Olen ollut nykyisessä liitossa kohta kymmenen vuotta. Tänä aikana avokkaani on saanut eristettyä minut suvustani, kavereistani ja joistakin harrastuksista. Nyt pidämme yhteistä palvelualan yritystä. Olen alkanut ajatella olisiko minulle sopivampaa elämää tämän suhteen ulkopuolella ja katsellut erilaisia deitti-ilmoituksia. Tuntuu petokselta jo pelkästään katsella niitä, mutta vielä jännempi on tunne, että en osaa kuvitellakaan mitä joku muu minusta tahtoo. En yksinkertaisesti näe mitään syytä kenenkään minusta kiinnostua. Rahaa ei ole, ja jotenkin olen ruvennut ajattelemaan että sen mukana puuttuu kaikki. Olenko tylsistetty tässä suhteessa niin tunneköyhäksi että en näe mitään henkisiä arvoja enää? Onko tämä mahdollisesti ollut avokkaani tarkoituskin? Meillä on kaksi lasta joita rakastan yli kaiken ja tämäkin vain hankaloittaa lähtemistä.
Avokkaani on erittäin rasistinen ja jyrkkämielinen ihminen. Hän ei yksinkertaisesti voi sietää vähänkään poikkeavia ihmisiä, eikä ymmärrä esim. sitä, että kaikki ihmiset eivät pidä samoista asioista. Tunnen olevani ajautunut melkoiseen tunnetyhjiöön, jota vain hetket lasteni kanssa tuulettavat. En rohkene etsiä kontaktia naisiin, en edes vain keskustellakseni. Pitkät ja henkevät keskustelut olivat ennen todellista hengen ravintoa, mutta nyt olen jotenkin oppinut olemaan vain yksin ajatusteni kanssa. Minua kiinnostaa toisten elämänkatsomukset ja mielipiteet, mutta en pääse näitä nyt kurkistamaan.
Olenko oikeasti yhteiskuntaan kuulumaton vai kuvittelenko vain?
Avokkaani on erittäin rasistinen ja jyrkkämielinen ihminen. Hän ei yksinkertaisesti voi sietää vähänkään poikkeavia ihmisiä, eikä ymmärrä esim. sitä, että kaikki ihmiset eivät pidä samoista asioista. Tunnen olevani ajautunut melkoiseen tunnetyhjiöön, jota vain hetket lasteni kanssa tuulettavat. En rohkene etsiä kontaktia naisiin, en edes vain keskustellakseni. Pitkät ja henkevät keskustelut olivat ennen todellista hengen ravintoa, mutta nyt olen jotenkin oppinut olemaan vain yksin ajatusteni kanssa. Minua kiinnostaa toisten elämänkatsomukset ja mielipiteet, mutta en pääse näitä nyt kurkistamaan.
Olenko oikeasti yhteiskuntaan kuulumaton vai kuvittelenko vain?
Vastaukset 3
Vanhimmat
www.narsistienuhrientuki.info
tai
hae kirjastosta kirja:
Naimisissa narsistin kanssa.
aina sydäntäsi, kuitenkin myös järjellä punniten. Se on lastesikin kannalta paras ohjeistus! Tiedän mitä on olla kuvailemasi henkilön kanssa suhteessa. Ne ongelmat EIVÄT MUUTU, ellei puolisosi itse tajua että hänen asenteissaan on kenties jotain tarkastelemisen aihetta. Se ei auta että sinä yrität häntä saada huomaamaan ongelmat. Meillä auttoi vasta se kun hommasin oman asunnon ja otin yhteyttä miehen entisiin kumppaneihin. Mies oli sanonut eron syyksi tietenkin naisen ongelmat sen ja tän suhteen, mutta oikeasti naiset olivatkin itse lähteneet suhteesta mm. miehen ehdottomuuden, mielivaltaisuuden ja uskottomuuden takia. Että näin. Mies hätääntyi lähdöstäni niin totaalisesti, että varasi meille ajan pariterapiaan. Kiva juttu, vaan kun ongelma ei ole meidän keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Ongelma on siinä, että mies itse ei salli muunlaista elämää kuin se mitä hän itse haluaa. Yksilöterapiaa hän tarvitsisi ja lapsuuden ongelmiensa käsittelyä jotta hänestä kasvaisi eheä ja viisaampi ihminen. Minä en sitä ihmettä jäänyt odottelemaan. Kuinka monta vuotta sinä olet odottanut?
"en näe mitään henkisiä arvoja enää?"...mielestäni pointti on juuri tuossa. Olet joutunut kunnolla eksyksiin, olet hylkäämässä itsesi, sielusi! Olet alistunut alistettavaksi suhteessasi, mutta sinä voit nousta sieltä!Mukautuminen myötäilemällä toisen arvomaailmaa, joka on oman vastainen, ei ole hyväksi kenellekkään!
Rakasta edelleen lapsiasi aidosti, vilpittömästi! He kyllä aistivat sen, mutta varaudu siihen, että kieroutunut puolisosi yrittää kääntää heidät sinua vastaan tilaisuuden/tarpeen tullen.
Et suinkaan ole yhteiskuntaan kuulumaton, kuinka olisit?
Ole vahva, rohkea ja katso valoon päin!
Kaikkea hyvää!!!sinulle, lapsillesi, elämääsi!