Koko suhteeni ajan olen saanut mieheltäni valituksia siitä, että minulla on poikapuolisia kavereita, joista en halua (mielelläni ainakaan)luopua. Hän tulee surulliseksi näistä toisista ja vaatii jatkuvasti minua valitsemaan: hän tai (poika)ystävät. En tiedä kumpi meistä on väärässä mutta omasta mielestäni itselläni on oikeus JUTELLA vastakkaisen sukupuolen kanssa ja nauraa heidän jutuilleen. En edes tapaa heitä enää "oikeassa elämässä" vaan olen päätynyt juttelemaan mesessä ja vastaavissa heidän kanssaan, koska tiedän,että varsinkin tapaamisesta (johon ei sisältyisi muuta kuin puhetta) tulisi järjettömät huudot ja riidat. Riitelemme pelkästään siitä, että puhun heidän kanssaan. Oli puheenaihe mikä tahansa. Tai siitä, että viestittelen kännykällä silloin tällöin (ehkä n. 2-3 viestiä/kuukausi/hlö ,joista kaikkien kanssa ei välttämättä edes tule pidettyä yhteyttä joka kuukausi). Eikä näitä "poikaystäviä" ole niin montaa edes. Kolme tai neljä.
Kaiken lisäksi en itse koskaan ottanut järjettömiä itku-raivo-huuto-kohtauksia kun hän kertoi että oli suudellut jotain toista naistuttuaan tai siitä että hänellä on naispuolisia ystäviä joille silloin tällöin (yhtä harvoin) laittaa viestiä(joista osa on osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan). En jaksa enää peitellä ystävyyssuhteitani ja tämä käytännössä tarkoittaa eroa meidän välillämme koska hän ei voi sietää sitä, että puhuisin muille pojille. Olemme suhtnuoria, joten ehkä kaikki tämä draama kuuluu asiaan, mutta itse en jaksa enää. Miten ihmeessä saan hänet uskomaan että rakastan vain häntä ja muut ovat vain tuttuja/kavereita, joiden välillä minulla ei ole mitään muuta kuin kaverisuhde? Suurin osa näistäkin ystävistä seurustelee eli eivät siis varmasti ole kiinnostuneita minusta siinä mielessä. Ja onko poikaystävälläni oikeus kieltää minulta kaikki muut poikakontaktit? Hän väittää luottavansa minuun muttei vain halua muita poikia elämääni. Aina silloin kun en pidä heihin yhteyttä, suhteemme toimii hyvin. Mutta heti, jos hän saa kuulla, että olen keskustellut jonkun pojan kanssa, valitus alkaa.
Tilitykseni saattaa olla sekavaa mutta olisin kiitollinen vastauksista..
Kaiken lisäksi en itse koskaan ottanut järjettömiä itku-raivo-huuto-kohtauksia kun hän kertoi että oli suudellut jotain toista naistuttuaan tai siitä että hänellä on naispuolisia ystäviä joille silloin tällöin (yhtä harvoin) laittaa viestiä(joista osa on osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan). En jaksa enää peitellä ystävyyssuhteitani ja tämä käytännössä tarkoittaa eroa meidän välillämme koska hän ei voi sietää sitä, että puhuisin muille pojille. Olemme suhtnuoria, joten ehkä kaikki tämä draama kuuluu asiaan, mutta itse en jaksa enää. Miten ihmeessä saan hänet uskomaan että rakastan vain häntä ja muut ovat vain tuttuja/kavereita, joiden välillä minulla ei ole mitään muuta kuin kaverisuhde? Suurin osa näistäkin ystävistä seurustelee eli eivät siis varmasti ole kiinnostuneita minusta siinä mielessä. Ja onko poikaystävälläni oikeus kieltää minulta kaikki muut poikakontaktit? Hän väittää luottavansa minuun muttei vain halua muita poikia elämääni. Aina silloin kun en pidä heihin yhteyttä, suhteemme toimii hyvin. Mutta heti, jos hän saa kuulla, että olen keskustellut jonkun pojan kanssa, valitus alkaa.
Tilitykseni saattaa olla sekavaa mutta olisin kiitollinen vastauksista..
Vastaukset 6
Vanhimmat
joo mulla on ehkä vähän samanlainen juttu.. äijäkaverini tulee mustasukkaiseksi jos puhun jonkun muun äijän kanssa tai käyn röökin vetääs.. minun mielestä siinä ei ole mitään pahaa ja sen saa hyväksyä tai sitten en. niistä minä en luovu!!
yksinkertainen vastaus jossa ei ole tulkinnanvaraa.
"onko poikaystävälläni oikeus kieltää minulta kaikki muut poikakontaktit?"
EI OLE.
Parisuhde on tila jsosa on kaksi kumppania joilla kummallakin on oma elämä mutta he valitsevat elämänsä jakamisen toistensa kesken. Noin yleistyksenä, on suhteita jotka toimivat yhteisetsä sopimuksesta eri tavoin. Terveeseen suhteeseen EI kuulu toisen osapuolen kontrollointi, ja toisen miellyttäminen omalla kustannuksella jatkuvasti. Ei toisen ihmissuhteiden rajoittaminen tai elämän rajaaminen mitenkään muuten, muutosilla joita tuo toinen ei vapaaehtoisesti tekisi.
Käsittääkseni ongelma on nuorempien ihmisten keskuudessa suht yleinen, kun itseteunto ei ole vielä niin kehittynyt että jokaista toista ihmistä ei koettaisi suhteelle uhkana.
Jos mies ei näe vaatimuksensa kohtuuttomuutta, on ero ainut ratkaisu. Hänellä ei ole minkäänlaista oikeutta rajoittaa sinun ystävyyssuhteitasi, oli ystäviesi sukupuoli mikä tahansa. Hänen epävarmuutensa on hänen ongelmansa, johon toki voitte yhdessä etsiä ratkaisua, mutta Hänen ongelmaansa ei voi korjata tekemällä siitä Sinun ongelmasi.
***
Voin myöntää, että ainakin näin miespuolisena olen humalassa syyllistynyt tuohon mustasukkaisuuteen. Heti, jos tyttökaverini baarissa puhuu jonkun toisen äijän kanssa, niin riitahan siitä tulee, mutta tunne on myös molemminpuolinen. Jos itse puhun baarissa jonkun tytön kanssa niitä näitä, niin hirveet huudot tytöltä tulee. Eli kyllä tätä esiintyy molemmissa sukupuolissa. En lukenut aloitusta kokonaan, mutta suosittelen tapaamaan kavereita selvinpäin poikakaverin kanssa. Sillain me ollaan tehty ja tyytyväisiä ollaan oltu.
Tarkoitus oli siis tarkoittaa tyttökaverin kanssa :)
Joo... EPIC FAIL! Unohtakaa mitä sanoin. Nurkkaan häpeämään ->
olen ollut täsmälleen samanlaisessa suhteessa itekin....mä en jaksanut riidellä jatkuvasti joten lopetin lähes kokonaan yhteydenpidon miespuolisiin ystäviini. Me tosin oltiin jo reippaasti yli 20-wee, että se ei mene teinimustasukkaisuuden piikkiin. mutta toivottavasti ymmärrät että normaalia se ei ole ja päätät ite miten kauan sitä haluat jaksaa.
ikävä kyllä en usko että se tulee parempaan muuttumaan:(