En ole varma, mutta siltä vaikuttaa. Hyvä ystäväni on alkanut käyttäytyä mieheni seurassa eri tavalla kuin ennen. Nauraa hänen joka jutulleen ja flirttailee selvästi. Kun eilen tulin toisesta huoneesta huomasin, että mieheni ja ystäväni säpsähtivät, aivan kuin olisivat vetäytyneet juuri erilleen toisistaan. Mitä tehdä?
Ystävä pettää + mies pettää?
vainoharhainenko?
221983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
auttaa taatusti...
mutta enemmin kyllä haukkuisin miestäni!
kehittymistä. Sulla vaan pitää olla reilusti hermoa, että kestät mitä mahdollisesti tuleman pitää.
helposti kaiken loppu. Vaikeaa on ollut jo pitkän aikaa, eikä yhtään naulaa arkkuun enää tarvita.
kun menet asiasta mitään sanomaan tarkkaile tilannetta...ja tutki vaikka ukkos luuri...tai kaveriskin luuri jos saat sen huomaamatta käsiisi...
Voit myös joskus seurata miestäsi meneekö hän tosiaan sinne minne aikoi mennä...
Näitä tarinoita tosiaan riittää...omassa tuttavapiirissäkin on näin tapahtunut parillekin ihmiselle...
Eli silmät ja aistit auki nyt...
luureja nuuskimaan. Enkä vakoilemaan muutenkaan. Jos ei mies pitämättä pysy, niin menköön.
mutta siinä tapauksessa et ehkä koskaan saa tietää totuutta...ja mies pysyy rinnallasi ja peuhaa aina välistä ystäväsi kanssa...jos pystyt elämään sen asian kanssa niin okei...
Olen vuosikausia itse kärsinyt miehen mustasukkaisuudesta, vahtimisesta, tarkistelusta, kyttäilystä. Osin aiheesta, osin aiheetta. Joka tapauksessa tuntuu, että tukehdun hengiltä tällä tavalla. En halua itse lähteä samalle linjalle.
minua se ainakin vaivaisi niin paljon että jollakin tavalla asioista olisi saatava varmuus...jo senkin takia että tuollainen "ystävä" on kelvoton...
Pettävän miehen voi tietysti aina vaihtaa...
Siksi ehdotin että tutkit asiaa ensin ennen kun alat mitään ääneen hölistä...juuri siksi että ei tulisi niitä turhia syytöksiä...ja siksikin että he osaavat sen jälkeen varoa...
ystävältäsi.
Kysy sen jälkeen vielä mieheltäsikin.
Vakoileminen on typerää,
lapsellista ja ala-arvosta.
Joo sitten ne siivoo luurinsa ja alkaa
varomaan, mutta eikö se ole hyvä?
Jos jotain flirttiä on
ollutkin voi olla että kun
kysyt osotat etti ole jäänyt
noteeraamatta ja se voi loppua siihen.
Ihmisten pieni säpsäyttäminen
monesti herättää huomaamaan
että melkein ovat hauskassa
leikissään menneet liian pitkälle.
Ihan inhimillistä ja varmasti puhuminen
on hyvä ensi-apu.
siltä, ettei minulla ole oikeutta edes sanoa mitään. Olen pettänyt tässä liitossa itsekin, enkä enää koe rakastavani miestä. Kaksi lasta kuitenkin velvoittavat jäämään. Ystävättären petos tässä ehkä enemmänkin kolahtaa kuin miehen.
maistelet.
No se on sulle kyllä ihan oikein.
Tsemppiä vaan miehelles ja ystävälle, toivottavasti saavat homman toimimaan.
..uutta alkua.. Jos fiilikset on tuollaiset, miksi pitäis suhteessa kärvistellä. Lapset ei ole oikea syy. Lapset kyllä kärsii erosta, mutta paljon enemmän ne kärsii tasapainottomasta tilanteesta. Ylättää kuitenkin tuo, että miksi se ystävättären petos on pahin? Miehesi kanssahan sinä elät..
-ei ymmärrä-
Luin edelliset kirjoitukset. Sanot että teillä on ollut vaikeuksia, ja että tunnet tukehtuvasi suhteeseen. Mieti, miksi haluat jatkaa? Eikö tuo ole jo yksi pätevä syy harkita eroa? Miksi jäädä odottamaan lisää nöyryytyksiä? Miten kauan aiot jaksaa?
Olen myös sitä mieltä että puhu miehelle. Sano että olet tehnyt sellaisen havainnon ja vaikka et tiedä onko asia niin vai ei, siitä huolimatta koit sen niin.
Samoin kertoisin ystävälle. Voitko harkita ystävyyden jäähylle panemista jo pelkän epäilyn vuoksi. Sano, että et enää luota ystävyyteenne.
Te itsellesi käytännön suunnitelma, kuinka aiot erota. Voit päättää erota vaikka määräajaksi, mutta sitähän ei tarvitse ilmaista. Tai voit laittaa määräajan minkä aikana tutkailet tilannetta, ja vasta sitten teet päätöksen.
Mielestäni sinun ei tarvitse odottaa mitään paljastumisia. Kyllä sinä saat tietää sen, mitä oikeasti tapahtui jälkeenpäin.
enää vain ja pelkästään lasten takia. Haluaisin heillä olevan ehjän kodin. Rakkaus on kuollut ja hävinnyt jo aikoja sitten. Mies kyllä väittää rakastavansa, mutta minä en tunne enää mitään.
Voi olla että eroaminen olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu. Eropäätöksen tekeminen on vain niin VAIKEAA!
Joku viisas on sanonut että lapset koti on vanhempien parisuhde. Siinä mielessä, onko lapsilla nyt ehjä koti? Toki siinä on seinät ja katto sekä lämmintä ja ruokaa, mutta onko ilmapiiri lämmin, avoin ja läheinen?
Eropäätös on vaikea, sen uskon. Voit kokeilla laitaa ihan paperille, mitä syitä sinulla on jatkaa ja mitä syitä on erota. Mitä haluat muuttaa, voiko niitä muuttaa? Älä mieti mitä kirjoitat, laita vaan ylös mitä mieleen juolahtaa, ne hupsutkin. Kirjoita niitä muutamia päiviä ja palaa jonkun ajan kuluttua lukemaan ne kaikki.
Hyvä olisi jos sinulla olisi joku, jonka kanssa sitten jutella niistä. Saat vähän laajempaa näköalaa ja ehkä löydät voimaa niistä tehdäksesi ratkaisun.
Mutta todellakin, tätäkö haluat parisuhteesi olevan?
te lasten vanhempina annatte/näytätte parisuhteen mallin omille lapsillenne -halusitte tai ette. Lapsi omaksuu tietyt asiat ja itse sitten toimii aikuisena niiden mukaan ja/tai hakeutuu vastaavaan tilanteeseen.
Haluatko todellä, että lapsenne päättyvät samaan jamaan, eli rakkaudettomaan avioliittoon, jossa petetään?
.. tottumus tärkeämpää, kuin se millaisen parisuhdemallin antaa jälkipolvelle. Miksi ihmiset hankkii lapsia, jos ei voida ajatella niiden parasta. Jos ei rakasta, niin pitäis osata irrottaa ja tehdä päätöksiä, eikä vain soutaa asioiden välillä. Aikuisetkaan ei pärjää epämääräisten tilanteiden kanssa, miten ihmiset viitsii omat lapsensa laittaa miettimään samoja asiota. Oikeesti ajatelkaa omalle kohdalle, vaikka ette olekkaan enää lapsia. On älytöntä kuvitella, että kaikki on perheessä hyvin, kun ON isä ja äiti, mutta jos isällä ja äidillä ei mene hyvin, on vielä älyttömämpää kuvitella, että pelkkä isän ja äidin olemassa olo riittää saman katon alla, vaikka ne on toisilleen aivan vieraita. Mikä ihmisiä vaivaa?? Itsekkyyskö???
No itse pitäisin taukoa ystävyyssuhteessa. Eli en kutsuisi ko. ystävää käymään. Jos tapaatte, ehdota vaikka tapaamista jossain kahvilassa tai hänen luonaan. Koska kyllä ihastuminen muuttaa käytöstä.
Jos on oikea ystävä, ei lähde mukaan miehen flirttiin. Helposti ystävien mihetkin flirttailee.
Itse en lähde koskaan mukaan, eli en katsele liian pitkään ja syvälle silmiin. Ja olen oikeasti ystäväni, en hänen miehensä vieraana.
Tuosta erosta vielä sen verran, että eikö ole mahdollista vielä vaikka yrittää aloittaa teidän parisuhteen elvyttämistä. Voisitko sinä itse vaikka olla se aloitteentekijä, vai oletko jo niin totaalisen kyllästynyt mieheen.
Laitoin kolme vuotta sitten parhaan ja ainoan ystäväni jäähylle lopullisesti, koska hän jäi kiinni mieheni kanssa puuhastelusta melko intiimisti muutamia kertoja. Vuosi kesti ennenkuin pääsin yli ystävän menettämisestä, mutta sitten silmäni avautuivat kokonaan. Enää vain ihmettelen että miksi olimme koskaan ystäviä. Elä jatkuu miehen kanssa päivä kerrallaan ihan sopuisasti, läheisesti vierekkäin.
..syytön? Milloinkahan seuraava ystävä on jäähyllä? Vai jätätkö kaikki ystäväsi, ettei ne vie miestäsi.. Tutkikaapa suhdettanne ensin ja jatkakaa sitten.
petollinen ja pari nais"ystävää" myös. Luovuin heistä kaikista. Ei se määrä vaan laatu.