Pakko avautua jonnekin, ollut koko päivän kurja olo..
Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa puolisen vuotta, meillä menee hyvin. Olemme rakastuneita ja kumpikin on sitoutunut suhteeseen.
Tänään päivällä mulle tuli tosi paha fiilis ja alemmuudentunne, sellainen olo, että en jotenkin 'kelpaa' naiselleni. Sama ongelma oli myös exän kanssa, silloin todella pahana. Nyt mittasuhteet eivät ole samanlaiset, en ole oikeastaan edes puhunut tytölleni tästä aiheesta.
Mulla on ollut koko elämäni ajan kovat ulkonäköpaineet (kenellä ei olisi?), ja nyt on taas tulossa tuo järjetön tunne, että joku komeampi ja kenties menestyvämpi mies vain tulee ja vie tyttöystäväni pois mun luota. Mustasukkaisuutta ei kuitenkaan ole ilmennyt juuri yhtään, on vain sellainen tunne, että olen huono/ ruma/ häviäjä/ en tarpeeksi miehinen.
Naiseni on kaunis, kaverini keskustelivat minusta ja rakkaastani äskettäin, että "On se xxx aikakova pelimies, kun on tuollaisen tytön itselleen iskenyt". Pelimiehenä en itseäni pidä, ja vaikka tuo heitto voisi jonkun muun mielestä tuntua imartelevalta, minua se lähinnä sattui, sillä aloin heti ajattelemaan, että tyttöystäväni on liian kaunis minulle.
Avautumiseni jatkuu kaikessa järjettömyydessään:
Kun tyttöni ja minä vietimme ensimmäisen yhteisen yön suhteemme alussa, hän sanoi minulle, että "En xxx voinut kuvitellakaan, että sunkaltaisesi mies kiinnostuu minusta". "Miksi?" kysyin.
Tyttöni vastasi siihen "No koska sä oot noin hyvännäköinen sekä niin kiinnostava ja itsenäinen, ihan erilainen kuin muut kundit". Juttui jatkui tyyliin "oisit saanut kenet vain, mutta valitsit mut" jne..
Luulin ensin, että tyttöni sanoi nuo asiat huumorilla, mutta hän OIKEASTI ihaili ulkonäköäni. Silti sisintäni kalvaa tunne, etten lopulta kuitenkaan kelpaa, etten ole tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja tiedän kyllä: mikäli en lopeta aivojeni pommittamista näillä negatiivisilla ajatuksilla, itsetuntoni heikkenee, naiseni ahdistuu ja lähtee lopulta pois. Vaikka nykyinen tyttöystäväni on tähänastisen elämäni suurin rakkaus, ei hän tietenkään ole koko elämäni; ystävät, harrastukset ja kaikki muukin on pysynyt menossa mukana.
Lisäksi olen aika pahasti koukussa kaikenlaisiin parisuhteen markkina-arvoteorioihin, YT-/AT-käsitteisiin sekä sosiaalidynamiikan harjoitteluun. Luen näitä aiheita käsitteleviä nettikeskusteluita sekä kirjallisuutta. Aihepiiriin yhä syvemmälle kaivautuminen ei ainakaan paranna oloani.
Olen pitänyt itseäni ainakin viimeisen vuoden ajan varsin korkeatasoisena miehenä; mistä voisi johtua äkillinen omanarvontunteen lasku? Entä mitä voisin tehdä tälle kurjalle tunteelle, etten kelpaa? En nimittäin aio pilata tätä suhdetta murehtimalla turhia, haluan takaisin sen saman voittajafiiliksen, joka oli aiemmin!
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tämän avautumisen loppuun asti.
Olen seurustellut nykyisen tyttöystäväni kanssa puolisen vuotta, meillä menee hyvin. Olemme rakastuneita ja kumpikin on sitoutunut suhteeseen.
Tänään päivällä mulle tuli tosi paha fiilis ja alemmuudentunne, sellainen olo, että en jotenkin 'kelpaa' naiselleni. Sama ongelma oli myös exän kanssa, silloin todella pahana. Nyt mittasuhteet eivät ole samanlaiset, en ole oikeastaan edes puhunut tytölleni tästä aiheesta.
Mulla on ollut koko elämäni ajan kovat ulkonäköpaineet (kenellä ei olisi?), ja nyt on taas tulossa tuo järjetön tunne, että joku komeampi ja kenties menestyvämpi mies vain tulee ja vie tyttöystäväni pois mun luota. Mustasukkaisuutta ei kuitenkaan ole ilmennyt juuri yhtään, on vain sellainen tunne, että olen huono/ ruma/ häviäjä/ en tarpeeksi miehinen.
Naiseni on kaunis, kaverini keskustelivat minusta ja rakkaastani äskettäin, että "On se xxx aikakova pelimies, kun on tuollaisen tytön itselleen iskenyt". Pelimiehenä en itseäni pidä, ja vaikka tuo heitto voisi jonkun muun mielestä tuntua imartelevalta, minua se lähinnä sattui, sillä aloin heti ajattelemaan, että tyttöystäväni on liian kaunis minulle.
Avautumiseni jatkuu kaikessa järjettömyydessään:
Kun tyttöni ja minä vietimme ensimmäisen yhteisen yön suhteemme alussa, hän sanoi minulle, että "En xxx voinut kuvitellakaan, että sunkaltaisesi mies kiinnostuu minusta". "Miksi?" kysyin.
Tyttöni vastasi siihen "No koska sä oot noin hyvännäköinen sekä niin kiinnostava ja itsenäinen, ihan erilainen kuin muut kundit". Juttui jatkui tyyliin "oisit saanut kenet vain, mutta valitsit mut" jne..
Luulin ensin, että tyttöni sanoi nuo asiat huumorilla, mutta hän OIKEASTI ihaili ulkonäköäni. Silti sisintäni kalvaa tunne, etten lopulta kuitenkaan kelpaa, etten ole tarpeeksi hyvännäköinen.
Ja tiedän kyllä: mikäli en lopeta aivojeni pommittamista näillä negatiivisilla ajatuksilla, itsetuntoni heikkenee, naiseni ahdistuu ja lähtee lopulta pois. Vaikka nykyinen tyttöystäväni on tähänastisen elämäni suurin rakkaus, ei hän tietenkään ole koko elämäni; ystävät, harrastukset ja kaikki muukin on pysynyt menossa mukana.
Lisäksi olen aika pahasti koukussa kaikenlaisiin parisuhteen markkina-arvoteorioihin, YT-/AT-käsitteisiin sekä sosiaalidynamiikan harjoitteluun. Luen näitä aiheita käsitteleviä nettikeskusteluita sekä kirjallisuutta. Aihepiiriin yhä syvemmälle kaivautuminen ei ainakaan paranna oloani.
Olen pitänyt itseäni ainakin viimeisen vuoden ajan varsin korkeatasoisena miehenä; mistä voisi johtua äkillinen omanarvontunteen lasku? Entä mitä voisin tehdä tälle kurjalle tunteelle, etten kelpaa? En nimittäin aio pilata tätä suhdetta murehtimalla turhia, haluan takaisin sen saman voittajafiiliksen, joka oli aiemmin!
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tämän avautumisen loppuun asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on kovasti vain ulkoisia et ikinä pääse noista peloistasi.Jos sulla on todellinen aikomus katsoa omaan peiliisi niin lue Anthony de Mello Havahtuminen.
no siis,ihmisellä ei ole joko huonoa tai hyvää itsetuntoa, vaan on omia vahvuuksia ja heikkouksia, ja ne vahvuudet ovat hyvää itsetuntoa, vaikkei sitä moni tajua. Eli sinulla voi olla hyvä itsetunto esim. työssä tai jossain harrastuksessa, tai olet hyvä puhumaan, tai fiksu jne.. ja se on sinun vahvuutesi ja sinun hyvää itsetuntoa. toisaalta taas on niitä huonojakin puolia, mitkä pääsevät valloilleen välillä, ihan samalla tavalla kuin hyvätkin. NE PITÄÄ VAAN ELÄÄ. ihan normaalisti elät ne läpi, hyväksyt itsessäsi että sinulla on sellaisissa asioissa huonompi itsetunto, tiedostat sen ja otat siitä itse vastuun. Jos vierität sen naisellesi, tottakai hän ahdistuu, koska se ei ole hänen vika, ei hänen asiansa eikä hänen parannettavissa.
sinä olet sinä, ja sinun täytyy opetella hyväksymään ne huonotkin puolet, huonot ajatukset. EI muuttaa niitä tai poistaa. oli kumppanisi kuka vaan, huonot puolesi seuraavat sinua, tee siis niistä oma "ystäväsi" ja kumppanisi, ota ne vastaan ja elä ne läpi. Tiedätkös, kun otat vastaan sen pelon, että sinut saatetaan jättää, siis otat vastaan sen niin että tuntuu! niin se pian menee ohi, ja on seuraavalla kerralla pienempi tunne. älä pelkää pelkoa ja muuta pelottavaa, se on vaan elämää.
Minä kävin terapiassa 2 vuotta ja tuon opin sieltä. sitten lähti pelot pois, esim hylkäys pelko, kun opettelin ottamaan ja elämään pelon läpi. vapisin ja itkin horkassa yksi yö kun mieheni oli taas lähtenyt jonnekin ja oli todella ahdistunut ja yksinäinen olo. yleensä olen sivuuttanut pelon ja kätkenyt sen siihen ahdistukseen, mutta nyt annoin sen tulla. oireet olivat kamalat, mutta menivät ohi! sen jälkeen e ole samalla tavalla pelännyt mitään.
kuulostaa varmaan ihan shaisselta mutta minulla toimi.
Turhaan tuhiset ulkonäöstä. Se ratkaisee vain alkukiinnostuksen. Tarkoitan että ihan ensivaikutelma muodostuu ulkoisten ominaisuuksien pohjalta. Kun toiseen tutustuu paremmin, niin muut ominaisuudet menee kirkkaasti pärstäkertoimen ohi.
Ehkä olisi hyvä varovaisesti keskustella aiheesta. Todennäköisesti tytsysi sanoo sun olevan ihan hölmö kun tuollaista pelkäät. Niin ja jos tytsy todella lähtee jonkun komeamman matkaan, niin kyllä hänellekkin jossain vaiheessa valkenee ettei se ulkonäkö kaikkea merkitse...
"Ja tiedän kyllä: mikäli en lopeta aivojeni pommittamista näillä negatiivisilla ajatuksilla, itsetuntoni heikkenee, naiseni ahdistuu ja lähtee lopulta pois. Vaikka nykyinen tyttöystäväni on tähänastisen elämäni suurin rakkaus, ei hän tietenkään ole koko elämäni;"
Minä puran täällä ahdinkoani nyt myös, mutta koska minulle kävi noin, hän lähti eilen. mutta minulle hän oli koko elämä. olisimpa tehnyt kaiken toisin
mitä, jos hän arvostaakin herkkyyttäsi?
ja sinä todella olet erilainen kuin muut (pelimiehet)?
moni nainen toivoo uskollista miestä.
nainen on selvästi rakastunut sinuun, kun pitää sinua hyvän näköisenä. anna sen ruokkia itsetuntoasi.
muista, että kaikkien mielestä ns. pelimiehet eivät ole hyvännäköisiä !!!
jutelkaa tyttösi kanssa, kaikenlaista. mistä tykkää ja miksi, jne. osta vaikka joku hauska parisuhde-peli, mitä kautta voitte oppia tuntemaan toisianne entistä enemmän.
ole sama vahva, herkkä, huomaavainen, tunteva, reilu ja avoin mies, mihin tyttösi rakastui. nyt ei ole syytä synkistellä :)
voit myös kysellä, että mitä naisesi odottaa parisuhteeltanne ja mitä hän haluaisi kanssasi tehdä. puuttuuko jotain. jos ei puutu, niin usko häntä :) :)