Moi kaikki.
Sellaista ajattelin kysyä että mitä mieltä olette tilanteestani.
Erosimme kuukauden päivät sitten yhteisymmärryksessä. Mutta tunteet eivät kuole.
Tiedän hänen sairastavan syvää masennusta, vaikkei itse sitä myönnä.
Hänen oireet ovat:
Ei pysty tuntemaan mitään.
Pelkää kosketusta
Pelkää minua (vaikken koskaan ole pahaa tehnyt)
Saa raivokohtauksia
Yhtäkkiä saattaa itkeä
Haukkuu itseään
Ei anna minulle mahdollisuutta vaan vaatii etäisyyttä
Ahdistuu seurassani
yms yms...
Olen todella rikki ja haluaisin hänet takaisin. Kiire ei ole. Olen ehdottanut että saisin pikkuhiljaa ansaita luottamusta ja tunteita takaisin. Ja se sopii hänelle.
Mutta soittaa en saa vaan tekstareita ainoastaan. Ja niitäkin tosi harvoin.
Yritän olla ottamatta yhteyttä häneen. Jotta hän tuntisi taas luotettavuuden.
Olen sanonut eron jälkeen hänelle tosi pahoja asioita. Kiristänyt, uhkaillut yms...mutta myös ollut mukava. Koska en tiedä kuinka häntä lähestyä. Hänellä ja minulla on molemmilla narsistisia tapoja.
Meillä oli onnistunut suhde joka hiipui sisko ja veli asteelle koska hänellä alkoi loppumaan tunteet kaikkeen. Ei pelkästään minuun.
Nyt haluaisinkin mielipiteitänne. Onko meillä vielä mahdollisuus jonain päivänä kun hän on päässyt yli masennuksesta ja pystyy taas tuntemaan jotain. Koska tiedän olleeni hänelle paras mies kenen kanssa koskaan on ollut.
Vai mitä tämä kaikki tarkoittaa???
Kiitos jo etukäteen.
-Jokke- vm-72
Sellaista ajattelin kysyä että mitä mieltä olette tilanteestani.
Erosimme kuukauden päivät sitten yhteisymmärryksessä. Mutta tunteet eivät kuole.
Tiedän hänen sairastavan syvää masennusta, vaikkei itse sitä myönnä.
Hänen oireet ovat:
Ei pysty tuntemaan mitään.
Pelkää kosketusta
Pelkää minua (vaikken koskaan ole pahaa tehnyt)
Saa raivokohtauksia
Yhtäkkiä saattaa itkeä
Haukkuu itseään
Ei anna minulle mahdollisuutta vaan vaatii etäisyyttä
Ahdistuu seurassani
yms yms...
Olen todella rikki ja haluaisin hänet takaisin. Kiire ei ole. Olen ehdottanut että saisin pikkuhiljaa ansaita luottamusta ja tunteita takaisin. Ja se sopii hänelle.
Mutta soittaa en saa vaan tekstareita ainoastaan. Ja niitäkin tosi harvoin.
Yritän olla ottamatta yhteyttä häneen. Jotta hän tuntisi taas luotettavuuden.
Olen sanonut eron jälkeen hänelle tosi pahoja asioita. Kiristänyt, uhkaillut yms...mutta myös ollut mukava. Koska en tiedä kuinka häntä lähestyä. Hänellä ja minulla on molemmilla narsistisia tapoja.
Meillä oli onnistunut suhde joka hiipui sisko ja veli asteelle koska hänellä alkoi loppumaan tunteet kaikkeen. Ei pelkästään minuun.
Nyt haluaisinkin mielipiteitänne. Onko meillä vielä mahdollisuus jonain päivänä kun hän on päässyt yli masennuksesta ja pystyy taas tuntemaan jotain. Koska tiedän olleeni hänelle paras mies kenen kanssa koskaan on ollut.
Vai mitä tämä kaikki tarkoittaa???
Kiitos jo etukäteen.
-Jokke- vm-72
Vastaukset 7
Vanhimmat
eikö kukaan osaa vastata????
Ehkei kukaan ole vastannut ennen minua, koska sulla on vaikea tilanne. Ei siihen löydy noin vain vastausta, että palaatteko koskaan yhteen. Ei kellään ole kristallipalloa=(
Mutta yritän kuitenkin vähän auttaa...Omalta kohdallani on auttanut erossa se, että olen keskittynyt omaan elämääni. Mullakin on ollut vaikea tilanne, kun ex ei ole suostunut kertomaan, miksi lähti ja hän lähti yllättäen viiden vuoden suhteen jälkeen n. 5 kk sitten. Hän on tällä hetkellä keskittynyt työhönsä, ettei hänellä ollut aikaa suuri mihinkään muuhun. Olen jo aikaa sitten alkanut kehittää omia menojani ja ehkä siksi ero ei ollut mulle niin kova pala, jos olisin ollut hänestä täysin riippuvainen. Toki se sattui hirveästi, koska rakastan häntä yhä. Neuvoni on kuitenkin, että lakkaat pitämästä häneen jatkuvasti yhteyttä. Hän kaipaa tilaa. Jos hänellä on oikeasti masennus, hän kaipaa ammattiapua, mutta valitettavasti se ei ole sun tehtäväsi saattaa häntä hoitoon! Olette eronneet etkä ole millään lailla vastuussa hänestä. Sinun on huolehdittava sen sijaan itsestäsi ja tajuttava, että sinulle kaikkein arvokkain olet juuri sinä itse! Jos alat vain ajattelemaan, miten hän voit, romahdat itse!! Lähde siis ovesta ulos ja ala harrastamaan, tapaa ystäviäsi, lähde tapahtumiin...nyt on kesä ja Suomi on täynnä eri tapahtumia. Aloita kotipaikkakunnastasi ja laajenna muualle...seuraakin löytyy, vaikka netistä=)
Monet käsittelemättömät asiat, kuten ongelmat lapsuuden perheessä tms. saattavat aiheuttaa kuvaamaasi käyttäytymistä. Jos kotona vaikka ei osattu olla rakastavia, ystävällisiä ja empaattisia, vaan huudettiin, lyötiin tms. tuntee itsensä tunteettomaksi, jos joku tulee lähelle. On tottunut tappamaan tai peittämään omat herkät tunteensa, koska niitä ei ole osattu ottaa oikealla tavalla huomioon. Kosketuksen pelkääminen sekin voi olla trauma epäonnistuneesta läheisyydestä aiemmin. Ihmisten yleinen pelko, läheisen ihminen pelkääminen, voi tarkoittaa aiemman läheisen ihmisen epäoikeudenmukaista käyttäytymistä. Luottamus on hävinnyt, eikä tätä luottamuspulaa ole käsitelty kenenkään kanssa pois niin, ettei se enää häiritsisi elämää. Raivokohtaukset myöskin saattavat olla muistoja vanhoista väärinkohteluista, konflikteista ja ongelmista.
Miksi ei osaa uskoa jatkuvaan rakkauteen ja suhteeseen, vaan se hiipuu sisarussuhteeksi? Ehkä jokin epäusko rakkauteen, ihmisten ystävällisyyteen ja välittämiseen, joka ei lopu sen aiheuttaa. Tämäkin voi olla perua aiemmista epäonnistuneista ihmissuhteista, joissa näitä aineksia ei riittävästi ole ollut. Itsesyytökset voivat olla merkki vaikkapa yksin oman onnensa nojaan jätetystä lapsesta, joka kuvittelee, että hänen käyttäytymisensä voisi asioita muuttaa. Näinhän ei ole, että yksi voi asioita muuttaa, yhdessä muutos syntyy. Jos yksin yrittää, on hieman pulassa jo. Itkukohtaukset ehkä merkki jostain menetetystä asiasta, mistä ei ole päästy yli.
Niin, että jotain käsittelemätöntä tässä on, psykoterapian avulla asioita voi käsitellä pois ja niistä päästä eroon. Lääkärinvastaanotolla voi kertoa, että asiat häiritsevät elämää huomattavasti ja tätä kautta he osaavat ohjata ihmisen sinne, mistä apua saa.
minun kirjoittamaani. Minulle kävi aivan samoin, ihana ja kaunis nainen johon taisin ehtiä rakastua muusta elämäntilanteestaan johtuen (raha-asiat, ongelmat suvun kanssa) masentui ja ymmärrän kyllä hyvin kun tiedän tilanteensa.
Myös minun naiseni sano ettei tunne mitään, ennen niin hyvin sujunut seksi lakkasi maistumasta, ahdistui, ei pysty edes itkemään yms.
Minäkin olin rikki kun minulle rakkain tässä maailmassa kärsi enkä pystynyt auttamaan kuin taloudellisesti, sekin ahdisti häntä lisää kun joutui ottamaan rahallista apua vastaan.
Ero sinun tilanteeseesi minulla on ettei ikinä oikeastaan ole riidelty, en ole uhkaillut tai painostanut kun tiedän että on ihan tarpeeksi vaikeaa ilmankin että minä olisin alkanut marisemaan hänelle.
Pari kertaa oltu yhteyksissä kun hän on soittanut, jos minä yritän soittaa ei hän vastaa eikä soita takaisin, tylyä. Minäkin tiedän olevani luultavasti paras mies ikinä johon hän törmää, en varakkain mutta kuitenkin perheeni pystyisin elättämään, toivonkin että tuo vastaamattomuus johtuu siitä että hänkin rakastaa minua edes vähän ja haluaa suojella. Tiedän hänen tilanteensa olevan niin vaikea että se vaatisi myös minulta erinäisiä uhrauksia jos yhdessä vielä olisimme.
Eipä tässä juuri muuta voi kuin odottaa vaikka sydän särkyy. Ehkä on parasta jatkaa omaa elämää ja jos rakas on tulossa vielä joskus takaisin niin katsoa sitten tilanne uudestaan, onko enää mahdollista jatkaa vai onko parasta kummankin mennä omia polkujaan.
Tuo kuulosti pahasti samalta...
hänellä on kanssa masennustila pahimmillaan. Ja ymmärrän häntä kun sanoo haluavansa etäisyyttä.
Sen haluan korjata että suhteemme aikana emme riidelleet oikeastaan ollenkaan...joskus saattoi olla erimielisyyksiä, mutta koskaan emme ole huutaneet toisillemme.
Tuntuu siltä kun hän ei tietäisi mitäpuhuu ja mitä haluaa. Tänään tällee ja huomenna ihan erilailla.
Ja niinkun sanoin emme eronneet riidoissa vaan hänen omien ongelmien kanssa (tunteita ei ole mistään). Haluan vain näyttää hänelle etä hän tietäisi mitä menettää jos työntää pois.
En myöskään ole mikään kroisos, mutta aina olen leivän pöytään pystynyt tuomaan.
Hänellä on haaveita joita olen opetellut hyväksymään, mutta sellainen vie aikansa. Ja olen mielestäni tullut samanlaiseksi kuin hän. Haluan nykyään samoja asioita.
Se että hän sanoi minulle ettähaluamme niin eri asioita ja olemme liikaa ystäviä (sisko ja veli tyyliin) on minun mielestäni huono selitys. En vain ole vielä keksinyt mitä hän oikeasti haluaa...
No toivottavasti aika näyttää.
Ensin naiset tulee meidän elämään ja sitten kun niihin kiintyy niin niitä ei voi enää ymmärtää, harmillista.
Vaikeaa masennuksesta kärsivän kanssa on kun ei voi puhua asioista kun toinen ei osaa itsekään sanoa missä vika, ahdistaa vaan vaikka sinä et olisi tehnyt yhtään virhettä. Et voi myöskään suoraan sanoa jos jokin asia sinua ärsyttää kun et tiedä miten raskaasti normaali huomautus ymmärretään. Tämä liika miellättävyys ja huolehtiminen taas tekee sinusta liiankin mukavan, ikäänkuin veljen.
Joo, enpä tiedä, naisethan tunnetusti rakastuvat renttuihin jotka kohtelee niitä kaltoin mutta masennuksesta kärsivälle ei minusta ainakaan ole tylyttelemään että silläkään tavalla ei oikein voi edetä.
Toivotaan että tytöt tulevat järkiinsä ajan kanssa, jos eivät niin meidän pitänee löytää onnemme muualta.
Minä olin vähän vastaavanlaisessa tilanteessa, tosin olen se nainen. Olin ahdistunut ja masentunut. Mutta se johtui siitä, että tunteet kuolivat, rakkaus loppui ja tunsin olevani vankilassa siinä suhteessa. Toisen rakkaudentunnustukset ahdistivat, kun itse ei niin tuntenut. Masennuin, halusin pois. Pääsinkin. Tämmöinen naisnäkökulma.