En kelpaa seurusteluun.

Nyt on sitten todettava, että ilmeisesti minussa on jotain aivan perustavanlaatuista vikaa, vai miten muuten voi olla mahdollista ettei 26-vuotias nainen ole ikinä elämänsä aikana seurustellut. Ainoa ongelma on nyt sitten, etten keksi mikä tuo hirveä vika ja täydellinen kauhistus miesten mielestä voisi olla.

Eli jotain itsestäni: ulkonäöltäni olen hmm.. sanoisinko ihan kohtuullisen näköinen. En mikään missiehdokas, mutten mikään frankenstainin hirviökään. Suurin miinus ulkonäössäni on kenties ylipainoisuus, ei tosin mikään hirmuinen liikapaino.

Luonteeltani olen (ystävieni mukaan) ystävällinen, luotettava ja reilu ihminen. Lisäksi minua on myös kutsuttu älykkääksi ja huumorintajuiseksi ja noin yleisesti ottaen ihan miellyttäväksi ihmiseksi. (Lievää itsekehua...)

No, huonoista puolistani sitten voisin mainita, että olen vieraassa seurassa varsin ujo ja hiljainen. Olen kertakaikkisen avuton tuossa niin sanotussa small talkissa. Ehkä mietin sanomisiani liikaa, mutten kyllä osaa tuosta vain hurmata seurassani oleviani ihmisiä hauskoilla jutuillani.
Minusta voi myös saada melkoisen varautuneen kuvan, sen myönnän. Voisin tietysti ruveta näyttelemään läpeensä sosiaalista ja puheliasta, mutta olisiko sekään järkevää, kun en sellainen ole oikeasti.
163005
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 16

Vanhimmat

Olet fiksu,vaatimaton,tarkkaileva,puhut vasta kun on asiaa,esiinnyt mieluummin vakavalla naamalla.Keskustelet vakavia kuin heität läppää?
Ylipaino on sivuseikka tänä päivänä.Muodokkuus on koko ajan valtaamassa alaa maailmallakin.XL-mallit jyrää ja ovat upeita.Miehet pitävätkin enemmän muodokkaammista ja naisista joista saa kiinni pehmeästi.Vaateripustimet saavat marssia kaappiin pian kokonaan.Yritä vapautua ja olla iloisemmalla mielellä,niin miehet lähestyvät.

Äänestä
  • Useimmat miehet eivät pidä mistään XL-mallisista, vaan normaalipainoisista naisista. Sen langanlaihan anorektikon ja ylipainoisen naisen välissä on myös sellainen ilmestys kuin normaalipainoinen.

    Itsestään huolta pitävä, terve ja hieman sporttinenkin nainen mielestäni parasta mitä löytyy.

    Äänestä

Tottakai kelpaat seurusteluun, sulla on vaan käyny tähänasti mahottoman huono tuuri. Mutta muista, että tuurikin yleensä tasaantuu elämän aikana.

Ehkä tavallaan huono vinkki, mutta toimiva: eli ota tommosissa tilanteissa vaan enempi viinaa, että menee se pahin ujous pois. Silloin kyllä hävii se varauksellisuus ja small talkkikin rupee sujumaan paremmin.

Mutta niin, ei ujous saa olla mikään huono luonteen

Äänestä

Joo hymyä huuleen enempi. Ei saa olla murjottavan näköinen. Ei ujous haittaa mitään. Onhan miehiäkin paljon ujoja, kuten minä ja enempi ihastunkin myös silloin ujohkoihin naisiin.

Äänestä

heh.. tosin olen mies ja 24v.

Äänestä

Varmasti kelpaat seurusteluun ja vakavasti otettavaksi.Et vain ole vielä törmännyt siihen oikeaan.Nykyään on liikaa tarjontaa ja vaatimuksia ja oletuksia ja odotuksia.Vähemmästäkin hermostuu.Ota iisisti vaan.Noin fiksu likka kyllä huomataan.(Äläkä mistään kiloista piittaa!Naisten oma lisämurhe eikä liikakilo)

Äänestä

Laitappas Anne mailiosoittees tänne, niin mie tutkiskelen vähän sun tilannetta... :)

Sie olet nainen parhaassa iässä, ei vielä kannata huolestua! Apu on lähellä, eli tässä *tarjoaa auttavaa kättä*

Osoite, niin katsellaan... :D

Äänestä
  • Olen sua nuorempi, 21v, mutta kirjoituksesi oli kuin minun tekstiäni :) Olen itse xl-kokoinen... mutta ihan nätti... Small talk ei suju ollenkaan... mutta muuten olen kyllä todella puhelias mutta viereaassa seurassa.. =/ kun on vähän arka ja tosiaan miettii liikaa mitä sanoo niin sit se on myöhäistä lopuksi sanoo enää mitään ku kaikki aika menee miettimiseen :)
    Kertaakaan en oo seurustellut, ja vaikka olenkin "vasta" 21, niin tuntuu jo nyt että on myöhäistä edes haaveilla mokomasta... et kaikki ois jo ohitse ja pitää alkaa suunnitella vanhanpiian elämää :(

    Äänestä

Mitä ujompi ja hiljaisempi, sitä todennäköisemmin jää yksin.

Näin se vain on. Julman yksinkertaista.

Äänestä
  • Ujouteen auttaa kolme asiaa.

    Nopein on viina. Ujous kun ujous lähtee kun juo ittensä humalaan. Eikä tartte olla ees hirveissä. Ja näin tutustuminen heti paljon helpompaa varsinkin vastakkaiseen sukupuoleen.

    Myös netti auttaa. Netissä liikkuu paljon ujoja, joten helposti voi löytää kaltaisensa. Kirjottaminen on paljon helpomaa kun puhuminen. Varsinkin kirjottaminen tuntemattoman kanssa. Näin itse tutustumisen voi hoitaa kirjoittamisen kautta ja sitten onkin paljon helpomi jatkaa siitä livenä. Netissä kannattaa suunnata itsensä juuri chatteihin ja sinkkupalstoille.

    Kolman hidas keino on vaan yrittää muuttaa luonnettaan. Ei yritä heti tosi sosiaaliseksi vaan vähitellen tyvestä latvoihin. Pikkuhiljaa kyllä sosiaalisuus kasvaa, kun koko ajan kasvattaa sitä aikaa mitä viettää muiden ihmisen kanssa ja vähentää sitä aikaa kun on yksin. Muita ihmisiin saa kyllä ujokin kontaktia kun hakeutuu opiskelemaan, kursseille, urheiluseuraan, harrastuksiin. Ei tarvii saada kun yksi kaveri, niin sen mukana voi saada pari lisää jne.

    Mutta vielä semmonen juttu, että ujous ei ole mikään huono luonteenpiirre, vaan luonteenpiirre siinä missä muukin eikä sitä tarvitse saada itestään pois jos ei halua. Ujot voivat seurustella ujojen kanssa ja vilkkaat vilkkaiden jne. kaikille on se jokin tai niitä joitakin.

    Moikka:)

    Äänestä

Varautuneisuutesi on se este! Et herätä vastapuolessa kiinnostumista, jos et itsekään vaikuta kiinnostuneelle.

Se nyt on vaan pakko avautua, jos meinaa, että joku kiinnostuu! Esim. minä tunnen suurta vetoa avoimiin, pirtsakoihin ja räväköihin naisiin. Haluaisin syödä sellaiset suihini!

Äänestä

Ystävä hyvä: Kokeile meditaatiota. Et tule pettymään. Kokemus puhuu.

Äänestä

Mulla sama tilanne, mutta olen huomannut, ettei tämä yksin eläminenkään nyt hassumpaa ole.
Koeta asennoitua siihen yksin elämiseen vähän rakentavammalla tavalla.

Äänestä

luultavasti sulla on vaan rima liian korkealla tai haet itekin päinvastaista seuraa kuin ite olet eli sen vastapuolen pitäisi olla se puhelias ja kumminkaan et ees välttämättä hae semmosta, mutta semmosiin on tietenkin paljon helpompi tutustua kuin meihin tuppisuihin mutta ne eivät luultavasti vaan hirveän innostuneita ole meistä vähemmän puheliaista eli olen ite vähän sua vanhempana miehenä varmaankin aikas samankaltainen kuin sä ja on mullakin toi small talk vielä pahasti hakusessa, olen tapaillut teitä vähemmän puheliaita muutaman kerran ja voin kertoa etteivät varmaankaan olleet hirveän tunteita herättäviä ne kerrat kummallekkaan ja olisin ite kyllä ollut valmis lähtemään uudestaankin jospa se lukko ois vähän ees auennut mutta en jostain syystä saanut revanssisaumoja johon ite uskon syyn olleen jonkin muun kuin pinnallisen. mutta ei muuta ku tsemppiä sulle eiköhän tää vielä iloks muutu ja sehän on kait jo plussaa ettei voi paljoa huonommin mennä :)

Äänestä

Moi Anne!

Kuulostaa niin tutulta... Minä olen ollut pian 5 vuotta sinkku, ja aina kun tapaan kivanoloisen miehen chatissa tai muualla, ja hän tajuaa että millainen olen, mullakin on näet ylipainoa vähäsen.. niin pum, mies katoaa savuna ilmaan.

Kirjoittele minulle tuntemuksistasi jos haluat..
Olisi kivaa vaihtaa ajatuksia sähköpostitse.

Äänestä
  • ei ylipaino sinänsä saa olla "se" tekijä joka estää miehen/naisen tapaamisen.

    riippuu täysin ihmisestä itsestään, haittaako häntä ylipaino. jos itse on suht sinut kilojensa kanssa, varmasti se huomataan myös ympärillä ja pelkästään positiivisesti :)

    ja kyllä miehilläkin on paino-ongelmia ja naiset ne vasta niistä huomautteleekin! :/

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anne kirjoitti:

Nyt on sitten todettava, että ilmeisesti minussa on jotain aivan perustavanlaatuista vikaa, vai miten muuten voi olla mahdollista ettei 26-vuotias nainen ole ikinä elämänsä aikana seurustellut. Ainoa ongelma on nyt sitten, etten keksi mikä tuo hirveä vika ja täydellinen kauhistus miesten mielestä voisi olla.

Eli jotain itsestäni: ulkonäöltäni olen hmm.. sanoisinko ihan kohtuullisen näköinen. En mikään missiehdokas, mutten mikään frankenstainin hirviökään. Suurin miinus ulkonäössäni on kenties ylipainoisuus, ei tosin mikään hirmuinen liikapaino.

Luonteeltani olen (ystävieni mukaan) ystävällinen, luotettava ja reilu ihminen. Lisäksi minua on myös kutsuttu älykkääksi ja huumorintajuiseksi ja noin yleisesti ottaen ihan miellyttäväksi ihmiseksi. (Lievää itsekehua...)

No, huonoista puolistani sitten voisin mainita, että olen vieraassa seurassa varsin ujo ja hiljainen. Olen kertakaikkisen avuton tuossa niin sanotussa small talkissa. Ehkä mietin sanomisiani liikaa, mutten kyllä osaa tuosta vain hurmata seurassani oleviani ihmisiä hauskoilla jutuillani.
Minusta voi myös saada melkoisen varautuneen kuvan, sen myönnän. Voisin tietysti ruveta näyttelemään läpeensä sosiaalista ja puheliasta, mutta olisiko sekään järkevää, kun en sellainen ole oikeasti.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu