tulla takaisin kotiin nyt, tasan vuosi sitten hän jätti minut ilmoitti vaan, että "syyskuu on aina ollut minulle muutoksen kuukausi" ajattelin, että omiansa puhelee mutta se oli kuitenkin tosi. Nyt en enää halua takaisin häntä, tämä kulunut vuosi on ollut niin rankka, etten halua mitään vastaavanlaista kokea enää.Kuitenkin kaipaan jollain tavalla häntä ja nämä kolme päivää on ollut hyvin vaikeita, valvonut ja miettinyt. Osa minusta haluais hänet takaisin, osa minusta ei halua häntä takaisin.Olen kyllä aika paniikissa, sen myönnän mutta miten ratkaisisin??
Hän haluaisi
Hämmentynyt
71397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä ota takaisin ikäpäivänä,koska muuten saisit jännittää koko ajan,sillä syksyhän tulee joka vuosi.UNOHDA!
Vielä mietit ottaako takaisin? Kirjoitit ettet halua häntä takaisin, miksi siis ottaisit
Osa susta haluaa varmaan takaisin jotain sellaista mitä oli joskus, mutta tuskin sitä koskaan tulee saman kaverin kanssa.
Sun päivät menisi miettiessä että mikäköhän kuukausi se muutosten kuukausi tänä vuonna on. En suosittele.
Se on kuule ehtinyt vuodessa käydä niin paljon vieraissa, että ei varmaan kannata ottaa takas.
Potkit vaan perseelle ja sanot, että ei tuu ikinä takas.
olisi parempi vain että kuuntelet itseäsi etkä ketään muuta. Sinä se olet joka päätöksen kanssa joudut elämään. Kuinka helppoa se onkaan sanoa toiselle mitä tehdä toisen elämää koskevissa asioissa kun ei joudu itse seurausten kanssa elämään.
Itse olen aivan samassa tilanteessa juuri nyt kuin sinäkin. Tähän asti olen halunnut hänet takaisin, nyt kun hän näyttää vihreää valoa niin olen alkanut epäröidä. Juuri samasta syystä kuin sinäkin, en enään ikinä halua kokea samaa kuin menneenä vuotena.. Mutta onhan se niinkin ettei mitään saa jos ei uskalla yrittää :)
Voimia sinulle oli päätöksesi mikä tahansa. :)
Mutta eräs mietelmä.
Jos todellakin rakastat ja mielit, sanoisiko sydämen toinen puoli ei. Kun kahdesta täytyy valita, valitse se joku suojaa, älä sitä joka satuttaa!
Olen toiminut samalla tavalla kuin miehesi mutta en ole halunnut takaisin ainakaan vielä.Tunne on sama osa haluisi mennä takas osa ei.Mut jos miehesi haluaa takaisin hän on varmasti tosissaan ja pahoillaan kaikesta.Ja vuoden aikana huomannut kuinka paljon merkitset ja olet ehkä ainoa hänelle kaikessa.Uskoisin ettei hän toiste tee samaa virhettä kun on häntä koipien välissä palaamassa.Kuuntele sydäntä mut älä jätä jotain tekemättä sen vuoksi että pelkäät jotain,vaan jätä tekemättä jos et rakasta ja todella halua...
kaikille, jotka olette vaivautunut vastaamaan minun tapaukseeni. Tapasin exsäni eilen kun hän pyysi.Siinä vaiheessa en ollut tehnyt vielä päätöstä, miten ratkaisen asian. Oli se niin rankkaa tunnekuohuineen, ailahtevien ajatuksien vaihtuen jatkuvasti, tunsin jopa vihamielisyyttä. Kun näin hänen istuvan baarin seinustalla meni melkein jalat alta, hän tervehti hyvin ystävällisesti ja pyysi istumaan. Tuijotin häntä ja kuuntelin hänen vuoratustansa miten tyhmä hän oli ollut lähdettyään yhteisestä kodista,en oikein muista kaikkia mitä hän puhui, aivan kuin en olisi kuulut hänen ääntänsä.Juotamme kahvia siinä hän kertoi, ettei se suhde onnistunut ja että oli kokeillut toistakin naista mutta, että minä olisin ollut kuitenkin aina siellä jossakin hänen mielessään tai jotain sinne päin, en oikein muista kaikkia, sitä puhetta tuli niin paljon.Keijo yritti ottaa kädestäni kiinni, mutta vetäydyin pois, jossain vaiheessa kuulin hänen sanovan, ettei koskaan enää hylkäisi minua jos ottaisin hänet takaisin. Minä en tiedä mistä sain voimia sanoa Keijolle, että toista mahdolisuutta minä en anna sinulle, tehdä minulle sitä, mitä sinä teit vuosi sitten.
Olin itsekin niin järkyttynyt, etten tiedä kuinka löysin itseni seisomassa hänen edessään, muistan vain sanoneeni hänelle, pärjäile Keijo, älä soittele, ja taisin sanoa jotain muutakin en ole ihan varma, kaikki tapahtui lopuksi niin nopeasti.Mistä kummasta ihminen löytää voimia selviytyä näin rankasta tunnekuohusta, olen nyt hämmästellyt itseäni, miten minä tämän pystyin tekemään.Jossain sisimmässäni minulla on tunne, että tein oikean ratkaisun, olin äsken saunassa ja mietin tätä kokemusta, minä uskon, että minä selviän ja minulla on ehkä mahdollisuus joskus löytää ihan tavallinen rehti mutta ennenkaikkea rehellinen mies, nyt annan itselleni aikaa eheytyä ja ehkä haavat arpeutuvat joskus lopullisesti.