Ihmetyttääkö / v*******ko teitä sinkut, kun kuulette jonkun (suhteessa olevan) kysyvän miksi sinä (tai joskus esim. mahdollinen ihastuksesi) on sinkku? Ihan niin kuin meissä olisi jotain perustavaa laatua olevaa vikaa. Aika loukkaava kysymys itse asiassa. Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että ennemminkin niissä henkilöissä, jotka hyppäävät suhteesta toiseen, on jotakin vikaa. Näin siis, jos nyt lähdetään vikoja ihmisistä hakemaan.
(Tunnustettakoon, että tuollaisten uteluiden seurauksena olen ehkä alkanut itsekin hieman miettimään, että mitäköhän vikaa minussa on... Vaikka tähän mennessä olen vain ajatellut, ettei se oikea ole vielä sattunut kohdalle.)
(Tunnustettakoon, että tuollaisten uteluiden seurauksena olen ehkä alkanut itsekin hieman miettimään, että mitäköhän vikaa minussa on... Vaikka tähän mennessä olen vain ajatellut, ettei se oikea ole vielä sattunut kohdalle.)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jokaisen oma asia onko suhteessa vai ei.
Olen itse kolmekymppinen nainen ja metallialalla, joten miesten kesken ei ainakaan tällaisia typeriä kysymyksiä tarvitse kuulla. Sukulaiset sekä perheenjäsenentkään eivät enää jaksa udella asioistani, olen varmaan näillä lukuisilla sinkkuvuosilla jo saavuttanut ikisinkku-statukseni :)
En minä kaipaa elämääni ketään. Olen onnellinen yksin. Kaikenlaista viritystä on ollut, muttei ketään niin hyvää, jotta olisin halunnut vapaudestani luopua.
Ei kaikki sinkut todellakaan ole mitään epätoivoisia luusereita tai jotain alemman tason ihmisiä, niin kuin täällä huudellaan.
Ne ovat mielestäni epätoivoisia ja hiukan ressukoita, jotka juoksevat suhteesta suhteeseen kiireenvilkkaa kelpuuttaen ihan jokaisen, koska eivät halua/uskalla olla yksin. Mutta eipä heidänkään elämänsä minua juurikaan hetkauta. Eläkööt miten lystäävät, kunhan eivät tule minua neuvomaan kuinka tulisi elää.
Mietihän aloittaja, kuinka moni on oikeasti suhteessa koska vaan kuuluu olla suhteessa. Tiedän useita pareja, jotka seurustelevat tavan sekä sosiaalisen paineen vuoksi. He ovat onnettomia ja puolisoiden selän takana valittavat kuinka elämä on niin kurjaa tätä rataa; "lähtisin, mutta kun on yhteiset lapset ja laina", "lähtisin mutta kun en tiedä kuinka taloudellisesti selviäsisin", "lähtisin, mutten tiedä osaanko olla yksin" jne.. Kaikki edellämainitut lauseet olen itse kuullut ja kaikki ovat eri henkilöitä. Eräs kommentoi minulle ettei jaksaisi koko ajan katsella siippansa naamaa ja tokaisi että lähtisi tuo edes viikoksi ulkomaille että saisi olla yksin. TOinen suuttui kun mies vaihtoi keikkahommat päivätyöksi kun mies on nyt aina kotosalla illat, nainen tahtoisi nukkua rauhassa ja enemmän tilaa ja aikaa olla yksin. Moni valittaa seksielämäänsä kun ei enää huvita ja silti täytyy ja moni valittaa kuinka kumppani ei enää huomioi ja kuinka kumppani ei enää välitä edes laittautua/peseytyä toisen vuoksi.
En tiedä kuin kaksi paria jotka ovat usean vuoden jälkeen umpirakastuneita.
Valitse sinäkin tarkkaan, liikkeellä on useita ihmisiä, jotka tahtovat kumppanin vääristä syistä.
itse kysyn nettitreffikeskusteluissa jolta kulta, että mitä hän itse ajattelee, miksi hän on sinkku ja minkä tapaisiin asioihin hänen aikaisemmat suhteet ovat kariutuneet, niin tarkoituksena on tietysti saada selville nämä asiat tästä ihmisestä tutustumisen takia selville! Jos ihminen ei ole niitä yhtään pohtinut, on aika iso vaara tehdä samat virheet uudestaan ja uudestaan. Tiettykään ei mitään yksityiskohtaista tarvi ventovieraalle sanoa ja tämän yleensä tuon esiinkin, mutta jotain omia pohdintoja asiasta olisi kiva kuulla. Jos esim. skippaa tämän kysymyksen kokonaan, kuten eräs teki hiljan, antaa sekin tosi negatiivisen kuva: se on jotain sellaista, mitä ei kehtaa kertoa tai ei ole uskaltanut edes ajatella.
Minä olen sinkku, koska en ole löytänyt ketään joka olisi kiinnostanut tarpeeksi. En ole myöskään löytänyt miestä, joka omaisi suht koht samanlaisen ajatusmaailman ja elämäntavan. Olen myös aika nuorekas ja moderni, en jaksa mitään konservatiivista enkä perinteistä. En ole mitään omakotitalo, kaksi lasta, auto ja koira-tyyppiä. Oma vapaus on mukavaa.
En usko että hakemalla mitään löytää, se tulla tupsahtaa jos on tupsahtaakseen. En silti tarkoita mitään silmät kiinni-tyyliä, tottakai sitä treffeillä tulee silloin tällöin käytyä.
Tämän minä selittäisin, jos joku kysyisi :)
Hieman kiusallisia kysymyksiähän ne on.
Olenkin miettinyt, että pitäisi varmaan seuraavan kerran vastata rehellisesti:
"No, luultavasti olen sinkku koska olen liian hyvä jätkä. Olen luotettava, kunnioitan naisia enkä koskaan kohtele heitä kuin paskaa, joten siihenpä se mielenkiinto yleensä taitaa tyssätä."
Tämähän on osan kohdalla aivan paikkansa pitävä totuus.Varsinkin jos lisätään listaan vielä alkoholittomuus ja rauhallisuus niin on sinkkujen aatelia.Eihän kukaan normaalilla järjellä varustettu Nainen näe tämmösessä kunnollisessa kaverissa yhtään mitään.
kuin mun kuvaus :)
Ajattelen sen kehuksi. Monet ajattelevat parisuhdetta elämän päämääränä ja ihmettelevät miten joku kaltaisesi on vapaalla. Miten voi olla mahdollista että olet sinkku?
kuin korkeintaan isovanhemmat, ne ketkä vielä on jäljellä. Vanhemmat eivät kysele kun tietävät, että olen sinkku.
Otan kysymyksen kohteliaisuutena, sillä se osoittaa kysyjän olevan kiinnostunut jollakin tavalla minusta. Kysymyksestä loukkaantuminen tai sen ottaminen automaattisesti negatiivisena, osoittaa vain, ettei välttämättä ole täysin sinut oman sinkkuutensa kanssa.
Ihmiset nyt vain ovat luonteeltaan uteliaita ja kyselevät kaikkea mahdollista, miksi on sinkku, miksi et juo, miksi et syö lihaa, miksi et tule sinne, jne. Ei toisten uteluihin kannata suhtautua negatiivisesti tai syytöksinä.
Olen sen takia sinkku,kun en ole löytänyt sopivaa miestä,vaikka ihan hyvät mahikset olisikin,kun ikää on vasta 23 v,en ole liian lihava ym. Sitä olen monesti miettinytkin,onko vika minun luonteessa? olen rauhallinen,iloinen ja osaan keskustella asioista sopivasti. En ole siis liian hiljainen,mutten mikään pälpättäjäkään. Onko vikaa sitten siinä,kun en polta,enkä alkoholia juo? ilmeisesti pitäisi olla joku baarissa rellestäjä ja semmonen kova menijä,joka nauraa tyhmille jutuille.
Yksi seurustelusuhde on takana,mutta siitäkin on jo aikaa. Se ei onnistunut,kun mies oli liian vaativa,kiinnostuksen kohteet liian erilaisia,elämäntilanne erilainen jne...Esim. kerrottakoot,että kun hänen kanssa puhuin vaikka säästä,niin lähes samantien tämä mies rupesi puhumaan historiasta,joka tuntuu olevan hänelle kaikki kaikkensa. Itse taas en ole historiaa lukenut yhtään,kun aihe ei vaan kiinnosta,niin onhan sitä vaikee kommentoida,kun en tiedä aiheesta mitään. Tästä seurasi yleensä se,että keskustelu meni yksinpuhumiseksi.
Sukulaiset joskus kyselevät,onko poikakaveria,niin säälittää vastata aina ei,kun ei vaan ole. Sitäkään en ymmärrä,mikä meissä rauhallisissa naisissa mättää,kun miehet eivät tunnu semmosista olevan kiinnostuneita. Ainakin mitä oon harrastuksissa ja yhdistystoiminnassa huomannut. Tuntuu että kaikki rellestäjät löytävät kumppaninsa liiankin helposti.
Olit mies tai nainen jos olet liian kiltti,vastuuntuntoinen,rauhallinen,mukava ja jos et käytä edes alkoholia niin pitäisikö sanoa jo että olet tuomittu viettämään loppuelämäsi yksin.Olen ainakin huomannut että suurimmalle osalle alkoholin käyttö on kynnyskysymys ja varsinkin jos mies ei sitä käytä niin tuntuu että olet toiselta planeetalta kuin muut.Voi sitä kysymys tulvaa minkä se saa aikaan kun ilmoittaa etten käytä alkoholia niin kukaan ei edes muista kysyä oletko sinkku vai et.
Just tota tarkoitin. Kun itsekin olen liian vastuuntoinen,rauhallinen ym,niin sitä on sitten luotu elämään yksin,jota en vaan ymmärrä. Voin sanoa,että rauhallisuuden takia minua on luultu 30 vuotiaaksi,vaikka täynnä vasta 23 v,kohta 24 v.
Se miksen alkoholia käytä,johtuu enimmäkseen terveyssyistä,mutta myös siitä,kun se ei vaan maistu. Enkä halua rahojani tuhlata siihen,vaan käytän ne mielummin vaikka matkusteluun. Tätä jos mahdollinen tuleva mieheni ei ymmärrä,niin jo on kumma.
Pakko sanoa sekin,että esim. luokkatovereillani kaikilla on elämänkumppani,paitsi minulla. Se taitaa johtua heidän rellestämisestään,ja muutenkin ovat liian erilaisia minuun verrattuna. Välitunneillakin käy kova naurun käkätys ja leikillään kiusaavat toisiaan. Itse olen se rauhallisempi osapuoli,joka taas tykkää lähinnä keskustella asioista,käydä kahvilla tms.
Uskon kyllä,että minunkin kaltaisiani miehiä on,mutta heidät vaan on vaikea kohdata.