Ruoka toimii minulla eräänlaisena lääkkeenä, palkintona, rangaistuksena, ystävänä jne. BEDini luultavasti alkoi siitä, että äidillä ja mummolla oli tapana "rakastaa ruoalla", josta johtuen syöminen tuo minulle turvallisuudentunnetta maailman myrskyjä vastaan.
Olen nuorena laihduttanut 85 kilosta normaalipainoon, mutta kun sairastuin noin 5 vuotta sitten anemiaan, sai väsymys ja masennus minut syömään. Ja voi pojat sentään, että olen syönyt! Nyt olen jo 3 vuotta painanut yli 90 kg. Välillä kävi jo sadassa. Olen 167 pitkä.
Uniapnea sun muut kamalat sivuvaikutukset alkavat, kun paino menee yli 95 kilon, siksi aina välillä laihdutan, mutta sekään ei ole enää pitkään aikaan onnistunut muuta kuin käymällä puntiksella 4 krt viikossa ja vetämällä energiajuomaa koko ajan.
Esimerkki siitä, mitä tänään söin:
energiajuoma
neljännes paistettua lohta
puoli pulloa viiniä
ruisleipä ja puoli paketillista perunasalaattia
puoli rasiaa mansikoita
puoli rasiaa viinirypäleitä
puolikas meloni
puolikas jäätelökakku
mansikkatuutti
pussillinen sipsejä
purkki kermaviiliä
2 sämpylää voilla
Karkkia joudun nykyisin välttelemään, koska nuoruuden sokerikuurien seurauksena saan siitä hirveitä vatsavaivoja (älkää te muut ihmeessä pilatko mahaanne puhtaalla sokerilla!). Vielä joitakin vuosia sitten saattoi mennä esim. näin:
4 leipää päällisineen
maitokahvia
rahkaa
omena
kotipizza
kokonainen kääretorttu tai puolikas pullapitko
mäkkiateria
litra jäätelöä
pullollinen viiniä
puoli pulloa limsaa
400 gr karkkia
lautasellinen juustomakaronia
pari voileipää
lisää karkkia
täytekeksejä
omena tai joku muu hedelmä
Kun ikää tulee yli 30, on huomattavasti vaikeampi enää laihduttaa. Viime vuosina on toiminut enää VHH-dieetti sekä puntis, lähinnä koska ne vähentävät nälkää. Kamalinta on se, että olen tottunut läskiin itseeni, ja vaikka mun on ison mahani kanssa paha olla, niin tunnen lievää pakokauhua aina kun pötsi alkaa pienentyä. En halua takaisin sitä samaa epävarmuutta joka mulla oli nuorena ja laihana... jotenkin yhdistän heikkouden laihuuteen, vaikka tiedän, että kuolen näihin läskeihini jos en tee jotain.
Kiitos jos jaksoit lukea vuodatukseni. Toivottavasti siitä on joksikin vertaistuen tapaiseksi. Meitä on niin paljon, mullakin tosiaan on ollut BED aina, mutta pitkään pystyin kompensoimaan sen laihdutuskuureilla.
Esimerkki BEDinä
8
1871
Vastaukset
- sinulle on
BED:n diagnosoinut? Milloin? Millaista hoitoa olet siihen saanut?
- mulla
olla jollain lailla ahmimishäiriö? Syön mielestäni paljon. Ehkä liikaa? Tuntuu etten voi olla syömättä. Itekn usein läskejäni ja sitä etten voi olla syömättä. Paino on noussut kuukaudessa 5 kiloa, puolen vuoden aikana yhteensä 10kg. BMI on nyt 20.
Esim eilen meni näin:
4dl vispipuuroa, 2 näkkäriä päällisineen, lasi maitoa
suklaapatukka, nutrilett patukka, kreemimunkki, 70 gramman sipsipussi, rivi suklaata
2 isoa karjalanpiirakkaa päällisineen, 100g balkanmakkaraa, viilis, pullaa 1 siivu
5 desiä lihakeittoa, 2 näkkäriä päällisineen
jogurtti, kirsikoita n.3 desiä, 2 porkkanaa, 1 kookospallo, 2-3 siivua pullaa
n.3-5 kertaa viikossa tämän lisäksi menee vielä 200-400 grammaa karkkia/suklaata/jogurtti hedelmiä. Eilen oli poikkeus, ja onnistuin hillitsemään itseni =).
Tänään tod. näköisesti syön pussin jog. hedelmiä eli 200g, 5 kookospalloa(160g), jädeä 100g, suklaalevyn(44-100g), 3 jogurttia ja yhden pääruuan leipää, hedelmiä, kasviksia, maitoa,...- kukkuu
kuulostaa vain siltä, ettet saa tarpeeksi proteiinia ruokavaliollasi.
hiilihydraattia kun voisi vetää ihan loputtomasti mielinmäärin huonosti täyttävyytensä takia.
mielestäni et myöskään syö tarpeeksi oikeaa ruokaa. tuosta ruokavaliosta voi ihan surutta jättää esim. nuo pullat pois. jos on nälkä, syö ensin jotain proteiinipitoista, kuten kanaa tai vaikkapa palkokasveja kuten papuja tai herneitä.
syö kunnollisia annoksia, sillä usein ruokailua tekee mieli jatkaa vain kun ei ole oikeasti syönyt tarpeeksi paljon.
jos mielesi tekee jälkkäriä,
syö vain sitä, mistä ihan oikeasti nautit:
vaikka vähän tuota suklaata päivässä, jos et osaa olla ilman.
vaihda maitosuklaasi tummaan, jos et osaa lopettaa ajoissa.
älä kiellä itseltäsi mitään vaan käytä vain maalaisjärkeä.
jos napostelua on vaikea hillitä, älä yksinkertaisesti osta herkkuja kotiin.
ja lopuksi vielä onnittelut; olet normaalipainossasi. - ole hätääkään
Nuo imelät sokeripitoiset ruuat ovat tottumiskysymys.
Muutamassa päivässä makeanhimo menee ohi kun ei päästä itseään nälkiintymään.
Itse aloin suorastaan inhota liian sokerisia ruokia ja kahvileipiä.
Syö aina jotain hitaasti imeytyvää hiilihyrdaattia tai proteiinia kun on nälkä.
älä koskaan päästä itseäsi nälkiintymään.
Vähän, terveellistä ja usein, sillä olen laihtunut muutamassa kuukaudessa toista kymmentä kiloa.
- huiviin vaan
Kirjoituksesi ensimmäinen kappale oli kuin suoraan tämänkin naisen elämästä. Lapsuudesta muistan ruoan olleen käytössä palkintona, lahjuksena, lohdutuksena, sairastavalle lapselle herkkuja jne.. Ja nyt toteutan itse samaa itselleni.
Tunnesyömisen lisäksi yhtenä piirteenä minulla on se, että toisten läsnäollessa yritän tiedostamattanikin syödä todella "sivistyneesti" ja vain vähän, enhän minä nyt jaksa ja ihan pikkuisen vaan.. ja sitten kuitenkin mielessäni kuola valuten suunnittelen kuinka sitten kun tämä "ikävä" yhteinen syömistilanne on ohi menen kaupan kautta kotiin ja ostan sitä ja tätä ja tuota vai menisinkö drive in-luukun kautta... Mässäilyä siis oikein suunnittelen etukäteen, mutta se tapahtuu aina yksin omassa kodissa. Julkisissa tiloissa/ läheisten kanssa ruokaillessa sitten se toinen ääripää eli en syö juuri mitään. Saattapi lähipiirini ollakin ihmeissään että kuinka tuolla voi paino nousta ja nousta...
Olin lapsena ja nuorena tyttönä pitkä ja hoikka, mutta koskaan en ole kokenut olevani hoikka. jälkeenpäin vanhoja kuvia katsoessa sitten ajattelen että voi olen noin hoikka ollut mutten enää, miksen voi lopettaa tätä syömistä? Aikuisuudessakin olen ollut hoikka, ja silloin olen ollut eniten oma itseni. Nykyisessä, lievästi ylipainoisessa kropassani en tunne oloani kotoisaksi; tiedäthän tunteen mikä tulee jos on vaikka vääränlainen vaate päällä, sen tiedostaa koko ajan. Minä tiedostan kroppani jokaisen löysän kohdan ja makkaran koko ajan, tunnen olevani kuin norsu lasikaupassa olin missä tahansa. Ja kuitenkin sen tunteen aiheuttamaa pahaa oloa helpotan syömällä.
28-vuotiaana uudelleen sinkkuna itsetunto on aivan maanrakosessa, mistä löytää se sisältö joka vie tämän käyttäytymisen taas raiteelleen? parhaiten olen saanut syömiseni pidettyä kurissa kun elämässä on ollut työ, harrastukset sekä mies. Niin, näistä kolmesta tällä hetkellä ei ole mitään. Itsesääliä tai ei, mutta se sattuu kun joku sanoo että syöt vaan sen yhden rivin suklaata ja laitat loput säästöön. Ei onnistu. "Bravuurini" on tehdä iso uuniastiallinen jauhelihamakaronilaatikkoa, joka sekin tosiaan menee illan aikana kokonaan, vaikka loppuvaiheessa jo sattuukin mahaan melkoisesti.
On hyviä ja huonoja päiviä. Hyvistä tuossa vieressä lattialla muistuttamassa jumppapallo, stepperi ja käsipainot, joskus kuntoilen oikein innolla kotona ja käyn spinnigissä, syön terveellisesti. Mutta kun ei se kestä, parin viikon päästä tapahtuu jotain, hyvää tai huonoa, ja suuhun menee sitten herkkuja sen mukaisesti.
Tässä minun vuodatukseni tältä erää, vertaistukena toivon minäkin sen toimivan täällä, ja kiitos Sinulle ja kaikille muillekin jotka tänne kirjoitatte omia kokemuksianne, on hyvä tietää ettei ole yksin näiden asioiden kanssa, ettei välttämättä olekaan kasvanut aivan kieroon vaikka näin käyttäytyykin. Yritetään pitää toisemme pystyssä ja kulkea yhdessä terveempään käyttäytymiseen. Päivä kerrallaan.- lollee
Kuulostaa todella tutulta. Olen vasta 20-vuotias, mutta silti en pysty kontroloimaan syömisiäni. Olen ihan itse sen aiheuttanut. Muutin kotoa pois todella nuorena ja kun olin itse vastuussa mitä suuhun laittaa tuli ostettua kaikkea muuta paitsi kunnon ruokaa.
Työpaikka mäkkärissä pahensi vaan asiaa.
Nyt en kehtaa edes omassa kodissani syödä mitä haluan. Miesystäväni muutti juuri tänne ja häpeän syömisiäni hänen edessä. Pelkään että minulla on ahmimishäiriö.
En syö aamuisin mitään. Joskus saattaa mennä iltaan asti ennen kun syön ensimmäisen kerran jotain. Sen jälkeen suuhun meneekin pelkkää herkkua. Etsin aina kotoa kaikkea herkkua. En koskaan halua hyvää ja terveellistä ruokaa.
Onko kenelläkään mitään neuvoa mikä oikeasti voisi auttaa? En haluaisi olla 97kg koko nuoruuttani.
Ja tiedän että napostelun voi lopettaa kun ei vaan osta herkkuja kotiin. EI ONNISTU! Mä vaikka lähden keskellä yötä ostamaan huoltoasemalta suklaata. En pysty enää hillitsemään itteäni. - Normaalipaino
lollee kirjoitti:
Kuulostaa todella tutulta. Olen vasta 20-vuotias, mutta silti en pysty kontroloimaan syömisiäni. Olen ihan itse sen aiheuttanut. Muutin kotoa pois todella nuorena ja kun olin itse vastuussa mitä suuhun laittaa tuli ostettua kaikkea muuta paitsi kunnon ruokaa.
Työpaikka mäkkärissä pahensi vaan asiaa.
Nyt en kehtaa edes omassa kodissani syödä mitä haluan. Miesystäväni muutti juuri tänne ja häpeän syömisiäni hänen edessä. Pelkään että minulla on ahmimishäiriö.
En syö aamuisin mitään. Joskus saattaa mennä iltaan asti ennen kun syön ensimmäisen kerran jotain. Sen jälkeen suuhun meneekin pelkkää herkkua. Etsin aina kotoa kaikkea herkkua. En koskaan halua hyvää ja terveellistä ruokaa.
Onko kenelläkään mitään neuvoa mikä oikeasti voisi auttaa? En haluaisi olla 97kg koko nuoruuttani.
Ja tiedän että napostelun voi lopettaa kun ei vaan osta herkkuja kotiin. EI ONNISTU! Mä vaikka lähden keskellä yötä ostamaan huoltoasemalta suklaata. En pysty enää hillitsemään itteäni.Olen vähän huono neuvomaan, kun olen normaalipainoinen, eikä syöminen ole minulle suuri ongelma, joten toivottavasti et neuvoistani loukkaannu!
Olet nuori, joten varmasti pystyt vielä muuttamaan syömiskäyttäytymistäsi, pysyvästi! Elimistösi on vielä kondiksessa, etkä ole ennättänyt hankkia kakkostyypin diabetesta ja sydänsairauksia, joten toimi nyt.
Ensinnäkin olet löytänyt elämänkumppanin. Puhu hänelle avoimesti ruokaasi liittyvästä ongelmasta. Jos tyyppi on arvoisesi kumppani, niin saat hänestä mahdollisesti hyvän tuen elintaparemontillesi.
Voisit käydä juttelemassa vaikka terveydenhoitajan kanssa. Olisi hyvä, jos sinulla olisi kunnon suunnitelma päivän aterioiden suhteen, johon pyrkisit. Vaikka sortuisit suunnitelmasta, niin pyrkisit siihen. Paasto - ahmiminen on huono systeemi.
Älä jätä aamiaista väliin. Taatusti ahmit illalla, kun olet ollut päivän nälässä! Aloita päivä kuitupitoisella aamiaisella. Syö aamulla, vaikka ei olisi nälkä. Syö esim. puuroa tai kevytviiliä ja mysliä ym. Omena voisi olla hyvä hedelmä. Ja riittävästi nesteitä kuidun kanssa. Itse olen syönyt tänä aamuna mustikkasoppaa ja mysliä suuren annoksen (1/2 litran emalimukillisen) ja olen sillä pärjännyt hyvin tähän asti. Jälkiruuaksi söin muutaman palan tummaa suklaata. Lounas olisi pitäny jo syödä, mutta olen kirjastolla netissä ja syön eväät tästä lähtiessäni.
Samoin syö kohtuullinen lounas ajallaan ja päivällinen ja iltapala. Herkkuja pitää oppia ottamaan vain silloin tällöin vaikkapa jälkiruuaksi, ei korvaamaan niillä aterioita. Tarvitset esim. terveydenhoitajan tukea siihen, että opit, mikä on kohtuullinen ateria, ja millaista ruokaa pitäisi pääosin syödä. Ei sinun tarvitse gourmetkokiksi ryhtyä, mutta kaupassa käynti on tehtävä ihan uudella otteella.
Jokin liikuntakin tekisi hyvää. Ei sen tarvitse mitään himoliikuntaa olla, vastustan sellaista. Käy kävelyllä jossain kauniissa ympäristössä. Samalla mieli piristyy. Kunto kohenee huomaamatta ja jaksat enemmän, kun paino laskee.
Et pysty muuttumaan yhdellä kerralla aivan toiseksi, kuin mitä olet. Pienin askelin muutos kuitenkin onnistuu ja voi jäädä pysyväksi. Minulla isoäitini on pahimmillaan painanut tuplasti sen minkä minä ja vyötärön ympäryskin on ollut tuplasti se, mikä minulla. Tiedän mitä sairauksia ylipaino tuo tulleessaan.
Minulla on käsitys, että kun elämässä on riippuvuus (tässä tapauksessa ruoka), josta pitää päästä eroon (ja ruuasta ei voi päästä kokonaan eroon luonnollisista syistä), niin riippuvuuden tilalle pitää löytää jotain muuta. Onko sinulla jotain mielenkiintoista harrastusta, johon voisit uppoutua, ja saada ajatusta pois ruuasta? Jokin keskittymistä vaativa ja palkitseva juttu, jotain, jossa ajan kulu unohtuu, josta pidät?
Toivotan sinulle onnea matkaan! - tyllerö*
Normaalipaino kirjoitti:
Olen vähän huono neuvomaan, kun olen normaalipainoinen, eikä syöminen ole minulle suuri ongelma, joten toivottavasti et neuvoistani loukkaannu!
Olet nuori, joten varmasti pystyt vielä muuttamaan syömiskäyttäytymistäsi, pysyvästi! Elimistösi on vielä kondiksessa, etkä ole ennättänyt hankkia kakkostyypin diabetesta ja sydänsairauksia, joten toimi nyt.
Ensinnäkin olet löytänyt elämänkumppanin. Puhu hänelle avoimesti ruokaasi liittyvästä ongelmasta. Jos tyyppi on arvoisesi kumppani, niin saat hänestä mahdollisesti hyvän tuen elintaparemontillesi.
Voisit käydä juttelemassa vaikka terveydenhoitajan kanssa. Olisi hyvä, jos sinulla olisi kunnon suunnitelma päivän aterioiden suhteen, johon pyrkisit. Vaikka sortuisit suunnitelmasta, niin pyrkisit siihen. Paasto - ahmiminen on huono systeemi.
Älä jätä aamiaista väliin. Taatusti ahmit illalla, kun olet ollut päivän nälässä! Aloita päivä kuitupitoisella aamiaisella. Syö aamulla, vaikka ei olisi nälkä. Syö esim. puuroa tai kevytviiliä ja mysliä ym. Omena voisi olla hyvä hedelmä. Ja riittävästi nesteitä kuidun kanssa. Itse olen syönyt tänä aamuna mustikkasoppaa ja mysliä suuren annoksen (1/2 litran emalimukillisen) ja olen sillä pärjännyt hyvin tähän asti. Jälkiruuaksi söin muutaman palan tummaa suklaata. Lounas olisi pitäny jo syödä, mutta olen kirjastolla netissä ja syön eväät tästä lähtiessäni.
Samoin syö kohtuullinen lounas ajallaan ja päivällinen ja iltapala. Herkkuja pitää oppia ottamaan vain silloin tällöin vaikkapa jälkiruuaksi, ei korvaamaan niillä aterioita. Tarvitset esim. terveydenhoitajan tukea siihen, että opit, mikä on kohtuullinen ateria, ja millaista ruokaa pitäisi pääosin syödä. Ei sinun tarvitse gourmetkokiksi ryhtyä, mutta kaupassa käynti on tehtävä ihan uudella otteella.
Jokin liikuntakin tekisi hyvää. Ei sen tarvitse mitään himoliikuntaa olla, vastustan sellaista. Käy kävelyllä jossain kauniissa ympäristössä. Samalla mieli piristyy. Kunto kohenee huomaamatta ja jaksat enemmän, kun paino laskee.
Et pysty muuttumaan yhdellä kerralla aivan toiseksi, kuin mitä olet. Pienin askelin muutos kuitenkin onnistuu ja voi jäädä pysyväksi. Minulla isoäitini on pahimmillaan painanut tuplasti sen minkä minä ja vyötärön ympäryskin on ollut tuplasti se, mikä minulla. Tiedän mitä sairauksia ylipaino tuo tulleessaan.
Minulla on käsitys, että kun elämässä on riippuvuus (tässä tapauksessa ruoka), josta pitää päästä eroon (ja ruuasta ei voi päästä kokonaan eroon luonnollisista syistä), niin riippuvuuden tilalle pitää löytää jotain muuta. Onko sinulla jotain mielenkiintoista harrastusta, johon voisit uppoutua, ja saada ajatusta pois ruuasta? Jokin keskittymistä vaativa ja palkitseva juttu, jotain, jossa ajan kulu unohtuu, josta pidät?
Toivotan sinulle onnea matkaan!Lohduttavaa kuulla, kuinka samanlaisten ongelmien kanssa muutkin ihmiset painiskelevat! Itse olen myöskin vasta 22-vuotias yksinasuva opiskelija ja tällähetkellä lievästi ylipainoinen. Olen ollut joitakin vuosia sitten reilummin ylipainoinen, mutta sain painoni hallintaan. Nyt kuitenkin asiat ovat taas riistäytyneet käsistä ja paino sen kun nousee...
Minua on "rakastettu herkuilla" pienestä pitäen ja ollut sokerin liikakäyttäjä aina. Nyt ahmin monia päiviä putkeen, saatan aloittaa aamulla ja jatkaa päivän, iltapäivällä pitää tauon ja illan tullen jatkaa taas. Heräilen monia kertoja yöllä ja juoksen jääkaapille hakemaan suklaata, jäätelökakkua, munkkeja ja karkkeja. Yhden päivän pystyn "elämään normaalisti" ja sitten se taas lähtee käsistä...En oksenna vaan pidän senverran taukoa, että pystyn kohta taas jatkamaan ahmimista.
Olen muutaman vuoden(parempina aikoina) elänyt pääosin kaupan valmis-ruuilla, mutta nyt en syö juuri niitäkään. Syön eineksia, mutta ne ovat kakkuja, kääretorttuja, pakaste-viinereitä...Olen todella ahdistunut kun taas kävin pitkästä aikaa vaa'alla ja se näytti todella paljon enemmän kuin odotin.
Kiitollisena odotan kaikkia neuvoja!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1105875Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453833Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503285Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4652691Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2681720- 871396
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321383Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151346- 771268
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1541255