olen jo ihan lopussa anoppini, eli mieheni äidin takia!
Olemme pian olleet yhdessä 4 vuotta, ja koko tuona aikana en ole kuin kerran vaihtanut sanan "hei" hänen äitinsä kanssaan, ja silti hänen äitinsä jaksaa aina haukkua ja mustamaalata minua kotiperällään?!
Kuulemma käytän heidän poikaansa hyväksi sillä mieheni on töissä ja minä odotan kotona rauhassa lokakuussa syntyvää lastamme. Koulut on jääny kesken vuosia sitten masennuksen tms, takia.
Minua pidetään heidän puolen lähisuvussa ihan huonona ihmisenä, en osaa kuulemma tehdä miehelleni ruokaa töihin, vaikka tekisin sitä päivittäin mutta mieheni tykkää käydä syömässä työkporukan kanssa työpaikka ruokalasa jossa saa myös ateriaan jälkiruoan ja kahvit.Eikä maksa paljoa.
Olen kuulemma ihan mitätön ihminen kun saan lapsen näin nuorena, olen 20 vuotias!
En kuulemma osaa lastanikaan kasvattaa/hoitaa.
Ja nyt viimeksi kun olimme viikonlopun talonvahtina hänen vanhemmilleen tultuamme takaisin kotiimme hänen äitinsä soittaa miehelleni ja puhelimen läpi kaikuu miten tyhmänä hän minua oikein pitää, hän ivallisesti vi**uilee, että "eikö se tyvär osaa pestä itseä koolilla" (eli saavilla, tai sankolla tms.)
Ja tämä kaikki lähti siitä kun lämmitimme talon sisäsaunaa lauantaina ja perjantaina saunoimme rantasaunassa, mutta rantasaunan puut olivat likomärkiä eikä niitä saatu syttymään lauantaina, joten päädyimme talon sisäsaunaan.
Talvella kuulin mieheni siskolta joka on hieman omanlaatuinen, (muita hitaampi kehityksessä), mutta silti ihan kiva ja normaali.
Kuitenkin, niin hän alkoi kertoa itse kaikkea mitä minusta heidän suvussaan puhutaan kesken ruokailun kun hän oli meillä kylässä.
"isä ja äiti säälivät miestäsi kun hän on sinun kanssasi"
"mummo ja ukkikin säälivät miestäsi kun hän on sinun kanssasi"
"eikä kukaan tykkää sinusta"
Hänen äitinsä myös on päivitellyt aina puhelimessa sitä että osaanko syödä oikein kun odotan, ja että maksanko minä mitään elämisestä, tai osaanko edes pyykkiä pestä???!!
kaikista pahin juttu tapahtui viime kesänä kun mieheni isotäti kuoli, ja vanhukselta oli muka "kadonnut" rahaa suuri suumma.
Hänen äitinsä syytti minua siitä!!??!!
Silloin sanoin hänelle suoraan puhelimessa kun hän soitti miehelleni ja vinkui asiasta että
" MINULLA EI OLE SYDÄNTÄ VIEDÄ KENELTÄKÄÄN YHTIKÄSMITÄÄN LUVATTA, EIKÄ EDES LUVAN KANSSA VARSINKAAN VANHUKSILTA".
ja arvatkaas mitä mieheni tekee kun hänen äitinsä morkkaa minua hänelle? On vain aina että -jaa..joo!
Ja kun minä sanon miehelleni että kuinka pahalta tuntuu tuollainen niin mieheni alkaa puolustella äitiään.!?!
Hänen äitinsä on myös sellainen että jos kotona tarvitaan ruohonleikkuu apua esim, ja anoppi soittaa miehelleni että "tulepas nyt leikkaamaan ruoho" jos mieheni sanoo "en voi, tai en halua ajaa sen takia 200km yhteensä raskaan työpäivän päätteeksi", niin hänen äitinsä alkaa kiristämään häntä "palauta sitten avain, tai ei tarvitse enää pyytää autoa lainaan kun omasi hajoaa, tai mitään muutakaan"
Anoppini on muutenkin sellainen että saattaa soittaa miehelleni jos pikkupaikkakunnassa jossa hän asuu, on tapahtunut jotain niin hän on ihan satavarma aina asioista ja tietää muka ketä ovat olleet ja haukkuu heidätkin pystyyn.
Hän katsoo kaikkia ihmisiä aina päästä varpaisiin ja kuvittelee olevansa itse täydellisyys!?!
teenkö siis väärin, jos en halua viedä lastamme heidän näytille?
Sillä anoppi on sanonut että "mitäköhän siitäkin tulee kun te saatte lapsen, onkohan lapsi edes normaali?"
olen ihan lopussa. Monesti tulee niin hirvittävän pahamieli kun ei pysty edes tutustumaan miehen sen puolen sukulaisiin kuin muutamiin jotka eivät tuomitse ennen kuin tuntevat.
Sillä siellä puhutaan minusta ja paljon pahaa.
Samoin tehdään mieheni serkkupojan tyttöystävästä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä? KERTOKAA??
Olemme pian olleet yhdessä 4 vuotta, ja koko tuona aikana en ole kuin kerran vaihtanut sanan "hei" hänen äitinsä kanssaan, ja silti hänen äitinsä jaksaa aina haukkua ja mustamaalata minua kotiperällään?!
Kuulemma käytän heidän poikaansa hyväksi sillä mieheni on töissä ja minä odotan kotona rauhassa lokakuussa syntyvää lastamme. Koulut on jääny kesken vuosia sitten masennuksen tms, takia.
Minua pidetään heidän puolen lähisuvussa ihan huonona ihmisenä, en osaa kuulemma tehdä miehelleni ruokaa töihin, vaikka tekisin sitä päivittäin mutta mieheni tykkää käydä syömässä työkporukan kanssa työpaikka ruokalasa jossa saa myös ateriaan jälkiruoan ja kahvit.Eikä maksa paljoa.
Olen kuulemma ihan mitätön ihminen kun saan lapsen näin nuorena, olen 20 vuotias!
En kuulemma osaa lastanikaan kasvattaa/hoitaa.
Ja nyt viimeksi kun olimme viikonlopun talonvahtina hänen vanhemmilleen tultuamme takaisin kotiimme hänen äitinsä soittaa miehelleni ja puhelimen läpi kaikuu miten tyhmänä hän minua oikein pitää, hän ivallisesti vi**uilee, että "eikö se tyvär osaa pestä itseä koolilla" (eli saavilla, tai sankolla tms.)
Ja tämä kaikki lähti siitä kun lämmitimme talon sisäsaunaa lauantaina ja perjantaina saunoimme rantasaunassa, mutta rantasaunan puut olivat likomärkiä eikä niitä saatu syttymään lauantaina, joten päädyimme talon sisäsaunaan.
Talvella kuulin mieheni siskolta joka on hieman omanlaatuinen, (muita hitaampi kehityksessä), mutta silti ihan kiva ja normaali.
Kuitenkin, niin hän alkoi kertoa itse kaikkea mitä minusta heidän suvussaan puhutaan kesken ruokailun kun hän oli meillä kylässä.
"isä ja äiti säälivät miestäsi kun hän on sinun kanssasi"
"mummo ja ukkikin säälivät miestäsi kun hän on sinun kanssasi"
"eikä kukaan tykkää sinusta"
Hänen äitinsä myös on päivitellyt aina puhelimessa sitä että osaanko syödä oikein kun odotan, ja että maksanko minä mitään elämisestä, tai osaanko edes pyykkiä pestä???!!
kaikista pahin juttu tapahtui viime kesänä kun mieheni isotäti kuoli, ja vanhukselta oli muka "kadonnut" rahaa suuri suumma.
Hänen äitinsä syytti minua siitä!!??!!
Silloin sanoin hänelle suoraan puhelimessa kun hän soitti miehelleni ja vinkui asiasta että
" MINULLA EI OLE SYDÄNTÄ VIEDÄ KENELTÄKÄÄN YHTIKÄSMITÄÄN LUVATTA, EIKÄ EDES LUVAN KANSSA VARSINKAAN VANHUKSILTA".
ja arvatkaas mitä mieheni tekee kun hänen äitinsä morkkaa minua hänelle? On vain aina että -jaa..joo!
Ja kun minä sanon miehelleni että kuinka pahalta tuntuu tuollainen niin mieheni alkaa puolustella äitiään.!?!
Hänen äitinsä on myös sellainen että jos kotona tarvitaan ruohonleikkuu apua esim, ja anoppi soittaa miehelleni että "tulepas nyt leikkaamaan ruoho" jos mieheni sanoo "en voi, tai en halua ajaa sen takia 200km yhteensä raskaan työpäivän päätteeksi", niin hänen äitinsä alkaa kiristämään häntä "palauta sitten avain, tai ei tarvitse enää pyytää autoa lainaan kun omasi hajoaa, tai mitään muutakaan"
Anoppini on muutenkin sellainen että saattaa soittaa miehelleni jos pikkupaikkakunnassa jossa hän asuu, on tapahtunut jotain niin hän on ihan satavarma aina asioista ja tietää muka ketä ovat olleet ja haukkuu heidätkin pystyyn.
Hän katsoo kaikkia ihmisiä aina päästä varpaisiin ja kuvittelee olevansa itse täydellisyys!?!
teenkö siis väärin, jos en halua viedä lastamme heidän näytille?
Sillä anoppi on sanonut että "mitäköhän siitäkin tulee kun te saatte lapsen, onkohan lapsi edes normaali?"
olen ihan lopussa. Monesti tulee niin hirvittävän pahamieli kun ei pysty edes tutustumaan miehen sen puolen sukulaisiin kuin muutamiin jotka eivät tuomitse ennen kuin tuntevat.
Sillä siellä puhutaan minusta ja paljon pahaa.
Samoin tehdään mieheni serkkupojan tyttöystävästä.
Mitä tämmöisessä tilanteessa voi tehdä? KERTOKAA??
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin unohdin mainita, että eräänä päivänä anoppi soitti miehelleni ja kysyi missä olemme.
Mies vastasi että anopin luona syömässä (eli minun äitiniluona.)
hänen äitinsä alkoi kiekua puhelimessa "jaa, elätätkö tyttären koko suvun? muistahan jakaa sitä ruokaa nälkäpäivänä myös kerjäläisillekin"
-TÄMÄ ON JO LIIAN SAIRASTA?!
nainen on muutenkin ihmeellinen tapaus,
sillä hän tienää n.5000€/kk, ja hänen miehensä saman verran, silti hän vaatii miestään antamaan yli puolet palkasta itselleen. (tämä on mieheni kertomaa).
Niin ja kun olemme ostelleet hänelle joulu/muita lahjoja hän on aina sysännyt lahjamme syrjään. Koskaan mikään ei ole ollut hyvä kun on ollut halvempaa.
Anopillani ja hänen miehellään ei ole heidän kotikylässään kuin yksi ystäväpariskunta!
SYYTÄ EN EPÄILE YHTÄÄN!!!
miksi ihmiset on tämmöisiä? :(
Hei, tuo nyt on ihan kipeää sakkia! Sinä itse olet oman onnesi seppä, jos sinulla menee hyvin miehesi kanssa, et tarvitse suhteeseesi mukaan miehesi koko sukua. Anna mennä mokomat pahat puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos!
Tiedän että ulkopuolisen on helppo sanoa näin, mutta haluan tukea itsetuntoasi. Olet raskaana ja sekin vaikuttaa suuresti mielialaasi, on raukkamaista moittia sinua noin!
Pidä pääsi pystyssä, älä nöyristele suvulle. Kuuntele mitä sydämesi sanoo, älä löyhäleukaista "honoppiasi" (suom. anoppi). Tee niinkuin sinusta itsestäsi tuntuu oikealle.
Sinulla on oma elämä, muista se!
Niinpä niin..Mitä murehtimaan..
on se vaan silti aika harmillista että tuskin saavat kutsua lapsemme nimijuhliin kerta käyttäytyvät tuollain. Oma on vikansa :)
minä olen minä, ja minua ei määrää kukaan muu kuin minä! :D
Mikäli poikani saisi lapsen sellaisen tytön kanssa, joka jätti koulut kesken ja vain on kotosalla ilman mitään tulevaisuuden suunnitelmia 20 v, surisin syvästi ja varmasti pelkäisin suunnattomasti moisen huntalon kanssa elävän poikani onnen puolesta. Totta kai toivoisin hänelle reippaan, ahkeran ja eteenpäin katsovan tyttöystävän, en missään tapauksessa raskaana olevaa nuorta kouluttamatonta tyttöä. Mutta... en usko, että voisin ääneen lausua minkäänlaisia ilkeyksiä tytöstä, sillä eihän poika minulle vaimoa ota vaan itselleen. Anoppisi käyttäytyy todella rumasti sinua kohtaan ja ihmettelen suuresti "miehesi" käytöstä, kun hän antaa äitinsä jatkaa moista käyttäytymistä. Älä välitä, ei minustakaan aikoinaan mieheni suvussa pidetty, mutta anoppini kunniaksi voin sanoa, että hän ei milloinkaan alentunut ääneen minua moittimaan ja saatuani tällaisen anopin mallin minun on helppo ottaa vastaan poikani tyttöystävä ja "luovuttaa" poikani hänelle. Taidatte olla kumpikin nuoria eikä miehesi ole vielä vapautunut äitinsä talutusnuorasta ja alistuu kiristettäväksi.
Omassa lapsuudessani juuri tuollaisen kovapäisen ihmisen kommentit, hän oli äitini anoppi, eli siis minun mummoni. En tosin koskaan ikinä hetkeäkään ole ajatellut häntä minkäänlaisena sukulaisenani, vaikka hän ja isäni ovat yrittäneet minuun ottaa yhteyttä nyt aikuisena.
Synnyin avioliittoon vuonna -65, isä oli nipinnapin 18v ja äiti 20v. Vanhempani erosivat olessani 5vuotias. Äitini on kertonut tarinoita mummosta ja isästäni (joka ei ole pitänyt minuun mitään yhteyttä yli 20 vuoteen...) ja juuri tuollainen pirttihirmu on mummoni ollut, mitä sinulla nyt on anoppisi.
Hän oli alituiseen arvostellut äitiäni ja minua (kuvittele, pientä lasta!) ihan samoista asioista, ruuan laitosta pyykinpesuun ja jopa ulkonäköön ja pukeutumiseenkin oli antanut omat nasevat mielipiteensä. Isä oli ollut aivan kuin pässi narussa ja totellut kaiken mitä äitinsä käski. Äidillä oli vahva näkemys että mummo oli jollain tavoin kiristänyt isäni ottamaan äidistä eron, ainakin äiti oli siitä hyvin katkera kuolemaansa asti.
Äiti sanoi monesti että koska oli nuori ja naiivi, yritti vain kaikkensa miellyttääkseen anoppia. Ja sanoi myös että olisi pitänyt heti ottaa ohjat omiin käsiin kun perheen perustivat, eikä antaa kenenkään määrätä ja puuttua elämiseen.
Niin sanon minäkin sulle ohjeeksi, älä alistu mihinkään tuollaiseen simputukseen. Ei varmasti kannata mitään avointa sotatilaa julistaa, mutta tee selväksi että et tarvitse anoppiasi sotkeutumaan yksityiselämääsi. Näytä että selviät arjesta, anna loukkausten kaikua kuuroille korville.
Ehkäpä saat anoppisi kunnioituksen ansaituksi joskus, mutta se ei ole elämäsi tarkoitus. Jotkut ihmiset voivat olla niin kovia, kylmiä ja julmia että he ovat sitä hautaansa saakka... Ikävä kyllä.
Nyt aikuisella iälläkään en ole halukas pitämään isäni sukuun yhteyttä, äitini katkeruus ja siitä alkanut alkoholismi on yhä mielessä. Mummon kirjeet, kaikki 2 kpl, ovat kyllä tallessa. Mutta niistä tulee lähinnä paha mieli, mitä nyt enää olisin tehnyt mummolla joka ei minua hyväksynyt lapsenakaan?
(Sorry, pulpahti omatkin tunteet pinnalle)
älä sinä huoli.minulla oli alussa ihan samanlaista.aloin vain naureskella ja sanoa että enpä minä olis poikaasi ottanutkaan jos olisin tienny millanen äiti.poikahan ei osaa mitään ellei sitä ala kouluttaa tuollasen akan kasvattama.kokeileppas tuhiseeko..Nokka pystyyn tyttöseni,minä näytin mistä kana kusee ja miten akka toimii..oltiin naimisissa 25v ja kuolema erotti. ja anopille olen nyt se kulta-rakas:) ja välit on parantuneet kun huomasi että osaan olla ilkeä takasin,mutta anopin tyylillä..ja ahkera osaat olla sinnäi ku herkeet kuuntelemasta ja alat näyttää suvulle että kuin ihana osaat olla ja kuin ihana vauva teille tulee.Käy kuule vielä niin että se vauva on sitten anoppisi tärkein ihminen,mutta anna olla se on parempi niiin kuin et muut olisi.Kotiinne tuppaa jatkossa kun vauvaa ikävä.joten keitä muorillesi hyvät kaffeet ja tee itte kahvileipä silloin vaikka naapurin avulla jos itse epäilet taitojasi ja jokainen osaa ku haluaa.Turhat ruikutukset pois ja anna sitä parastas ukollesi niin äitisä unohtuu ,varsinkin silloin ku sinne apua tarttetahan...
kutsu ihmeessä juhliin,koska kyllä niitä on ollut että ensin epäilevät ,mutta kun näkevät vauvan,niin pyytävät käytöstään jo kaste tilaisuudessa
se on kannattava riski että kutsuu ne sinne tilaisuuteen
ja jos tuo ei tehoa niin sano miehellesi että ei vastaa äittinsä puheluihin pariin viikkoon ja sen jälkeen voi vastata,muttei suostua kiristykseen
....saa nähdä mitä sitten anoppi keksii....ehkä menee sen miehesi serkun poikaystävälle ilkeilemään
on todella ala-arvoista mutta kyllä miehesi pitäisi saada itsestään sen verran irti että käskee äitinsä lopettaa, sillä miehesi tehtävä on puuttua asiaan,koska kyseessä on hänen äitinsä! oma anoppini on ollut ja varsinainen piru,ilkeilee ja heittää tosi ikäviä kommentteja joka asiasta sitten taas hetken päästä on kuin mitään ei olisi tapahtunut,käsittämätöntä! mieheni menetti hermonsa ja laittoi äidilleen luun kurkkuun sanomalla suorat sanat ja totesi vielä rakastavansa minua juuri sellaisena kuin olen ja että se vittuilu saa loppua. meni perille,tosin anoppi on kaikkia kohtaan yhtä ilkeä. saa omat nelikymppiset tyttärensäkin itkemään kommenteillaan. mieheni sanoikin minulle että äitinsä on niin katkera rankasta elämästään ja purkaa pahan olonsa muihin mikä on väärin.jos se ei olisi niin katkera ja ilkeä akka voisi löytää ehkä jostain vielä miehen,jospa siitä katkeruus helpottaisi. mieheni sanoin:on niin piru kun ei kukaan ole pamputtanut sitä kahteenkymmeneen vuoteen!!
vauva saa vain nimen. Ja minä olen jo päättänyt että hänen äitinsä ei sinne ainakaan ilmaannu.
Viimeksi eilen minua morkattiin ja pahasti kuulin taas puhelimen läpi miten minua haukuttiin..
Saapahan tuntea nahoissaan kun ei tuu näkemään lasten lapsiaan ainakaan meidän puolelta!
Mun mielestä ei ole mikään syy anopin vittuilla senkään takia, että koulusi on jääneet kesken. Sanoithan itse,että masennuksen takia. Se on nykyään niin yleinen sairaus, että pitäis puupäisimmänkin juntin tajuta, että siihen voi sairastua kuka tahansa.
Vittuillaanko nuorelle syöpäsairaalle samalla tavalla? ei, koska se on sairaus jolle ei itse mahda mitään, ihan samalla tavalla kuin masennus!
Jos olet 20 v ehtinyt sairastaa masennuksen ja nyt pukkaa lasta, niin olet ehtinyt ikääsi nähden aika paljon. Itselläni masennus myös keskeytti lukion aikoinaan, mutta takaisin kouluun menin entistä fiksumpana. Opin elämästä masentuneena paljon. Se on jo aikamoinen saavutus päästä masennuksesta eroon, kuin eräänlainen tutkinnon suorittaminen!
Kuten joku jo mainitsi, huumoria peliin, ei tommosille voi kuin nauraa. Ja miten onnettomia sitä pitää olla, että pitää vihansa purkaa sinuun.
Miehen ois myös aika puolustaa sinua, pidä pintasi siinä asiassa!