Katselin tuossa tänään yhden salibandy-joukkueen treenejä ja kauhitelin, kuinka valmentaja huusi naama punaisena ja piti jöötä. Sama tyyli oli apuvalmentajalla. Äijämäisellä kielenkäytöllä ja hirvittävän vähättelevällä asenteella he käskivät joukkuetta. Tuolla porukassa parhaiten pärjäävät ne, jotka nousevat tämän äijämäisen komotuksen perseennuolijoiksi ja jotka ryhtyvät ratsastamaan pelon ilmapiirillä.
Onko tuo äijämäinen asenne todella niin tärkeää urheilujoukkueessa, vai voidaankohan asioita hoitaa hieman yksilökeskeisemmin ja vähän pienemmällä egolla.
Tuossa joukkueessa ei kukaan osaa tehdä mitään ilman valmentajan neuvoa. Suorastaan naurettavaa touhua tuo miesten ryhmäkeskeinen toiminta.
Kun tuollainen täysin alistettu ja äijä-asenteelle alistettu porukka tulisi vastaan, niin voittaisin koko joukkueen luultavasti yksin.
Molopäät, jotka luulee, että miehekkyys liittyy tuollaiseen pelleilyyn, on yksiä ***keleen syöpäkasvaimia, jotka tuhlaa urheiljoita.
Älkää vaan viekö lapsianne koskaan joukkue-urheilulajeihin! Ne on ajan haaskausta.
Onko tuo äijämäinen asenne todella niin tärkeää urheilujoukkueessa, vai voidaankohan asioita hoitaa hieman yksilökeskeisemmin ja vähän pienemmällä egolla.
Tuossa joukkueessa ei kukaan osaa tehdä mitään ilman valmentajan neuvoa. Suorastaan naurettavaa touhua tuo miesten ryhmäkeskeinen toiminta.
Kun tuollainen täysin alistettu ja äijä-asenteelle alistettu porukka tulisi vastaan, niin voittaisin koko joukkueen luultavasti yksin.
Molopäät, jotka luulee, että miehekkyys liittyy tuollaiseen pelleilyyn, on yksiä ***keleen syöpäkasvaimia, jotka tuhlaa urheiljoita.
Älkää vaan viekö lapsianne koskaan joukkue-urheilulajeihin! Ne on ajan haaskausta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
akat eivät kykene ryhmätyöhön.
tule vastauksia, kun täällä näyttää olevan keskinäisen_kehumisen_kerhon kokoontumisajot.
http://www.dollsdancers.fi/gallery/disp_img.php?id_img=10775
se valmentaja kelais, et sen joukkuee olis parempi pelätä sitä, kuin et se pelkäis sitä vastustajajoukkuetta?
häviö ku ei nois lajeis olis koskaa mikää vaihtoehto.
yksinkertaine asia tarpeeks selkeesti esitettynä menee parhaite jakeluun. jengi vois olla väsymyksen takii jo vähä pökkyräs tai jos vastustaja vie pelii, ni siinä ei kovin monimutkaisii kuvioihi enää aivo taivu.
vastustajaa. Lähinnä mielenkiinnolla seuraan tilannetta ja mietin, miten voidaan pelata mahdollisimman hyvin ja toimivasti tuota vastaan. Myös se, että ei peruutella, vaan aina hyökkäämään, on tavoite.
Hyökkääminen on hauskaa ja kaunista. Äijämäisyys tappaa persoonallisuuden, mikä on kaiken urheilussa menestymisen ydin. Tätä ei ole tajuttu suomalaisessa urheilussa, kuten jääkiekossa. Venäläiset on yksilökeskeisempiä, luovia ja taitavia.
Crosbykin on kehittynyt maailman huipulle hakkaamalla YKSIN kiekkoa pesukonetta vasten.
karski ja äijämäinen asenne tappaa itseluottamuksen ja vapauden. Kun lähtee hyökkäämään, niin siinä vaiheessa, kun näkee eri variaatiot ja tietää, mitä mistäkin liikkeestä tapahtuu, on itseluottamus kunnossa. Pitää olla myös varmuus siihen, että pystyy tekemään, mitä haluaa.
Tässä esimerkkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=oDX0pxdidB4
Ja kaikkein legendaarisin tällä tyylillä:
http://www.youtube.com/watch?v=EeoYRfesc_0&feature=related
joukkueis kaikkie pitää ottaa se oma paikka, kyl sinne sooloiluuki mahtuis messii, mut tietyis rajauksil. yltiösooloiluu vaan ei katsota kovin hyvällä, koska se aina vaarantaa sen joukkueena toimimise. parhaimmillaa se olis kyl tosiaa sitä, et joukkue osais pelata yksilöidenki kautta, mut se vaatii kyl sit paljon taitoo koko joukkueelta sellane pelaamine, joidenki täytyis osata sit paikata sen soolotaiteilijan jättämää aukkoo siihen normaalikuvioon.
joukkue o aina vähä ku lauma, laumal on johtaja, johtaja kertoo mitä tehdään, johtaja kantaa vastuun lauman tekemisistä. ja yhteistyö olis voimaa. jos olis huono joukkue, ni se yhteistyön merkistys vaa korostuis.
jos joukkueest puuttuu selkee auktoriteetti ja selkee tapa miten hommii tehdään ja selkeet tavoitteet ja selkeet ohjeet mite tavoitteisii mennään, ni se joukkue ei pysty siihen, mitä sille olis annettu tehtäväks.
yksilöidensä summa ja taktiikka valita sen mukaan. Esim. sooloilun estäminen aiheuttaa sen, että palloa/kiekkoa ei saada kuljetettua hyökkäysaluleelle, kun kateus ja kuri sooloa kohtaan laitta kuljettajiksi kädettömiä äijiä, jotka laukoo "siniviivalta", tai pistää pitkän päätyyn. Sooloilija pystyy myös rakentamaan kuvioita ja käyttämään huonompikätisiä kuvion osina, koska pystyy pyörittelemään haluamansa mukaan.
ei se aina kädettömyyttä olis. jos ny lätkäst puhutaan, sillä ketä kiekkoo kuljettais, sillä ei olis mitää erityisasemaa pelis. vähintää yhtä tärkee olis kiekoton pelaamine. iha yhtälailla hyökkäyksis, siis pelinlukuu ja sijoittumista, ku myös puolustuspelaamises, vastustajan pelinlukuu, ennakointia ja sijoittumista.
taitava joukkue estää huonomman joukkueen pelaamise iha täysin. estää syöttöpaikat ja sit ei oo muuta vaihtoehtoo, ku laittaa kiekko jonneki sellasee mestaa, josta se ei seuraavaks löydä tietä omaan maaliin. eli vastustajan päätyyn.
ja kiekon kuljetuksest, sitä ei oo tarkotus leipoo, vaa vaa se pitää saada syöttelemällä meneen. sama ku futikses. pallo tai kiekko menee monta kertaa nopeemmi syötettynä, kui et joku vatkais sen luistellen tai juosten jonneki.
Joo, kyllähän kaikilla osa-alueilla on merkitystä, mutta otin tuon yhden jutun vaan konkreettisena esimerkkinä siitä, mikä seuraus sooloilun vihaamisella voi olla.
Onhan siinä nyt aika paljon eroa, kuskaako kiekkoa tyyliin Semin, tai Zherdev, jolloin nämä hallitsevat vastustajan liikkeet ja pelin rytmin, jolloin kiekko päätyy maaliin aika kovalla prosentilla, kuin että jos sitä kuskaa joku alá Jarkko Ruutu, joka laukoo kymmenen metriä ohi maalin, tai laittaa kiekon päätyyn.
Eli oikeet äijät tekee oikeita asioita, eikä siten, että vaan jotkut tietyt asiat saa olla vahvuuksia ja ne mitkä ei saa olla, kielletään.
Leipominenkin riippuu tilanteesta ja liika hätäily voi olla huonoksi. Mutta oikeassa olet, että pelissä pitää olla vauhtia, eikä liikaa paikalla leipomista.
samaa mieltä, et jossai mieles menneitte päivie tyyline valmennus olis tuottanu paljo hyviä joukkuepelaajii, mut katkonu siipii nousevilt tähdil.
on noit asioit varmaa käyty läpi ja jos olis havaittu jotai selkeit virheit, ni niist olis varmaa jo otettu opiks.
tai sit ei. tää ei vois tietää.
mielessä palstavalinta aiheelle oli huono, että täältä löytyvät S24:n pahimmat narsistit.
*kaikkia palstoja seurannut*
Pakko sanoa, että kieltämättä vähän sellaista mielikuvaa on itsellänikin olemassa, että joukkueurheilun ja ylipäätään urheilun alalla pyörii aika paljon (myös) kuulapäisen ja yksiulotteisen oloisia ihmisiä... Voin ja olen tässä varmaan toki osin stereotyyppisen asenteellinenkin, mutta on mulla tiettyä omakohtaista kosketusta- ja kokemustakin asiaan takavuosilta, sitä tarkemmin tässä erittelemättä.
Jos ajattelis esim. vaikka junnu-urheiluakin (tuli tossa sekin mieleen), niin aika demonisen ikäviä voi joskus olla myös nää "huoltojoukoissa" hengaavat (kieroutuneen) kunnianhimoiset vanhemmatkin, jotka yrittää täyttää omia saavuttamatta jääneitä ambitioitaan urheilevan jälkikasvunsa kautta. Lopputulema voi joskus olla, että lapsiparka ns. "joko pelaa, tai itkee ja pelaa" (joskus joutunut ilmiötä sivusta todistamaan ja katselemaan). Väärällä asennoitumisella ja väärällä valmentamismetodeilla voidaan ihan varmasti viedä ilo ja aito yrittämisen halu niinkin positiivisesta ja terveestä harrastuksesta, kuin urheilu.
"Tuossa joukkueessa ei kukaan osaa tehdä mitään ilman valmentajan neuvoa. Suorastaan naurettavaa touhua tuo miesten ryhmäkeskeinen toiminta."
Hmh...Voin tavallaan kuvitella.;) Se täytyy silti kuitenkin sanoa, että kilpaurheiluun kuuluu luontaisena juttuna kurinalaisuus ja (pelaajilta) sitoutuva ote tekemään pelin aikana kaikki se, mihin ikinä vaan voi venyä. Eihän siitäkään mitään tulis, jos coachi vaan
piipittää ja jättää pelaajien virheet noteeraamatta.
Urheiluihmisissä on eroja. Yks, joka tuli positiivisena esimerkkinä mieleen ja jota itse miehenä ja saavutuksiltaan ihailen on esim. Alpo Suhonen. Ajatteles: Jätkä on toiminut sekä huipputason jääkiekon pelaajana, jääkiekkovalmentajana, ETTÄ teatteriohjaajana ja kirjailijana.;) Eipä niin laajaa talentin ja ymmärryksen skaalaa ihan jokaiselta kuulapää- urheiluihmiseltä taida ihan äkkiä löytyäkään... (Itse en voi sietää ihmisiä, jotka ovat jotenkin ehdottomasti vain "joko" urheiluihmisiä _tai_ kulttuuri-ihmisiä ...Ne on niitä pikkusen typerämpiä tapauksia usein.:)
"Älkää vaan viekö lapsianne koskaan joukkue-urheilulajeihin! Ne on ajan haaskausta."
Musta urheilu on ihan hyvä harrastus lapsille, jos tosiaan aikuiset vaan antaa lastensa tehdä sitä lapsen omaehtoisesta ja vapaasta tekemisen ilosta.
-e.W
ylilyötei tulis nois valmennusjutuis? aika vähä niist uutisoitais, jos niit tulis.
ei se varmaa oo helppoo kattoo, jos perheen juniori ja kuopus olis vähä kovilla. mut onks se vanhempie luonteelujuuttomuutta ottaa sit lapsi pois sellaset vähä kovemmast koulust?
tähdeks ei synnytä. tää olis vähä sitä mieltä. se olis kovan työn takana. vois kysyy iha keneltä vaa tähdelt, et mistä kaikest ne olis luopunu ja mite paljo olis itkuu tuhrattu sen etee, et ne olis nyt sitä mitä ne olis.
mut toho ylilyönti- juttuun vielä, et sellaset selkeet ylilyönnit pitää saada pois, jos sellasii on.
muussa tapauksessa se on vanhempie ja laste asia yhdes kuulostella, et onko se liian rankkaa vai jaksaako olla mukana. onha noit eri sarjoi. sellasii, et ei olla iha nii tosissaa. ja sit sellasii, joita sit koulutetaa vähä rankemmal kädel.
"kuinkakohan paljo
k32v 10.7.2008 klo 22.27
ylilyötei tulis nois valmennusjutuis? aika vähä niist uutisoitais, jos niit tulis."
..aina väliin julkisuudessa, näistä valmennusrikkeistä juttua. Usein voi kyllä olla niinkin ( erityisesti varmaan lapsilla etc. junnu-urheilijoilla), että se kynnys valmentajan rikkeistä valittamiseen saattaa olla aika kova. Eihän se nimittäin aina urheilijalle hyvää tee, jos joutuu valmennusjohdon hampaisiin ja jos asia siellä tulkitaan siten, että urheilija ei vaan "kestä pelin henkeä".;) Monet seurat on myös hyvin tarkkoja imagostaan, koska elinehtona niille on sponssituet. Joissakin tapauksissa valmennusrikkeitä ei ehkä siksikään uskalleta (tai haluta) viedä eteenpäin.
"tähdeks ei synnytä. tää olis vähä sitä mieltä. se olis kovan työn takana. vois kysyy iha keneltä vaa tähdelt, et mistä kaikest ne olis luopunu ja mite paljo olis itkuu tuhrattu sen etee, et ne olis nyt sitä mitä ne olis."
Juu. Niinsanotusti hikeä ja vertahan se pärjääminen ainakin ammattilaisurheilussa vaatii. Touhuun pitää sitoutua täysillä.
"mut toho ylilyönti- juttuun vielä, et sellaset selkeet ylilyönnit pitää saada pois, jos sellasii on."
Samaa mieltä. Ja se, mitä säkin taisit tuolla sanoa, että urheilua harrastavan vanhemmat seurailis lapsen jaksamista treenaamisessa on tärkeää.
-e.W
ja itku ei pistä haluamaan, vaan inhomanaa. Tunnen monta tyyppiä, ketkä on olleet pienestä lapsesta asti "kovassa koulussa" ja kyllähän niille pieni viha on sitä lurheilua kohtaan tullut ja motivaatio on jo lapsena kadonnut, kun treenejä pidettiin kolmet päivittäin.