On kuulunut todella ristiriitaista tietoa aiheesta, eli onko nyt niin että ainoastaan ykkösvaiheen käyneenäkin voi Lontoossa (ja yleensäkin britanniassa) ajaa ihan ilman ongelmia? Kakkosvaihetta kun en nyt kerkeä käymään enää ennen lähtöä.
Toinen asia, mistä olette löytäneet itsellenne kavereita au pair vuoden aikana? Itse haluaisin tutustua ihmisiin ja vaittää vapaa-aikaa muuallakin kuin kotona, eli mistä löytäisin kavereita joko jo ennen lähtöä tai sitten paikanpäällä?
Toinen asia, mistä olette löytäneet itsellenne kavereita au pair vuoden aikana? Itse haluaisin tutustua ihmisiin ja vaittää vapaa-aikaa muuallakin kuin kotona, eli mistä löytäisin kavereita joko jo ennen lähtöä tai sitten paikanpäällä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
tosta ajokortista en tiedä, selviää kyllä varmasti esim. poliisiasemalta?
Kavereita itse löysin tältä samaiselta sivulta muutaman, sitten tutustui heidän kautta muihin, naapureiden Au Pairiin ja perhetuttavien tyttäriin tms. Jos ei kauhean ujo, ni pubiin tms vaan yksin. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan paikallisiin, monet jumittaa vain suomalaisten Au Pairien kanssa (missä ei mitään vikaa ja itse tein saman ekalla kerrallani), mutta toisella kerralla sain paljon enemmän irti kun tutustuin enemmän paikallisiin.
Tsemppiä matkaan!
Moikka!
Tuohon ajokorttiasiaan en valitettavasti osaa sanoa mitään, paras tarkistaa poliisilaitokselta kuten tässä edellinen vastaaja jo neuvoikin.
Olen itse ollut aupairina lontoossa 3x ja aivan mahtavia reissuja ovat olleet!!! Ekalla kerralla kun kielivaikeuksia oli vielä melkoisesti (lukion enkkunumero 6 ja kirjoituksista A), oli kavereidenkin saanti aluksi hiukan hankalaa. Ja hankalaa nimenomaan sen vuoksi, että häpesin huonoa kielitaitoani ja virheiden pelossa en uskaltanut kovin innokkaasti ottaa kontaktia ihmisiin.
Menin kielikouluun osaksi juuri kielen oppimisen takia ja osaksi kavereiden toivossa. Ekat kielikoulun bileet olikin sitten jo ennen kuin minulla oli yhtään oppituntia edes takana. keräsin rohkeutta ja paukkasin paikalle (pubiin) yksin.Kauan ei tarvinnut yksin siellä nököttää kun jo ihmisiä tuli iloisesti kyselemään, että mistä päin olet, oletko uusi täällä, mitä teet lontoossa jne. Monilla enkku oli vielä heikompaa kuin minulla ja ne joiden enkku sujui loistavasti hiljensivät tahtia niin, että sain puheesta selvää. Siitä se sitten lähti ja yhden illan jälkeen käteen jäi jo monta uutta tuttavuutta, joita olen tavannut vielä kolmannellakin aupair-reissulla lontoossa :). Osa on vieraillut suomessakin :-)
Sen olen huomannut Lontoossa vietetyn ajan jälkeen, että siellä ihmiset tulevat paljon herkemmin juttelemaan niitä näitä kuin esimerkiksi suomessa.Paikka on niin kansainvälinen, että aina voi aloittaa juttelun ihan jo vaikka siitä, että mistä päin maailmaa toinen on. Ja kun moni kaupungissa asuva on tosiaan ulkomailta ja vastikään kaupunkiin muuttanut, niin et ole ainoa kavereita kaipaava! Eli rohkeasti vaan uusia tuttavuuksia hankkimaan, monet ovat innokkaita tutustumaan sinuun!
Jos ei seuraa ole tarjolla niin meni rohkeasti yksin pubiin tai kahvilaan istuskelemaan, vaikka se kuinka hölmöltä tuntuisikin. Kyllä joku aina tulee juttelemaan. Ja mene tosiaan kielikouluun vaikka vain kerrankin viikossa niin, että pääset mukaan bileisiin ;-). Jos olet rohkea niin voit koittaa katsella kavereita vaikkapa osoitteesta www.gumtree.co.uk ja sieltä klikkaat "friends", mutta jos tapaat jonkun niin aina päivällä ja jossain julkisella paikalla ensin!!!! Itse olen kokeillut ja sieltäkin on pari kivaa tyttöä jäänyt ehkä elinikäisiksi ystäviksi.
Sitten kysele perheeltäsi löytyisikö naapurustosta, sukulaisista, perhetutuista saman ikäistä seuraa. Lontoossa on myös merimieskirkko, jossa järjestetään suomalaisten aupairien tapaamisia. Sitten tietysti kaikki harrastukset ovat hyviä uusien tuttavuuksien kohtaamispaikkoja. Lontoossa järjestetään silloin tällöin mös scandinavian partyja joissakin keskustan baareissa, voit googlettaa niitä ja mennä vaikka sellaiseenkin. Siellä ainakin on yhteistä puhuttavaa juhlijoilla :)
Kyllä sinä kavereita löydät kunhan vain rohkeasti menet uusiin paikkoihin ja avoimella mielellä lähdet matkaan!
Vielä unohtui yksi juttu. Riippuu tietysti hoidokkiesi iästä, mutta mikäli ovat puistoikäisiä niin sinne vaan ehdottomasti! Valtaosa nuorista tytöistä, jotka ovat puistoissa, leikkipaikoissa, kirjaston lastentunneilla jne. lasten kanssa on aupaireja/lastenhoitajia.
Ja siellähän sitä on aikaa viritellä keskustelua kun lapset painavat pitkin leikkipaikkaa. Ja yhteistä juteltavaakin on työstä, hoidokeista jne. Monesti paikallisissa puistoissa näkee vielä niitä samoja naamoja kerrasta toiseen, joten siitä saisi itselleenkin seuraa loputtomiin puistoreissuihin :).
Muistan erittäin hyvin kuinka tyhmältä ja nololta tuntui ajatuskin siitä, että menisi ventovieraalta kyselemään jotain tai muuten vaan virittelemään keskustelua. Mutta sitten vaan kerran puistossa päätin, että jos meinaa uusia kavereita saada niin asian eteen on jotain tehtävä ja ei siinä ainakaan mitään menetä jos kokeilee.
Ja järjestäen kaikkien uusien aupairkavereiden kanssa on käyty sama keskustelu: molemmat ovat kaivanneet kovasti seuraa ja juttukaveria uudessa ja vieraassa kaupungissa, mutta kumpikaan ei ole uskaltanut tehdä aloitetta ja mennä juttelemaan vieraan ihmisen kanssa. Monet aupairit (itseni mukaan lukien) ovat olleet todella innokkaita tutustumaan ja virittelemään keskustelua kunhan vain joku toinen tulisi ensin kysymään jotain tai ihan vain moikkaamaankin. Mene siis vain rohkeasti juttelemaan, seurasi otetaan hyvin suurella todennäköisyydellä kiitollisena vastaan:)
Mitä kautta löytyy luotettavin reitti lähteä jonkun perheen luokse? :) Itse työvoimatoimiston sivuilta vai jonkun yhtiön kautta?