[kommentoikaa jos haluatte, nyt on pakko purkaa vähän paineita ja kertoa jollekkin tilanteestani]
En yleensä edes käy täällä, mutta nyt on keinot vähissä! Torstaina 3 vuotinen suhde loppui. Tuli itselle sellainen olo, että nainen vaihtoi minut viinaan ja tupakkaan.
Soveimme molemmat erosta, emme huutaneet tai muutakaan, lupasimme että pysymme kavereina, halasimme lopussa ja lähdin. Kämppä on edelleen molempien nimissä eikä asia varmaan vielä muutu. Mulla ei ole muuta paikkaa mennä ja luottotiedot ovat menneet, joten en saa enään vuokrattua pienempää kämppää. Tätä nykyistä kämppää mulla ei ole varaa pitää yksin.
Hän käy töissä vielä pari kk, joten ei hänkään pääse lähtemään tuolta kämpästä. Nyt nämä 2 päivää ovat olleet täyttä helvettiä! En osaa olla pelkkä kaveri, aina haluaisin halata, ottaa kädestä kiinni, suudella ym.
Suhteemme loppui siihen, kun 'pidin häntä häkissä' enkä ole enään sama mies johon hän rakastui. Tuo on totta.. Tosin stressi/masennus teki musta tälläisen. En jaksanut enään tehdä mitään.. Muutimme toiselle paikkakunnalle kun sain työpaikan ja tilaisuuden maksaa velkani, vaikka hän sanoi että muutto tulee olemaan hänelle rankkaa. Tyhmä olin ja ajattelin että hän selviää siitä. Ajattelin että muutto auttaisi mut tästä masennuksesta kun pääsen kaikesta 'vanhasta irti' ja olisimme sitten muuttaneet takaisin. Tästä muutosta on nyt 5kk. Asia ei helpottunut kuitenkaan ja nyt tuo muutto oli viimenen asia.. Hän ei sitten pystynyt siihen, kun kaikki kaverit ym jäi toiselle paikkakunnalle. (Juu kävi hän junalla siellä, mutta ei näemmä riittänyt)
Musta tuli etääntynyt muita ihmisiä kohtaan, sain paniikkikohtauksia kaupassa jossa on hieman enempi ihmisiä, koitin aina välttää ihmismassaa. Sama koskee alkoholia. Sydän rupesi tykyttämään, kylmähikeä ym, kun näin ihmisiä, jotka olivat hieman enemmän ottaneet. 3 vuotta sitten olin aivan toisenlainen: mut ei saatu pois ihmismassasta, tykkäsin bilettää, juoda ym. Tälläinen edelleen haluaisin olla. Pari kk sitten kävin kerran salaa lääkärin kanssa juttelemassa (kaveri pakotti), suositteli tekemään masennustestin ja arvatkaa vaan mitä sain. En kuitenkaan uskaltanut koskaan enään käydä lääkärillä vaikka itse halusin 'parantua'. alle kk sitten venäjällä (olen syntynyt siellä, mutsi käy joka kk siellä) ilmestyi lääke, jonka saa ilman reseptiä ja auttaa masennukseen, lisää työhalua, rauhoittaa ym. Koitin yhden pillerin ja se jopa toimi. Tämä ihmelääke näemmä sitten tulikin liian myöhään. Tuo on 'kuuri' joka kestää 30-40pv mutta en ollut vieläkään uskaltanut aloittaa sitä. Nyt torstaina sitten aloitin sen kun oloni oli niin tuskaista.
Tänään sitten meidän pitäisi jutella meidän suhteesta ja ajattelin kysästä voidaanko enään koskaan palata yhteen.. Ongelmana on kuitenkin että maanantaina 7.7 mulla alkaa armeija. Olen valmis vaikka olla menemättä sinne jos se pelastaa suhteemme! Tekisin ihan mitä vain! Eilen lähetin n. 23 viestin pituisen selityksen (kyllä, olen ujo enkä saa sanoja ulos kun puhun ihmisten kanssa kasvotusten) ja tänään siitä sitten pitäisi jutella. Ilmoitin hänelle että olen valmis tekemään ihan mitä tahansa, muutettaisiin heti takaisin, hän saa polttaa ja juoda miten haluaa ('lahjoin' häntä lopettamaan polttamisen ostamalla uuden puhelimen 2.5v sitten. juomisen 'kielsin' [pyysin lopettamaan juomisen minun nähden] häneltä, jolloin hän rupesi käymään baareissa kaveriensa kanssa, en siis enään piiitkään aikaan ollut baarissa hänen kanssaan). Hän on halunnut jo vuoden verran mennä kihloihin mutta en ole saanut mitään aikaseksi. Tänään yritän sitten saada hänet takaisin. Mitä veikkaatte, onko mulla enään mitään mahdollisuuksia? Mitä neuvoisitte tekemään?
En yleensä edes käy täällä, mutta nyt on keinot vähissä! Torstaina 3 vuotinen suhde loppui. Tuli itselle sellainen olo, että nainen vaihtoi minut viinaan ja tupakkaan.
Soveimme molemmat erosta, emme huutaneet tai muutakaan, lupasimme että pysymme kavereina, halasimme lopussa ja lähdin. Kämppä on edelleen molempien nimissä eikä asia varmaan vielä muutu. Mulla ei ole muuta paikkaa mennä ja luottotiedot ovat menneet, joten en saa enään vuokrattua pienempää kämppää. Tätä nykyistä kämppää mulla ei ole varaa pitää yksin.
Hän käy töissä vielä pari kk, joten ei hänkään pääse lähtemään tuolta kämpästä. Nyt nämä 2 päivää ovat olleet täyttä helvettiä! En osaa olla pelkkä kaveri, aina haluaisin halata, ottaa kädestä kiinni, suudella ym.
Suhteemme loppui siihen, kun 'pidin häntä häkissä' enkä ole enään sama mies johon hän rakastui. Tuo on totta.. Tosin stressi/masennus teki musta tälläisen. En jaksanut enään tehdä mitään.. Muutimme toiselle paikkakunnalle kun sain työpaikan ja tilaisuuden maksaa velkani, vaikka hän sanoi että muutto tulee olemaan hänelle rankkaa. Tyhmä olin ja ajattelin että hän selviää siitä. Ajattelin että muutto auttaisi mut tästä masennuksesta kun pääsen kaikesta 'vanhasta irti' ja olisimme sitten muuttaneet takaisin. Tästä muutosta on nyt 5kk. Asia ei helpottunut kuitenkaan ja nyt tuo muutto oli viimenen asia.. Hän ei sitten pystynyt siihen, kun kaikki kaverit ym jäi toiselle paikkakunnalle. (Juu kävi hän junalla siellä, mutta ei näemmä riittänyt)
Musta tuli etääntynyt muita ihmisiä kohtaan, sain paniikkikohtauksia kaupassa jossa on hieman enempi ihmisiä, koitin aina välttää ihmismassaa. Sama koskee alkoholia. Sydän rupesi tykyttämään, kylmähikeä ym, kun näin ihmisiä, jotka olivat hieman enemmän ottaneet. 3 vuotta sitten olin aivan toisenlainen: mut ei saatu pois ihmismassasta, tykkäsin bilettää, juoda ym. Tälläinen edelleen haluaisin olla. Pari kk sitten kävin kerran salaa lääkärin kanssa juttelemassa (kaveri pakotti), suositteli tekemään masennustestin ja arvatkaa vaan mitä sain. En kuitenkaan uskaltanut koskaan enään käydä lääkärillä vaikka itse halusin 'parantua'. alle kk sitten venäjällä (olen syntynyt siellä, mutsi käy joka kk siellä) ilmestyi lääke, jonka saa ilman reseptiä ja auttaa masennukseen, lisää työhalua, rauhoittaa ym. Koitin yhden pillerin ja se jopa toimi. Tämä ihmelääke näemmä sitten tulikin liian myöhään. Tuo on 'kuuri' joka kestää 30-40pv mutta en ollut vieläkään uskaltanut aloittaa sitä. Nyt torstaina sitten aloitin sen kun oloni oli niin tuskaista.
Tänään sitten meidän pitäisi jutella meidän suhteesta ja ajattelin kysästä voidaanko enään koskaan palata yhteen.. Ongelmana on kuitenkin että maanantaina 7.7 mulla alkaa armeija. Olen valmis vaikka olla menemättä sinne jos se pelastaa suhteemme! Tekisin ihan mitä vain! Eilen lähetin n. 23 viestin pituisen selityksen (kyllä, olen ujo enkä saa sanoja ulos kun puhun ihmisten kanssa kasvotusten) ja tänään siitä sitten pitäisi jutella. Ilmoitin hänelle että olen valmis tekemään ihan mitä tahansa, muutettaisiin heti takaisin, hän saa polttaa ja juoda miten haluaa ('lahjoin' häntä lopettamaan polttamisen ostamalla uuden puhelimen 2.5v sitten. juomisen 'kielsin' [pyysin lopettamaan juomisen minun nähden] häneltä, jolloin hän rupesi käymään baareissa kaveriensa kanssa, en siis enään piiitkään aikaan ollut baarissa hänen kanssaan). Hän on halunnut jo vuoden verran mennä kihloihin mutta en ole saanut mitään aikaseksi. Tänään yritän sitten saada hänet takaisin. Mitä veikkaatte, onko mulla enään mitään mahdollisuuksia? Mitä neuvoisitte tekemään?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.