rakkaus pitkässä suhteessa?

...riittänee ihan vain se, ettei halua enää olla toisen kanssa yhdessä. Keitä varten niitä syitä erota tai jatkaa mietitään?

Olen 51 vuotias ja kolmatta kertaa avioliitossa. Ensimmäisen solmin jo 19 vuotiaana ja toisen 25 vuotiaana. Tämähän kolmanteen avioliittoon mennessäni olin 39 vuotias ja tämän miehen kanssa olemme edelleen kuin vastarakastuneet.

Olen ollut suhteessa 6 vuotta, josta noin 4,5 vuotta asuttu yhdessä. Olen alkanut miettiä mitä tunnen, mitä haluan ja mistä olen luopunut... jotenkin alkaa tuntua että on enemmän totuttuja tapoja kuin todellisia tunteita. Mieheltä ei saa halauksia, suukkoja tai suullista hellyyttä spontaanisti, ja minä kun eläisin yhdellä yllätyshalilla koko viikon! Lähestymistarkoituksessa yleensä suora kysymys: "naidaanko" ja tietäähän sen ettei oikein kiihota tuollainen... typerää naisten vouhotustako lienee että pitäs lirkutella ja helliä, kehuakin joskus? Sitten jos ottaa asian puheeksi niin kyllä tulee vastaväitteitä etteikö muka ole ollut hellä, onhan hän. No on joo mutta ainoastaan kun pyytää. Se ei ole kivaa. Toinen juttu on se, että kun kihlauduttiin viitisen vuotta sitten, puhe oli että naimisiin mennään mutta kas kun ei tullut sovittua päivästä, niin ei olla vieläkään. Eipä sillä, nykyään en varmaan enää menisikään. Mies ei ole alkanut yhteisiin isoihin hankkeisiin, asutaan hänen omistamassaan kaksiossa, silloin kun yhteen mentiin niin hän ei suostunut yhteiseen asuntoon vaan osti kämpän ihan itse. Ja minä alistuin... tässä sitä sitten ollaan. Onneksi ei ole lapsia. Että mitä tunnen? Suurta kiintymystä ainakin kun tässä vielä olen. Tykkään, mutta en tiedä rakastanko enää.

...vuosi vuodelta. Alkuhuuman jälkeen tuli kuvioihin lapsia, jolloin oli vähän suvantovaihe (huomiota jaettiin toisillemme mutta vähän harvemmin). Nyt ollaan taas kuin vastarakastuneet, mutta oikeastaan enemmän koska nyt meillä on takana jo yhteisiä vuosia ja kokemuksia. Lapset ei enää valvota niin paljon öisin, niin itsekin pirteänä jaksaa jakaa huomiota enemmän. Mies jakaa suukkoja ja haleja ihan yllättäin, huomionosoituksia ei tarvitse vaatia siis. Eli ei tässä ainakaan huonompaan suuntaan olla menty :) Niin, ja vuosien myötä tietää ne toisen hyvät ja huonot puolet. Huonojen puolien kanssa pitää vaan elää, eihän sitä itsekään ole täydellinen.