En ennen edes tiennyt narsistisesta persoonallisuushäiriöstä,mutta nyt tiedän. Olen lukenut nyt aiheesta paljon ja tiedän, että ei ole kuin järkevä tapa toimia ja se on ero. Käyn itseni kanssa taistelua; tunteet vastaan järki.
Suhteemme ei ole vielä vanha, vain muutama kuukausi, mutta olen jo pitkään huomannut jonkin olevan pahasti pielessä. Nyt ongelma on saanut nimen ja ymmärrän mistä on kysymys. Kaikki neuvovat, että karkuun ja äkkiä.
Kun olen yrittänyt vetäytyä, on miehen valehtelun kierre kiihtynyt entisestään. Välillä hän yrittää kontroloida kaikkia tekemisiäni välillä taas ei ota yhteyttä. Sitten soittaa ja sanoo kaipaavansa. Hänen elämänsä tuntuu olevan yhtä vuoristorataa, jossa en pysy mukana. Hänen käytöksessään alkaa olla paniikin oireita.
En tiedä, miten narsistin otteesta pääsee irti. Pitääkö pistää kerrasta poikki vai antaa suhteen hiipua pois. Jos lopetan mitenkään ruokkimasta hänen narsismiaan, kyllästyykö hän minuun ja etsii seuraavan "lähteen"? Hän ei ole eläessään pystynyt pidempiin ihmissuhteisiin, vaan ne on aina loppuneet lyhyeen. Tämä tietenkin on ollut aina naisen vika hänen mukaansa. Silti naisia on mukamas koko ajan pyrkimässä hänen sänkyynsä.
Nyt on myöhäistä valittaa, että miksi en tajunnut jo aikaisemmin tai miksi yleensä annoin hänen kietoa minut pauloihinsa. Niin vain kävi. Olen nainen, joka kaipaa rakkautta ja kumppanuutta. Ne naiset, joilla on kokemuksia narsisteista tietävät, miten heidän koukkuunsa joutuu niin helposti.
Toinen ongelma sen lisäksi, että en tiedä miten suhteen saisi loppumaan on se, että omat tunteet eivät ole kuolleet. Pidän hänestä vielä. Tavallaan myös säälin. Haluan uskotella, että hänen sisällään on herttainen ihminen, jonka voin kaivaa esiin, jos rakastan riittävästi. Eihän se noin mene tietenkään.
Kaipaan häntä, mutta ahdistun hänen luonaan. Kuuntelen hänen ylistystarinoitaan itsestään ja siitä miten kaikki ovat hänelle kateellisia. Mietin, mitä hänessä näen? Katteettomia lupauksia suorastaan tulvii. Luuleeko hän minua niin tyhmäksi, etten ymmärrä? Vaiko onko sillä mitään väliä hänen mielestään?
Huh huh, siinäpä pohdittavaa. En kehtaa asiasta puhua kuin parille parhaalle kaverille. Kirjoitan tänne, sillä siten voin jäsentää asiaa omassa päässäni ja tietenkin haluaisin samassa tilanteessa olevien kommentteja.
Suhteemme ei ole vielä vanha, vain muutama kuukausi, mutta olen jo pitkään huomannut jonkin olevan pahasti pielessä. Nyt ongelma on saanut nimen ja ymmärrän mistä on kysymys. Kaikki neuvovat, että karkuun ja äkkiä.
Kun olen yrittänyt vetäytyä, on miehen valehtelun kierre kiihtynyt entisestään. Välillä hän yrittää kontroloida kaikkia tekemisiäni välillä taas ei ota yhteyttä. Sitten soittaa ja sanoo kaipaavansa. Hänen elämänsä tuntuu olevan yhtä vuoristorataa, jossa en pysy mukana. Hänen käytöksessään alkaa olla paniikin oireita.
En tiedä, miten narsistin otteesta pääsee irti. Pitääkö pistää kerrasta poikki vai antaa suhteen hiipua pois. Jos lopetan mitenkään ruokkimasta hänen narsismiaan, kyllästyykö hän minuun ja etsii seuraavan "lähteen"? Hän ei ole eläessään pystynyt pidempiin ihmissuhteisiin, vaan ne on aina loppuneet lyhyeen. Tämä tietenkin on ollut aina naisen vika hänen mukaansa. Silti naisia on mukamas koko ajan pyrkimässä hänen sänkyynsä.
Nyt on myöhäistä valittaa, että miksi en tajunnut jo aikaisemmin tai miksi yleensä annoin hänen kietoa minut pauloihinsa. Niin vain kävi. Olen nainen, joka kaipaa rakkautta ja kumppanuutta. Ne naiset, joilla on kokemuksia narsisteista tietävät, miten heidän koukkuunsa joutuu niin helposti.
Toinen ongelma sen lisäksi, että en tiedä miten suhteen saisi loppumaan on se, että omat tunteet eivät ole kuolleet. Pidän hänestä vielä. Tavallaan myös säälin. Haluan uskotella, että hänen sisällään on herttainen ihminen, jonka voin kaivaa esiin, jos rakastan riittävästi. Eihän se noin mene tietenkään.
Kaipaan häntä, mutta ahdistun hänen luonaan. Kuuntelen hänen ylistystarinoitaan itsestään ja siitä miten kaikki ovat hänelle kateellisia. Mietin, mitä hänessä näen? Katteettomia lupauksia suorastaan tulvii. Luuleeko hän minua niin tyhmäksi, etten ymmärrä? Vaiko onko sillä mitään väliä hänen mielestään?
Huh huh, siinäpä pohdittavaa. En kehtaa asiasta puhua kuin parille parhaalle kaverille. Kirjoitan tänne, sillä siten voin jäsentää asiaa omassa päässäni ja tietenkin haluaisin samassa tilanteessa olevien kommentteja.
Vastaukset 19
Vanhimmat
vaikka luulenkin, että oma ongelmani ei olekaan tuolla tavoin persoonallisuushäiriöinen. Se yhteinen ongelma on se, että kuinka riuhtaisa itsensä suhteesta, kun tunteet sanovat muuta kuin järki. Vaatii paljon ajattelua ja tahdonvoimaa, että saa itsensä hyväksymään sen tosiasian, että on vaikka väkivalloin saatava itsensä ulos suhteesta. Se tulee koskemaan kovasti, itse olen hyväksymässä jo ajatuksen, että joudun luopumaan tästä rakkaudesta. Se sattuu niin, että tuntuu kuin maailma lakkaisi pyörimästä, mutta se on vaan tehtävä. Itse se päätös on pakko tehdä ja myöskin toteuttaa. Voimia sinulle, arvosta itseäsi niin paljon, että et ainakaan syyllistä itseäsi, kun riuhtaiset irti hänen otteensa sinusta.
Muistat varmaan jutun ihmisestä joka osti itselleen lääkärikirjan ja luettuaan sen löysi itsestään ainakin kymmenen siinä lueteltua sairautta. Sulle on nyt tuon narsismin kanssa käynyt samalla tavalla. Terve itsetunto ei ole narsismia. Jokainen meistä vastaa viimekädessä... vain itsestään.
Ajattelepa miten vaikea aihe ihmisen mieli on ja kautta aikojen on ollut. Sitä selittämään on luotu astrologiaa, numerologiaa, kabbalaa, psykologiaa... Nyt sitten luettuasi pari teosta ja yhden webbisaitin sisällön olet valmis leimaamaan kenet tahansa?
Sinutkin joku leimaa narsistiksi. Jos toisen ajatukset ja teot eivät vastaa omiasi ja omia mielipiteitäsi, ei siinä ole kyse narsismista. Voi hyvän tähden teitä harhaanjohdettuja! Ihmissuhteissa pitää osata ottaa ja antaa... myös periksi.
Jos oikeasti psykologia kiinnostaa, tutustu ensin perusteisiin, sitten voit jatkaa eteenpäin. Ei kukaan lääkärikirjan taikka Pharmacia Fennican lukenut ole automaattisesti pätevöitynyt lääkäriksi. Ota hiukan etäisyyttä asiaan ja ajattele OMILLA AIVOILLASI!
Näillä palstoilla liikkuu "keittiöpsykologi" joka tarjoaa joka ketjuun tuota narsismia. Säälittää ne jotka ostavat ajatuksen päineen häntineen. Ei ihmismieli ole niin simppeli!
Ei ollut ollenkaan yllätys, että mieheltä tulee tuollainen vastaus. Tehän oletta niin vahvoja, ettei pienet parisuhdeongelmat heilauta.
Olen kyllä huomannut, että narsisti sanaa käytetään paljon. Ehkä se on muotitermi, mutta todella kuvaava sellainen. Minulle asia alkoi valjeta, kun puhuin ystävälleni. Hän kehoitti minua etsimään tietoa aiheesta. Toki ihmisen mieli on monimutkainen, mutta jos on keksitty termi kuvaamaan tietynlaista käyttäytymishäiriötä, niin miksi sitä ei käytettäisi? Pitäisikö joka kerta sanoa, että se itseään koko ajan kehuva, toisia alistava, "kaikkitietävä", manipuloiva, ailahtelevainen, valehteleva jne jne..... tyyppi, kun on yksi sana, jolla näitä ihmisiä kuvata?
Jos sana narsisti nosti niskakarvasi pystyyn, niin minkäs minä sille voin? Kuitenkin kysymys on ihmisestä, jonka käytöstä ei todellakaan selitä pelkkä terve itsetunto. Niin, ja olen todella antanut periksi. En edes uskalla enää väittää vastaan, kun olen nähnyt useita kertoja reaktion, mikä siitä syntyy.
Kyseessä on todellakin todellinen ongelma. Ole tyytyväinen, että et ole siihen törmännyt.
Eikö se nyt loppujen lopuksi ole sama mikä miehesi diagnoosi on?! Narsisti tai ei, niin hänen käytöksensä ei siltikään ole hyväksyttävää sinua kohtaan. Tyhjät lupaukset, valehtelu, kontrollointi jne.
Miksi edes pohdit sitä, onko hän narsisti? Vain ammatti-ihminen osaa varmasti sanoa, onko kyse persoonallisuushäiriöstä. Sanaa nimittäin käytetään nykyään niin paljon, että se on jo kuin haukkumasana. Hyvä sinällään, että asioista uskalletaan puhua, mutta jätetään ne diagnoosit ammattilaisille.
Mutta sitten siihen ongelmaasi, minun mielestäni olisi parasta pistää kerralla poikki. Miksi odotella, että mies tajuaisi tilanteen?! Siihenhän voisi mennä vuosia, varsinkin jos miehesi on niin itsekeskeinen ettei huomaa muiden olotilaa. Sinulla on täysi oikeus olla onnellinen ja sitä et selkeästikään nykyisessäsi suhteessasi ole. Kerran se vain kirpaisee - se eroaminen. Kipeää se tekee nyt tai vuoden päästä. Mieti mitä tahdot. Kitua tuollaisessa suhteessa vai odotatko ehkä, että mies muuttuu?
Olet oikeassa. Diagnoosit pitäisi jättää ammattilaisille. Tuo sana vain kuvaa niin hyvin miesystävääni. Kun ensi kerran luin narsistin ominaisuuksista asiaa käsitteleviltä nettisivuilta, olin pudota penkiltä, niin osuva se lista oli.
Olen nyt muutaman päivän ollut pitämättä aktiivisesti yhteyttä. Eilen hän soitti ja ehdotti, että tulisi luokseni viikonlopuksi. Kuulosti niin mukavalta kuin mahdollista. Se kai useimmat meistä naisista saa pysymään tuollaisen kanssa, että haluamme uskoa miehen muuttuvan. Järki tietenkin sanoo, ettei hän ikinä muutu.
Muistat varmaan jutun ihmisestä joka osti itselleen lääkärikirjan ja luettuaan sen löysi itsestään ainakin kymmenen siinä lueteltua sairautta. Sulle on nyt tuon narsismin kanssa käynyt samalla tavalla. Terve itsetunto ei ole narsismia.
Oletetaanpa sitten, että miehesi on narsisti. Kun kerta otit asioista selvää, niin luit varmaan, että narsisti saa muutkin uskomaan omiin juttuhinsa ja on mukava toisille silloin kun se sopii hänen omiin suunnitelmiinsa.
Sehän nyt vain yrittää esittää mukavaa kun tahtoo sinut viikonlopuksi luokseen. Sitten se taas muuttuu kontrolloivaksi, valehtelijaksi jne.
Kukaan ei muutu, ellei itse sitä tahdo! Minä en ainakaan ole "useimmat naiset", koska muuttumiseen en ole koskaan uskonut. Ketään ei paranneta rakastamisella, päinvastoin. Luot vain ilmapiiriä, jossa hänen käytöksensä on hyväksyttävää. Kohtelet miestä turhankin hyvin, mutta kohtelepa itseäsi vielä paremmin. Ja kengän kuva ukon persuuksiin!
Yht'äkkiä tulikin muuta menoa, eikä hän ehtinytkään luokseni. Hyvä näin (kai?)
Tällaista tämä on ollut jo pidempään. Nyt hän sanoi tulevansa käymään viikolla. En todellakaan usko siihen. Ehkä jo seuraava kierroksessa. Emme asu kovin lähellä toisiamme olemme nähneet muutenkin harvoin. Puhelimessa hän suoltaa ihan uskomattomia juttuja. Ehdottaa yhteisiä reissuja, joita ei koskaan tule.
aikanaan ja sitten seuraa viha.Tiedän kokemuksesta,elin narsistin kanssa 3 pitkää vuotta ja mulle riitti.Juuri samat oireet kun kuvailit tuossa kirjoituksessa.Lähde äkkiä siitä suhteesta,muuten sairastut itse.Rakkauksia tulee ja menee usko pois,se vie kyllä nyt hetken aikaa kun olet tuommoisen kanssa kitunut.
Ei kai muuta vaihtoehtoa ole. Kiitos!
Kuinkahan moni teistä mahtaa edes tietää, mitä tuo sana tarkoittaa. Narcissos oli kaveri, joka rakasti omaa kuvaansa. Julkisuushakuiset psykologit ovat sitten kukin vuorollaan laajentaneet sanan määritystä ristiin niin, ettei kukaan edes tunnu tietävän, mitä se tarkoittaa. Naisille narsismi tuntuu olevan taas yksi uusi sana, jolla mollata miehiä - vai onko olemassa naisnarsisteja :)))))
Kyllä heitäkin on, tosin vähemmistö.
on yhtä lailla kummassakin sukupuolessa, mutta sen taipumus on suurempi miehillä kuin naisilla. Narsismin yksi muoto on psykopatia. Tunnen yhden naisen, joka on narsisti eli onhan heitä=) Onhan se totta, että helposti nykyään ihmiset leimataan narsisteiksi tai joksikin muiksi persoonallisuushäiriöisiksi, mutta voisiko kuitenkin ottaa niiden uhrit tosissaan? Narsistien uhreja on kuitenkin yllättävän paljon siihen nähden, mitä heistä uskalletaan puhua.
Toivottasti pääset eroon narsistisesta äijästäsi!
naisnarsisteja on kuule olemassa ja paljon.
Käyttäytyminen vain vähän poikkeaa miesten vastaavasta.
Eiköhän me jokainen kärsitä tietynasteisesta narsismista mutta kyllä siinä raja tulee vastaan jolloin se muodostuu ongelmaksi olipa kyseessä mies tai naine.
Trendisanasta sen verran, että jossain on sanottu narsismia esiintyvän kaikissa eri yhteiskuntaluokissa, ja narsismia esiintyy sekä miehillä että naisilla, mutta miehillä keskimääräistä enemmän.
Narsismi- nimitys persoonaallisuushäiriölle juontaa juurensa juuri tuosta mainitsemastasi tarusta.
Olet todella lapsellinen noissa jutuissasi.
Olisiko näin ,että se koira älähtää kehen kalikka kalahtaa?
Tottakai narsismia esiintyy myös naisilla. Vai haluatko senkin omia yksin miehille?
juuri samanlaisen ihmisen kanssa usean vuoden.Mietin silloin itsekkin miten päästä pois suhteesta tapattamatta itseäni ja lastani.Hän usein sanoi että tappaa koko perheen jos ero tulee.Aloin olemaan häntä kohtaan kylmä ja välinpitämätön.En välittänyt missä hän kulki,kenen kanssa ja mitä teki.Meillä oli jatkuvaa painetta kotona koko viiminen vuosi mitä "yhdessä"olimme.En osaa vieläkään kertoa täysin mitä jouduin kokemaan ja mitä lapseni joutui kokemaan ja näkemään,jouduimme eron jälkeen molemmat terapiaan pitkäksi aikaa että pystyimme jotenkin ymmärtämään miksi meitä kohdeltiin julmasti.Nyt uudessa suhteessa joudun taistelemaan itseäni vastaan etten tekisi miehelleni sitä mitä meille tehtiin.Joskus hirvittää itseänikin kun huomaan sanovani pahasti hänelle.Muistuu entiset ajat mieleen.Luulen ja uskon,että ex sairastutti myös minut jollain tavalla omalla käytöksellään ja hallinnallaan.Jatkuva uhkailu,väkivalta,henkinen ja fyysinen sellainen,rasittaa ihmistä sisältä tosi paljon.Minun neuvoni on sinulle:PINKAISE PAKOON JA NOPEESTI!Jätä miehesi kerralla eläkä ota koskaan mitään kontaktia häneen,muuten olet taas samassa jamassa.Olette olleet yhdessä onneksi sen verran vähän aikaa,että suhteen katkeaminen ei ehkä ole miehellesi vielä maailmanloppu.Anna hänen löytää vapaasti uusi kohde,pääset itse helpommalla.Toivottavasti löydät itsellesi tulevaisuudessa terveen miehen=),Voimia sinulle rankalla ja vaikealla hetkellä!
Kun luin tekstiäsi niin muistin tunteet, mitä itse koin eläessäni narsistin kanssa. Vieläkin nousee ihokarvat pystyyn:(
Kuten sanoit rakastat ja säälit häntä. Oletko varma, ettei se sääli ole se päälimmäinen tunne? Mietit, että teet väärin jos jätät hänet. Mitä hän tekee itselleen jne. Tottakai hän kiristää itsemurhalla ja muulla, että saa sinut pysymään ikeensä alla. Usko pois hän on niin itserakas, ettei sitä tee!
Etkö herää huomaamaan jo siittä, että muutkin naiset ovat hänet jättäneet? He ovat heränneet ajoissa, ettei käy kuin Jämsässä. Jämsän tapaus on hyvä perus esimerkki narsistisen miehen toiminnasta. Nyt on vaimo haudassa ja mies ei edes KADU vaan hakee edelleen vikaa ja syytä muista, jopa koirasta.
Jos teillä ei vielä ole ollut niin voin sanoa, että kohta tulee pahoinpitelyt ja syy on tietysti sinussa. Katsot väärin, puhut väärin väärään aikaan jne. Syöt väärin, kaupassa joku katsoi sinua syitä löytyy sairaasta päästä.
Voit tuntea hetken surua erosta, mutta jo muutaman kuukauden päästä kiität itseäsi, että riuhtaisit itsesi irti. Hän ei muutu sinusta ei ole häntä muuttamaan!
Nämä sanat voivat olla fraasi joidenkin mielestä, mutta elämä narsistin kanssa on maanpäälistä helvettiä. Yleensä ne on puolisot, jotka joutuvat hakemaan apua mmt:tä jne. Sillä narsisti ei ole tietenkään apua vailla, itse täydellisyys.
Minä selvisin täysjärkisenä koska revin itseni irti ajoissa. Hän on nyt kuollut ja voin sanoa puhtaalla omallatunnolla, etten tuntenut enkä tunne surua. Päinvastoin olen helpottunut niiden naisten puolesta jotka hänestä pääsivät. Heillä ei ollut voimaa joten kulkivat jatkuvasti silmät mustina, kun olivat oveen törmänneet!
Voimia sinulle, että jaksat katkaista suhteesi.
Se on ainoa järkevä teko, tee loppu!
Edellinen teksti oli hyvä=)
Olen myös samaa mieltä, että sinun on päästävä eroon miehestä! Nyt on aivan sama, että onko hänellä diagnosoitu narsismi vai ei, mutta turhan paljon siihen liittyviä piirteitä.
Itselläni on myös kokemusta narsismista tai narsistisesti käyttäytyvästä henkilöstä. En ole itsekään ammattilainen, joten en voi tehdä diagnoosia. Exässäni oli kuitenkin paljon samoja piirteitä esim. piti puhua hänen haluamallaan tavalla, piti mennä ja tehdä mitä hän halusi yms. Kun en halunnut enää mennä hänen tahdon mukaan, loppui motivaatio. Nyt tajuan, että se on vain mulle parasta!
Hän on myös työnarkomaani ja häntä ei kiinnostanut panostaa parisuhteeseen. Olin hänelle hyvää seuraa, kun hän halusi ja aina piti mennä hänen ehdoillaan. Hän hylkäsi minut kuin vanhan lelun, kun ei huvittanut enää olla ja ilman mitään kummosia selittelyjä. Nyt tajuan, ettei hän kykene koko asiaa käsitteelmään ja tuhlaan vaan aikaa häneen. Koitan unohtaa hänet kokonaan ja keskityn omaan elämääni=) Samaa suosittelen myös sinulle!