Tapasimme kun olin 16 kesäinen tyttö. Tällöin olin loppusuoralla "teini aikaisen" poikaystäväni kanssa. Ihastuin nykyiseen avomieheeni ja sain puhtia jättää entisen poikaystäväni kokonaan. Aloimme tapailla ja 6kk päästä aloimme seurustella. Muutin 18 vuotiaana pois kotoa ja siitä 3 kuukauden päästä avomieheni muutti luokseni asumaan. Yhdessä hankittiin huonekaluja, molemmat teki töitä koulun ohella. Nyt olemme asuneet pian 2 vuotta yhdessä. Olemme muuttamassa pian suurempaan asuntoon, tämä uusi onkin meidän ensimmäinen yhdessä hankittu asunto. Edelleen molemmat töissä sekä koulussa. Rahallisesti meillä menee kivasti, on rahaa laskuihin, vuokraan, ruokaan ja vähän myös ylimääräiseen.
Suhteemme toimii hyvin. Välillämme on edelleen intohimoa, mutta toki on myös hiljaisempiakin hetkiä, niinkuin jokaisessa suhteessa. Mieheni kohtelee minua hyvin, ja minä häntä. Tulemme toimeen toistemme ystävien kanssa. Olen saanut ystäviä hänen ystävistään ja hän minun. Kohta 4 vuotta tunteneena ja seurustelleena tuntuu kuin olisimme vasta tavanneet. Jos emme näe esimerkiksi vuorokauteen mahassani pyörii perhoset ja hymy nousee huulille kun tapaamme taas. Emme tappele rahasta, käytössämme ovat "meidän rahat" ei sinun tai minun. Toki molemmilla on omat tilit, mutta ne ovat avoimet toisillemme. Tappelemme harvoin.
Tulevaisuuden suunnitelmamme täsmäävät. Matkustelua, hyvä ammatti, ei lapsia. Koira.
Olen tainnut löytää sen oikean jo varhain.
Tosin tiedän, että elämä heittelee eikä kaikki mene aina putkeen. Olen onnellinen että näin on kuitenkin käynyt tähän asti.
Suhteemme toimii hyvin. Välillämme on edelleen intohimoa, mutta toki on myös hiljaisempiakin hetkiä, niinkuin jokaisessa suhteessa. Mieheni kohtelee minua hyvin, ja minä häntä. Tulemme toimeen toistemme ystävien kanssa. Olen saanut ystäviä hänen ystävistään ja hän minun. Kohta 4 vuotta tunteneena ja seurustelleena tuntuu kuin olisimme vasta tavanneet. Jos emme näe esimerkiksi vuorokauteen mahassani pyörii perhoset ja hymy nousee huulille kun tapaamme taas. Emme tappele rahasta, käytössämme ovat "meidän rahat" ei sinun tai minun. Toki molemmilla on omat tilit, mutta ne ovat avoimet toisillemme. Tappelemme harvoin.
Tulevaisuuden suunnitelmamme täsmäävät. Matkustelua, hyvä ammatti, ei lapsia. Koira.
Olen tainnut löytää sen oikean jo varhain.
Tosin tiedän, että elämä heittelee eikä kaikki mene aina putkeen. Olen onnellinen että näin on kuitenkin käynyt tähän asti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
joka ei kyllä kestä ensimmästäkään erkanevaa seksikokeilua joka kuitenkin vääjäämättä astuu kuvioon ennemmin tai myöhemmin. Se on ajan henki.
Kun ei haluta lapsia, ei se perhekkään sido samalla tavalla, maailma on avoin kokeiluille, ja sillai se sit menee maailman tuuliin.
Onnee vaan, hyvä että olet onnellinen, toivottavasti olet sitä vielä parinkymmenenvuodenkin päästä, sillä maailman sivu on pitkä, eikä taival tule olemaan helppo. Helppoja elämiä on aniharvassa, yleensä vaikeudet pitävät huolen tasaisesta levittäytymisestä, sairauksien ja muiden vastoinkäymisten muodossa.
Näin vanhana ihmisenä kuitenkin sanon, että yhtä en vaihtaisi elämässäni, ja se on ollut lapset. Ne ovat kyllä ylitse kaiken. Toki onni on ollut omistaa hyvä ja pitkäaikainen puolisokin, mutta lapset ovat kuitenkin olleet ehdoton elämän suola taipaleella. Luoneet väriä elämään, hyvine ja joskus huonoinekin hetkineen. Nykypäivänä jo lapsenlapset kuuluvat jokapäiväiseen elämään eroittamattomasti, ja nautin suunnattomasti nähdessäni piirteidemme periytyvän monessa polvessa.
Aika näyttää mitä on tuleman. Voi olla että tarinani kuulostaa itsekkäältä. Sillä sitä minä olenkin. Haluan elää elämäni juuri sellaisen kuin MINÄ tahdon. En ikinä tekisi lapsia siksi, että se olisi ainut asia mikä sitoisi minut mieheeni. Enkä todellakaan siksi, että monet niin kannustavat tekemään. Toivon myös että olen onnellinen vielä 20 vuoden päästä. Uskon että olenkin kun itse saan hallita elämääni. Tiedän että lapset ovat joillekin suuri ilo. Tiedän myös että suurin osa niitä haluaa, ja annan heidän tallata tavallaan. En tuomitse erilaisuutta.
Mitä itsekästä tuossa nyt oli?Harvalla nuorella pariskunnalla on tuossa iässä vielä mikään hinku lasten tekoon,niitä kerkee tekemään myöhemminkin jos vielä siltä tuntuu.Nuorena pitää saada elää niinkun parhaaksi näkee ilman isompia rajotteita ja velvotteita,eipähän tarvii sitten vanhana olla katkera.
Aloittaja on onnellinen tässä ja nyt,eikös se ole pääasia.
Ihanaa että teillä menee noin hienosti! Itse tapasin avopuolisoni kun olin 17-vuotias. Nyt vajaa kolme vuotta seurusteltu ja reilu kaksi vuotta asuttu yhdessä. Aika samalla lailla on meillä elämä mennyt, vaikka olemmekin köyhiä opiskelijoita eikä rahaa riitä hirveästi ylimääräiseen :D Onneksi talous kohentuu kun kultani valmistuu piakkoin..
Olen joka päivä niin onnellinen avomiehestäni, vaikka kyllähän pieniä erimielisyyksiä aina esiintyy ;) En vain voi välillä uskoa tätä todeksikaan, että on näin hyvä tuuri käynyt :D Tulevaisuutta suunnitellaan ja naimisiin menosta ja lapsistakin haaveillaan..
Kiitos että kirjoitit tänne. Edes joku jolla myös tulevaisuuden haaveet valmiina. Jotain jota odottaa. Alkanut turhauttaa lukea kun täällä kaikki vaan joko "pettää" tai "pahoinpitelee".
Mukava kuulla hyvistäkin suhteista. Itse myös elän onnellisessa suhteessa ja mieheni kanssa molemmat olemme tulleet päätökseen että kokeilut saa jäädä tämä on sitä mitä molemmat halutaan. Ketään ei ole sen arvoinen mitä toisiltamme saamme :) Niin samanlaisia mutta oikeissa asioissa erilaisia. Täydennetään toisiamme ja autetaan kun sitä tarvitaan :)
Onnea ja muista nauttia siitä mitä on. Turha pilata elämää murehtien "erotaankohan me 50 vuoden päästä vai ei". Se on silloin nyt on nyt. Ja ei kaikki suhteet pääty eroon ja jos on vankka pohja niin miksi pitäisi edes ajatella että "kyllä se ero varmasti vielä tulee".
Hyvää jatkoa :)
Me tavattiin kun oltiin 13 ja 14 v.:)
Eihän sitä sillon osannu ajatella että vieläkin(5v) yhdessä oltais,mutta niinpä vaan ollaan.hassua sinänsä että se oikea käveli vastaan heti,ei kerenny muita poikia kuvioissa olla ollenkaan!
Nykyään asutaan yhdessä,kihlojakin suunnitteilla.
Mitään paineita ei olla ikinä otettu,kateltu vaan päivä,kuukaus ja vuos kerrallaan.
Kaikki on tapahtunut ihan luonnostaan,yhteenmuutto,yhteiset tavarat,auto ym.
Haaveillaan omasta talosta maalla,koirasta,matkoista..
Aika siirappista siis :P