Sinun kanssa oli aurinko

Koskee sydämeen. Tiedän että tulee jotain muuta joskus, mutta mun sydän on särki koska menetin elämäni rakkauden. Miksi? Koska en ollut väkivaltaisesta miehestä parantunut eikä tämä uusi mies vaan sitten enää jaksanut olla kanssani. Hän väsyi. Enkä syytä häntä, hän meni rikki. Mutta mikä tarkoitus voi tällä kaikella olla? Sitä en vaan keksi, enkä pysty hyväksymään. Sillä tällä ei ole tarkoitusta. Uhraan elämäni ensin mielipuolen luonnehäiriöisen kanssa mutta uskoin ja uskon edelleen että uhrautuminen on rakkautta. Sitten kun pääsen lähtemään, menee vuosi kun kohtaan upean elämäni miehen. Olen masennuksessa, vainoharhainen, pelkkä kosketuskin sai minut säikkymään. Pelkään, pelkään ja pelkään. Saan ahdistuskohtauksia ym. Mies on sinnikäs ja koittaa opettaa minua uskomaan vaan hidas on tie. Sitten hän väsähtää, kadottaa uskonsa, menee solmuun ja haluaa pois. Hän ei pääse yli häntä sattuneista asioista. Joten mikä tarkoitus tällä voi olla? Rakastan häntä mutta en saa häntä. Hänkin sanoo rakastavansa minua mutta ei pysty suhteeseen. Hänkin on sirpaleina. Miten tällaisista kokemuksista ihminen selviää ilman että sielu särkyy ja usko rakkauteen? Mikä järki tässä on? Kuka osaa edes ymmärtää... Voiko kukaan ymmärtää mun surua? Hänen kanssaan oli aurinko ja taivas, elämän kaikki värit. Niitä ei ole enää. Piti löytää itsensä väkivaltaisen miehen jäljiltä ja kun löysin, se oli liian myöhäistä elämän rakkaudelle. Miten jaksaa huomiseen? En näe tässä enää mitään, miksi enää yrittää? Eihän elämä voi olla tällaista, eihän? Sanokaa minulle että se ei ole. Että olen käsittänyt jotain väärin.
4829
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Miten maailma voikaan joskus olla kylmä paikka noin herkälle ja lämminsydämiselle ihmiselle. Muista, että vaikka elämän myrskypilvet olisivat kuinka tummia, niin ennen pitkää Aurinko taas paistaa. Ehkä voit löytää lohtua ja elämäniloa täältä: http://www.wordsofpeace.eu/en/

Äänestä
  • Kiitos kaunis tästä. Toi paljon valoa tähän päivään. :)

    Äänestä

Mä elin väkivaltaisessa suhteessa kauan kauan sitten ja kun lopulta pääsin siitä pois, niin mulla meni kuusi pitkää vuotta, edes antaa jonkun tulla lähelle. Jälkensä se on jättänyt muhun loppu elämäksi, aina on toivoa, mutta siihen menee välillä pitkä aika. Jaksamishali :o)

Äänestä
  • Kiitos sanoistasi. Toivotan sinulle aurinkoa kesään!

    Uskon että jos minä ja sydämeni valittu on tarkoitettu yhteen, hän tulee vielä takaisin. Hänelle on nyt annettava aikaa myös eheytyä. Ja jos näin ei tapahdu, se ei ollut tarkoitettu.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


on niin paha olla kirjoitti:

Koskee sydämeen. Tiedän että tulee jotain muuta joskus, mutta mun sydän on särki koska menetin elämäni rakkauden. Miksi? Koska en ollut väkivaltaisesta miehestä parantunut eikä tämä uusi mies vaan sitten enää jaksanut olla kanssani. Hän väsyi. Enkä syytä häntä, hän meni rikki. Mutta mikä tarkoitus voi tällä kaikella olla? Sitä en vaan keksi, enkä pysty hyväksymään. Sillä tällä ei ole tarkoitusta. Uhraan elämäni ensin mielipuolen luonnehäiriöisen kanssa mutta uskoin ja uskon edelleen että uhrautuminen on rakkautta. Sitten kun pääsen lähtemään, menee vuosi kun kohtaan upean elämäni miehen. Olen masennuksessa, vainoharhainen, pelkkä kosketuskin sai minut säikkymään. Pelkään, pelkään ja pelkään. Saan ahdistuskohtauksia ym. Mies on sinnikäs ja koittaa opettaa minua uskomaan vaan hidas on tie. Sitten hän väsähtää, kadottaa uskonsa, menee solmuun ja haluaa pois. Hän ei pääse yli häntä sattuneista asioista. Joten mikä tarkoitus tällä voi olla? Rakastan häntä mutta en saa häntä. Hänkin sanoo rakastavansa minua mutta ei pysty suhteeseen. Hänkin on sirpaleina. Miten tällaisista kokemuksista ihminen selviää ilman että sielu särkyy ja usko rakkauteen? Mikä järki tässä on? Kuka osaa edes ymmärtää... Voiko kukaan ymmärtää mun surua? Hänen kanssaan oli aurinko ja taivas, elämän kaikki värit. Niitä ei ole enää. Piti löytää itsensä väkivaltaisen miehen jäljiltä ja kun löysin, se oli liian myöhäistä elämän rakkaudelle. Miten jaksaa huomiseen? En näe tässä enää mitään, miksi enää yrittää? Eihän elämä voi olla tällaista, eihän? Sanokaa minulle että se ei ole. Että olen käsittänyt jotain väärin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu