kenellä yhtä rakkaat sukulaiset..puolisoni kuoli 1,5 kk sitten,hänelle jäi äiti jonka sisarukset heti laittoi lukkojen taakse ja kieltävät naapureita ja minua käymästä hänen luonaan.perikunnalla on siis talo johon katson minullakin lasteni myötä oikeuden olla ja käydä. olisin vienyt anoppini sinne mutta anopin 56v pka,60v tytär ja 61 v tytär päättivät etteivät anna avainta taloon ja ettei minulla ole lupa viedä mummoa mihinkään. ovat tyhjentäneet mummon kodin ja pakasteet ja muuta mukavaa.syyttävät naapureita mummon korujen varastamisesta,kun eivät itse ollet niitä löytäneet.kertoisiko joku viisaampi mitä teen ja mitä oikeuksia mielestänne minulla on.itseäni tilanne huvitti tälläkertaa kovasti.mutta kuinka jatkossa.Onko kokemuksia.
porttikielto perikunnan pesään
taivasalla kotosalla
4978
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miehesi kuoli?
Ei ollut avioehtoa?
Lapset/puoliso ovat ensimmäisenä perimisjärjestyksessä. Miehellesi kuului osuus talosta? Jos niin oli niin sinulla ja lapsillasi on oikeus saada avain.
joo keksivät hyviä tarinoita,mutta unohtivat jotain...mummolta varastivat avaimen hoitokodista ettei mummoa saa vietyy kotiinsa
Koska anoppi on yhä hengissä ja suurin osa muutakin perikuntaa, niin loppujen lopuksi sinä taistelet hyvin pienestä osuudesta jonka suhteen voisit miettiä onko se todellakin sen vaivan arvoinen? Jos miehesi vanhemmat eivät ole tehneet keskinäistä testamenttia anoppisi omistaa puolet ja hänen lapsensa puolet ml nyt sinä lapsinesi, joten jos alat laskemaan mitä oikeutta itsellesi peräät voisi sillä energialla alkaa etsimään uutta kivaa paikka missä käydä.
Jos koet, että asiaan on saatava selvyys kannattaa kustantaa lakimies joka lähinnä käy selvittämässä lakiosuutesi kyseiseen paikkaan ja sen jälkeen toivoa että miehesi sukulaiset olisivat enemmän neuvottelutuulella. Mutta hyvin yleistä on, että jos anoppisi on yhä hengissä eikä hänellä ole holhoojaa/edunvalvojaa katsomassa hänen omaisuutensa perään sattuu ja tapahtuu ihan mitä tahansa perikunnan pesässä.
Paras neuvo minkä minä olen saanut, ettei ikinä- lue tarkkaan :ei ikinä- kannata sekaantua oman puolison sukulaisten perinnönjakoon. Mitä vähemmän vaivaat päätäsi moisilla ahnepossuilla sen parempaa elämää vietät tahollasi.
Ahneudella on p****nen loppu ja jos ajelet pitkin Suomen maaseutua näet siellä useampiakin ns perintötiloja mätänemässä pystyyn, koska sukulaisten aika meneen tapellessa kuka sen saa tai kenelle se myydään. Itse olen samanlaisen sotkun keskellä ja hoidatan hommaa lakimiehen välityksellä.
Ja vaikka kyse onkin lastesi mahdollisesta rakkaasta kesäpaikasta on sinun vaan nyt pakko selittää heille, ettei homma enää toimi.
asiaa monelta kantilta olen päätynyt lakimieheen.
Monesti ajatellaan että on kysymys pienistä summista.voi joillakin ollakkin,mutta eikö silloin voisi joku toinenkin kuten esim.sinäkin ajatella jättävänsä asian sikseen ja antavan periksi.Miksi sen pitäisi olla minun,joka olen sitä taloa hoitanut ja vanhusta kunnioittanut?
Miksi antaisin joillekkin todella törkeästi käyttäytyville henkilöille almupalan,jota he eivät ansaitse?
Maalla on todella paljon autiotaloja,niistä on asukkaat kuolleet,ei siellä kaikki ole riitapesiä.Nytkin tässä tapauksessa mummo elää ja omat lapset jakaa jo nyt tämän omaisuutta keskenään.
Minä aion jatkossa vain olla ja antaa lakimieheni nauttia tästä taistosta. Periksi en anna,koska minun ei tarvitse alistua enää!!!!!!!!!
Toivon että te löydätte asiaanne sovinnon ja että myös sinä katsoisit asiaa perikunnan perillisten näkökannasta,et maksumiehen.