nii onks tää jo sairasta että rakastan kaikki 60-80 kasaribändejä niin paljon et sillä mä korvaan kaverit ja kaikki ne ihmiset jotka ovat mun lähellä? mielummin jään kotona kuuntelemaan jotain ku se et menisin ulos.
johtuu siitä et olen joutunut pettymään niin paljon ja en oo ikinä seurustellu et minusta on tullu sellanen.
tuntuu vaa siltä että musiikki on ainut juttu joka ei petä, levyt ovat aina tallessa, voit aina nähä kaikki legendat joko koneesta, tai keikoilla. Musiikkista on tullu niin tärkeä juttu mulle että voisin vaikka elää yksin kunhan mulla on levyt ja julisteet ja keikkalippuja.
Tuli vaa mieleen ku kuuntelin just Skid Rowta..
alkaa olla pelottavaa vaikka en ole ollenkaan ujo ihminen ja olen sosiaalinen jne..
johtuu siitä et olen joutunut pettymään niin paljon ja en oo ikinä seurustellu et minusta on tullu sellanen.
tuntuu vaa siltä että musiikki on ainut juttu joka ei petä, levyt ovat aina tallessa, voit aina nähä kaikki legendat joko koneesta, tai keikoilla. Musiikkista on tullu niin tärkeä juttu mulle että voisin vaikka elää yksin kunhan mulla on levyt ja julisteet ja keikkalippuja.
Tuli vaa mieleen ku kuuntelin just Skid Rowta..
alkaa olla pelottavaa vaikka en ole ollenkaan ujo ihminen ja olen sosiaalinen jne..
Vastaukset 21
Vanhimmat
vaikka en osaa soittaa nuottiakaan tiedän kaiken rockista, mulle aina sanotaan et sul on helvetimoinen hyvä musa maku ja osaan arvostella musiikin muusikon kannalta.
onks tää oikeesti mahdollista et esim. W.A.S.Pin musavideo tekee minusta niin iloinen että mikään ei korvaa sitä?
Mee ulos tapaa uusia ihmisiä hanki kaveriporukka! Puhu perhees kaa! Oikeesti sulla on jokinlainen pakkomielle!
Joo tiedän kyllä mut en kuitenkaa mee koska siit ei ikinä tuu mitään vaikka olen ihanan näköinen ja sosiaalinen (niin kaverit ja muut ovat sanonneet mulle)...en vaa jaksa ihmisiä enää
Rock N Roll on pelastanut elämäni, ei ihme jos siit on tullu pakkomielle. Se on autanut mua niin paljon
kyllä sitä kannattaa jäädä ennemmin sisätiloihin. eihän siitä nyt tulisi mitään jos kaikki lähtisivät ulos ja tutustuisivat uusiin ihmisiin. yksinäisyys on paras lääke
miten nii siit ei tulis mitään? jos täällä Suomessa ihmiset olisivat sosiaalisempia niin ei kukaan olis masentunut!!
"sosiaalisemmissa" maissako ei ilmaannu masennusta?
ihan totta mitä mä teen...joskus iskee niin paha ahdistus että pelottaa todella paljon ja alan itkeä todella paljon.
joskus olen ihan laamauntunut, ei kestä kuulla mitään ja en voi katsoa mitään, katon vain tyhjään.
ongelma on se että ei kukaan uskois että olen henkisesti niin hajonnut.. pelkään et tää pilaa koulunkäyntiä ja ihmissuhteet (tai oikeastaan se on jo kerran pilannut kaiken).
Joskus olen tosi iloinen ilman syytä sit sekunnissa masennun..
haluun päästä pois tästä tilanteesta...:(
on helvetin hyvä pumppu, joten se ei ole mikään ihmekään, että suu napsaa.
Mitäs muita pumppuja sä diggaat?
diggaan kaikki 60-80 luvun kasaribändeistä.
Gunnarit, Mötleyt, Judas Priestit ja Whitesnakit..kuuntelen varmaan 70 bändiä. Jos en olisi ollu niin surullinen en olis ees tienny heistä. Mut oli pakko löytää jotain joka olisi piristävää niin löysin rockin.
Ainakin minulle. Mutta kyllä sitä silti tulee käytyä kavereiden kanssa edes sentään rellestämässä.
Rock on sulle elämäntapa, mutta elämäntapasi takia poistuit keskuudestamme, joulukuussa seitenviis, joten et takuulla ole käynyt kamujesi kanssa rellestämässä. Ja koska sua ei enää ole, niin tämä viestisikään ei ole todellinen.
Mutta siihen nähden suomenkieli kyllä taittuu aikas hyvin.
Emmä jaksaa enää mitään tää oikeesti murskaa mut muusiksi!
miks aina ku yritän tutustua jonkuun siit ei tuu mitään...jos kommaan jollenkki nii saan aina sellasen kylmän vastauksen...sit ku muut kommavat sit se kyseinen ihminen vastaa heille tosi iloisesti.
Mul on niin paska fiilis etten uskalla enää puhua kellekkään! en oo ees enää kavereiten kanssa koska en kestä. Mun yks kaveri on ollu niin huolestunut minusta ja on yrittäny ottaa yhteyttä jo muutaman kuukauden se on jopa itkeny mun takia. Nykyään jos suutun suutun TODELLA pahasti ettei kukaan uskalla sit sanoo mulle mitään.
Kaverit ylensä sanovat että olen ihana ihminen ja nätti ja huolehdin muista jne...
olen ihan suomalainen mut olen käyny ruotsalaises koulus. Siks suomenkieleni on vähä huono joskus...:)
Kompromissi aina ratkaisee kaiken...
Kavereiden kanssa ulos ja nappi korvaan...
Helppo homma, kun ei mieti liikaa kaikkea...
Jos vielä ei luita niin ota burana...
sanoin Thainin Garylle.
mul on harvinaisen hienot kaverit jotka oikeasti välittävät minusta jos on jotain huoli, ja ihana vanhemmat ja olen sellasessa koulussa jossa viihdyn ja rakastan (ammatin vuoksi).
Olen ollut niin epäreilu mun yhen lapsuukaveria kohtaan että häpeän!
mul joskus tekee mieli jättää kaiken ja tehä itsemurha nii ei tarvi enää kärsiä..tää kuulostaa ihan hullulta tiedän kyl mut en keksi mitään muuta mitä vois piristää mua.
Whitesnakit tai Mötleyt olen jo kuullut niin monta kertaa.
Muut ihmiset eivät ees välitä minusta eikä ne edes viiti vastata minulle
Mulla ei ole hienoja kavereita ensinkään. Itse asiassa mulla ei ole edes surkeita kavereita, kun ei ole kamuja ollenkaan. Vanhemmat alkoholisteja ja narsisteja, eikä koulussakaan koskaan viihtynyt.
Kivaa? Joo!
Joo, onhan tuo hanskojen tiskiin heittäminen välähdellyt mielessä aina silloin tällöin täälläkin, mutta toistaiseksi sitä on aina vaan jaksanut "rokata" edelleen.
Tossa on meille molemmille:
http://www.youtube.com/watch?v=i0P8SnGyOTc
se joka eniten pelottaa mua on se että joskus olen todella innoissaan ja iloinen ja hyväntuulinen, ja jos tulee jotain haaste nii otan sitä vastaan. Tunnin päästä masennun ja laamaudun niin pahasti et alan itkee ja mietin et eei mitä mä nyt menin tekemään..
esim. piti tehdä palveluksen yhelle ja iloisesti sanoin tietenki, ja sit myöhemmin kadun
kaveri soittaa ja sanoo oi ei olla nähty pitkään aikaan mennän keskustaan katsomaan kaupoja. Ja mä sanon oi tietenki nähää huomenna.
sit illalla melkein itken enkä saa henkee ja mietin et eeeeeiii olisin voinu sanoa että en voi tulla.
se helvetinmoinen fiilis murskaa mua! oikeesti haluun tehä kaikkee kiva mut sit ku se fiilis tulee se pilaa kaiken.
on itselläni kanssa jatkuvasti huolia, eikä ne jätä rauhaan. Välillä on ihan hyvä olo, enkä edes muista niitä. Mutta jossain vaiheessa ne sitten muistuu mieleen ja sitten vajotaan taas alas ja vauhdilla. Tekisi mieli keskittyä itse elämään, eikä kuluttaa voimia kaiken paskan vatvomiseen.
Mutta ei sulla vaan ole jonkinlainen paniikkihäiriö? Tsekkaas tuo:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paniikkihäiriö
kiitti! joo ei mul o sellasta, mut se et yhtäkkii pelottaa todella paljon on totta.
toinen juttu on se että ku herään aamulla meen ihan paniikkiin ja masentaa ihan hirveesti, siks yritän nousta ylös niin nopeasti ku pystyn koska sit se tunne lähtee. Mut sit riittää et mä näen jotain ni sit se tulee takasin. Ylensä musiikki auttaa pitämään tän fiiliksen poissa, siks rock on tärkeä juttu mulle:
tää tapahtuu silloin ku esim. pitää mennä kaupungille, tai sit on jotain tehtävä ni aamulla sydän menee ihan kurkkuun.
Syksyllä/talvella koulu meinas mennä ihan pilalle. Opettaja alkoi olla huolestunut minusta koska olin niin paljon poissa. Mä aina valehdelin et joo sory on pääkipee ni en tullu.
ope alkoi vähä epäillä et miten mul voi olla aina pää kipee.
eli samaa juttu aamulla heräsin söi aamiaisen sit menin pukeutumaan, se tunne iski muhun sit laamaudun ja menin takasin sänkyyn ja olin siellä koko päivän, nukuin vähän välillä muuten vain katsoin tyhjään. Ja samaa juttu toistui joka viikko.
ostin kuntosali lipun kuukaudeksi joka oli myös aika kallis, menin sinne pari kertaa sen jälkeen jätin väliin koska tuli se pelottava tunne. Sinne meni paljon rahaa...
aamut on meikäläiselläkin pahoja. Kun on hiljaista ja rupeaa heräilemään ja jos sattuu tulemaan näitä huolia mieleen, niin ne saa ihan helvetinmoiset mittasuhteet, eikä pääse edes nousemaan ylös, kun tekisi mieli vaan nukahtaa uudestaan ja unohtaa kaikki paska. Ja tosiaan kun sitten nousee ylös, niin vähän helpottaa meikäläisenkin oloa, mutta kumminkin kaikki asiat pyörii jossain taustalla ja ne ikäänkuin jomottaa kaiken aikaa. Sitä ei vaan pysty olemaan ja elämään kunnolla, kun pitäisi saada kaikki huolet pois, mutta kun paskaa on satanut päälle enemmän, kuin sitä pystyy lapioimaan pois, niin sitä tuppaa hautautumaan siihen. Lisäksi paljon peruuttamatonta on jo tapahtunut ja sellaiset jutut tulee vaivaamaan aina.
Usein tuntuu, ettei mikään oikein nappaa. Ja vaikka olisikin rennompi olo, niin yhtäkkiä saattaa humahtaa ja tuntuu, että kaikelta tippuu pohja pois.
No, joka tapauksessa tuossa on eräänlainen hoitomuoto:
http://www.youtube.com/watch?v=dVsXOoOZVZo