Kuinka moni on saanut kärsiä siitä että muija kiinnostuu aika ajoin työkaveristaan ja salaa tapailee kahvittelun merkeissä jne. Onko vittumaisempaa hommaa kun tuollainen tapa! Onko teistä homma ihan ok jos tapailee VAIN näissä merkeissä syvällisiä puhuen? Johtaako se pahempaann näin yleisesti ajatellen?
Työpaikka ja ihastumiset
Minä
81288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen työpaikassa, jossa työkavereina on paljon miehiä. Olen tunnistanut itsestäni muutaman kerran ihastumista, mutta en ole kyllä tehnyt asian eteen mitään, sillä elän parisuhteessa.
Olen huomannut kyllä, että monet miehet työpaikallani kaipaavat usein "naisen näkökulmaa" ja hakeutuvat juuri tälläisiin kahden keskisiin syvällisiin keskusteluihin. Olen saanut itse myös muutaman läheisen miespuolisen ystävän työpaikaltani. Oman mieheni puolesta tämä on ok.
Tässä vaan yksi näkökulma asiaan. Riippuu paljon siis ihmisestä ja siitä millaisessa suhteessa elää.
Ja miehistäkö ei voi sanoa samaa??!!Joo,riippuu siis ihmisestä ja varmaan työpaikastakin,mutta mitäs pahaa tuossa kahvittelussa on?Ota huomioon,että olet kenties itse jättänyt syvällisten puhumisen muijasi kanssa ja työpaikalla voi olla joku tyyppi,joka kenties on samalla aaltopituudella muijasi kanssa-eihän siinä tarvitse olla sen kummempaa.Minä itsekin joskus kaipaisin syvällisempiä keskusteluja mieheni kanssa,sellainen naisen huomioiminen kun tahtoo ukoilta jäädä kun pari vuotta ollaan kimpassa oltu ja haluan sanoa sinulle:syvällisemmät keskustelut imartelevat-huomaa,että joku toinen osaa jutella sellaisista asioista,joista oma mies ei ole enää kiinnostunut(?)Yritäpä itse ottaa itseäsi niskasta kiinni,äläkä tule tänne ruikuttamaan tuollaisia!
...kyllä asiaa!!! täytyy tehdä nyt niskaote itsestä ja parantaa sitä puolta!!! Kiitos "vinkistä" vaikka se itse pitääkin tajuta!"!!
???Avainsana taitaa olla salaa???
Jos salaa, on siihen syynsä; joko hänellä on jotain salattavaa tai sitten Sinä olet toimillasi aiheuttanut sen, ettei hän voi rehellisesti kertoa ketä on tavnnut, vaikka olisi viatontakin. Katso itseäsi peiliin ja jos ei sieltä löydy syytä (oikeesti!), niin sitten syy on muualla. Niin yksinkertaista se on - tai sitten ei. Voihan olla niinkin, että viattoman asian salailutarve tulee jostain menneestä elämästä, joku aikaisempi poikaystävä tms. on ollut mustasukkainen ja rajoittanut hänen elämäänsä tms.
Minulla itselläni on miespuolisia ystäviä (osa jostain aiemmasta työhistoriasta) joiden kanssa käyn pitkiä keskusteluja enkä niitä salaile omalta mieheltäni, sillä niissä ei kertakaikkisesti ole muuta salattavaa kuin ehkä sisältö... Itse en juurikaan harrasta sitä, että kertoisin omista parisuhdeongelmistani ystävilleni (sen enempää nais- kuin miespuolisille), mutta joskus heillä on jotain sydämellään ja mielelläni kuuntelen ja otan objektiivisesti osaa. Miehelleni en kerro keskustelujen sisällöstä, mikäli ne ovat luottamuksellisia, eikä se tunnu häntä haittaavan.
Eräästä näistä miehistä ja hänen vaimostaan on tullut "perhetuttu" ja käymme lapsinemme kyläilemässä puolin jos toisinkin, mutta selvää on, että en ole samalla tavalla hänen vaimonsa ystävä, eikä minun mieheni hänen ystävänsä. Tämä on kaikille osapuolille selvää, eikä meidän ystävyytemme uhkaa ketää, sillä se on todellakin vain sitä - ystävyyttä.
Eräs toinen miespuolinen ystäväni oli menneinä vuosina minuun jollain tapaa ihastunut ja järjesti suuria mustasukkaisuusdraamoja milloin milläkin verukkeella (suuttui mitä ihmellisimmistä asioista ja järjesti kunnon kohtauksia) kun totesi minun olevan rakastunut johonkin muuhun kuin häneen. Nämä tunteet räiskyivät aikansa ja pienen välimatkan jälkeen asettuivat. Nyt olemme kummatkin omilla tahoillamme aviossa ja edelleen ystäviä - julkisesti sellaisia. Vaikka ystävyytemme oli siis välillä hieman hankalaakin, on tilanne tällähetkellä se, että voisin uskoa vaikka henkeni hänen käsiinsä - niin syvää on luottamus.
Paha mennä sanomaan mitä Sinuun puolisosi touhuaa, mutta muista se, etteä kielletyssä hedelmässä on aina houkutuksensa - ja kun se ei enää ole kiellettyä se menettää makunsa.
Älä siis suotta tee kärpäsestä härkästä ja omalla toiminnallasi lyö vettä kiukaalle. Josko onkin ihan viatonta?
...vaikuttaa siltä että hän TODELLAKIN halusi vain keskustella, koska meillä on ollut vaikeaa kirjaimellisesti. Mutta olemme edistyneet suhteessamme parempaan suuntaan paljon. Ei siinä mitään ole ollut takana, hän vain pelkäsi (sanojensa mukaan) että jos joku tuttuni näkee tms. siitä ei hyvää seuraa.. Olen hyväksynyt asian lopullisesti, itse asiassa vajaa tunti sitten, kun keskustelimme asiasta! Kiitos asiapitoisista vastauksista, harvinaista näillä sivuilla!!
Hieno juttu tämä puhuminen - siinäpä näit että se auttoi tähänkin asiaan! Vaikeuksien kautta voittoon, kuten sanotaan. Itsekukin meistä tarvitsee joskus juttukumppania, minä se valitin tuolla muilla osastoilla elämäni kurjuutta ja olin myös kauhean iloinen, että joku minulle vastasi vaikkeivät vastaukset aina miellyttäneetkään ;).
Jos elämä olisi aina helppoa, alkaisi sekin kai tympiä - niin olen ollut huomaavinani tässä viimeaikoina kun omat läheiset oikein etsimällä etsivät vaikeuksia itselleen.
No, se siitä... toivottavasti teille on perempaa tiedossa!
Moro vaan kaikille,
EX-kihlattuni teki saman tempun 2 kertaa eli ihastu työpaikkansa työkaveriin. Ensimmäinen kerta tapahtu n. 4 v sitten ja mä typerys anoin anteeksi. Tais käydä naimassakin sitä jätkää...
Toinen kerta tapahtu sitten tämän vuoden alussa ja ilmotti sitten huhtikuussa että soronoor, "Mä kaipaan nyt vähän omaa rauhaa" Mä tuumasin ja vedätin muutaman viikon, vielä anelin takaski ja kuinkas ollakkaan ei mennykkö 2vkoa niin eiköhän Ex oo työkaverinsa kyydissa. Sen tiesin jo aikasemmin etttä kaveri oli hemmetin kiinnstunu Exästä ollu jo kauemmin.
Vielä kehtas valehdella lähtiessä ettei ketään toista ihan oikeesti oo.
Tunnusti puhelimessa 1kk sitten että "Tapailevat", mikä helvetti naisia oikein riivaa. "Tapaillaan, nussitaan???" Sanosivat edes suoraan ku ei oo enään mitään menetettävää.
Nyt alkaa jo elämä hymyillä vaikka v...tuttaa se aina välillä että tuli vedetty vessanpöntöstä nuoruus ja 9v elämästään hukkaan.
No ehkä ei nyt kuiteskaan, tuun kuiteski aina rakastamaan exääni jollakin tasolla. En vaan ikinä voi luottaa kyseiseen ihmiseen. Toivottavasti edes tajus mistä luopu. En kuitenkaa voi sanoa että olisin itsekkään mikään täydellisyys.
Mutta kuiteski........
mulle kävi kuukausi sitte lähestulkoon täysin samalla lailla. silti ottaisin muijan vielä takas. en tiedä tulisko siitä silti mitään, en tunne vihaa vaan valtavaa kaipuuta ja rakkautta,