En ole seurustellut koskaan. Tunnen oloni toisinaan alieniksi. Toisinaan onnelliseksi, toisinaan toivottomaksi ja epäileväiseksi siitä, että haluanko elää aina yksin.
En vain tiedä, kuinka tilanne voisi muuttua. Kuinka tutustua paremmin ihmisiin.
Olenko ainut tällainen? Kavereilla on suhteensa, ja kumppaninsa, joiden kanssa arkensa jakavat. Tuntuu, kuin olisi maailman ainut naispuoleinen nestori miikkulainen.
Onko olemassa ketään samassa tilanteessa olevaa tai ollutta, naista taikka miestä?
En vain tiedä, kuinka tilanne voisi muuttua. Kuinka tutustua paremmin ihmisiin.
Olenko ainut tällainen? Kavereilla on suhteensa, ja kumppaninsa, joiden kanssa arkensa jakavat. Tuntuu, kuin olisi maailman ainut naispuoleinen nestori miikkulainen.
Onko olemassa ketään samassa tilanteessa olevaa tai ollutta, naista taikka miestä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täältäkin palstalta löytyy varmasti useampi.
Ei kun rohkeasti yhteystietoja vaihtamaan.
No täällä yksi pian 27v uros.
Koskaan en ole seukannut, poikuudesta sentään päässyt eroon sen ainoan sänkykokemuksen myötä. Kaipa sitä on vaan niin päästään vinksallaan ettei sitä enää edes osaa, onhan sitä kiinnostusta naisten osalta ollut mutta itse omalla psykoilullani kaikki aina pilannut. Tavallaan olen jo hyväksynyt asian, ettei tässä koskaan mitään parisuhteita saa aikaiseksi.
Tosin jos siitä parisuhdeneitsyydestäkin pääsisi edes yhden kerran myötä eroon, ei se vaivaisi aika ajoin niin rasittavasti. Varmasti jos olisin seksuaalisestikin täysin kokematon, se vaivaisi myös.
Kun luet tämän palstan viestejä, näet, että samassa tilanteessa olevia miehiä on vaikka kuinka paljon, minä yhtenä muiden joukossa. Myös sellaisia naisia on. Esimerkiksi tällainen keskustelu keräsi muutama päivä sitten paljon keskustelijoita, koska Suomi24 mainosti sitä etusivullaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000036270515
Tulet huomaamaan tällä palstalla, että se mitä sinä kysyit, on täällä normi, ei poikkeama.
Minun tilanteeni on tismalleen sama. Kuitenkin sillä erolla, että olen mies ja syntynyt -79.
Olen 10 vuotta vanhempi kuin aloittaja ja edelleen samassa tilanteessa. Tällaisia miespuolisia näyttää olevan paljon (ATM), mutta naisia ei, tai sitten eivät vaan avaudu nettikeskusteluissa.
Pariutuneet tai varsinkin eronneet aika usein neuvovat, että on parempi olla yksin. En voi ymmärtää tuollaisia "neuvoja". Ihminen kaipaa läheisyyttä, rakkautta ja ilmeisesti kosketustakin.
On vaikea tietää etukäteen, millaista jonkun kanssa eläminen olisi, kun ei ole kokemusta. Olen silti päättänyt, että en halua elää koko elämääni yksin.
vm-79 nainen, enkä ole seurustellut enkä muutenkaan suhteillut.