku nyt väärin ymmärtää.

tietää että mikä on se kirjoitti:

koulutustaso, jonka voi saavuttaa laumanvartijan kanssa? Et saa siitä PK-koiraa, eli?

Ihmiset kertovat ongelmaksi kokemistaan asioista. Neuvot ovat runsaasti tyyliin, kouluta se koira, opeta sitä, siis pelkkiä tokaisuja. Toinen taas sanoo, että koira kasvaa itsekseen, vaarallinen lause.
No mistä voi aiemmin kokematon tietää, että miten paljon voi laumikselta vaatia? Söpön näköinen koira ja sitten harmittaa kun siitä ei saakaan jokapojan koiraa.

Jos sitä ei voi "puudelitasolle" kouluttaa niin mikä se taso on? Puudelinhan voi opettaa vaikka etutassuillaan kävelemään, etsimään sieniä tai huumeita tai avaimia tai käpyjä, olemaan haukkumatta, vahtimatta, hyppimättä, purematta, vetämättä hihnassa jne. Tosin kaikki ei siinä onnistu. Moni ei edes halua tai tiedä, että niistä käytöksistä voi päästä "helposti" eroon. Jotkut eivät saa puudelinsa turkkia hoidettua ilman kuonokoppaa ja jotkut eivät saa puhelimessa puhua ilman koiran riekkumista, vaikka mitä. Onpa puudeleita lopetettu agressiivisuuden vuoksikin.

Meistä monikin ihastuu erilaisiin koiriin. Monesti ensi ihastus tulee ulkonäöstä tai on tavattu joku ihana koira, joka ei syö hengiltä.
Miten se toinen saa koiransa oppimaan jotakin ja toinen taas ei?

Itse en tarvitse enkä pysty pitämään kaupunkialueella, vahtivaa ja haukkuvaa koiraa vaan otan sellaisen, jolta nuo asiat on kitkettävissä pois. Melkein kaikki koirathan haukkuvat ja vahtivat jos niitä ei opeteta. Mutta laumiksilla vartiointi, haukkuminen, omapäisyys on niin syvällä, että voiko niitä edes hillitä? Miten paljon niitä voi hillitä?
Miten, kun moni antaa pennun kasvaa isoksi ennenkuin tilanteet alkaa tuntua vaikka pelottavalta? Monihan herää tilanteisiin vasta kun koira puree omistajaa.

Itse pidän roduista, joille voin olla täysi johtaja, ei määräämisen takia vaan siksi, että voin sen kanssa kulkea missä vaan ja vieraat saavat tulla ja mennä. Ilmoitushaukku ok. Matkustelemme ja koirat ovat kotimaan reissuilla mukana, jopa kylpylässä. Eivät siis uineet siellä, heh.

Joskus vain näistä teksteistä saa senkin käsityksen, että laumiksesta voi koulutuksella saada lähes sen "kultaisen noutajan".
Toiselle koulutus on helppoa ja toiselle ei. Eli koira tottelee joitain asioita, ehkä kävelee nätisti? Toinen tietää, ettei jotain "temppua" kannata edes yrittää opettaa kuten ehdoton seuraaminen tai vapaanapito taajamassa?

Täällä on monia kirjoituksia, joissa ylistetään koiran ihanuutta. Minkä toinen sietää voi toista hermostuttaa tai pelottaa.

En tiedä tuliko tuosta tekstistä nyt mitään ymmärrettävää tai ajatuksia herättävää, mutta itselläni siis oli eka koira pieni seurakoira. En pitänyt sen luonteesta lainkaan. Nyt siis vähän haasteellisempaa rotua, jonka kanssa on mukavaa elellä.

Tämä ei siis ollut mikään haukkukirjoitus, jos joku nyt väärin ymmärtää.

Lue lisää

tavallisia taulapäitä meitä ihmisiäkin riittää joka lähtöön, kukaan ei ole samanlainen ainakaan mieleltään ja taidoiltakaan. Vaikka jokainen on tietävinään parhaat neuvot ja taidot ynm. niin eivät tasantarkkaan tiedä ja neuvot ei päde ainakaan kaikkiin yksilöihin. Vaikea muuttaa sellaista toiseksi ja hillitä eri vaistoja jotka voi olla vuosituhansien aikana "jalostettu" juuri mahdollisimman hyviksi. Taas tulee lunta tupaan monilta jotka ovat tyyppiä "minä itse" tirdän kaiken ja osaan kaiken. Vaikka todellisuudessa eivät ole edes nähneet laumista elävänä eivätkä tunnista sitä kun näkisi!