Ollaan seurusteltu tyttöystävän kanssa nyt noin 2,5 vuotta. Asutaan viellä erillään. Vielä vuosi sitten seksielämä kukoisti ja sängynkin puolella tapahtui jotain. Halailtiin, pussailtiin, tehtiin juttuja yhdessä ja sellaista. Nykyään emme harrasta vahingossakaan seksiä (minä haluaisin kyllä), emme tee yhdessä mitään, jos vaikka ehdotan että mentäisiin ulos heittelemään frisbeetä niin ei sekään innosta oikein. Tuntuu että hän ei kiinnitä enää läheskää yhtä paljon huomiota minuun kuin ennen. En tiedä mitä on tapahtunut. Yhtäkkiä vain tuntui ettei välittäisi minusta enää. Hän kyllä teki minulle juuri toissa viikolla aivan ihanan suloisen kortin jossa rakkausruno mukana, mutta silti epäilyttää että rakkaus hänen puoleltaan olisi kuollut. Rakastan häntä paljon, mutta jos loppuelämämme on tuollaista ettei ole seksiä tai mitään muutakaan hellyttä niin en kyllä sitäkään kestä. Tunnen olevani yksinäinen vaikka olenkin hänen kanssaan. Viimeaikoina hän on tuntunut vain ystävältä jonka luo menen viettämään aikaa. Oli meillä tuossa juttuakin että yhteen muutettaisiin...mutta pelottaa tässä tilanteessa että uskallanko.
Mutta silti hän on aivan sairaalloisen mustasukkainen kaikesta. En tiedä mitä pitäisi tehdä, en haluaisi erotakaan hänestä, olen yrittänyt keskustella asiasta mutta kaikki on kuulemma ok. Mutta kun mielestäni ei ole. Olen umpukujassa. Olen pitänyt yhteyttä yhteen vanhaan ystävään jota haluaisin pitkästä aikaa nähdä, mutta nykyiseni estää hänen tapaamisen. (juu se on tyttö tämä vanha ystävä). En saa tavata ketään tai jutella kenenkään naispuolisen kanssa. Mutta silti hänkään ei rakkauttaa minulle mielestäni kunnolla osoita. Eihän seksi kaikki kaikessa ole, mutta kun minä haluan häntä ja hän ei halua enää minua niin tulee vain sellainen olo että minussa on jotain pahasti vialla :/
Mutta silti hän on aivan sairaalloisen mustasukkainen kaikesta. En tiedä mitä pitäisi tehdä, en haluaisi erotakaan hänestä, olen yrittänyt keskustella asiasta mutta kaikki on kuulemma ok. Mutta kun mielestäni ei ole. Olen umpukujassa. Olen pitänyt yhteyttä yhteen vanhaan ystävään jota haluaisin pitkästä aikaa nähdä, mutta nykyiseni estää hänen tapaamisen. (juu se on tyttö tämä vanha ystävä). En saa tavata ketään tai jutella kenenkään naispuolisen kanssa. Mutta silti hänkään ei rakkauttaa minulle mielestäni kunnolla osoita. Eihän seksi kaikki kaikessa ole, mutta kun minä haluan häntä ja hän ei halua enää minua niin tulee vain sellainen olo että minussa on jotain pahasti vialla :/
Vastaukset 13
Vanhimmat
ymmärrän tilanteen vaikeuden.. se on varmasti ahdistavaa.. varsinkin yrittää tehdä asialle jotain mutta toinen ei innostu.
Entä jos tyttöystäväsi on alkanut pitää sinua itsestäänselvyytenä? jos teidän suhde on liian arkipäiväistynyt?
yritä keksiä jotain erilaista, mutta ei mitenkään tyrkyttävästi. Anna hänelle aikaa innostua ja yllytä salakavalasti innostumaan jostakin.
vähän niinkun siihen tyyliin että jos vuori ei tule muhammedin luo niin muhammedin pitää mennä vuoren luo. Eli jos tyttösi ei halaile tai osoita hellyyttään sinua kohtaan, osoita sitä hellyyttäsi kaksin verroin. Useammin siis. Älä ahdista häntä nurkkaan pitkiksi halailusessioiksi vaan rutista nopeasti ohimennen vaikka vain jääkaapilta jotain hakiessa tai muuta vastaavaa. Sama juttu seksin kanssa, yritä itse olla mahdollisimman rauhallinen - ei liian ilmiselvä vaan niin että hän ymmärtää sinulle (mukamas) riittävän pelkkä koskettaminen.. kunnes hän itsekin tahtoo enemmän!
toivon todella että tilanteenne solmu aukeaa, kun selvästikin tarinasi perusteella molemmat tykkäätte olla yhdessä. Itselläni oli hieman samankaltaista ongelmaa, siis juuri tuossa asetelmassa että ukko haluaa ja akka ei. mutta kun pikkuhiljaa ajattelee asiaa ja varovasti tekee jotain sen hyväksi ja keskustellessa asiasta ei anna sen äityä riidaksi niin kyllä se varmaan jollain tavalla aukeaa ja taas on kivaa.
Tsemppiä, yritä yllättää tyttösi jollakin tavallisella ei liian ilmeselvällä asialla.
Kiitos hienosta vastauksesta. Nuo on vaikeita juttuja nuo kyllä...yritetään noita sinun konsteja. Voisin halata häntä aina ohimennen tai hieroa vaikka hänen jalanpohjia. Tai jotain sellaista pientä. Ja kyllä minä häntä mielestäni tarpeeksi kehun ja huomion, hän on kyllä saanut muutaman kilon lisää mutta on edelleen normaalipainoinen, mutta voisiko se johtua siitä että hän ei koe enää olevansa tarpeeksi kaunis? Minun mielestäni kyllä hän on edelleen maailman kaunein olento maan päällä, mutta hän ei sitä kyllä usko.
Olen yrittänyt ehdottaa matkaa vaikka huvipuistoon, eläintarhaan, laivalle, mikään ei innosta. Hänkin kyllä ehdotti matkaa tallinnaan, mutta itse taas en tallinnaan haluaisi lähteä..saas nähdä.
Vinkkejä tuohon mustasukkaisuuteen? En ole ikinä pettänyt häntä tai mitään, mutta silti hän on sairaan mustasukkainen. Jopa työkaverilleni joka nyt taas sattuu olemaan nainen, enkä voi sille mitään että työtoverini on nainen....
Kuullostaa siltä, että hän on todella epävarma itsestään/sinun tunteistasi häntä kohtaan. Näytätkö itse rakkautesi? Kehutko häntä ikiä? Keskustelkaa asiasta!
Ihanaa kuulla että mies ajattelee noin. Jos hän laittautuu tai tulee rauhallinen hetki niin silloin kehu häntä. Silloin kun hän oikeasti näyttää sädehtivän. Se tekee hyvän mielen. Anna hänen päättää ja lähtekää Tallinnaan. Miksi ei... Jos se piristäis häntä. Jos on jotain muita huolia tai ajatuksia, jotka hän haluaa pitää itsellään. Anna siis pitää ja tee kultaa pienistä hetkistä. Se piristää...
Mustasukkaisuutta hoidetaan valitsemalla tyttöystäväsi joka tilanteessa ja hakemalla luotamusta ja välttelemällä tilanteita missä toinen voisi olla mustasukkainen. Myös kertomalla kaikille kuinka tärkeä hän sinulle on. Sillä tavalla meillä edettiin ja on mieheni päässyt todella hienosti mustasukkaisuudesta eroon. Aikaa se vie, mutta ei Roomaa rakennettu yhdessä yössä ja jos tämä on Se nainen niin kyllä se kannattaa. Meillä meni melkein kaks vuotta, mutta nyt voin olla paljon vapaammin. En siis koskaan ole pettänyt eikä edes aikeissa ollut, mutta tuo toinen vaan välittää niin kovasti ja sitä pelotti niin kovasti että menettää mut. Nyt kun olen hyvin selkeästi osoittanut pitkällä aika välillä että tässä minä olen ja pysyn ei ole ollut enää mitään ongelmaa sen suhteen että minulla on miespuolisia kavereita.
"Hänkin kyllä ehdotti matkaa tallinnaan, mutta itse taas en tallinnaan haluaisi lähteä.."
No enpä tiedä teidän taustoista yhtään mitään, mutta tuli mieleen tuosta lauseesta, että teettekö aina kaiken niin kuin sinä haluat? Jos hän nyt on ollut aloitteellinen (innostunut jostain, kun valitit ettei häntä mikään innosta), niin olisiko sinulta liian suuri ponnistus matkustaa Tallinnaan?
Olen ollut suhteessa, jossa kaikki tapahtui miehen halujen mukaan, loppuvaiheessa ei itse jaksanut enää edes ehdottaa mitään menoja, kun tiesi, että a) joko hän kieltäytyy ja ehdottaa jotain muuta haluamaansa tilalle, tai b) suostuu mukaan ja näyttää kyllä ettei viihdy.
Onkohan tällä palstalla kaksi samanlaista viestiä?
Vastasin asiallisesti tälläiseen viestiin,
mutta huomaan, se on kadonnut/poistettu.
Ihmeellistä!
Aloittajan sama teksti oli myös osastossa "avoin suhde". Taisit vastata sinne.
Niinpäs olikin, tämä sama viesti siellä avoin suhde osastolla ja myös vastaukseni.
Kiitos :)
on rinnalleen saanut, se on hänen hölmöyttään.
Olet varmasti hyvä ihminen ja kumppani.
Naisesi tarvitsee apua.
Jos hänellä on mies joka noin lujasti rakastaa, ei luulisi olevan aihetta marmattaa.
Kyllä meillä menee silleen ihan hyvin että molemmat lähetellään aina hyvänyön viestit ym. ja kyllä tiedän että hän rakastaa minua ja hän varmasti tietää että rakastan häntä. Parempaa naista en itselleni olisi voinut löytää :)
Mutta kun haluaisin todella mennä tapaamaan tätä ystävääni, mutta pelkään että menetän tyttöystäväni siinä samalla sitten. Mutta onko tyttöystävälläni oikeus estää minua menemästä minne haluan tai tapaamasta vanhaa ystävääni? Kun en ole pettämässä ketään tai aikeissakaan pettää. Kerrankin vain olisi aikaa ja varaa mennä moikkamaan tuota ystävää ja harmittaa todella paljon jos en pääse. Yli 3 vuoteen en ole häntä nähnyt. MITÄ TEEN?!!?! Enkä tiedä uskallanko edes mainita asiasta leidilleni, voi nousta oikea myrsky...en saa oikein edes unta tämän asian vuoksi.
Entäs jos sun tyttöystävä on kasvamassa ulos frisbee iästä? Ajoittain ihmiselle tulee aika kun haetaan suuntaa mihin on menossa (sinullekkin aikanaan)ja mietitään mitä haluaa elämältä, silloin haluaa vetäytyä itseensä.
Et oikein taida voida kuin antaa tyttöystäväsi kipuilla omia juttujaan, selvästi hän tietää että suhteenne on muuttunut ja muutos on hänestä lähtöisin. Anna siis hänelle tilaa, et voi loputtomiin yrittää miellyttää, sekin saattaa ärsyttää. Elä omaa elämääsi, mutta älä anna toisen pomputtaa, on kurjaa yrittää yksinään tekohengittää suhdetta. Lopputulosta ei voi tietää etukäteen, se voi viedä erilleen tai uudelleen yhteen.
Jokaisessa suhteessa on ala- ja ylämäkiä. Kun ollaan tekemisisissä ihmisten ja ihmisten tunteiden kanssa, vaaditaan herkkyyttä aistia tilanteita ja kyseisten ihmisten välisiä suhteita. Ei se näin Internetin välityksellä ole mahdollista. Älä siis seuraa kenenkään toisen neuvoa suoraan. Oma sydän ja järki sanoo viime kädessä totuuden. Olisi vain niin helppoa jos vastaus tulisi ulkopuolelta, eikö vaan? Tiedän tunteen.
Rakkauden ensihuuma loppuu aikanaan. Sen jälkeen tulee syvä ystävyys, jonka puolesta molemmat osapuolet ovat valmiita tekemään töitä, tai sitten eivät ole. Ilman töitä ja vaivaa elämää kestävää suhdetta ei voi aikaiseksi saada. Ihmiset vain ovat sellaisia, vähän hankalia joskus.
Loppujen lopuksi olet juuri sinä, ainutlaatuinen ihminen tässä maailmassa. Jos kumppanisi rakastaa sinua ja sinä häntä, asiat järjestyvät yhteisin voimin. Voit vain olla oma itsesi ja huomioida toista niin hyvin kuin suinkin osaat. Muistele komemianne hetkiä, ovatko ne vaivan arvoisia? Jos ovat, kuuntele, ymmärrä, ole lähellä. Jos se ei riitä, ei se ole kenenkään vika... Voimia jatkoon:)