Kyse ? Olen seurustellut naisen kanssa n. 6 vuotta. Suhteemme alussa hän oli aktiivisempi osapuoli ja olisi halunnut naimisiin ja lapsen. Itse olin varautuneempi. Olin kokeneempi ja jonkin verran vanhempi (7 v., pitkä sinkkukausi ennen sitä.
Pidimme seurustelussamme parin vuoden tauon, jonka aikana tapailimme kyllä mutta suhde oli muuten platonisella tasolla. Tänä aikana hän tapaili myös muita miehiä. Yksi vakavampi suhde joka on loppunut.
Nyt hän on muuttanut lähemmäs minua ja tapaamme lähes päivittäin. Hän sanoo että haluaa vain olla ystävä. Itse haluaisin kyllä enemmän. Olen sen hänelle kertonut. Mutta hän sanoo aivan suoraan ettei halua minulta enempää. Mutta tapa jolla hän sen sanoo ei vakuuta. Jotenkin saan sen käsityksen että hän rakastaa minua muttei voi antaa anteeksi aikaisempaa torjuntaani.
Kun olemme yhdessä hän pyrkii loukaamaan minua sanallisesti. En ymmärrä miksi ?
Onko niin että menneisyytemme tekee uuden alun mahdottomaksi ?
Pidimme seurustelussamme parin vuoden tauon, jonka aikana tapailimme kyllä mutta suhde oli muuten platonisella tasolla. Tänä aikana hän tapaili myös muita miehiä. Yksi vakavampi suhde joka on loppunut.
Nyt hän on muuttanut lähemmäs minua ja tapaamme lähes päivittäin. Hän sanoo että haluaa vain olla ystävä. Itse haluaisin kyllä enemmän. Olen sen hänelle kertonut. Mutta hän sanoo aivan suoraan ettei halua minulta enempää. Mutta tapa jolla hän sen sanoo ei vakuuta. Jotenkin saan sen käsityksen että hän rakastaa minua muttei voi antaa anteeksi aikaisempaa torjuntaani.
Kun olemme yhdessä hän pyrkii loukaamaan minua sanallisesti. En ymmärrä miksi ?
Onko niin että menneisyytemme tekee uuden alun mahdottomaksi ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
vaan ainoa keino edetä, on keskustelu. Ei mitään vinoilua tai vitsailua, vaan pohdiskeleva keskustelu.
luota sinuun suhteessa itseensä, hän haluaisi varmistaa jotenkin, että haluat tosissasi olla hänen kanssaan enen kuin antautuu tunteilleen. Olen nainen ihan samassa tilanteessa. En luota itseeni enkä siihen että mies tosissaan haluaisi sitoutua. Ongelma on vielä ujo mies, jonka kanssa on tosi vaikea keskustella. Tietyllä tasolla tiedän, että jos vain annan suhteen muuttua niin homma tulee toimimaan kuin unelma, mutta en pysty. Pelkään niin kovasti hylätyksi tulemista että torjun häntä kauemmaksi. Tiedän olevani se, joka tässä satuttaa molempia. Olen sanonut miehelle, että jos hän voisi vain halia minua jonkun aikaa vonkaamatta muuten, niin saisin ehkä pääni kasaan tän asian kanssa. Siis aloittaa silleen vanhanajan seurusteluhengellä, suukkoja, suudelmia ja haleja, mä olen menettänyt ainakin uskoni miehiin, että haluavat mut ihmisenä, tuntuu että haluavat nykyään enää vain pillua. Tiedän että ei kaikki, mutta olen niin väsynyt ja kolhiutunut ns pelimieheen törmättyäni.
se varmaan on. Meillä on molemmilla takana rikkinäinen menneisyys. Jotenkin vaistoan että olisimme toisillemme juuri se oikea jos vain uskaltaisimme enemmän.