Selitän kyhyesti:
Ollaan seurusteltu vuosi. Asumme yhdessä. Tehneet ulkomaan lomia yhdessä. Rakastan häntä oikeasti. Hänkin minua. Tilanne on nyt se, että miehen sisko sai lapsen. Kysyi mieheltä, että haluaako hän olla yksin kummi vai voiko kysyä myös minua? Mies kertoi tämän minulle humalassa, ei selvinpäin. Ristiäiset kuitenkin lähestyy eikä minua ole kummiksi pyydetty...Mieheltä kysyin tätä ja hän puhui ja kierteli vähän. Sanoi että ollaanhan sitä kuitenkin kumpikin siinä tilanteessa kummeja. Ei minun mielestäni. Ja sanoi sitä, että jos joskus erotaan niin onpa lapsella mukana olla kun kummit ovat eronneet. Minua tämä vain loukkasi ihan älyttömän paljon. Itse uskoo että tämä kestää. Ymmärrän toki miehen pelon, mutta ei elämässä saa mitään jos pelkää. TUntuu vain että yksinkö sitä tässä elämää suunnitteleekin. Sanokaa te, mitä minun pitäisi tästä tilanteesta ajatella.. mies sanoi että ei ole vielä päättänyt..Paskat!!!
Ollaan seurusteltu vuosi. Asumme yhdessä. Tehneet ulkomaan lomia yhdessä. Rakastan häntä oikeasti. Hänkin minua. Tilanne on nyt se, että miehen sisko sai lapsen. Kysyi mieheltä, että haluaako hän olla yksin kummi vai voiko kysyä myös minua? Mies kertoi tämän minulle humalassa, ei selvinpäin. Ristiäiset kuitenkin lähestyy eikä minua ole kummiksi pyydetty...Mieheltä kysyin tätä ja hän puhui ja kierteli vähän. Sanoi että ollaanhan sitä kuitenkin kumpikin siinä tilanteessa kummeja. Ei minun mielestäni. Ja sanoi sitä, että jos joskus erotaan niin onpa lapsella mukana olla kun kummit ovat eronneet. Minua tämä vain loukkasi ihan älyttömän paljon. Itse uskoo että tämä kestää. Ymmärrän toki miehen pelon, mutta ei elämässä saa mitään jos pelkää. TUntuu vain että yksinkö sitä tässä elämää suunnitteleekin. Sanokaa te, mitä minun pitäisi tästä tilanteesta ajatella.. mies sanoi että ei ole vielä päättänyt..Paskat!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
ovat kaikki jo eronneita, joita pariskuntina pyydettiin. Siinä on käynyt niin että se pariskunnan osapuoli joka oli jo ennalta läheisempi, on jäänyt kuvioihin, muistaa lasta kortilla syntymäpäivänä tms. kun taas ex-puoliso on jättäytynyt kauemmas. Tai siitä kuuluu silloin tällöin :D
Jos lapsen vanhemmat lähtevät siitä ajatuksesta että kummina ollaan ja pysytään, ja siinä ikäänkuin liitytään perheeseen, ei vuoden vanhaa seurustelukumppania Voi ajatella siltä kantilta ellei hän ole jo todella läheinen lapsen vanhemmille. Jokaisessa suhteessa ollaan sillä ajatuskella ettät ämä kestää aina, eikö niin? Todellisuus on kuitenkin toinen, ja tiedät sen hyvin. Se ei ole eron suunnittelua, vaan silkkaa realismia ja huomaavaisuutta lapsen vanhempia kohtaan.
***
Tuo on kyllä ihan totta. EHkä minä olen se enemmän pilven päällä elelijä kuin mieheni. Ehkä sitä haluaa aina uskoa että se kestää.. mutta toisaalta voiko sitä elämässä mitään tehdä, jos pelkää eroa. Entä esim talo tai jotain muuta? TÄmä siis vain pohdintaa.. Elämästä yleensä. Ehkä olet oikeassa.
Ei sitä eroa pelätä tarvitse, vaan ottaa suunnitelmissa huomioon sen mahdollisuus että niin käy. Taloa hankkiessa se tarkoittaa sitä että omistussuhde kirjataan puoliksi, eikä kaikki omaisuus ole jommankumman nimissä jolloin eron tullessa mahdollisesti eteen toinen jää täysin tyhjän päälle. Rakastuneenkin on oltava realisti :D
***
Mies ei ole vielä varma siitä oletko sinä se jonka kanssa hän haluaa tulevaisuudessa olla. Lapselle sillä ei ole merkitystä onko kummit pari vai ei.
Ihmettelen kylläkin miksi miehesi sisko laittaa veljensä päättämään ketkä tulevat olemaan kummeja, eli miksi hän edes kysyy veljeltään haluaako tämä olla yksin kummi vai voiko pyytää myös sinua.
No kun se sisko ei tiedä, että pitääkö avovaimo pyytää vai ei. Siksi se kysyy (kohteliaisuuttaan) aloittajan mieheltä asiaa, mutta toivoo että vastataan ei.
Ei nyt jumalauta kukaan tahdo oikeasti lapsensa kummiksi ihmistä joka on ollut mukana kuvioissa vasta vuoden! Kummius on luottamustehtävä ja ellei toi alottaja ole sen miehen siskon bestis niin kyseessä on ollut ihan kohteliaisuuskutsu, kyllä sen tyhmempikin tajuaa. Mies tajusi sen ja sanoi ei. Aloittaja ei tajunnut ja veti herneet nenään. Se sisko tahtoo vaan, että aloittaja tai mies eivät loukkaannu hänelle eikä lapselle, ei mitään muuta.
Vastasin vain sen perusteella miten asia oli kirjoituksessa esitetty, eli ihan kuin siskolla ei olisi omaa mielipidettä oman lapsen kummiuteen.
Saattaa olla kyllä totta. Ehkä sitä ei aina näe tilanteissa tarpeeksi laajasti. Omaa napaansa pidemmälle siis. Varmasti ymmärrätte pointin asiassa kuitenkin, miksi siis olen ymmälläni. Ehkä kyse oli kohteliaisuudesta, ehkä ei, mutta sitä mitä tunnen tätä tyttöä niin hän on mahdottoman avoin ja uskoo tulevaisuuteen. Hän oli myös kysynyt mieheltä että onko tämä juttu tarpeeksi vakava, jotta voi kysyä. TÄstä sain sen kuvan, että hän haluaa, mutta ei ole varma suhteemme kestävyydestä..Ken tietää.
monelta tuntuu unohtuneen, mikä on kummin tehtävä: vastata vanhempien kanssa lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Haluatko oikeasti ottaa sellaisen vastuun? Kyse ei ole sinusta eikä sinun miehestäsi vaan lapsesta ja hieman hänen vanhemmistaankin. Turhaan miehelle kiukuttelet, jos hänen siskonsa haluaa noin tärkeään tehtävään ihmisen, joka varmasti pysyy lapsen elämässä mahdollisimman pitkään. Vuoden yhdessäasuminen ei vielä takaa mitään.
(Joissakin kulttuureissa kummin vastuu otetaan vielä kirjaimellisemmin, eli jos vanhemmat kuolevat niin kummista tulee lapsen huoltaja.)
Meillä ei tosiaan pidetä ristiäisiä, eikä kummeja siis näinollen ole.. Mutta jos kummeja valitsisin, niin tietenkin hommaan pyydettäisiin ne lähimmät ystävät EI pareittain, vaan yksittäisinä henkilönä. Jos kumpikin parista on läheinen meille ja lapselle, niin tuota "ongelmaa" ei ole.
Jos taas uskotaan oikeaan kummiuteen niin valintaanhan vaikuttaisi vain se, kuka olisi paras ohjaaja ja esimerkki hengellisissä asioissa.
Meidän lastemme elämässä tulevat olemaan tärkeimpiä ne läheiset ihmiset. Antavat lahjoja tai lähettävät kortteja - tai eivät lähetä.
Kummiudesta on nykypäivänä tullut aivan turha titteli ja kiistakapula. Tätä mieltä minä kirkoton olen..
Vaikka et olisikaan virallisesti paperilla lapsen kummi, olet sitä joka tapauksessa käytännössä kummin puolisona.
Kukaan ei muista kenen nimi siinä kummikirjassa lukee, oleellista on vain kuka hoitaa kummin velvollisuuksia.
Vaimollani on kummilapsia enemmän kuin minulla, mutta ei ne lapset siitä ole tietoisia.
Molemmat hoidamme kummin velvollisuuksia yhdessä.
Lapsen vanhemmilla on oikeus valita kummiksi kenet huvittaa.
Miksi ihmeessä teet naurettavan ongelman iloisesta asiasta? Jos sinua ei pyydetä kummiksi, niin mitä ihmettä sitten? Muuttaako se teidän suhdettanne yhtään mihinkään? Ei varmasti. Tai jos muuttaa, niin noin epävarmalla pohjalla oleva suhde ei tule kyllä kestämään, jos se tuollaiseen kaatuu.
Olette seurustelleet kuitenkin vasta vuoden. Se on todella lyhyt aika. Valitettavasti elämässä täytyy ottaa realiteetit huomioon eikä voi elellä siellä pilvenhattaroiden päällä jatkuvasti. Fiksu ihminen toimii järkevästi ja miettii asian perinpohjaisesti.
Itse olen kahden lapsen kummi (sisareni tyttäret). Tajuatko, että kummin tehtäviin kuuluu muutakin kuin vain ostella joululahjoja? Kummi vie lapsia juttuihin, viettää aikaa oikeasti näiden kanssa ja on valmis aina auttamaan, jos on tarvetta. Ja kummina on aina ja ikuisesti läsnä.
Omat kummini olivat sellaisia, joista kuulin korkeintaan syntymäpäivinä eli juurikaan muuten ei muistettu mitenkään. Ei käyty kylässä eikä soiteltu. Nyt myöhemmin on ihmetelty, kun en ole käynyt kummieni luona kesäisin vieraillessani lapsuudenkodissani. Miksi ihmeessä? Jos olen tullut 25 vuotta toimeen ilman heitä, tulen jatkossakin.
Ehkä olen sitten liian romantikko. Ehkä näin. Tietenkin lapsen vanhemmilla on oikeus valita kumminsa, tottakai! EHkä kyse oli kohteliaisuudesta, ehkä jostain muusta. Ehkä vain luotan liikaa tulevaisuuteen miehen kanssa. Ehkä meissä on se ero, että minä ajattelen asiat tuolla tavalla, mieheni on realistisempi. Ymmärrän vanhempien kannan myös. Tottakai. Itselläni on yksi kummilapsi. Olen hänen kanssaan paljon tekemisissä. Ihana poika. Mieheni sisko on sanonut, että haluaa lapsensa kummiksi sellaisia, joiden elämänarvot ovat kohdallaan. Hän ei ota edes parasta ystäväänsä lapsen kummiksi. Koska ajatukset eivät ole ns. oikeita. Hän on suoraan sanonut pitävänsä elämänasenteestani, arvoistani. Kun puhuttiin hänen kanssaan kahdestaan kummeista. Tottakai heitä pelottaa, että jos tämä ei kestä. EHkä olen naiivi. Olenkin ehkä vähän tämän asian suhteen. On ollut mukava kuulla toistan ajatuksia asiasta oikeasti. Kasvatuksessani olen kasvanut siihen, että tulevaisuus suunnitellaan, luotetaan, ollaan ja tehdään. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa. Minä uskon, mieheni realistisena ajattelee pahinta mahdollista vaihtoehtoa mitä voi käydä. Ja se loukkaa.. EHkä joku teistä ymmärtää mitä ajan takaa. Miehen sisko kysyi häneltä, että onko suhde niin vakavalla pohjalla, että se kestää..Miehen mielestä ei tiedä-..