Hei!
Tämä viestini kuuluisi ehkä uskottomuuspalstalle, mutta koska siellä keskusteluntaso on useimmiten melkoisen katkera ja kitkerä laitan viestini mieluummin tänne.
Kysymykseni kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan, miten luottamus uuteen ihmiseen uudessa parisuhteessa syntyy? Onko se olemassa heti vai tuleeko se ajan myötä kun suhde syvenee? Olen ollut muutaman vuoden pois "parisuhdemarkkinoilta" ja nyt pitkän tauon jälkeen olen tuoreessa suhteessa tavattuani mukavan miehen. Mutta nyt aikuisena on niin erilaista alkaa seurustella, toisin kuin nuorempana kun kaikki oli niin yksikertaista, senkun vain rakastui ja that´s it. Nyt kun ei ole enää ihan eilisen teeren tyttö sitä näkeekin asiat eri kantilta, tunnistaa uhkat, ehkä jopa kuvittelee niitä eikä osaa enää heittäytyä vaikka ihanat ihastumisen tunteet kuohuvatkin sisällä.
Aikuisilla ihmisillä on takanaan jo niin monenlaista, päättyneitä suhteita ja niiden myötä useasti kokemusta uskottomuudesta, joko petetyksi tulemisesta tai pettämisestä. Siinäpä onkin syy mikä sai minut kirjoittamaan tänne. Itse olen tullut eräässä aiemmassa suhteessani petetyksi, ja arvatenkin se oli karvas kalkki niellä enkä koskaan haluaisi kokea sitä uudestaan. Ja tämä miesystäväni, hän on se joka on ollut uskoton edellisissä suhteissaan. Niin, siltä osin ei siis kovin hyvä yhtälö, mikä laittaakin minut miettimään uskallanko koskaan luottaa tähän mieheen. Miksei hän pettäisi minuakin, jos on sen aiemminkin tehnyt? Mikä minussa olisi erilaista, että saisin hänet pysymään itselleni uskollisena? Vai voiko uskotonkin mies muuttua iän myötä, ymmärtää lopulta, että mikään parisuhde ei toimi epärehelliseltä pohjalta? Toisaalta - onko sellaisia miehiä olemassakaan joihin voisi täysillä luottaa? Onko petetyksi tulemisen riski aina pään päällä väijymässä jos ylipäätään suhteessa elää? Pitääkö se (pelko)vain hyväksyä?
Tämä analysointini ja mielikuvitukseni saa minut joskus ajattelemaan, että luovun koko jutusta, olen aina yksin, koska se on varminta, eipä kukaan pääse loukkaamaan. Typeräähän se on enkä halua elää niinkään. Miten te muut aiemmin eronneet ja uuden suhteen luoneet olette oppineet luottamaan siihen, että uusi suhde on oikea ja kestää?
Tämä viestini kuuluisi ehkä uskottomuuspalstalle, mutta koska siellä keskusteluntaso on useimmiten melkoisen katkera ja kitkerä laitan viestini mieluummin tänne.
Kysymykseni kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan, miten luottamus uuteen ihmiseen uudessa parisuhteessa syntyy? Onko se olemassa heti vai tuleeko se ajan myötä kun suhde syvenee? Olen ollut muutaman vuoden pois "parisuhdemarkkinoilta" ja nyt pitkän tauon jälkeen olen tuoreessa suhteessa tavattuani mukavan miehen. Mutta nyt aikuisena on niin erilaista alkaa seurustella, toisin kuin nuorempana kun kaikki oli niin yksikertaista, senkun vain rakastui ja that´s it. Nyt kun ei ole enää ihan eilisen teeren tyttö sitä näkeekin asiat eri kantilta, tunnistaa uhkat, ehkä jopa kuvittelee niitä eikä osaa enää heittäytyä vaikka ihanat ihastumisen tunteet kuohuvatkin sisällä.
Aikuisilla ihmisillä on takanaan jo niin monenlaista, päättyneitä suhteita ja niiden myötä useasti kokemusta uskottomuudesta, joko petetyksi tulemisesta tai pettämisestä. Siinäpä onkin syy mikä sai minut kirjoittamaan tänne. Itse olen tullut eräässä aiemmassa suhteessani petetyksi, ja arvatenkin se oli karvas kalkki niellä enkä koskaan haluaisi kokea sitä uudestaan. Ja tämä miesystäväni, hän on se joka on ollut uskoton edellisissä suhteissaan. Niin, siltä osin ei siis kovin hyvä yhtälö, mikä laittaakin minut miettimään uskallanko koskaan luottaa tähän mieheen. Miksei hän pettäisi minuakin, jos on sen aiemminkin tehnyt? Mikä minussa olisi erilaista, että saisin hänet pysymään itselleni uskollisena? Vai voiko uskotonkin mies muuttua iän myötä, ymmärtää lopulta, että mikään parisuhde ei toimi epärehelliseltä pohjalta? Toisaalta - onko sellaisia miehiä olemassakaan joihin voisi täysillä luottaa? Onko petetyksi tulemisen riski aina pään päällä väijymässä jos ylipäätään suhteessa elää? Pitääkö se (pelko)vain hyväksyä?
Tämä analysointini ja mielikuvitukseni saa minut joskus ajattelemaan, että luovun koko jutusta, olen aina yksin, koska se on varminta, eipä kukaan pääse loukkaamaan. Typeräähän se on enkä halua elää niinkään. Miten te muut aiemmin eronneet ja uuden suhteen luoneet olette oppineet luottamaan siihen, että uusi suhde on oikea ja kestää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kokemus asiasta.
*Kysymykseni kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessaan, miten luottamus uuteen ihmiseen uudessa parisuhteessa syntyy?* Vastaukseni, minä luotan ihmiseen heti... olen varmaan outolintu, sinisilmäinen ihminen. Kunnes joko koen pettymyksen tai en.
Minua on petetty edellisissä suhteissa ja siltikin tässä uudessa suhteessa luotan mieheen, eihän hän ole sama ihminen kuin edellinen mieheni.
Tiedän myös että miesystäväni on kerran pettänyt exäänsä, mutta eihän meidän suhde ole sama kuin heidän suhde.
Luottamus pitää löytyä heti.
Jos jo alussa tökkii, ei suhde näytä lupaavalta.
Vaikka ei toista vielä tunne? Taidan olla niin jalat maassa, etten ole valmis vetämään mitään pitkälle meneviä johtopäätöksiä minkään luonteenpiirteen suhteen ennen kuin todella tunnen toisen. Se mikä meillä nyt "tökkii", johtuu omista aiemmista kokemuksistani, joihin tämä mies ei ole syypää, joten tätä luottamuspulaani en voi hänen harteilleen sysätä ja sillä perusteella suhdetta lopettaa, samahan se olisi edessä jonkin muun kanssakin. Tulinkohan itse vastanneeksi itselleni... :-)
Ehkä ihan oikeasti haluankin kuulla voiko mies muuttua uskottomasta uskolliseksi... se kai on asia, joka minua lähinnä vaivaa.
Minä olen pettänyt edellisessä huonossa suhteessa kerran,nyt olen uudessa suhteessa ja mieleeni ei tule pettäminen koska en todellakaan halua niin tehdä,ainoa ongelma itselläni nyt on luottaa uuteen kumppaniin koska olen kokenut hyljätyksi tulemisen aijemmassa suhteessa.
No on tuo luottamuspula osittain uuden miehesikin harteilla. Sinulla on kaksi ongelmaa, sinua on aikaisemmin petetty ja uusi miehesi on pettänyt aikaisemmissta suhteissaan.
En yhtään ihemettele, että olet varovainen.
Suoraan sanottuna, epäilisin itsekkin aloittaa suhdetta miehen kanssa, joka on pettänyt edellisissä suhteissa. Ehkä sitten olet jotenkin erilainen ja paljon parempi ja ylitse noiden aikaisempien naisten, että pysyy uskollisena.
Mutta minusta suhteessa tulee ensin ihastus, luottamus ja sitten rakkaus, jos on tullakseen.
Näille kaikille pitää antaa aikaa, eikä kiirehtiä asioiden edelle.
Itse en laittaisi ko. miehen kanssa heti kaikkia tunteita peliin, niin pettymyskään ei olisi niin suuri, jos kaikki ei menekkään toiveiden mukaan.
> Ehkä ihan oikeasti haluankin kuulla voiko mies muuttua uskottomasta uskolliseksi... se kai on asia, joka minua lähinnä vaivaa.
voi, kuten muissakin asioissa voi muuttua, jos on tullut tehtyä virheitä.
miehesi on rehellinen. hän on kertonut pettämisestään, minkä hän olisi voinut myös jättää kertomatta.
voisit miettiä niin, että olet aikaisemmin tajunnut, että sinua petetään.
usko, että miehesi ei petä sinua niin kauan, kuin et huomaa sitä, sillä kyllä sen jossain vaiheessa huomaa.
lähtökohtaisesti yritä ajatella, että mies on uskollinen, kunnes näyttää joltain muulta. kunnes saat epäuskottavia selityksiä tai jokin muu ei täsmää.
näin toimien annat jokaiselle mahdollisuuden olla luottamuksesi arvoinen.
se on vaikeaa, miehesi on pettänyt ennenkin, mutta ehkä hän tajuaa, että varsinkin alussa sinulle on tärkeää selvittää, missä hän on ollut ja kenen kanssa.
luottamuksen arvoisessa suhteessa ei tarvitse salailla mitään. siitä se luottamus lähtee rakentumaan. voit aivan hyvin soittaa ja kysyä "mitäs teet?" ei se ole kyttäämistä, vaan kiinnostusta toisen asioihin.
jos mies sinua rakastaa ja haluaa olla uskollinen, ei hän pienestä kyttäilystäkään pane pahakseen, jos hän sillä voi sinun luottamuksesi voittaa.
Terveessä suhteessa oleva mies/nainen ei petä. Poikkeuksetta vieraissa pompitaan kun parisuhde ei toimi. (poikkeuksena ihmiset jotka eivät koskaan asetu) Itse olen harrastanut edellisessä suhteessa syrjähyppyä ja yöjuoksua. Nyt ei tulisi mieleenkään. Anna suhteen kehittyä rauhassa ja luota itseesi. Miehesi saa sinulta kaiken, joten miksi lähtisi huonompaa hakemaan. Onnea suhteelle.
Aloin seurustella puolitoista vuotta sitten erään eronneen miehen kanssa. hän on rehellinen, kiltti, kaikinpuolin ihana, siis silloin alussa oli, on vieläkin kiltti. aloin luottaa häneen. hän ei omien sanojensa mukaan ollut pettänyt koskaan ex-vaimoaan, ex sen sijaan oli pettänyt. he erosivat sovussa, vaimo muutti muualle. tiesin että mies kaipaa (kaipasi) silti ex-vaimoaan mutta alkoi päästä siitä yli pikkuhiljaa.
Heidän erostaan oli kulunut vuosi kun tapasivat ensimmäisen kerran eron jälkeen. sitten tapahtui se mitä olin pelännyt, rakastelivat. mies kertoi heti kaiken. mielestäni mies oli mulle uskoton, olkoonkin 'vaan' ex-vaimo. ja luottamus meni samantein, enää en osaa luottaa. vaikka seukkaamme vielä niin tuskin koskaan luottamus palaa. aina on pelko että mies pettää jonkun kanssa, exän tai jonkun muun kanssa. kun sen on tehnyt kerran, toinen kerta on helpompi. näin sanotaan. pitää varmaan paikkansa.
Varmaan moni nyt ihmettelee miksi silti olen miehen kanssa kun en luota, mutta rakastan, kaikesta huolimatta. mutta jos se toinen kerta tulee silloin lähden. pitääkö sitä odotella? itseäni vain kiusaan.
Jos mies kuinka vannoisi ja vakuuttelisi ettei tee sellaista enää voiko silti luottaa? mutta kun hän ei ole edes vannonut mitään, mitä tästä voisi päätellä? odottaako hän vielä exää takaisin?
Eikä me olla enää kakaroita vaan reippaasti yli viisikymppisiä.
nuo kirjoituksesi...petettynä on vaikea luottaa. Oma tilanteeni on tietenkin omansa eikä siitä voi tehdä yleistyksiä, mutta kerron esimerkin: Seurustelin miehen kanssa, joka oli juuri eronnut ja pettänyt liitossaan. Ja olen kysynyt häneltä juuri noilla sanoilla: miksi et tekisi sitä minulle koska olet se n tehnyt vaimollesikin? Vastaus kuului toistuvasti, korostetusti: Niin kauan kun me olemme yhdessä, muita ei tule. Vaan kuinkas kävikään...Kahden vuoden seurustelun aikana hänellä oli ainakin kaksi muuta naista, joista hän kärähti. Liekö ollut vielä muitakin, en tiedä...
Kaikesta huolimatta päätimme jatkaa. En kuitenkaan päässyt pettämisestä yli, ei sitä koskaan käyty yhdessä läpi vaan asia jäi hautautumaan sisälleni pahaksi oloksi. Mies pakeni asiaa. Koskaan en jaksanut luottaa vaan elin pettämisen pelossa. Perheterapiasta huolimatta suhteemme kariutuilöydettyäni yllättäin miehen autosta kondomipaketin. Minun vuokseni hän ei niitä tarvinnut. Kenen sitten?
Erosimme kolme kuukautta sitten.-Ja heti miehellä oli uusi nainen,jonka kanssa on nyt lomamatkalla niissä meidän yhteisissä paikoissa, joissa kävimme yhdessä vaeltamassa ja kultaa huuhtomassa. Erokriisi kuulema painaa eikä saata osata keskittyä tähän naiseen koska ei saa minua pois päästään. Olisi halunnut minut takaisin, mutta lomamatka oli jo sovittu...No, säälin tuota naista siellä matkalla. Tietäneekö hän kaikkea..vai onko syy eroomme yksin minussa..Oman osuuteni tiedän ja sen olen miehelle myöntänyt.
Mutta se mitä yritän sanoa: Jos ei mies ole pettämisen aiheuttaman tuskan suuruutta ymmärtänyt
ja eikä kanna vastuuta hyvittääkseen petollisuutensa, on turha odottaa että hän muuttuisi. Kaikki uusi kiehtoo. MIeti tarkkaan, mutta oma osuutesi merkitsee suhteessa, älä liikaa epäile ja elä epäluottamuksessa, sillä sekin tuhoaa parisuhteen.