Löytyykö täältä sellaisia sijaisvanhempia, joilla ei ollut omia lapsia ensimmäisen sijoituslapsen saadessaan? Olemme nuoripari ja olleet naimisissa pari vuotta, ja aina ajatelleet sijaisvanhemmuutta. Sen sijaan omien lasten hankkiminen ei ainakaan vielä tunnu ajankohtaiselta.
Toinen kysymys on työssäkäynti: millaisia kokemuksia on pienten sijoituslapsien sijaisvanhemmilla, onko töissäkäynti ja päivähoito sujuneet hyvin?
Sijaisvanhemmaksi ilman biologisia lapsia?
Liina -79
18
2071
Vastaukset
- Tsijari
..kerrohan miksi omien lasten hankkiminen ei tunnu ajankohtaiselta vaan sijaislasten?? Lapsia ne on kummatkin ;o)
- en pientäni antaisi
Talous kuntoon sijoitetun lapsen ja töissä käynnin ohella. Sitten, kun stressaava talouden ja kodin aika rakentamisen aika on ohi, hankitaan lapsi, jolle on oikeasti aikaa ja johon on oikeasti varaa. Hankkikaa omanne ensin please.
- heräsi, että mikä
ihmeen ero on oman ja sijaislapsen hankkimisessa mielestäsi? Kun sitä sijaislastakin tulisi hoitaa kuin omaansa...
Vai meinasitko kokeilla 'rikastua' ensin sijaislapsella häntä tarhassa pitämällä, että olisi varaa omaan lapseen myöhemmin? Tällä motiivilla voit unohtaa sijaislapsen hankkimisen.
- sopassa
Pistän tähän soppaan lusikkani, vaikka meillä onkin neljä biologista lasta ja sijoitetut ovat tulleet aina perheen nuorimmaksi.
Jos omia lapsia on tarkoitus yrittää, niin minun mielestäni ensin omat ja sitten jos vielä on voimia ja halua ryhtyä sijaisvanhemmaksi, niin siitä vaan.
Omasta kokemuksestani kerron, että yhdenkään meille sijoitetun kanssa ei työssäkäynnistä olisi tullut mitään (ovat tulleet 9 kk:n, 6vrk:n ja 3 vuoden ikäisinä), koska kaikki ovat ns. erityistä hoitoa vaativia lapsia. Edelleen on arjen- ja koulunkäynnin sujumiseksi paras vaihtoehto se, että minä olen kotona laittamassa lapset kouluun ja vastaanottamassa sieltä, valvon läksyt, puheherjoitukset ym. ja kuljetan harrastuksiin jne.
Lapsen edun mukaista olisi, että hänet sijaisperheessä hoidetaan kotona ainakin 1-2 vuotta sijoituksen alkamisesta. Riippuen lapsen aikaisemmista kokemuksista on mahdollista, että hän voi sitten mennä päivähoitoonkin, mutta monille kokopäiväinen erossa olo sijaisvanhemmista on mm. varhaisten hylkäämiskokemusten takia hyvin raskasta. - mitä......
olet tekemässä? Teillä on mahdollisuus täyttää tupa omilla lapsilla ja jättää toisten lapset rauhaan.
Heti on havaittavissa, että kyse on rahastamisesta. Lapsi on saatava, jotta rahaa tulee töissä käynnin lisäksi.
Sitten vieraalle lapselle kirpparilta kamat ja rahatukot kääritään omiin taskuihin. Okey!
Kun rahaa on kyllin säästössä niin omia kakaroita vääntämään. Just.
Kuulkaa äälikset! Jos todella RAKASTATTE lapsia, tehkää omia ja antakaa kotinne tukiasumiseen.
Kun tukiperheitä löytyy kyllin paljon, niin lapsen omat vanhemmat voivat levätä ja uusilla voimilla hoivata omia lapsiaan.
Tämä on OIKEA auttamismalli. Siinä autetaan koko perhettä, eikä pyritä rikkomaan sitä haalimalla ressukoita sijoitukseen vain saadakseen RAHAA!
Onko yhtään ihmistä enää tällä "pallolla", jotka todella haluavat AUTTAA perhettä, eikä repiä sitä hajalle. Kysyn vaan..... - sanoo kans:
Minun nuorin lapseni on sijoitettu perheeseen jossa ei omia biolapsia ollenkaan, he kanssa ovat lähteneet liikkeelle periaatteella, että on paljon lapsia jotka tarvitsevat kotia =) Lapseni siis nyt edelleen alle vuoden ikäinen, ja asunut heillä jo kuukausia.
Työssäkäynnistä osaan sen verran sanoa, että tuolla toinen vanhempi jatkoi työssä, toinen jäi vauvan kanssa kotiin.
Onnea ja Voimia Teille =) - Lyyti80
Olemme 28v. tahattomasti lapseton aviopari. Olemme Pelan neuvonnassa ja harkitsemme myös sijaisvanhemmuutta kun adoptioprosessit ovat niin pitkiä. Voimme toki kysellä asioita meidän sossulta aikanaan, mutta täältä varmaan löytyy oikeita asiantuntijoita.
Eli meillä ei olisi omia lapsia jos sijaislapsen saisimme. Onko se teidän mielestänne huono juttu? Onko vaarana luoda liian läheinen suhde/ripustautua tähän ainoaan lapseen?(Toivoisimme kuitenkin sijaislasta joka todennäköisesti jäisi meille täysi-ikäisyyteen saakka) Vaikka en siis tiedä voiko esittää toivomuksia lapsen suhteen? Tarkoittaako sijaisvanhemmaksi alkaminen jokatapauksessa sitä että työelämä on jätettävä? Vai onko joku voinut viedä sijaislapsen hoitoon myöhemmin?
Korvauksista en tiedä vielä juurikaan ja ne eivät todellakaan ole tärkein asia tai joku kannustin tähän hommaan. Jos sijaislapsen pystyisi myöhemmin adoptoimaan niin sittenhän korvaukset lakkaavat,eikös?
Teistä nämä kysymykset on varmaan tyhmiäkin, mutta kun ei tiedä asiasta vielä mitään niin kai on viisaampi kysyä jotta saa omat toiveet ja ajatukset selviämään ja voimavarat kartoitettua jottei mennä pilaamaan lisää jonkun lapsen elämää. Tuntuu vaan että kohtaisiko tässä kysyntä ja tarjonta eli meillä olisi paikka lapselle ja joku lapsi tarvitsisi vanhempia. Kertokaa olenko ihan hakoteillä ja voin unohtaa koko sijaislapsi asian. Vai kannattaako jatkaa.- sijari
Sijaisvanhemmuus on hyvä tapa saada perheeseen lapsia mutta aina on muistettava se, että lapsi on vain lainassa ja kenties muuttaa takaisin biovanhemmilleen. Ja lapsella on aina kahdet vanhemmat jotka tekevät tiivistä yhteistyötä lapsen parhaaksi.
Me olimme myös biolapseton pari joka adoptioneuvonnan kautta päätyi sijaisvanhemmuuteen. Ensimmäinen lapsi tuli meille 3 viikon ikäisenä ja häntä hoidin kotona 2 vuotta. Sen jälkeen ennätin olla töissä ja lapsi hoidossa kun toinen lapsi tuli 2 kk:n ikäisenä. Jäin ensin vuorotteluvapaalle vuodeksi, sitten virkavapaalle kahdeksi vuodeksi ja sitten sanoin itseni irti. Lapsella on fyysinen vamma joka on vaatinut alusta lähtien tiivistä terapiaa ja kuntoutusta. Kolmas lapsi tuli meille 2 vuotta sitten vajaa 3 vuotiaana. Myös hänellä fyysinen vamma ja en voisi kuvitellakaan käyväni kodin ulkopuolella töissä. Lasten kuntoutus olisi tosi hankalaa.
Kahdella vanhimmalla on tiiviit yhteydet biosukuunsa ja he tapaavat vanhempia sekä muuta sukua kerran kuukaudessa viikonlopun ajan. Toki välilläkin jos satumme/he sattuvat ohi kulkemaan. Nuorimmaisella ei biovanhempia ole mutta muuhun sukuun pidän säännöllisesti yhteyttä ettei omat juuret unohdu.
Lapsen suhteen voi ja pitääkin esittää toivomuksia. Mielestäni silloin lapsi saa juuri hänelle sopivan kodin. Jos lapsen adoptoi, niin silloin korvaukset todellakin lakkaavat ja lapsesta tulee ihan "oma". Sijaisvanhemmuutta kannattaa miettiä, ei se huonoa vanhemmuutta ole. - yksi toinen
jatkaa. Me olemme myös lapseton, nykyään lapsellinen pariskunta. Ensimmäiset sijoitetut tulivat meille ennen omaa lastamme. He tosin olivat vain lyhyen aikaa ja tulin heidän jälkeen raskaaksi hoidoilla. Nyt meillä on oman lapsen lisäksi sijoitettu ja täytyy todeta että jos elämässä jotain haluaa niin on vain rohkeasti ryhdyttävä toimeen. Minä halusin olla äiti ja nyt olen, kaksi pientä tuhesee päikkyjä :)
Voin olla väärässäkin, mutta pelan kautta sijaislapsia saa odottaa kauan. Suosittelen yhteydenottoa lähinpään isoon kaupunkiin ja sen sosiaalipuolelle.
Meillä työssäkäynti on onnistunut hyvin, alkuun kannattaa olla jokin aika kotona kiintymyssuhteen varmistamiseksi.
Toivoa voi: me olemme pitkäaikaisperhe eli lapsi on meillä todennäk. pitkään tai jopa aikuisuuteen asti.
Onnea matkaan!!! - Lapsen etu
Tutkimusten mukaan onnistuneimpia ja lasta eheyttävimpiä sijoituksia on sijoitukset perheisiin ,joissa ei ennestään biologisia lapsia.
- Yksi sossu
Yleensä edellytys on että toisen vanhemman on jäätävä joksikin aikaa kotiin jos sijoitettava lapsi on aivan pieni. Monet sijaisäidit ovat ottaneet vuorotteluvapaata, tai sitten muilla järjestelyillä saaneet ainakin sen muutaman kuukauden vapaan järjestymään. Jos olette vielä alle 25-vuotiaita niin aika harvalle niin nuorelle sijoitetaan jos ei ole mitään kokemusta eikä koulutusta lasten hoitamisesta. Suosittelisin aloittamaan tukiperheenä jotta saatte enemmän käsitystä mitä se voisi olla, sillä tavalla erittäin monet sijaisperheet ovat aloittaneet.
Ottakaa yhteyttä kunnan sosiaalitoimistoon ja kysykää koska seuraava Pride alkaa, tai tukiperhekoulutus.- -------
me olemme sijaisperhe ilman biologisia lapsia, koska emme saa omia. mutta meillä sossu ainakin silloin aikanaan sanoi että mielellään ensin hankkia omat biologiset lapset ja sitten sijaislapset jos rahkeet riittää.
Tällä hetkellä perheessämme on 2 sijoitettua ja minä olen kotona ja mies töissä. toisen lapsen kohdalla riittää työtä erittäin paljon jonka takia en voisi edes ajatella olevani töissä ainakaan tällä hetkellä ehkä joskus tulevaisuudessa. - Liina-79
------- kirjoitti:
me olemme sijaisperhe ilman biologisia lapsia, koska emme saa omia. mutta meillä sossu ainakin silloin aikanaan sanoi että mielellään ensin hankkia omat biologiset lapset ja sitten sijaislapset jos rahkeet riittää.
Tällä hetkellä perheessämme on 2 sijoitettua ja minä olen kotona ja mies töissä. toisen lapsen kohdalla riittää työtä erittäin paljon jonka takia en voisi edes ajatella olevani töissä ainakaan tällä hetkellä ehkä joskus tulevaisuudessa.Hei taas,
aloitin tämän keskustelun lyhyellä viestillä, jossa en laajemmin esitellyt tilannettani eikä se edelleenkään varmaan ole tarpeellista. Huomaan, että täällä on liikkeellä niitäkin, jotka ilmeisesti haluavat karsia pois sellaiset sijaisvanhemmiksi aikovat, joilla on jokin muu motiivi kuin puhtaasti lapsesta huolehtiminen. Sanoisin tähän vain, että jos näitä sijaislapsilla rahastavia ihmisiä löytyy, niin löytyy meitäkin jotka suunnittelemme sijaisvanhemmuutta ihan muista syistä. Minä "äälis", kuten eräs asialleen omistautunut täällä kekseliäästi minua nimitti, olen ajatellut lapsia kaikkien yhteisenä asiana: vaikka minä en aivan välttämättä tarvitse omaa lasta, tiedän että voin olla hyvä äiti sellaiselle lapselle, joka tarvitsee äidin. Tämäkö on nurinkurinen ajatus?
Ymmärrän myös ne kaksi näkökulmaa, jotka on tulleet esiin lueskellessa tätä palstaa: yksi sanoo, että hankkikaa ensin omat lapsenne ja jos riittää voimia, miettikää sitten sijaisvanhemmuutta. Tässä lienee takana ajatus, että lastenhoidon arkipäivän nähnyt ihminen tekee oikeasti harkitun ratkaisun sijaislapsen suhteen, koska sijaislapsi tarvitsee kaiken mahdollisen hänelle liikenevän huomion ja huolenpidon. Joku toinen sanoi, että juuri siksi sijaislapset on hyvä hankkia ensimmäisiksi lapsiksi, että heille pitäisi nimenomaan riittää aikaa ja huomiota mahdollisimman paljon. Minusta molemmilla on hyvä ajatus ja lapsen etu mielessä.
Olen iloinen näistä vastauksista, olin asennoitunut niin että lapsen kanssa (oman tai sijoituslapsen) on oltava kotona mahdollisimman pitkään, mieluummin useita vuosia kuin kuukausia. Sen sijaan nyt kiinnostaa näiden erityistarpeiden yleisyys sijoituslapsissa: ymmärrän että varmaan suurella osalla on ainakin terapiantarvetta mutta minkälaisista fyysisistä ongelmista teillä on kokemusta? - amalia
Liina-79 kirjoitti:
Hei taas,
aloitin tämän keskustelun lyhyellä viestillä, jossa en laajemmin esitellyt tilannettani eikä se edelleenkään varmaan ole tarpeellista. Huomaan, että täällä on liikkeellä niitäkin, jotka ilmeisesti haluavat karsia pois sellaiset sijaisvanhemmiksi aikovat, joilla on jokin muu motiivi kuin puhtaasti lapsesta huolehtiminen. Sanoisin tähän vain, että jos näitä sijaislapsilla rahastavia ihmisiä löytyy, niin löytyy meitäkin jotka suunnittelemme sijaisvanhemmuutta ihan muista syistä. Minä "äälis", kuten eräs asialleen omistautunut täällä kekseliäästi minua nimitti, olen ajatellut lapsia kaikkien yhteisenä asiana: vaikka minä en aivan välttämättä tarvitse omaa lasta, tiedän että voin olla hyvä äiti sellaiselle lapselle, joka tarvitsee äidin. Tämäkö on nurinkurinen ajatus?
Ymmärrän myös ne kaksi näkökulmaa, jotka on tulleet esiin lueskellessa tätä palstaa: yksi sanoo, että hankkikaa ensin omat lapsenne ja jos riittää voimia, miettikää sitten sijaisvanhemmuutta. Tässä lienee takana ajatus, että lastenhoidon arkipäivän nähnyt ihminen tekee oikeasti harkitun ratkaisun sijaislapsen suhteen, koska sijaislapsi tarvitsee kaiken mahdollisen hänelle liikenevän huomion ja huolenpidon. Joku toinen sanoi, että juuri siksi sijaislapset on hyvä hankkia ensimmäisiksi lapsiksi, että heille pitäisi nimenomaan riittää aikaa ja huomiota mahdollisimman paljon. Minusta molemmilla on hyvä ajatus ja lapsen etu mielessä.
Olen iloinen näistä vastauksista, olin asennoitunut niin että lapsen kanssa (oman tai sijoituslapsen) on oltava kotona mahdollisimman pitkään, mieluummin useita vuosia kuin kuukausia. Sen sijaan nyt kiinnostaa näiden erityistarpeiden yleisyys sijoituslapsissa: ymmärrän että varmaan suurella osalla on ainakin terapiantarvetta mutta minkälaisista fyysisistä ongelmista teillä on kokemusta?ovat olleet muuten terveitä, mutta kahdella on ADHD, mutta siinä sitä onkin ollut tarpeeksi.
Halusin aivan terveitä lapsia ja tuo ADHD ilmeni vasta, tai varmistui vuosien päästä.
Olisi helpottanut huomattavasti, jos olisin tiennyt siitä jo paljon aikasemmin ja siten osannut tuhtautua kaikkeen tapahtuneeseen eri tavoin.
Halusin kuitenkin kommentoida tota sun alkup. kirjoitusta.
Ymmärrän mitä tarkoitat, koska itse aikanaan nuorena ajattelin samalla tavalla.
Erona vain se, että ehdottamasti halusin ensin kokea äitiyden ihan omien lasten kautta, mutta ajattelin, että yksi tai kaksi itsetehtyä riittää. Silti voin hankkia ison perheen, eikä kaikkia lapsia tarvitse itse tehdä, koska jo silloin tiesin oltuani töissä lastenkodissa, miten paljon ihania lapsia on vailla oikeata kotia ja huolehtivia vanhempia.
Tuo on hyvä lähtökohta mielestäni, koska itsellä oli sama, että ei ota sij.lapsia saadakseen itselleen lapsen, vaan siksi, että tarjoaa lapselle/lapsille kodin.
Silloin ei mene faktat ja fiktiot sekaisin ja muistaa aina kenen lapset todellisesti ovat.
Onnea sinulle valitsemallesi tielle! - Lapsen etu
Liina-79 kirjoitti:
Hei taas,
aloitin tämän keskustelun lyhyellä viestillä, jossa en laajemmin esitellyt tilannettani eikä se edelleenkään varmaan ole tarpeellista. Huomaan, että täällä on liikkeellä niitäkin, jotka ilmeisesti haluavat karsia pois sellaiset sijaisvanhemmiksi aikovat, joilla on jokin muu motiivi kuin puhtaasti lapsesta huolehtiminen. Sanoisin tähän vain, että jos näitä sijaislapsilla rahastavia ihmisiä löytyy, niin löytyy meitäkin jotka suunnittelemme sijaisvanhemmuutta ihan muista syistä. Minä "äälis", kuten eräs asialleen omistautunut täällä kekseliäästi minua nimitti, olen ajatellut lapsia kaikkien yhteisenä asiana: vaikka minä en aivan välttämättä tarvitse omaa lasta, tiedän että voin olla hyvä äiti sellaiselle lapselle, joka tarvitsee äidin. Tämäkö on nurinkurinen ajatus?
Ymmärrän myös ne kaksi näkökulmaa, jotka on tulleet esiin lueskellessa tätä palstaa: yksi sanoo, että hankkikaa ensin omat lapsenne ja jos riittää voimia, miettikää sitten sijaisvanhemmuutta. Tässä lienee takana ajatus, että lastenhoidon arkipäivän nähnyt ihminen tekee oikeasti harkitun ratkaisun sijaislapsen suhteen, koska sijaislapsi tarvitsee kaiken mahdollisen hänelle liikenevän huomion ja huolenpidon. Joku toinen sanoi, että juuri siksi sijaislapset on hyvä hankkia ensimmäisiksi lapsiksi, että heille pitäisi nimenomaan riittää aikaa ja huomiota mahdollisimman paljon. Minusta molemmilla on hyvä ajatus ja lapsen etu mielessä.
Olen iloinen näistä vastauksista, olin asennoitunut niin että lapsen kanssa (oman tai sijoituslapsen) on oltava kotona mahdollisimman pitkään, mieluummin useita vuosia kuin kuukausia. Sen sijaan nyt kiinnostaa näiden erityistarpeiden yleisyys sijoituslapsissa: ymmärrän että varmaan suurella osalla on ainakin terapiantarvetta mutta minkälaisista fyysisistä ongelmista teillä on kokemusta?Huostaan otetut lapset ovat KAIKKI jollain lailla traumatisoituneita. Kuka enemmän ja kuka vähemmän. Se on valitettavasti asia josta sos. työntekijät eivät puhu asian OIKEALLA nimellä.
Sijoitetun lapsen kanssa joudut tekemään enemmän "töitä" kuin turvatussa ja ehjässä kodissa kasvaneen lapsen kanssa. Se kannattaa muistaa. Ei toki tarvitse olla terapeutti. Riittää kun on ÄITI, mutta joudut kyllä käyttämään kaikki taitosi ja maalaisjärkesi selvitäksesi "erilaisesta " ja haastavammasta kasvatuksesta ja hoidosta. - sijaisäiti80
Lapsen etu kirjoitti:
Huostaan otetut lapset ovat KAIKKI jollain lailla traumatisoituneita. Kuka enemmän ja kuka vähemmän. Se on valitettavasti asia josta sos. työntekijät eivät puhu asian OIKEALLA nimellä.
Sijoitetun lapsen kanssa joudut tekemään enemmän "töitä" kuin turvatussa ja ehjässä kodissa kasvaneen lapsen kanssa. Se kannattaa muistaa. Ei toki tarvitse olla terapeutti. Riittää kun on ÄITI, mutta joudut kyllä käyttämään kaikki taitosi ja maalaisjärkesi selvitäksesi "erilaisesta " ja haastavammasta kasvatuksesta ja hoidosta.Mutta olen ainakin itse kokenut että oman lapsen kasvattamiskokemuksista on ollut suuresti hyötyä tässä haastavammassa äitiydessä.
- yhden...
Lapsen etu kirjoitti:
Huostaan otetut lapset ovat KAIKKI jollain lailla traumatisoituneita. Kuka enemmän ja kuka vähemmän. Se on valitettavasti asia josta sos. työntekijät eivät puhu asian OIKEALLA nimellä.
Sijoitetun lapsen kanssa joudut tekemään enemmän "töitä" kuin turvatussa ja ehjässä kodissa kasvaneen lapsen kanssa. Se kannattaa muistaa. Ei toki tarvitse olla terapeutti. Riittää kun on ÄITI, mutta joudut kyllä käyttämään kaikki taitosi ja maalaisjärkesi selvitäksesi "erilaisesta " ja haastavammasta kasvatuksesta ja hoidosta.traumatisoituneen blogi:
http://www.prologi.net/teksti.php?id=1818
- omamuusa
älkää ruvetko, jos ei kokemusta omistakaan lapsista. Sijoitetut ovat vaikeusluokkaa x 10. Vasta kun on omia, kannattaa harkiata muiden. Mutta silloinkin täytyy ajatella sitä omaa. Sijaislasta ei voi ottaa kokeilumielessä ja heillä tuplasti ongelmia. Sijaisperheenä nyt 2v. Kysele lisää [email protected], jos haluatte tietää enemmän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 445805
- 455305
- 483698
- 133653
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise903231- 313126
- 592874
- 572730
- 532380
- 381834