Olen ollut nykyisen aviopuolisoni kanssa 11 v, josta naimisissa 5 v. Meillä on 2 lasta, 4 v ja 2,5 v. Mieheni on aina ollut hyvin kylmä, etäinen, ei pitänyt läheisyydestä, lempimisestä, hellyydestä, suutelusta ym. ihanasta.Ja mieheni kaljottelee ja usein hermostuu kalja päissään :-((. Tämä "uusi" suuri rakkauteni on absolutisti tai max. 1 siideri saunan jälk. ja hyvin harvoin. Nyt olen siihen kylmyyteen ym. kyllästynyt, ja käänsin uuden sivun elämässä ja tapasin ihanan miehen, maalla asuvan "maajussin", omaa miestäni 1 v nuorempi, pitää hellyydestä ja toisen hyväilystä niin kuin minäkin, tykkää suudella.. niin kuin minäkin, voimme avoimesti puhua tarpeistamme ja haluistamme suhteessa ym. asioissa ja osaamme arvostaa kumppaniamme. Olen tuntenut hänet hyvin ja syvällisesti puoli vuotta, mutta hän on vanhempieni tuttava jo vuosia. Nyt vaan meillä kolahti ja RAKASTUIMME toisiimme :-) .
Elän silti vanhan mieheni ja lasten kanssa, kun en osaa päättää missä olisin onnellinen ja mikä olisi lasten parhaaksi. Rakastan lasteni isää ja avio miestäni, mutta en ole parisuhteellisesti onnellinen. Ja rakastan uutta miestäni, olen häneen kiintynyt ja hän on hyväksynyt ja pitää paljon lapsistani. En tiedä mitä tekisin, olen hyvin hukassa. Avioliittoni onnettomuuden vuoksi sairastuin pahaan ahdistukseen ja masennukseen.
Kertokaa ihmeessä kokemuksia ja neuvoja... vaikka kukaanhan ei voi toista neuvoa näissä asioissa!
Elän silti vanhan mieheni ja lasten kanssa, kun en osaa päättää missä olisin onnellinen ja mikä olisi lasten parhaaksi. Rakastan lasteni isää ja avio miestäni, mutta en ole parisuhteellisesti onnellinen. Ja rakastan uutta miestäni, olen häneen kiintynyt ja hän on hyväksynyt ja pitää paljon lapsistani. En tiedä mitä tekisin, olen hyvin hukassa. Avioliittoni onnettomuuden vuoksi sairastuin pahaan ahdistukseen ja masennukseen.
Kertokaa ihmeessä kokemuksia ja neuvoja... vaikka kukaanhan ei voi toista neuvoa näissä asioissa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuuntele sydämesi ääntä! Älä jää liittoon jossa et ole onnellinen! Tiedän mistä puhun, itse jäin tuossa tilanteessa liittoon,lähinnä 2 lapsen vuoksi, olin katkera,masentunut,ahdistunut vuosia, ja lopulta liitto kuitenkin päättyi eroon. Eli minulla oli rakkaus suhde toiseen kun lapset olivat pieniä, valitsin oman mieheni ja jatkoin tunnekylmää liittoa, kaiken kaikkiaan yli 20 vuotta, hain eroa vasta kun lapset olivat täysi-ikäisiä. Nyt olen miettinyt että tämä olisi pitänyt tehdä jo silloin aikanaan ja olen katunut kun en silloin kuunnellut sydämen ääntä ja valinnut toisin! Eli minun henk.kohtainen neuvoni on, jos tuossa vaiheessa rakastuu toiseen, EI kannata jatkaa omaa liittoa, AINA kun joku pystyy tulemaan suhteen väliin, ei omassa suhteessa ole kaikki kunnossa, ja ei ole kyse siitä että johtaako sivusuhde eroon ,on vain kyse siitä MILLOIN se tapahtuu!! Voimia sulle oikean päätöksen tekoon! Ja myös lapset vaistoavat jo hyvin pieninä jos kaikki ei ole perheessä ok.
Kirjoituksesi on täynnä ristiriitaista tietoa; rakastat miestäsi mutta rakastat salamiestäsi - kaipaat neuvoja, vaikkei kukaan voi toista neuvoa?! Olet oikeassa sinä itse tiedät joten kuten tilanteen ja itse tiedät myös ratkaisun. Teetpä niin tai näin, sinun vastuullasi ovat kaikki tekemisesi ja päätöksesi.
Kyllä tuo aidan kahta puolta hyppiminen jo vähemmästäkin masentaa. Oliskohan syytä hoitaa ensin itsensä kuntoon, ennenkuin on myöhäistä. Lapsesi tuosta kärsivät jo nyt. Uudella miehellähän se masennus häviää tai sitten ei... tietääköhän masennuksestasi edes. On se vaan jollain niin kaunis tuo katsonta elämään ja rakkauteen, että ihmetellä pitää. Näitä jahkaajia on pilvin pimein. Moni on sanonut jälkeenpäin, että kyllä ihminen on hullu, kun lähtee kaikkiin kotkotuksiin.
Kuinka helppoja ohjeita antavatkaan ne, joita asia ei koske eikä liikuta. Miksihän he täällä oikein ovatkaan? Ilkkumassa toisten heikkoudelle tässä asiassa, vai kenties tuntemassa pätevyyttä?
Jos tuota aviosuhdettasi on yritetty kehittää ja ongelmia korjata, eikä tulosta ole tullut, niin haluaisin antaa suoran neuvon: olet vielä nuori. Anna aviomiehesi jäädä omaan kylmyyteensä. Tilanne muuttuu, jos mahdollisimman realistisesti ajatellen suhteella on jatkumisen mahdollisuus.
Käsittääkseni karkeasti ottaen puolessa kaikista parisuhteista esiintyy jossain vaiheessa pettämistä. Jos kaikki he noudattaisivat noiden asiasta osattomien moralistien neuvoja, olisikohan kukaan kenenkään kanssa naimisissa. Tai lyhenisivätkö avioliitot keskimäärin entisestään?
Mietin tässä niitä pariskuntia, joissa seksuaaliset tarpeet eivät kerta kaikkiaan kohtaa. Pitääkö seksuaalisesti vähemmän innokkaiden siis jäädä yksin, jos eivät jaksa, pysty ja halua tyydyttää toista niin että hänelle ei tule paineita etsiä seksiä muualta?
Olen neuvoton. Mutta sen osaan sanoa, että rinnakkaissuhteet ovat raskaita. Hyvin raskaita.