Alan olla aika loppu. Kertokaa oma mielipide asiasta.
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vuosi, asuttu yhdessä kohta vuosi. Minulla on 5-vuotias tytär ed. avioliitosta ja miehellä on 5-vuotias poika, joka on meillä jokat. vkonloppu. Yhteinen aika menee siis jokat. vkonloppu siihen, että ylivilkas poika on meillä ja melkein joka toinen vkonloppu, kun on yhteistä aikaa, menee siihen, että mies on baarissa kaverin kanssa. On työttömänä omasta vapaasta tahdostaan, päivät kotona. Harrastaa nettailua ja pelaamista. Aika tylsää sinänsä, mutta yritän ymmärtää, sen alan töitä on vaikea saada ja uskon, että hän tukisi minua, jos mulla olisi vaikeaa. Naisen kiltti luonne... niinpä. Eli kun on vaan himassa, niin pakkohan sitä on ulos päästä. Joidenkin mielestä pari kertaa kuussa on vähän, mun mielestä se on liikaa. Mies on sentään jo "aikuinen". Elämässä pitäisi olla muut prioriteetit kuin ryypiskely baarissa. Kotona mies ei juo edes saunakaljaa. Kai alkon käyttö on siis ihan ok.
Meillä ei tehdä mitään yhteistä. Telkkaria katsotaan. Kerran kuussa, ehkä, käydään yhdessä rannalla kävelemässä. Ei käydä leffoissa, koska kotiteatteri on sitä varten (kuulemma). Ei konserteissa ei missään. Kesälomani lähestyy ja oli työn ja tuskan takana saatua suunniteltua edes jotain yhteistä. Hän on sitä mieltä, että lapsi pitäisi laittaa hoitoon viikoksi, että voimme viettää aikaa kaksistaan. Yeah right. Lapsi tarvitsee rankan vuoden jälkeen kotonaoloa siinä missä aikuisetkin rankan työvuoden jälkeen.
Meillä oli tämä viikko vapaata lapsista. Mukaanlukien tämä viikonloppu. Mies lähti baariin. Valitsi baarin ennen mua, kun kerrankin oli vapaata yhdessä! Kerroin sen sadalla eri tavalla miten se loukkaa. Sitten se kehtaa vielä valittaa, että mä en saisi valittaa koska on kuitenki viikolla himassa. Aina silittelemässä mua. No hitto onhan sekin kivaa, mutta sen pitäisi joskus laittaa mun tarpeet etusijalle omien sijaan. Loukkaa niin pirusti, että se ei halua olla mun kanssa. Mieluummin baarissa. Mä ainakin tarvitsen yhteistä aikaa, jolloin tehdään jotain, jotta on turvallinen olo yhdessä.
Hän on hyvin mustavalkoinen mielipiteissään ja on sitä mieltä, että on myös oikeassa. Facebookissa harrastuksena on keräillä akkoja frendeiksi. Julkimoita ja muita kissoja. En mäkään rumimmasta päästä ole, mutta vaikka kuinka ollaan tuosta monella eri tapaa ilmaistu miten se loukkaa, niin se on nähtävästi oikeutettua. Hän ei petä. Joku sanoo nyt, että yeah right. Se on niin vittumainen ihminen ja halveksii naisia, jotka tulee iskemään, että akat juoksee karkuun. Eikä se fyysisesti petä, tai ole pettänyt. Sen verran kyylä akka olen itse, että saisin sen samantien selville. Ehkä joku sanoo nyt, että se haluaa sen vuoksi baariin, koska olen tällainen. No en olisi, jos tekisi ite toisin.
Tämän lisäksi se tietenkin valittaa kun mä en ole iloinen ja ihana, niin kuin alussa. En tietenkään ole, koska mulla ei ole hyvä olla, eikä varma olla. Hänen käytöksensä alentaa mua, ja vaikka olen kovapäinen ja vahvaluonteinen nainen, niin en jaksa. En edes halua olla niin vahva, mutta on pakko, jotta kestän.
Onko olemassa ylipäänsä enää miestä, joka on mukava, ei petä, ei ryyppää ja pistää edes joskus naisen tarpeet omiensa edelle.
En tiedä, erosta on puhuttu jo sata kertaa. ja joka kerta, kun hän lähtee ulos, saan itkupotkuraivarin. Joko itken sisäisesti tai kuten tässä tapauksessa, olen ihan hajalla. Olen puun ja kuoren välissä. Jos itse rupean elämään omaa elämääni enemmän, kuka siitä suhteesta pitää huolen. Lenkillä olen käynyt tytön mentyä nukkumaan. Kuntosalille pääsisin ilmaiseksi ja voisin treenata vaikka joka päivä. Mutta silloin lapsi kärsii. En tykkää itse käydä enää baareissa. Se on koettu ja nähty. Mua ei pettäminen kiinnosta ja tykkään niin marginaalimusasta, että senkään takia ei sinne viitsi mennä.
Miksi näiden suhteiden on oltava niin vaikeita. Mies on sitä mieltä, että hän on itse täydellisyys, kun ei petä, eikä hakkaa ja on muutenkin aika ok. Mutta sitten kuitenkin niissä asioissa, missä tarvitsisin tukea ja huomiota oikeasti, niin ei sitä voi antaa. On vaan niin pirun itsekäs. Pitäiskö antaa koko äijälle kenkää ja olla onnellinen yksin...
Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä vuosi, asuttu yhdessä kohta vuosi. Minulla on 5-vuotias tytär ed. avioliitosta ja miehellä on 5-vuotias poika, joka on meillä jokat. vkonloppu. Yhteinen aika menee siis jokat. vkonloppu siihen, että ylivilkas poika on meillä ja melkein joka toinen vkonloppu, kun on yhteistä aikaa, menee siihen, että mies on baarissa kaverin kanssa. On työttömänä omasta vapaasta tahdostaan, päivät kotona. Harrastaa nettailua ja pelaamista. Aika tylsää sinänsä, mutta yritän ymmärtää, sen alan töitä on vaikea saada ja uskon, että hän tukisi minua, jos mulla olisi vaikeaa. Naisen kiltti luonne... niinpä. Eli kun on vaan himassa, niin pakkohan sitä on ulos päästä. Joidenkin mielestä pari kertaa kuussa on vähän, mun mielestä se on liikaa. Mies on sentään jo "aikuinen". Elämässä pitäisi olla muut prioriteetit kuin ryypiskely baarissa. Kotona mies ei juo edes saunakaljaa. Kai alkon käyttö on siis ihan ok.
Meillä ei tehdä mitään yhteistä. Telkkaria katsotaan. Kerran kuussa, ehkä, käydään yhdessä rannalla kävelemässä. Ei käydä leffoissa, koska kotiteatteri on sitä varten (kuulemma). Ei konserteissa ei missään. Kesälomani lähestyy ja oli työn ja tuskan takana saatua suunniteltua edes jotain yhteistä. Hän on sitä mieltä, että lapsi pitäisi laittaa hoitoon viikoksi, että voimme viettää aikaa kaksistaan. Yeah right. Lapsi tarvitsee rankan vuoden jälkeen kotonaoloa siinä missä aikuisetkin rankan työvuoden jälkeen.
Meillä oli tämä viikko vapaata lapsista. Mukaanlukien tämä viikonloppu. Mies lähti baariin. Valitsi baarin ennen mua, kun kerrankin oli vapaata yhdessä! Kerroin sen sadalla eri tavalla miten se loukkaa. Sitten se kehtaa vielä valittaa, että mä en saisi valittaa koska on kuitenki viikolla himassa. Aina silittelemässä mua. No hitto onhan sekin kivaa, mutta sen pitäisi joskus laittaa mun tarpeet etusijalle omien sijaan. Loukkaa niin pirusti, että se ei halua olla mun kanssa. Mieluummin baarissa. Mä ainakin tarvitsen yhteistä aikaa, jolloin tehdään jotain, jotta on turvallinen olo yhdessä.
Hän on hyvin mustavalkoinen mielipiteissään ja on sitä mieltä, että on myös oikeassa. Facebookissa harrastuksena on keräillä akkoja frendeiksi. Julkimoita ja muita kissoja. En mäkään rumimmasta päästä ole, mutta vaikka kuinka ollaan tuosta monella eri tapaa ilmaistu miten se loukkaa, niin se on nähtävästi oikeutettua. Hän ei petä. Joku sanoo nyt, että yeah right. Se on niin vittumainen ihminen ja halveksii naisia, jotka tulee iskemään, että akat juoksee karkuun. Eikä se fyysisesti petä, tai ole pettänyt. Sen verran kyylä akka olen itse, että saisin sen samantien selville. Ehkä joku sanoo nyt, että se haluaa sen vuoksi baariin, koska olen tällainen. No en olisi, jos tekisi ite toisin.
Tämän lisäksi se tietenkin valittaa kun mä en ole iloinen ja ihana, niin kuin alussa. En tietenkään ole, koska mulla ei ole hyvä olla, eikä varma olla. Hänen käytöksensä alentaa mua, ja vaikka olen kovapäinen ja vahvaluonteinen nainen, niin en jaksa. En edes halua olla niin vahva, mutta on pakko, jotta kestän.
Onko olemassa ylipäänsä enää miestä, joka on mukava, ei petä, ei ryyppää ja pistää edes joskus naisen tarpeet omiensa edelle.
En tiedä, erosta on puhuttu jo sata kertaa. ja joka kerta, kun hän lähtee ulos, saan itkupotkuraivarin. Joko itken sisäisesti tai kuten tässä tapauksessa, olen ihan hajalla. Olen puun ja kuoren välissä. Jos itse rupean elämään omaa elämääni enemmän, kuka siitä suhteesta pitää huolen. Lenkillä olen käynyt tytön mentyä nukkumaan. Kuntosalille pääsisin ilmaiseksi ja voisin treenata vaikka joka päivä. Mutta silloin lapsi kärsii. En tykkää itse käydä enää baareissa. Se on koettu ja nähty. Mua ei pettäminen kiinnosta ja tykkään niin marginaalimusasta, että senkään takia ei sinne viitsi mennä.
Miksi näiden suhteiden on oltava niin vaikeita. Mies on sitä mieltä, että hän on itse täydellisyys, kun ei petä, eikä hakkaa ja on muutenkin aika ok. Mutta sitten kuitenkin niissä asioissa, missä tarvitsisin tukea ja huomiota oikeasti, niin ei sitä voi antaa. On vaan niin pirun itsekäs. Pitäiskö antaa koko äijälle kenkää ja olla onnellinen yksin...
Vastaukset 15
Vanhimmat
miksi ihmeessä olette yhdessä???
hyvä kiteytys :) rakkaudeksi sitä kutsutaan, mutta liekö sitä tässä sitten kuitenkaan aidosti mukana... En enää tiedä mitä on oikea rakkaus ylipäätään. On ollut aikoja kun on etsinyt itseään miesten kautta ja nyt viimein luulin löytäneeni oikean. Hän myöntää sen itsekin, että kun tavattiin, niin kuva minkä antoi itsestään oli kiltimpi.
Tarvitseeko tuollaista pieneksi luokiteltavaa alentamista sietää rakkauden nimissä? Kun ei petä, hakkaa, juo liikaa tms. on ns. kuitenkin muuten kunnollinen ihminen. Teenkö kärpäsestä härkäsen. En enää itse tiedä. Olen liian kiinni tässä asiassa ja suhteessa että en välttämättä näe selkeästi.
lapselle ja mene katsomaan paikan päälle mikä siellä baarissa vetää. Et tietenkään kerro etukäteen. Kavereitten kanssa menet sinne. Pidät hauskaa likkojen kanssa, tanssit, nautit saamastasi huomiosta jne. Katso sitten miten reagoi ja esitä kylmäkiskoista, ikään olisit jo "päätöksesi" suhteen tulevaisuudesta tehnyt ja katselisit nyt vähän "markkinoita".
Nii, tuskin se olis moksiskaan. Ei kuulemma ole mustasukkainen musta yhtään. Mä tosin kyllä olen. Pitää ollakin vähän. Siinä se vika juuri on. Antaa mennä vaan. Elää omaa elämää, vaikka parisuhteessa. En tie. Laitoin taas asuntopaperit kolmannen kerran vetämään. Varmuuden vuoksi. Ja taas menisi loma paskaksi muuttoa järjestäessä. Pyysin yhtä nuoruusajan miespuolista kaveria kahville. Ollaan juteltu pitkät tovit meilillä viime aikoina. Mun syviin arvoihin kuuluu, etten petä. Annan kuitenkin pikkusormen, tiedän... Jos oma mies ei anna sitä mitä mä tarvin, hankin kuuntelijan muualta, joka matkustelee, elää elämäänsä täysillä. En mä sen kanssa ikinä vois kuvitella eläväni tai olevani yhdessä edes, mutta kiva tutustua vuosien jälkeen ja kuulla elämäntarinoita. Mä reagoin. Ja jos jään kiinni pelkästä kahvittelusta, niin voi voi. Se on sitten niin tarkoitettu. En mä tätä yritystä yksin voi pitää pystyssä...
sehän oli jo kertaalleen eronnut mies... olisiko tuollainen toiminta ollut myös liikaa hänen edelliselle naiselle?
Näin olen ymmärtänyt että oli... Nainen löysi uuden miehen ja kasvoivat sitä ennen niin erilleen. Jos mies ei ollut töissä pitkiä päiviä, niin sitten baarissa kavereiden kanssa. Ja silloin tuo oli vielä parikymppinen ja päälle, joten asui baarissa. Ja mulle pari kertaa kuussakin on jo liikaa. Olisin antanut kenkää exänä jo aiemmin. Mulle annetaan selitykseksi, että kun kerran on viikot kotona, eikä rassaamassa jotain autoa tai sählyä pelaamassa kuntosalit päälle, niin saa mennä baariin. No periaatteessa tottakai, jos ei ole muuta sovittu. Tässä tuli vain ristiriita nimenomaan siksi, että se ensin haluaa kahdenkeskeistä aikaa (ja vaikka tyttö on turvallisessa paikassa mummilla ja tykkää olla), niin se on silti viety hoitoon ja on taas yksi viikonloppu vähemmän yhteistä aikaa tytön kanssa. Nyt tyttö oli isänsä kanssa reissussa, joten olisi ollut luonnollista viettää aikaa yhdessä...
niin. kuten tuossa ounastelinkin... ei sulle jää paljon vaihtoehtoja. voit tietty yrittää puhua, mutta ehkä teet sen turhaan. joko katselet tai eroat.
muista että niin kauan kun olet tuossa suhteessa et parempaa löydä... surullista mutta totta.
monet miehet joutuvat todella useasti näkemän ne samat virheet, jotka eroon johti... oppimatta siitä mitään.
Kirjoituksessasi oli tosi paljon samoja asioita, mitä itsekkin juuri mietiskelen. Mies käy paljon baareissa ja muualla kavereiden kanssa ja aina se tuntuu menevän meidän yhteisen ajan edelle, kuten kaikki muutkin menot.. munkin mielestä joka toinen viikonloppu baarissa on aika paljon, jos parisuhteellekkin pitäisi jostain aikaa löytyä, jos haluaa..
Ollaan myöskin aika huonoja tekemään mitään yhdessä oikeasti, mitä nyt leffoja katellaan.
Oon kyllä kovasti yrittänyt hyväksyä ja jopa kannustaa miestä kaveritouhuissa ja muissa kesäreissuissa, kun en halua olla mikään estelijä-nalkuttaja, mutta kun mua ei huomioida mitenkään, niin pahalta tuntuu. Ennen pidempiä reissuja oon kyselly, että jos vaikka vietettäis iltoja yhdessä (varastoon=)) niin lupaa kyllä, mutta yllättäen aina ilmaantuukin jotain tärkeämpää. Tai ei muista tai tajua tulla ajoissa kotiin, eli silloin kun on luvannut, eikä vastaa puhelimeen...
Ja meillä myös valitetaan, kun en oo enää niin ilonen... no en kai tässä tilanteessa aina osaa olla, meillä (mulla) meni viime kesä ihan piloille suunnilleen samojen juttujen takia, en suostu että tääkin menee.
Tulee myös mietittyä paljon, että onko miehessä sittenkään mitään vikaa, kun ei oo väkivaltanen ja muutenkin on kunnollinen kaikin puolin. Eikä omasta mielestään oo vähän mun kanssa ja on jo vähentänyt menojansa..
Kohta alkaa asioiden selvittely! ..kunhan tulisi kotiin hän.
Ottakaa puhelinpylväs elämänkumppaniksi.
"hän on itse täydellisyys, kun ei petä, eikä hakkaa ja on muutenkin aika ok."
joo.miten mies työtön,ja käy baareis,siihen varaa.luuseri ukko potki töihin.mene salille kai se mies lapsen hoitaa.saat itelles hyvän olon,ei se lapsi siitä kärsi,se kärsii ku suret sitä kapakas luuhaavaa luuseria..salille ja äkkiä,et jaksat käyttää omia aivoja ja pääset siit oravan pyörästä.jos baarit kiinnostaa siin aina naiset kuvioissa vaik sanois mitä..aina jonku tapaa ja katellaan..joskus menee pitämmälle..lähetään jatkoille ym.jos toisen antaa tehä ni sehän tekee.siin oma itsetunto kärsii.sähän olet ite äiti miks sun sille miehelle pitäs olla kans sitä..hyväks käytetyks tulee kiltit ihmiset..
> Tarvitseeko tuollaista pieneksi luokiteltavaa alentamista sietää rakkauden nimissä?
ei, eikä kannata.
eihän hän sinua rakasta ja halua varmistaa, että pysyt hänen vierellään. olet hänelle itsestäänselvyys.
kannattaa hakeutua eroon mahdollisimman pian. hän ei arvosta myöskään lastasi tai teidän kahden yhteistä aikaa. baari ja kaverit on edelleen etusijalla.
mitä, jos löytäisit miehen, jonka kanssa sinulla on aidosti kivaa? :) :)
Tsemppiä, ero ei ole koskaan helppoa asia.
Kuinka maailmassa sinä VOIT laahata miehen perheeseesi jossa sinulla on harkiten ja huolella hankkima pieni ihminen vastuullasi?
Millaisen kuvan sinä annat tyttärellesi naisista kun käyttäydyt kertomallasi tavalla?
Sinun velvollisuutesi on vain lapsesi, EI vetelät, typerät ja laiskat miehet.
Ystäviä teillä kimmallakin (lapsella ja sinulla) voi ja täytyykin olla. Mutta että raahaat miehiä kotiisi!!!!!!!
Lueppa kirjoittamsai uudelleen, kenties huomaat miten hirveän väärin käyttäydyt itseäsi ja lastasi kohtaan. Tuo hipoo jo lähes rikollisuutta.
jyrkäksi ehkä?
Toinen yrittää löytää ulospääsyä vaikeasta tilanteesta, kysyy neuvoa, on selvästi ajatellut paljon lapsen parasta ja pistää sen etusijalle.. Ja sinusta hän on lähes rikollinen!
Ei elämä mene aina oppikirjojen mukaan. Ihminen tarvitsee toista ihmistä, aikuinenkin ihminen toisen aikuisen ihmisen tukea ja turvaa. Oletko ehkä huomannut, monet muutkin ihmiset, lapsettomat tai lapsia omaavat, ovat parisuhteessa ja jopa tarvitsevat sitä toista osapuolta elämässään?
Minun sympatiani ovat sen puolella, joka on ehkä suhteen alkuvaiheessa tutustunut miellyttävään ja toista huomioivaan ihmiseen ja huomaakin joidenkin vuosien jälkeen elävänsä tyrannin kanssa. Sehän on ihan selvä petos miehen puolelta, ei tämä ihminen ole siihen välttämättä mitenkään syyllinen! Surullinen tosiasia on, että olemme suurimman osan elämästämme enemmän tai vähemmän "toisten armoilla." Tätä aina yritetään kieltää ja korostaa omaa vastuuta, omaa henkistä (ja fyysistä) voimaa ja itsenäisyyttä. Yksin ei kuitenkaan kukaan täällä maailmassa elä eikä voisi elää ja joskus niitä ihmisiä tulee jopa "raahattua kotiinkin." Sitä kutsutaan parisuhteeksi ja siinä ollaan kyllä ihan oikeasti aika lailla myös toisen armoilla, päättipä se toinen sitten olla mukava tai kamala.
Minä en lähtisi tuolle linjalle vaan toivoisin aloittajalle voimia ratkaista vaikea tilanne omaksi ja lapsen parhaaksi. Välinpitämättömän, piittaamattoman tai tahallaan loukkaavan ihmisen kanssa ei maksa vaivaa olla. Hyvin vähän on toivoa, että mies muuttaisi käytöstään, jos hän kerran tuollainen on ja on tuolle linjalle lähtenyt. On kumminkin paljon helpompi sanoa EROA! kuin toteuttaa sitä itse omassa elämässään. Suurimmalla osalla eronneista on tästäkin kokemuksia.
Kiitos sinulle kauniista viestistäsi. Kuulemma parisuhde, läheisyys ja perhe-elämän haluaminen ovat ihmisellä sisäänrakennettuja tarpeita. Jotkut jopa väittävät, että ihminen on tarkoitettu parisuhteeseen. On siis luonnollista sitä itsekin haluta. Mutta tuon oppeliinin tekstiin kommenttina, että rikollista se ei ole. Enkä mitään miehiä kotiini raahaa. Tämän kanssa muutin yhteen rakkaudesta ja todellakin kuva oli hieman toisenlainen alussa. Siinä tein väärin, että etenimme liian nopeasti. Toisaalta suhteet aina ovat onnen kauppaa. Jos suhde etenee nopeasti, se voi silti olla hyvä ja onnellinen, jos ihminen on terve ja tasapainoinen. Monesti persoonallisuushäiriöiset etenevät nopeasti, koska sillä tavoin saavat toisen pyörryksiin "rakkaudellaan".
Tein maanantaina kysymyksen, että akat netissä vai minä. Arvata saattaa mikä oli vastaus. Sen lisäksi uhkailtiin mustamaalata ja haukkua hulluksi joka paikassa. Koska hänhän tuntee vaikka kenet ja leikkii jumalaa netissä. Niin käsittämätöntä tekstiä, että jalat alle ja äkkiä. Tuo mies on herrasmiesrenttu. Ja taitaa olla siitä vielä ylpeä. En tiedä mitä kostaa maailmalle, koska on vaan naisten vika, jos eivät kestä machomiehiä. Muutenkin hänen kuvansa maailmasta ovat aika 50-luvulta. Haukkui mun lapsuuttakin, mille minä en mahda mitään. On varmaan manipuloinut äitinsäkin niin minua vastaan. Luulenpa, että taitavat olla koko perhe vähän tuuliajolla.
Nyt on asunnon etsintä päällä. Toivon todella, että sen jostain nopeasti saa...
tehdä nyt erittäin oikean ratkaisun. pysy päätöksessäsi! tsemppiä sinulle!