Olen nyt joutunut useampaan kertaan ongelmallisen tilanteen eteen. Tapaan kivan oloisen ja itsestäni selvästi kiinnostuneen miehen. Jutellaan ja kerrotaan pikaista taustaa. Olen osa-aikainen yhden lapsen sinkkuäiti. Siis ajankäytöllisesti 50-50 kumpaakin.
Mies sanoo kovasti pitävänsä lapsista ja minusta, ja ettei haittaa että minulla on lapsi. Kun sitten sanon että minun lapsiluku on täysi, enkä aio enempää kenellekään tehdä, niin kaverit yrittää vakuuttaa ettei se ole ongelma. Ettei haittaa vaikka ei saisi koskaan omia lapsia kunhan saa olla sen oikean naisen kanssa?! Ikää siis heillä 30-40 eli miehiä parhaassa perheenperustamisiässä. Ja kyse ei näissä tilanteissa ole ollut siitä että oltaisiin pyrkimässä pöksyihin vaan on ollut kyse siitä jatketaanko tutustumista muuten paremmin.
Ymmärrän hyvin että vauvakuume ei ole miehillä niin yleinen ilmiö, mutta voitteko te miehet ajatella niin helposti unohtavanne haaveenne oman perheen perustamisesta, jos nainen vaan kolahtaa kunnolla? Uskotteko oikeasti siihen ettei teidän mieli muutu myöhemmin? Eikö tämä asia ole liian iso, jotta siinä tehtäisiin kompromisseja? Itse pelkään sitä että asia otetaan pöydällä viimeistään muutaman vuoden kuluttua ja koko suhde loppuu siihen kun en itse aio muuttaa mielipidettäni. Ajatuksia? Mielipiteitä?
Mulla on vielä naiivi usko siihen että täällä on myös fiksuja sinkkumiehiä liikkeellä, joilla on oikeasti jotain sanottavaakin ;-)
Mies sanoo kovasti pitävänsä lapsista ja minusta, ja ettei haittaa että minulla on lapsi. Kun sitten sanon että minun lapsiluku on täysi, enkä aio enempää kenellekään tehdä, niin kaverit yrittää vakuuttaa ettei se ole ongelma. Ettei haittaa vaikka ei saisi koskaan omia lapsia kunhan saa olla sen oikean naisen kanssa?! Ikää siis heillä 30-40 eli miehiä parhaassa perheenperustamisiässä. Ja kyse ei näissä tilanteissa ole ollut siitä että oltaisiin pyrkimässä pöksyihin vaan on ollut kyse siitä jatketaanko tutustumista muuten paremmin.
Ymmärrän hyvin että vauvakuume ei ole miehillä niin yleinen ilmiö, mutta voitteko te miehet ajatella niin helposti unohtavanne haaveenne oman perheen perustamisesta, jos nainen vaan kolahtaa kunnolla? Uskotteko oikeasti siihen ettei teidän mieli muutu myöhemmin? Eikö tämä asia ole liian iso, jotta siinä tehtäisiin kompromisseja? Itse pelkään sitä että asia otetaan pöydällä viimeistään muutaman vuoden kuluttua ja koko suhde loppuu siihen kun en itse aio muuttaa mielipidettäni. Ajatuksia? Mielipiteitä?
Mulla on vielä naiivi usko siihen että täällä on myös fiksuja sinkkumiehiä liikkeellä, joilla on oikeasti jotain sanottavaakin ;-)
Vastaukset 16
Vanhimmat
lasten tekemisessä niin helvetin vastenmielistä on. Yksi lapsi?! Kyllähän naisen kuuluu enemmän synnyttää ja varsinkin jos mies haluaa perheenlisää niin miksi et voisi sitä hänen kanssaan hankkia.
Jos ei perheen perustaminen kerran kiinnosta niin sitten voit siirtyä hankkimaan pelkkää panoseuraa, siihen kyllä löytyy miehiä, joita ei myöskään kiinnosta perheen perustaminen
Mulla on omat syyni mitä nyt en tässä retostele. Enkä hae panoseuraa vaan kumppania rinnalleni, ja hänellä saa mieluusti olla jo omat lapset tehtynä.
Mutta kiitos kerrassaan viehättävästä reaktiostasi! En lannistu noin vähästä... Usko säilyy :-)
kuin eri planeetalta, niin ajattele asiaa käänteisesti. --> miten nainen käyttäytyisi vastaavassa tilanteessa.
Ps. myös mies voi muuttaa mieltään jonkin ajan kuluttua. (ko. asiassa) Ja sitten harmittaa, ja tuntuu maailmanlopulta.
...mutta miksi et usko, jos he vain sanovat "Ettei haittaa vaikka ei saisi koskaan omia lapsia kunhan saa olla sen oikean naisen kanssa"?
Ei kaikilla naisilla ole mitään halua saada lainkaan lapsia, miksi miehillä pitäisi olla?
Toki haluaisin uskoa ja suon kaikille mahdollisuuden haluta ja olla haluamatta lapsia. Kyse on enemmänkin siitä että kun itse on saanut pahasti siipeensä, niin pelkää ottaa uusia riskejä sydämensä kanssa. Siksi nyt vaan halusin kuulla mitä te miehet asiasta ajattelette...
Siis oletteko harrastaneet seksiä ennen kuin tämä asia on tullut puheeksi?
Ei tuollaisesta asiasta varma voi olla. Mutta eikö olisi parempi ottaa päivä kerrallaan. Voihan matkan varrella tulla muitakin ongelmia, että vaikka tämä seikka menisikin hyvin, niin joku muu sitten erottaa.
on. Mieli voi muuttua. Vaikka mies nyt sanoo ettei haittaa vaikket enää halua lapsia niin jossain vaiheessa se voi iskeä miehelle. Mies haluaa myös oman lapsen kun se huomaa kuinka kivoja ne on. Riski on olemassa.
Toisaalta sanoisin ettei miehille lapsen saanti ole läheskään niin tärkeää kuin naisille. Ainakaan itselle ei ole vielä tullut hirveää halua saada oma lapsi.
Voihan toki miehen mieli muuttua. Voisit itsekin miettiä sitä, oletko edelleen menneisyydessä kiinni. Silloin on hankala katsoa tulevaisuuteen.
Sinänsä en näe kovin suurta eroa sen välillä tuleeko perheenlisäystä synnytyksen vai adoption kautta.
Ei suinkaan ole kyse lopullisesta ratkaisusta. Sinun mieli voi muuttua. Miehen mieli voi muuttua.
Olen itse ollut miehenä juuri samassa tilanteessa kuin mainitsemasi miehet. Mutta kuten sanoin, mieli voi muuttua. Silloin se oli oma mieleni kun muuttui. Päätin lähteä elämässä eteenpäin, jätin taakseni sinänsä hyvin toimivan suhteen. Kipeää se teki, mutta nyt olen upean tytön onnellinen isä ja todella onnellisessa suhteessa nytkin.
Meidän on vain hyväksyttävä se, että tänään tekemämme ratkaisut eivät ehkä tunnu huomenna oikeilta. Niitä pitä saada korjata, puolin ja toisin. On todella hyvä, että ei ole pakko loppuiäksi sitoutua suhteeseen, jos ei kaikin puolin osoittaudukaan tyydyttäväksi. Muistan hyvin ne itkuiset yöt, jotka ratkaisustani seurasivat. Murskasin yhden ihmisen sydämen.
Mutta minun oli pakko. Ne kyyneleet johtivat lopulta uuteen rakkauteen ja uuden ihmisalun syntymään. Tuska koitui lopulta uudeksi elämäksi ja voitoksi.
Juuri tätä mä pelkään... Enkä halua että kukaan kieltää itseltään mahdollisuuden omaan perheeseen ja jää onnettomana suhteeseen mun takiani.
Summa summarum - täytynee vaan keskittyä ensisijaisesti jo omia lapsia saaneisiin miehiin. Tai ottaa vaan iso riski, tai pysyä yksin.
Kyllä elämä on mahtavaa!
Minulla ei ole aiheesta omakohtaista kokemusta, mutta ystäväpiiristäni löytyy pariskunta, jossa naisella on kolme lasta, ja he yhdessä tulivat siihen tulokseen, että nuo lapset riittävät heille. Tämä isäpuoli on sanonut, että rakastaa lapsia kuin omiaan. Varmahan tuon kestosta ei voi olla, kuten ei minkään suhteen, mutta voisin vaikka pistää rahoja likoon heidän suhteensa puolesta. Sen verran onnelliselta ja tasapainoisilta vaikuttavat.
Tietysti miehet juoksevat karkuun. Miksi heidän pitäisi vain elättää sinut ja äpäräsi, samalla kun sinä kiellät HEITÄ saamasta oman lapsen?
Jospa alkaisit nähdä miehiä muinakin kuin kävelevinä lompakoina niin ehkäpä joku voisi löytyä. En ymmärrä miten voit olla noin ahne ja itsekäs. Haluat miehen elättämään SINUN lapsesi ja sitten kiellät mieheltä OMAN lapsen.
Mä en todellakaan tarvitse miestä elättämään itseäni enkä lastani!!! Me pärjätään loistavasti omillamme, kiitos vaan. Missään vaiheessa en myöskään sanonut hakevani isää lapselleni vaan kaipaan miestä rinnalleni silloin kun olen yksin, en siis lapsenvahtia/elättäjää. Kuten sanoin lapsi on kanssani vain 50% ajasta, joten mulla on paljon yksinäistä aikaa.
Kyllä teitä luolamiehiä riittää!? Käsittämätönä!
Ja jos vielä opettelet lukemaan, niin ja ongelmahan ei ollut se että miehet juoksisi karkuun... Suunta on toisin päin. Ilmeisesti sinun harmiksesi.
Sanoit, ettet hae elättäjää tai keino-isää. Niinhän sinä väität ja ehkä tietoisesti jopa luuletkin. Totuus on valitettavasti toinen. Yksi mies sulla on jo ollut ja nyt on toinen kierrossa. Tämä on ihan tutkittu juttu, joten turhaan intät, naiset tekevät lapsen YTM tai rentun kanssa, sitten koettavat epätoivoisesti hommata mukavaa miestä elättämään heidät. Kaipa tuo kivikaudelta peräisin oleva sisäinen, tiedostamaton vaisto naista ajaa tuohon suuntaan yhä vaan. Hyvät geenit kiertoon ja sitten joku, joka antaa suojaa, turvaa ja elatusta (elatusmaksujen lisäksi siis).
YTM tai renttu on siis takana, jolla olet itsellesi panetuttanut lapsen. Nyt olisi sitten vuorossa se mies, joka elättäisi tuon lapsen (ja sinut). Näin se kuvio menee. Joka kerta. Seuraava vaihto tapahtuu varmaan, kun lapsesi on elätetty aikuisikään, sitten lähtee "seuraava kierros" käyntiin mieshaussa. Ei hyvää päivää.
Vai onko kyse vain siitä, että ihmistuntemuksesi on niin huono, että olet vahingossa mennyt hankkimaan muksun jonkin miehen kanssa, josta et enää nyt sitten välitäkään mitään? Onhan sekin toki vaihtoehto. Toisaalta, kuka haluaa olla seuraava "huono valintasi"? Mene ja tiedä.
Sanoit myös, että miehet nimenomaan eivät juokse karkuun, vaan ovatpa suorastaan liiankin kiinnostuneita. Vastasit kuitenkin jo itse epäilykseesi siitä, haluavatko miehet tuota. Ehkä joku ATM, kun ei muuta halua, voi tyytyä tuommoiseen elätti-isän ratkaisuun. Luultavasti ei sekään kauaa jaksa sitä katsoa vaan lähtee lätkimään jonkin ajan päästä, viimeistään kun lapsi alkaa varttua ja ATM huomaa, mihin on itsensä oikeasti laittanut likoon.
Ja juu ei, en todellakaan ole kateellinen. Itse olen lapseton, enkä aio hankkia luultavasti yhtään lasta elämässäni. Valitettavasti vain miesten ehkäisymenetelmät ovat vielä lapsenkengissään, mutta kait jotain pitää alkaa kohta kehittämään. ENNEN kuin tyttöystävä "unohtaa" pillerit tms. "hauskaa" mitä te naiset niin useasti teette kun vain "haluatte" lapsen (miehen mielipiteillä ei ole teille paskaa väliä, tuijotatte vain omaan napaanne näissä asioissa). Rakastan kovasti tyttöystävääni ja olemme seurustelleet jo pari vuotta, mutta jos jostain syystä tulisi ero, niin en missään tapauksessa yksinhuoltajaa ottaisi kumppanikseni - en helvetissä. Mieluummin vaikka sinkkuna vapaudesta nauttien koko loppuelämä kuin toisen miehen lapsen elättäjänä, kakkosena.
Kyllä mulla on kuule jo tarpeeksi kokemusta naisita kertynyt, että tiedän miten tämä peli menee. Ehkä et itse vielä tiedä, tai et vain halua myöntää.
Kyllä on kerrassaan viehättävän positiivinen toi sun maailmankatsomuksesi ja käsitys naisista :) Mä nyt kuitenkin uskon ihmisiin, miehiin ja naisiin, naiivia varmasti, mutta uskon myös itseeni. Ja en voi tuohon todeta muuta kuin sen jo aiemmin sanomani. Mä en kaipaa miestä perhe-elämääni olemaan jatkuvasti läsnä. Haluan miehen joka nauttii minun seurastani ja näkee minut ensisijaisesti naisena, ei vain äitinä. Siis "intohimoinen aikuisten välinen suhde" tilauksessa eikä mikään uusioperheviritys. Koita nyt vaan se hyväksyä, ettei me kaikki olla kuitenkaan sellaisia kuin sinä haluat kuvitella.
Meitä itsenäisiä, toimeentulevia ja onnellisiakin yh-äitejä katsos on olemassa, vaikka sä nyt siihen et haluakaan uskoa. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta ainakin sulla on tainnut käydä tosi huono tuuri naismaailmassa, kun noin katkera olet. Toivottavasti nykyinen rakkautesi kestää ja saa sinutkin joskus uskomaan elämään vähän enemmän. Kuulostat oikesti surulliselta.