Olen tässä miettinyt, että onko minulla päässä vikaa vai eiko tunteet vain kasva. Minulla on tällä hetkellä maailman kiltein ja kunnollisin mies. Ei ole mitään mitä hän ei minun puolestani tekisi.
Hän näyttää tunteensa ja kohtelee minua kuin prinsessaa. MIKSi minä en kykene vastaamaan tunteisiin samalla mitalla. Moni nainen kaipaa ja haluaa sellaista miestä rinnalleen. Minulla se on, mutta en pysty sanomaan välittäväni hänestä niin kuin hän minusta.
Ahdistaa kuunella kuinka toinen on niin rakastunut ja itse ei tunne oikein mitään.
Olen miettinyt suhteen lopettamista. Sitten tulee ajatus, että jospa minä vielä opin häntä rakastamaan. Mitä jos lopetan suhteen ja huomaan sen jälkeen, että hänet juuri haluankin. Onko ketään joka oilisi ollut samassa tilanteessa.
Tuntuu pahalta ajatella jättävänsä toinen ja tietänen, että hän murtuu aivan täysin.
En haluaisi katkeroittaa ihmistä, joka kohdatessa samoin tuntevan naisen ei ehkä katkeruudeltaan kykene sitä rakkautta vastaanottamaan.
Hän näyttää tunteensa ja kohtelee minua kuin prinsessaa. MIKSi minä en kykene vastaamaan tunteisiin samalla mitalla. Moni nainen kaipaa ja haluaa sellaista miestä rinnalleen. Minulla se on, mutta en pysty sanomaan välittäväni hänestä niin kuin hän minusta.
Ahdistaa kuunella kuinka toinen on niin rakastunut ja itse ei tunne oikein mitään.
Olen miettinyt suhteen lopettamista. Sitten tulee ajatus, että jospa minä vielä opin häntä rakastamaan. Mitä jos lopetan suhteen ja huomaan sen jälkeen, että hänet juuri haluankin. Onko ketään joka oilisi ollut samassa tilanteessa.
Tuntuu pahalta ajatella jättävänsä toinen ja tietänen, että hän murtuu aivan täysin.
En haluaisi katkeroittaa ihmistä, joka kohdatessa samoin tuntevan naisen ei ehkä katkeruudeltaan kykene sitä rakkautta vastaanottamaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
minä viime vuonna. Mut ei voi mitään. Jos on pahasti rakastunut, ei pysty jallittaan mimmiä.
Ja sitähän se vaatis, ainakin pari viikkoo pitäs pystyä oleen soittamatta, se auttas kummasti. Ei ihme että suo ahdistaa. Liity vaan niiden miljoonien naisten joukkoon jotka ei piittaa tästä miehestä pätkääkään.
Oon miettinyt että eivätkö naiset kertakaikkiaan kykene rakastamaan, onko niin että naisille pitää tuoda se prinssi armas jotta tuli syttyisi vai onko niin että naiset vain kertakaikkiaan ottavat parisuhteen tms. paljon paljon keveämmin kuin miehet.
Miehistähän sanotaan että kun mies rakastuu niin mies menee sekaisin. Tavallaan pitää paikkaansa. Ja miehet todella osaa rakastaa. En tiedä osaako naiset. Miksi miehessä pitää aina olla "se jokin" joka saa rakastumaan, miksi naiset eivät opi rakastumaan kuten miehet? Miehet suhtautuvat niin että ok, nyt ei syttynyt vielä tuli mutta myöhemmin kun aika kuluu ja niin mies on rakastunut ja rakastaa vaikka "sitä sytykettä" ei alussa olisikaan. Naisille tämä sytyke pitää olla jo heti alussa tai muuten ei tule mitään.
Luulenpa että avioerojen suuri määräkin johtuu tuosta sytykkeestä tai sen puutteesta. Suurin osa avioeroistahan on naisten alulle pistämiä ja epäilen että naiset odottavat että pitää aina olla jokin sytyke koska ilmeisesti eivät sitten opi rakastamaan samalla tavalla kuin mies vaan pikemmin sellaista ihastuksen omaista rakkautta tuntevat, jos sitä rakkaudeksi voi edes kutsua.
Oikea rakkaushan on sitä että rakastaa toista sellaisenaan, hyvine puolineen, huonoine puolineen ja puutteineen.
Ehkä tuota ei voi noin radikaalisti yleistää. Se kuka pystyy rakastamaan / vastaanottamaan on lopultakin monien asioiden summa. En tiedä voiko vastaanottamista "oppia". Luulisin, että voi.
Jos sanot, että naiset ottavat enemmän eroja, entäs ne syyt miksi erot on otettu? Kummatkohan ovat uskottomia enemmän? Entä väkivalta ja alkoholinkäyttö?
Todella- jos mies on noin kultainen, lienee on hulluutta olla pitämättä häntä (tuntemmatta yksityiskohtia). Toisaalta rakkaude ei pitäisi myöskään olla riippuvainen siitä kuinka TÄYDELLISIÄ olemme. Eli epätäydellistäkin voi rakastaa.
Pitää varmasti paikkansa, se mitä kirjoitit naisten tarpeesta tuntea se ns. "jalat alta"-tunne.
Arvosta ja kunnioitan miestäni joka suhteessa. Hän on ensimmäinen mies joka osaa "käsitellä" minua ja jaksaa minun heikot hetket. En halua loukata ja jos hänellä on paha olo haluan lohduttaa. Hän saa minut tuntemaan oloni turvalliseksi ja arvostaa minua ja mielipiteitäni.
Ehkä asiaa hieman selventää, kun kerron että oma elämäni suhde rintamalla on ollut karikkoinen. Jokainen suhde kariutunut mitä ihmeellisemmin. Yksikään mies ei ole minusta koskaan todella välittänyt. Niimpä mietin sitäkin, että onko mahdollista että aidot tunteet pelottavat? Kun et ole koskaa aikaisemmin saanut pyyteetöntä välittämistä, ei sita osaa oikein vastaan ottaa.
Enkö itse arvosta itseäni että osaisin nauttia siitä ja olemaan onnellinen.
Minun kohdalla saatta enemmänkin olla lukko päällä joka estää heittäytymästä suhteeseen täysillä.
Jos toisen arvostus, kunnioitus ja hyvinvoinnista välittäminen on rakkautta...niin silloin voin sanoa rakastavani miestäni.
Aikaisemmin olisin jo juossut perinteisesti karkuun, nyt kuitenkin joku minua suhteessa pitää..ilman sitä meidän naisten odottamaa huumaa.
Selitys on sekavaa, mutta sekava on selittäjäkin.
Ensimmäistä kertaa minulla on malttia katsoa eteen päin ...miehekkäästi..välillä vain ahdistaa, että onko epäreislua olla suhteessa jossa et voi toiselle antaa samaa tunnelatausta takaisin mitä toinen näyttää jatkuvasti.
Vai opit rakastamaan. Jos ajattelet tuolla tavalla, minusta se ei enää ole aidosti rakastamista vaan rakastamista säälistä. Kuulostaa enemmänkin itsekeskeiseltä rakkaudelta. Rakkaus on vapaaehtoista, ei pakottamista.
sitä tarkoitti, siis säälistä rakastamista vaan sitä että voi löytää toisesta vuosien kuluttua jotain joka sen rakkauden sytyttää. Ei sen rakkauden välttämättä tarvitse olla sitä että se suuri tuli roihuaa, se voi olla myös sitä että toisen kanssa on hyvä olla, ei halua pois toisen luota. Jotkut käyttää tuosta nimitystä tykkääminen, ok, mutta voi sitä sanoa rakkaudeksikin. Niin ja se välittäminen on sekin rakkautta, se että haluaa että toisella on hyvä olla.
Kuka pystyy tarkalleen asettamaan raamit mikä on rakkautta ja mikä ei...
Kun välittää toisesta eikä halua lähteä pois toisen luota, niin eikö just se oo sitä rakkautta!?? Toi tunne pysyy läpi elämän, ei se alkuhuuma. Hei naiset vähän järjenkäyttöä peliin!!! Mä en oo tässä suhteessa kokenu mitään alkuhuumaa. On vaan alusta alkaen ollu hyvä olla toisen kans. Sitä on ollu kaikki 5 vuotta mitä ollaan yhessä oltu. Ja tiän että meiän suhde tulee aina olemaan tällänen. Rakastaa toista niin paljon että on valmis tekemään mitä tahansa toisen puolesta, se on sitä rakkautta, ei mikään alkuhuuma vaikka kuka niin väittäis!!!
tapasin noin 4 vuotta sitten miehen josta kieltämättä pidin jo ensitapaamisella..mut kuitenkin siitä puuttui se "jokin", eli en tuntenut sitä ns. kipinää ja kiihkoa jne..kuitenkin ruvettiin seurustelemaan, ja rakastuinkin häneen jonkin ajan päästä. Ei se rakkaus ollut kuitenkaan sellasta mitä haluan suhteessani olevan.. ja loppujen lopuksi rakkaus muuttui mnu puolelta pelkäksi ystävyydeksi, ja pelkästään sille en halua suhdettani perustaa, koska olen kuitenkin vielä suht nuori ja uskoin voivani löytää miehen kenen kanssa tuntisin sen "kipinän" ja haluaisin viettää koko loppu elämäni. Siinä suhteessa minua ahdisti pelkkä ajatuskin että saisin miehen kanssa joskus lapsia, puhumattakaan naimisiin menosta...tiesin jo siinä vaiheessa ettei pystyisi elämään hänen rinnallaan loppu elämääni..lähinnä sen vuoksi ettei hän ollut sytyttänyt minua suhteen alussa.
Onnekseni tajusin lähteä siitä suhteesta..kolme vuotta seurusteltiin.
Nyt olen onnellinen..voin rehellisesti sanoa ettei minulla ollut edellisessä suhteessani kertaakaan tällaistä tunnetta mikä minulla on nykyisen miesystäväni kanssa joka hetki. Voin sanoa rakastavani häntä täydestä sydämestäni. Yhteistä taivalta on tosin kertynyt vasta noin vuosi, mutta tulevaisuus näyttää hyvältä...:)
Ikää löytyy 20. Olen nuori, tiedän sen, mutta en ole tyypiltäni suhteesta suhteeseen hyppivä...nyt tiedän mitä haluan elämältäni, ja tuntuu että sen olen myös löytänyt.
Ongelma on se että naiset oottaa liikoja mieheltä, miehen pitäis olla sitä ja miehen pitäis olla tätä, miehen pitäis olla tuota ja tuota ja lisäks sen pitäsi vielä olla sellainen ja sellainen ja vielä "viedä jalat alta". Mitä luulette, kuinka monesta miehestä loppujen lopuksi löytyy kaikki ne haluamanne ominaisuudet, eiköhän se oo kuitenkin niin että jos alkaa liikoja vaatii niin yksin jää. Jostain on pakko tinkiä, niin miehetkin tekee. Ja mitä se on se että "vie jalat alta"? Itse en oo koskaan kokenut sellaista, siltikin rakastan yhtä naista niin että sydäntä särkee. Mutta mähän oonkin mies. Ehkä meillä miehillä ei koskaan tule sellasia tuntemuksia että jalat menee alta, ehkä se on vaan teidän naisten ominaisuus ja siks naiset onkin pirun kranttuja.
Ongelma on se että naiset oottaa liikoja mieheltä, miehen pitäis olla sitä ja miehen pitäis olla tätä, miehen pitäis olla tuota ja tuota ja lisäks sen pitäsi vielä olla sellainen ja sellainen ja vielä "viedä jalat alta". Mitä luulette, kuinka monesta miehestä loppujen lopuksi löytyy kaikki ne haluamanne ominaisuudet, eiköhän se oo kuitenkin niin että jos alkaa liikoja vaatii niin yksin jää. Jostain on pakko tinkiä, niin miehetkin tekee. Ja mitä se on se että "vie jalat alta"? Itse en oo koskaan kokenut sellaista, siltikin rakastan yhtä naista niin että sydäntä särkee. Mutta mähän oonkin mies. Ehkä meillä miehillä ei koskaan tule sellasia tuntemuksia että jalat menee alta, ehkä se on vaan teidän naisten ominaisuus ja siks naiset onkin pirun kranttuja.
Kun rakastaa, sen tietää. Siis kuten edellinen kirjoittaja sanoi, tunne on alussa järisyttävä, huumaava, rakastumisen tunne. Sitten elämä tasoittuu ja alkaa arki, kuva toisesta tulee realistiseksi. Tulee ehkä vaikeuksia hyväksyä toisen huonot puolet. Ajan myötä rakkaus muuttuu, toverillisempaan suuntaan, toisesta tulee kumppani, ystävä. Mutta silti pohjalla on se huumaava rakkaus.
Itse epäilin alkuvuosina rakkauttani. Muutin jopa eri asuntoon. Olo oli paha-ihana vapauden tunne ei ollutkaan ihanaa vaan kamalaa. Vaikeuksista huolimatta hänen kanssaan oli parempi kuin ilman häntä. Rakkaus ja riippuvaisuus, onko niillä eroa, saattaa joku sanoa.Mitä pahaa olla riippuvainen hänestä, omasta rakkaasta!
Kokeile olla ilman häntä, vaikka se on venäläistä rulettia, saattaa mennä koko mies paremmille!
Olen kokenut aivan samanlaisia tuntemuksia. Mietin ihan suhteen alussa, että haluan katsoa mitä tästä tulee. Ensimmäiset pari kuukautta olin aivan sekaisin tunteistani, koska en tiennyt pystynkö vastaamaa miehen ihastumiseen ja kiintymykseen. En sanonut hänelle alussa, että rakastan häntä, koska en tuntenut niin.
Tunteeni kuitenkin muuttuivat melko pian ensimmäisten kuukausien aikana, kun huomasin miten ihana ja rakastettava hän on. Vähitellen aloin nauttia hänen seurastaan yhä enemmän ja halusin tehdä (lähes) kaiken hänen kanssaan. Vietimme, ja vietämme edelleenkin, paljon aikaa yhdessä ja pikku hiljaa minusta tuntui, että hän on todella se jonka haluan.
Menimme kihloihin vuoden sisällä yhteisestä päätöksestä, enkä voisi kuvitellakaan luopuvani hänestä nyt. Suhteen alussa meillä molemmilla oli vielä vähän tunteita entisiä kohtaan ja erilaisia kiemuroita ympärillä (exät soittelivat ja kyselivät perään, olisivat halunneet jatkaa jne), mutta kumpikaan meistä ei halunnut ns. palata vanhaan. Olimme siis kuitenkin päässeet entisistämme yli, vaikka tunteita vielä hieman olikin. Meidän seurustelu oli kaikesta huolimatta vakavaa jo alussa, ja viihdyimme todella hyvin yhdessä. Ongelmana oli lähinnä se, että minä puntaroin tunteitani nykyistä kihlattuani kohtaan ehkä liiankin monesta kulmasta. Kyllähän minäkin tykkäsin ja välitin, mutta rakastuin vasta myöhemmin, ja tulisesti rakastuinkin! :)
Mun ehdotus olis, että katsoisit vielä jonkun aikaa.. ihanaa ja kunnollista miestä kun ei löydy jokaisen miehen sisältä! Voihan olla, että mietit juuri sitä mitä minäkin, miehen kiltteyttä ja ihanuutta. Minä nimittäin puntaroin sitä, että haluanko turvallisen ja kiltin miehen vai enemmän jännitystä elämään. Enkä voi muuta sanoa kuin että kyllä sitä jännitystä on tullut turvallisen ja kiltinkin miehen kanssa. :)
Tuossa nimimerkki nainen kirjoitti asiaa. Kaikkea kun ei saa yhdessä paketissa mutta moni nainen on malttamaton eikä edes vaivaudu yrittämään jos ei heti löydy sitä jotain mikä vie jalat alta. Mutta tuo nainen on fiksu ja malttoi odottaa ja katsoa, ja katsokaa, hän on onnellinen. :)
...sen mitä ajoin takaa sillä ensimmäisellä sekavalla selityksellä.
Kyllä mä tässä vielä ajattelinkin katsoa eteenpäin. Kyllä kait sen aika sitten näyttää meneekö tämä homma eteen päinja mihin suuntaan.