Seurustelin 15 vuotiaasta 18 vuotiaaksi saman äijän(-88) kanssa. Erosimme minun(-89) tahdostani, koska viimeiset puoli vuotta suhteestamme meillä meni todella huonosti, riitelimme ja haukuimme toisiamme. Mutta tämän äijän kanssa oli salamoita ja tantereiden tärinää.
Erosta on jo yli puolivuotta, ja olen jotenkin päässyt jo yli hänestä. Tämä äijä seurustelee nyt erään tytön(-91) kanssa. Minulla on jotain juttua erään toisen miehen(-86) kanssa, ja pidän hänestä kovasti, mutta tämä on jotenkin "laimeaa".
En vaan saa exääni pois mielestäni vaikka kuinka yritän. Silloin kun meillä meni hyvin, se oli maailman ihaninta aikaa, enkä usko että mikään tuleva suhteeni pystyy sitä ainakaan 5 vuoteen ylittämään. Exälleni en ole uskaltanut kertoa että kaipaan häntä, meillä on kuitenkin vielä ystävyys-suhde, enkä haluaisi sen menevän lyttyyn tunnustuksellani.
Minulla oli hyvin pieni historia tämän -86 miehen kanssa ennen exääni, mutta se kariutui nopeasti. Nyt olen päässyt pitemmälle -86:den kanssa, mutta tunteet kaipaa toisaalle.
Tunteeni repivät minua kahtia, en tiedä pitäisikö toimia vai olla toimimatta? Ahdistaa tilanne niin paljon että rintaan sattuu. En voi muuta sanoa kun "aikamoisen sopan olen itselleni keittänyt"
Nyt kaipaan neuvoa, ja pahasti.
Erosta on jo yli puolivuotta, ja olen jotenkin päässyt jo yli hänestä. Tämä äijä seurustelee nyt erään tytön(-91) kanssa. Minulla on jotain juttua erään toisen miehen(-86) kanssa, ja pidän hänestä kovasti, mutta tämä on jotenkin "laimeaa".
En vaan saa exääni pois mielestäni vaikka kuinka yritän. Silloin kun meillä meni hyvin, se oli maailman ihaninta aikaa, enkä usko että mikään tuleva suhteeni pystyy sitä ainakaan 5 vuoteen ylittämään. Exälleni en ole uskaltanut kertoa että kaipaan häntä, meillä on kuitenkin vielä ystävyys-suhde, enkä haluaisi sen menevän lyttyyn tunnustuksellani.
Minulla oli hyvin pieni historia tämän -86 miehen kanssa ennen exääni, mutta se kariutui nopeasti. Nyt olen päässyt pitemmälle -86:den kanssa, mutta tunteet kaipaa toisaalle.
Tunteeni repivät minua kahtia, en tiedä pitäisikö toimia vai olla toimimatta? Ahdistaa tilanne niin paljon että rintaan sattuu. En voi muuta sanoa kun "aikamoisen sopan olen itselleni keittänyt"
Nyt kaipaan neuvoa, ja pahasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaapa tutulta, itselläni hieman samanlainen kuvio ja jopa saman ikäisenäkin, tosin nyt oltu erossa jo n 7 vuotta jne,ja kummallakin oma elämä, silti hän on minuun välillä yhteydessä ja minä häneen, tekipä juhannuksena vielä melko tunnustuksen, tuntuu etten kanssa pääse yli millään, ja kun ottaa huomioon että tässä välissä olen ollut suhteessa ja eri miesten kanssa yleensäkin niin silti kaipaa vain sitä menetettyä.. olisi kai parempi keino vaan pakottaa itsensä unohtamaan ja jatkaa elämää, vai mitä mieltä olet? sinun kannaltasi paha sanoa mitä tekisit, koska en tiedä tarkemmin taustaanne,mutta selvitä ensin sen toisen tunteet ja toimi sitten :)