Tapahtui tänään: Istuin työpaikkani kahvihuoneessa rauhaisissa tunnelmissa lukien lehteä. Paikalle saapui sattumalta miespuolinen työkaverini. En ollut aiemmin jutellut hänen kanssaan, mutta kuitenkin samassa tilassa usein yhtäaikaa oltu. Nyt olimme ensi kertaa kahden. En kuitenkaan uskonut, että hän avaisi minulle suutansa. Jonkinlaista mukavaa kutinaa olen kuitenkin aikaisemminkin välillämme aistivinani.
Tietysti kuvittelen itsestäni liikoja,mutta jotenkin tuntui että hän halusi lähestyä minua tai siis tutustua minuun, vaikka eihän kyse ollut muusta kuin työasiasta. Kun hän oli kysymyksensä esittänyt, niin menin jotenkin aivan sekaisin. Sain kyllä vastattua hänelle ja jopa katsottua silmiin, mutta luulen kyllä että hän huomasi minusta että olin jännittynyt. Hauskinta tässä on se, että en ole ennen reagoinut tuollalailla, vaikka kuinka ihastus olisi ollut läsnä. Yleensä keskustelen rempseästi kaikkien kanssa ilmaan minkäälaista ongelmaa(kys.hklö on myös ollut paikalla, kun olen jutellut muiden kanssa). Luulen että hänellekin tuli pienoisena yllätyksenä, kun en meinannut löytää sanoja suustani.
En nyt tiedä mikä tässä varsinainen ongelma on. Kai se on se, ettei minulla taida olla toista mahdollisuutta tutustua häneen paremmin edes kaverimielellä, koska tuskin hän enää kehtaa tulla juttusille. Ajattelee vaan että kohta joutuu antamaan tuolle raukalle tekohengitystä :D Olin hänen seurassaan kuin kala kuivalla maalla.
Tiedän että tämä normaalia poikkeava reaktio johtui vain siitä että olen ihastunut häneen(hassua sekin että ennen vastaavissa tilanteissa muiden kanssa olen pysynyt viileänä), mutta ei mikään ihme sillä hän vaikuttaakin olemukseltaan sellaiselta mieheltä, jonka kanssa voisi tullakin jotain mukavaa elämään
Tietysti kuvittelen itsestäni liikoja,mutta jotenkin tuntui että hän halusi lähestyä minua tai siis tutustua minuun, vaikka eihän kyse ollut muusta kuin työasiasta. Kun hän oli kysymyksensä esittänyt, niin menin jotenkin aivan sekaisin. Sain kyllä vastattua hänelle ja jopa katsottua silmiin, mutta luulen kyllä että hän huomasi minusta että olin jännittynyt. Hauskinta tässä on se, että en ole ennen reagoinut tuollalailla, vaikka kuinka ihastus olisi ollut läsnä. Yleensä keskustelen rempseästi kaikkien kanssa ilmaan minkäälaista ongelmaa(kys.hklö on myös ollut paikalla, kun olen jutellut muiden kanssa). Luulen että hänellekin tuli pienoisena yllätyksenä, kun en meinannut löytää sanoja suustani.
En nyt tiedä mikä tässä varsinainen ongelma on. Kai se on se, ettei minulla taida olla toista mahdollisuutta tutustua häneen paremmin edes kaverimielellä, koska tuskin hän enää kehtaa tulla juttusille. Ajattelee vaan että kohta joutuu antamaan tuolle raukalle tekohengitystä :D Olin hänen seurassaan kuin kala kuivalla maalla.
Tiedän että tämä normaalia poikkeava reaktio johtui vain siitä että olen ihastunut häneen(hassua sekin että ennen vastaavissa tilanteissa muiden kanssa olen pysynyt viileänä), mutta ei mikään ihme sillä hän vaikuttaakin olemukseltaan sellaiselta mieheltä, jonka kanssa voisi tullakin jotain mukavaa elämään
Vastaukset 6
Vanhimmat
Et menettänyt kasvojasi, nyt vaan heti uusiks yrittämään, ettei rima nouse liian korkeelle.
"Vai onko niin, kertokaapa miehet ja naisetkin, että jos jokin tyttö/poika vaikuttaa mielenkiintoiselta ja ihanalta, niin annatteko anteeksi ensijännityksen, ei siis niin että toinen olisi aina pupu pöksyssä seurassasi?"
Tytöille annetaan, pojille ei.
Jos poika/mies ei ole itsevarma asiastaan niin hänet todennäköisesti unohdetaan "epävarmana" poikasena. Toki poikkeuksia on joitakin.
Tytöille sama homma taas tarkoittaa usein että se on ihan söpöä kun on niin vahvasti ihastunut.
ihastuksen kohde
Eiku uutta yritystä vaan kuule rohkeasti kehiin!
Seuraavaksi sanot tuolle ihastuksesi kohteelle kahvihuoneessa hymyillen että haluatko maistaa mun itse tekemiä pullia?
:)
1. kerta toden sanoo...
Aina aivan yhtä monta kuin on niiden esittäjiäkin!
Maailmaan mahtuu kyllä monenlaisia näkemyksiä asioista. Yhtä totuutta kun ei ole.