Olen tässä kuukauden tai parikin junnannut samassa painossa. Historiaa sen verran, että synnytin 7kk sitten ja sieltä olen päässyt hivuttautumaan takaisin painoon, jossa olin ennen raskautta. Eli siihen kohtaan, josta alun perin halusin lähteä laihduttamaan. Painoa on nyt n. 61 kiloa ja tavoite olisi 55, pituutta löytyy 163cm, normaalipainoinen olen, mutta koska en ole ns. tasapaksu ja olen melko siro rakenteeltani, näytän huomattavasti paksummalta.
Suurin ongelmani on syöminen. En osaa syödä, enkä ymmärrä, miksi siinä on niin älyttömän vaikeaa. 7kk vanha poikani syö esimerkillisesti: aamuin ja illoin puuroa, paljon erilaisia vihanneksia (teen suurimman osan soseista itse), hedelmiä, marjoja, kalaa ja kanaa. Viisi kertaa päivässä. Miten osaan tehdä pojalleni niin onnistuneet ateriat, mutta en osaa syödä itse?
Suurin vaikeus syömisessä on suklaanhimo. Korvaan suklaalla aterioita. Saatan esim. päivällisen korvata kokonaan suklaalevyllä. Luonnollisesti siitä seuraa huono olo, mahakipuja ja nälkä katoaa kokonaan. Pari kolme päivää kestän ilman suklaata, sitten taas vajoan suohon. Nuo pari kolme päivää saatan myös syödä päivällisen ja lounaan (teen nämä itse kotona), mutta sitten laiskistun. Muutama päivä myös menee syömällä minimaalisesti, minkä jälkeen verensokeri on niin alhaalla, että on oikeasti pakko saada suklaata.
En osta karkkia valmiiksi kotiin vaan olen jo kauan sitten tehnyt päätöksen, että jos suklaata on saatava, se on haettava kaupasta kävellen. Liikumme vauvan kanssa vaunuillen 2-3 tuntia päivässä, reipasta kävelyä, kunto on ihan hyvä, joten se kauppaan juokseminen ei ole enää mikään ongelma. Kevyesti siellä tulee käytyä. Vauvan mukana raahaaminenkaan ei ole ongelma, reppuun tai vaunuun vaan ja menoksi.
Tähän liittyy myös syömishäiriöisiä piirteitä: suklaa on syötävä tietyssä paikassa ja tietyllä tavalla. Muuten itseinho ja oksetus on entistä kauheampaa. Ajalla ei niin ole väliä, mutta paikalla on ja ostan suklaan tiettyä tehtävää varten (esim. harrastan kirjoittamista ja kun kirjoitan, suklaan voi syödä samalla). Kirjoittamisen välttäminen ei ole jutun juju, koska muuten vain keksin huomaamattani uuden tavan (luen, piirrän, siivoan, viikkaan pyykkejä yms.).
Haluaisin kiinteytyä mutta puputtamiseni on sille jyrkkä este. Pelottaa myös se, että poikani alkaa tajuta tätä kuviota. Haluan pitää lapsen ruokailun mahdollisimman normaalina ja terveenä ja sydäntä raastaa joka kerta, kun vauva avaa suunsa minun suklaapatukoilleni tai komentaa minua jakamaan saalini hänen kanssaan. Valitettavasti vauvalta salaa syöminen on myöskin liian helppoa. Syön myös salaa mieheltäni, joka tietysti on päivisin töissä, lähinnä siksi, että miehenkin pitäisi laihduttaa, enkä halua jakaa saalistani, koska olen ahne plösö.
Olen yrittänyt korvata suklaata nyt marjoilla ja herneillä ja jonkun verran se onnistuukin. Ne marjat ja herneet vaan ovat älyttömän kalliita. Tosin niin on se suklaakin. En enää ikinä halua syödä sitä, olen valmis luopumaan siitä kokonaan, en vain tiedä miten. Iltasyöpöttely ei kalva vaan se, että aamulla herätessäni ensimmäinen ajatus on suklaa.
Suurin ongelmani on syöminen. En osaa syödä, enkä ymmärrä, miksi siinä on niin älyttömän vaikeaa. 7kk vanha poikani syö esimerkillisesti: aamuin ja illoin puuroa, paljon erilaisia vihanneksia (teen suurimman osan soseista itse), hedelmiä, marjoja, kalaa ja kanaa. Viisi kertaa päivässä. Miten osaan tehdä pojalleni niin onnistuneet ateriat, mutta en osaa syödä itse?
Suurin vaikeus syömisessä on suklaanhimo. Korvaan suklaalla aterioita. Saatan esim. päivällisen korvata kokonaan suklaalevyllä. Luonnollisesti siitä seuraa huono olo, mahakipuja ja nälkä katoaa kokonaan. Pari kolme päivää kestän ilman suklaata, sitten taas vajoan suohon. Nuo pari kolme päivää saatan myös syödä päivällisen ja lounaan (teen nämä itse kotona), mutta sitten laiskistun. Muutama päivä myös menee syömällä minimaalisesti, minkä jälkeen verensokeri on niin alhaalla, että on oikeasti pakko saada suklaata.
En osta karkkia valmiiksi kotiin vaan olen jo kauan sitten tehnyt päätöksen, että jos suklaata on saatava, se on haettava kaupasta kävellen. Liikumme vauvan kanssa vaunuillen 2-3 tuntia päivässä, reipasta kävelyä, kunto on ihan hyvä, joten se kauppaan juokseminen ei ole enää mikään ongelma. Kevyesti siellä tulee käytyä. Vauvan mukana raahaaminenkaan ei ole ongelma, reppuun tai vaunuun vaan ja menoksi.
Tähän liittyy myös syömishäiriöisiä piirteitä: suklaa on syötävä tietyssä paikassa ja tietyllä tavalla. Muuten itseinho ja oksetus on entistä kauheampaa. Ajalla ei niin ole väliä, mutta paikalla on ja ostan suklaan tiettyä tehtävää varten (esim. harrastan kirjoittamista ja kun kirjoitan, suklaan voi syödä samalla). Kirjoittamisen välttäminen ei ole jutun juju, koska muuten vain keksin huomaamattani uuden tavan (luen, piirrän, siivoan, viikkaan pyykkejä yms.).
Haluaisin kiinteytyä mutta puputtamiseni on sille jyrkkä este. Pelottaa myös se, että poikani alkaa tajuta tätä kuviota. Haluan pitää lapsen ruokailun mahdollisimman normaalina ja terveenä ja sydäntä raastaa joka kerta, kun vauva avaa suunsa minun suklaapatukoilleni tai komentaa minua jakamaan saalini hänen kanssaan. Valitettavasti vauvalta salaa syöminen on myöskin liian helppoa. Syön myös salaa mieheltäni, joka tietysti on päivisin töissä, lähinnä siksi, että miehenkin pitäisi laihduttaa, enkä halua jakaa saalistani, koska olen ahne plösö.
Olen yrittänyt korvata suklaata nyt marjoilla ja herneillä ja jonkun verran se onnistuukin. Ne marjat ja herneet vaan ovat älyttömän kalliita. Tosin niin on se suklaakin. En enää ikinä halua syödä sitä, olen valmis luopumaan siitä kokonaan, en vain tiedä miten. Iltasyöpöttely ei kalva vaan se, että aamulla herätessäni ensimmäinen ajatus on suklaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla on toiminut parhaiten kun kieltäydyn kokonaan suklaasta, eli en osta kotiin ollenkaan herkkuja. Menen kauppaan kylläisenä (nälkäisenä tulee varmasti ostettua suklaata) ja kierrän karkkihyllyn kaukaa.
En tiedä toimiiko välttämättä sinulla. Tulee ensimmäisenä mieleen, että voisitko pienentää suklaan määrää aluksi? Esim. jos ostat normaaleja 200 g levyjä niin voisit vaihtaa ne pienempiin. Nykyäänhän on jotain 100g (ohuita) suklaalevyjä ja ainakin minusta niistä tulee ihan sama olo kuin jos olisi syönyt 200 g, vähemmän kaloreita vain. Suklaapatukoitakin voi valita koon mukaan tai ostaa vain yhden. Voisit myös päättää että sinulla on 'lupa' suklaaseen vasta kun olet syönyt kunnon lounaan. Ikäänkuin jälkiruokana jos tekee mieli. Se voisi pidemmän päälle auttaa painon hallinnassa?
Itse olen aika lailla samassa tilanteessa, enkä tähän mennessä ole keksinyt mitään muuta ratkaisua, kuin täydellisen suklaan tai muiden herkkujen kieltämisen. Tällä tavalla pystyin olemaan jopa kuukausia ilman lipsahduksia, ilmeisesti mitä vähemmän söi, sitä vähemmän teki mieli. Kuitenkin tietyn ajan päästä "sallin" herkuttelun itselleni, eikä siitä eroon pääseminen enää ollutkaan helppoa. Muuten terveellisesti syöminen onnistuu, kunhan saisi nuo ylimääräiset herkut ja niiden myötä kilot pois. Kokeilin myös sallia itselleni suklaata vain tiettynä (yhtenä) viikonpäiväna, mutta se johti vain siihen, että tekosyitä muillekin päiville alkoi löytyä yhä useammin. Itselleni eivät edes "korvikkeet" toimi, vaan yleensä niiden jälkeen tulee kuitenkin sorruttua siihen alkuperäiseen... Sokerinhimo laantuu kyllä, jos pystyy muuttamaan ruokavaliota. Alkuun tosin vaaditaan aika paljon itsekuria. Ehkä jokin palkinto motivaation ylläpitämiseksi auttaisi? Esim. uudet vaatteet, jotka näyttävät upeilta muutaman kilon pudotuksen jälkeen...
Sulla on vähän samantapainen ongelma kun minulla, kun ensimmäinen lapseni syntyi. Minulla oli himon kohde berliinin munkki. Hain vauvan kanssa melkein joka päivä läheisestä baarista berliinin munkin. Sen sitten herkuttelin kahvin kanssa päiväkahvi aikaan. Salasin asian mieheltäni, hän oli päivisin töissä. Tuosta ajasta on nyt kulunut n. 23 vuotta ja nyt kun ajattelen miksi käyttäydyin noin pari syytä ainakin pystyn sanomaan: Tunsin itseni yksinäiseksi ja yksi syy ehkä oli myös se, että olin myös hieman masentunut. Johtui osaksi siitä että en ehkä ollut viellä kypsä äidiksi ja olin hyvin epävarma. Olin myöskin väsynyt, lapsi nukkui ensimmäisenä vuotenaan huonosti. Neuvolassa en osannut puhua näistä ikävistä tunteista ja muistaakseni synnytyksen jälkeisestä masennuksestakaan ei viellä kovin paljon puhuttu. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen lihoin n.10kg.
Niin sinä tuosta ruokavalion muutoksesta halusit neuvoa. Mieti ensin johtuuko suklaan syömisesi alakulosta, yksinäisyydestä tms. Jos se on vain tapa, tavan voi muuttaa. Itse tein äitiyslomallani kyllä ihan kotiruokaa lapselle ja itselleni, mulla ei tuon asian kanssa ollut ongelmaa. Olisin voinut reippailla vauvan kanssa pidempiä lenkkejä, mutta en jaksanut.