Karvanpoiston peruskurssi

Kysymyksiä lukiessa tekee mieli taas palauttaa mieleen faktat karvojen kasvamisesta ja poistosta. Karvanpoistotuotteiden markkinoijat ja kosmetologit kun levittävät niin paljon kaikenlaista uskomustietoa, että siitä viidakosta on välillä todella vaikeaa saada selville, mikä on totta ja mikä tarua. Ehkä tämä kirjoitus auttaa lukijaa löytämään karvanpoistomenetelmien labyrintistä itselleen sopivat menetelmät.

Karva (ihokarva, häpykarva säärikarva, partakarva hiuskarva... kaikki karvat) kasvaa ihon sisällä n. 2-3 mm pitkässä karvatupessa. Jokainen yksittäinen karva kasvaa karvatupen pohjalla olevasta karvanystystä n. 3 mm viikossa eli runsaan sentin kuukaudessa.

Karvan elinkaari on sellainen, että se kasvaa vain tietyn ajan, kasvuvaiheen, ja sen jälkeen irtoaa itsestään. Kasvuvaiheen pituus vaihtelee. Päässä olevien hiusten kasvuvaihe kestää useita vuosia ja siksi hiukset voivat kasvaa pitkiksi. Muualla vartalossa karvojen kasvuvaihe on yleensä vain korkeintaan muutamia kuukausia eli jokainen karva irtoaa itsestään kasvettuaan parin-kolmen sentin pituiseksi. Siksi häpykarvatkaan eivät kasva polvissa asti roikkuviksi, eivätkä säärikarvat hulmua tuulessa. Kasvuvaiheen päätyttyä karvanysty on muutaman kuukauden ajan lepovaiheessa eikä kasvata uutta karvaa, mutta vanha karva jää yleensä paikalleen karvatuppeen. Lepovaiheen jälkeen karvanysty alkaa kasvattaa uutta karvaa ja uusi karva työntää vanhan karvan tieltään, jolloin vanha karva irtoaa.

Karvojen poistamiseen ei ole olemassa taikakeinoja. Karvan voi:
a) katkaista,
b) repäistä pois karvatupesta "juurineen" tai
c) tuhota tuhoamalla karvanystyn, jolloin kyseinen karva lakkaa kokonaan kasvamasta.

Katkaisun eli depilaation voi tehdä höylällä, ladyshavella, parranajokoneella tai kemiallisilla karvapoistoaineilla (vaahdoilla). Koska karva katkaistaan ihon pinnan tasalta, karva jatkaa kasvuaan heti ajamisen jälkeen ja tuloksena on sänki. Tietenkin riippuu karvan paksuudesta ja jäykkyydestä, kuinka tuntuva sänki on. Pehmeiden vaaleiden karvojen sänkeä ei juuri tunnekaan, mutta esim. miesten partakarvojen sänki tuntuu selvästi jo muutaman tunnin kuluttua ajamisesta. Samaten jos karvat ovat tummia ja paksuja, ne näkyvät ihon läpi vaikka karva olisi juuri höylätty.

Karvan repäiseminen tai vetäminen irti karvatupesta "juurineen" eli epilaatio voidaan tehdä pinseteillä, epilaattorilla, kylmävahalla, kuumavahalla tai sokeroinnilla. Periaatteessa kaikilla näillä menetelmillä tulos on sama eli karva on repäisty karvanystystä irti, sänkeä ei ihon pinnalla ole eikä tummakaan karva näy ihon läpi. Jos repäistyn karvan karvatuppi oli kasvuvaiheessa, karva kasvaa n. viikossa taas ihon pinnan tasalle. Jos karvatuppi sen sijaan oli lepovaiheessa, uusi karva kasvaa ihon pinnalle vasta sitten, kun karvatuppi siirtyy seuraavaan kasvuvaiheeseen. Tekipä epilaation millä menetelmällä tahansa, se ei ole pysyvä karvanpoisto. Karvanystyt eivät kuole eivätkä lakkaa kasvattamasta uutta karvaa, vaikka sieltä nykäisisi karvan pois tuhat kertaa.

Kolmantena karvanpoistokeinona edellä mainittiin karvanystyn tuhoaminen, joka tehdään kuumentamalla se nopeasti, jolloin karvanysty kärähtää eikä pysty enää kasvattamaan uutta karvaa. Eri menetelmiä tähän ovat laser, IPL (Intense Pulsed Light eli valoimpulssihoito) ja elektrolyysi. Laser ja IPL toimivat täsmälleen samalla menetelmällä eli kohdistamalla ihoon voimakkaita valoimpulsseja ("valonväläyksiä"), jotka menevät vaaleasta ihon pinnasta läpi ja osuessaan tummaan karvaan, muuttuvat lämmöksi. Nämä menetelmät tehoavat sitä paremmin, mitä tummempi on karva ja mitä vaaleampi on iho. Jos iho on ruskettunut, valoimpulssit kuumentavat ihoa, ja jos puolestaan karva on vaalea, valoimpulssi ei kuumenna karvaa ollenkaan. Karvan ja karvatupen kuumeneminen on saatava tapahtumaan nopeasti, jotta lämpö ei ehdi kuumentaa ihoa ja aiheuttaa ihovaurioita. Siksi käytetään lyhyitä tehokkaita valoimpulsseja, jotka "iskukuumentavat" ihon sisällä olevan karvan ja karvanystyn. Jotkut laitevalmistajat tarjoavat IPL-laitteisiin myös RF- eli radiotaajuus-säteilyä, jonka väitetään tehostavan myös vaaleiden karvojen kuumenemista, mutta siihen eivät ainakaan fyysikot ja ihotautilääkärit tunnu uskovan. Elektrolyysillä puolestaan tarkoitetaan menetelmää, jossa karvatuppeen työnnetään ohut, neulamainen elektrodi, elektrodilla johdetaan sähkövirta karvaan ja sähkövirta käräyttää karvanystyn. Laseriin ja IPL:ään verrattuna elektrolyysi on hidasta, koska karvat on käräytettävä yksi kerrallaan

Karvanpoistotuotteiden markkinoijat ja kosmetologit työntävät markkinoille toinen toistaan lupaavamman kuuloisia aineita ja menetelmiä, mutta nämä perusasiat eivät siitä miksikään muutu. Se on aivan sama katkaiseeko karvan Gillette Venus Vibrance -höylällä vai Pirkka-höylällä. Se on vain terä, joka napsaisee karvan poikki ihon pinnan tasalta. Tärkeää karvanpoistossa joka tapauksessa on hygienia eli depiloidut tai epiloidut alueet kannattaa puhdistaa desinfioivalla aineella ja tietenkin rauhoittaa ihoa käsittelyn jälkeen kosteusvoiteella.

Se mikä menetelmä kenenkin iholle, eri ihoalueille tai karvatyypeille parhaiten sopii, täytyy etsiä kokeilemalla. Jos bikinirajaan tulee höyläämisestä näppyjä, niin se ohut iho ei yksinkertaisesti kestä höyläämistä ja sen jäljiltä tapahtuvaa sängen kasvua, vaikka omat sääret ja kainalot tai naapurin Jennin bikiniraja kestäisikin. Samoin jos vahaamisen jäljiltä tulee paljon tulehtuneita paukuroita ja sisäänkasvaneita karvoja, ei niiden välttämiseen mitään taikakeinoa ole. Ihon paksuus, karvojen paksuus ja karvojen kiharuus vain on erilainen eri ihoalueilla ja eri ihmisillä. Kuivaharjausta ja ihon kuorintaa voi kokeilla, mutta yleensä parasta on vaihtaa menetelmää.

Iloa karvanpoistoon itse kullekin, ja oikaiskaa jos löydätte asiavirheitä.