Onkohan jollain vastaavia kokemuksia?
Nykyisen mieheni äiti on lievästi sanottuna helvetinmoinen painajainen ja pahanilmanlintu. Hänelläpä on tällainen pieni "mukava" tapa verrata minua mieheni exään jokaisessa asiassa.
"Kun poikani edellinen teki tämän ansion noin ja näin, kun hän oli sitä ja tätä".
Tähän asti olen vain nyökytellyt päätäni, että selvä se mitenkä vaan, mutta pikkuhiljaa alkaa palaa pinna. En kuitenkaan ole kehdannut sen suuremmin alkaa siitä numeroa nostamaan, koska suhteemme mieheni kanssa on sen verran alkutaipaleella silti (reilu 6kk vasta seurusteltu). Olen miehelleni tästä kertonut, mutta hän vain on tokaissut, että äitinsä "testaa" minua ns ja kun on aikansa "testannut" ja huomannut miten käyttäydyn, hän päättää hyväksyykö minut vai ei. Uskomatonta p*****, mikäli asia näin on. Luulisi luonteeni tulevan muutenkin esille, kuin tällä jatkuvalla pinnan kiristämisellä.
Onko kellään kanssasisarilla ollut samanlaisia ongelmia? Jos on, miten asiassa menetelleet? :)
Kiitos, vastauksia tosiaan kaivattaisiin.
Nykyisen mieheni äiti on lievästi sanottuna helvetinmoinen painajainen ja pahanilmanlintu. Hänelläpä on tällainen pieni "mukava" tapa verrata minua mieheni exään jokaisessa asiassa.
"Kun poikani edellinen teki tämän ansion noin ja näin, kun hän oli sitä ja tätä".
Tähän asti olen vain nyökytellyt päätäni, että selvä se mitenkä vaan, mutta pikkuhiljaa alkaa palaa pinna. En kuitenkaan ole kehdannut sen suuremmin alkaa siitä numeroa nostamaan, koska suhteemme mieheni kanssa on sen verran alkutaipaleella silti (reilu 6kk vasta seurusteltu). Olen miehelleni tästä kertonut, mutta hän vain on tokaissut, että äitinsä "testaa" minua ns ja kun on aikansa "testannut" ja huomannut miten käyttäydyn, hän päättää hyväksyykö minut vai ei. Uskomatonta p*****, mikäli asia näin on. Luulisi luonteeni tulevan muutenkin esille, kuin tällä jatkuvalla pinnan kiristämisellä.
Onko kellään kanssasisarilla ollut samanlaisia ongelmia? Jos on, miten asiassa menetelleet? :)
Kiitos, vastauksia tosiaan kaivattaisiin.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Vain ilkeäluonteinen ihminen harrastaa tuommoista "testausta". Sehän on aivan luonnotonta.
Miksi naisen edes pitäisi sinut "hyväksyä" erikseen? Odottaako miehesikin sitä äitinsä "tuomiota" vai mistä siinä oikein on kyse?
Vähän sairasta, jos poika hyväksyy äitinsä "metodin".
Miksi se exä muuten on exä? Eikö hän läpäissyt pojan äidin testejä?
oli niin oikeassa uusilla opillaan ja tiedoillaan, että ainoa miten uskaltaa puhua on vedota näin sanoi "kaikkitietävä osaava ja ymmärtävä" ihminen.
Naiset rakastaa "kiilaamista" jopa neuvominen ohjaaminen ja opastus on puhdasta kiilaamista.
Kiilaaminen on kilpailun lieve ilmiö...
Exä on exä tietääkseni aivan eri syistä, kuin mieheni äidistä johtuen, vaikka äitinsä oli myös häntä nuhdellut jonkin verran. Tosiaan kyse on vain jostain testaamisesta mieheni sanojen mukaan.
Heillä on vieläkin äitinsä kanssa hyvin kiinteä suhde, koska mieheni on ainoa poika. Olen sanonut parisen kertaa, että mieheni voisi katkaista jo sen iänikuisen napanuoransa äitiinsä, mutta toistaiseksi tilanne on jatkunut samana.
Viime kerralla käydessämme kahvilla tai jotain muuta sellaista, on anoppini ohimennen kysäissyt josko mieheni olisi kuullut exästään jotain, tietääkö mitä tekee jne.
Tämä vähintäänkin oli viimeinen pisara, joka laukaisi suuttumukseni sitä kuitenkaan tälle anopille vielä näyttämättä. Miehelleni sanoin tästä kotona, että ensi kerralla skippaan käynnit tämän äidin luona kokonaan, koska tämä jatkuvasti koittelee minua tällä poikansa exällään. Mieheni vain tokaisi, että älä välitä, testailee kai jotenkin sen suuremmin tästä "testaamisesta" kertomatta.
Sen verran olen kuitenkin ylpeä ihminen, että jossei tämä anopin "mukava" käytös rupea loppumaan, pyyhkäisin hänet elämästäni. Ennen tätä haluaisin kuitenkin tälle jonkin järkevän selityksen ja tietää, voiko asiaan tulla kenties muutoksia. Jos ei ja mieheni hyväksyy asian, niin on uudelleenmiettimisen paikka tämän suhteen suhteen. En kaipaa äitiään kolmanneksi pyöräksi roikkumaan mielipiteineen minusta ja poikansa exästä ja meidän eroista.
Itsetunnossa on vika ellei miehesi äiti voi läsnäollessasi sanallakana mainita miehesi entistä naisystävää tai ohimennen kysyä mitä tälle mahdollisesti kuuluu. Miehesi menneisyys on menneisyyttä, eikä häviä asioista hiljenemällä ja niitä välttelemällä. Sinun ei auta kun vain hyväksyä se.
Helpointa on kun annat asian olla. Jätä sanomiset ja vertailut omaan arvoonsa -Ihan oman mielenterveytesikin takia.
Kaikella kunnioituksella sinua kohtaan, aloittajan itsetunnossa tuskin on sen kummemmin ongelmia.
Ei ole oikein, jos anoppi jaksaa jankuttaa jokaisessa asiassa miehen exään viitaten. Olisihan se kai ihan ok ja hyväksyttävää, jos ei koko ajan siitä toitottaisi, mutta topicista sai kuvan, että exää mainostetaan vähän enemmänkin anopin toimesta. Ja se, se ei ole oikein.
Vähemmästäkin hermostuu... Että niin, mitähän ongelmia hänen itsetunnossaan sitten mahdollisesti on? Pitäisiköhän hänen elää hymyssä suin, kun exä vedetään anopin toimesta kaikkeen mukaan?
"Ei älä tee sitä noin, exänsä teki sen näin".
Heh, kunhan korjasin vaan..
pitää tapausta äitinsä testailuna.
Sano sille anoppiehdokkaalle.
"Anteeksi nyt hyvä rouva, minä en ole tuo mainitsemasi henkilö. Minä teen kaiken omalla tavallani ja jos ei teille kelpaa, tee itse."
Tai sitten, kun olet tekemässä jotain anopin luona ja hän alkaa huomauttelemaan, totea "Kun ei kelpaa, tee itse" ja lopetat tekemisen.
Mikäli anoppiehdokas ehdottaa sinulle jotain tekemistä ja tiedät siitä tulevan noottia. Kehoita soittamaan tuolle ex naisystävälle kun olette lähteneen, hän ehkä tulee kiltisti tekemään sen.
Mikäli annat periksi, anoppiehdokkaasi tulee pomputtamaan sinua pitkään.
Mikäli mies menee äitinsä puolelle kun puolustaudut, seurustelet peräkammaripojan kanssa, vaikka poika asuisikin toisaalla.
Mikäli mies on kuullut noita vertailuja, eikä mene väliin, olet pulassa koska hän hyväksyy äitinsä oikkuilun.
:)
Kuten jo tuossa aiemmin ylempänä vastasin, olen suht ylpeä ihminen, joka ei anna itseään pomputella. Sen takiahan tässä ollaan päädyttykin tähän tilanteeseen. En aio sen antaa todellakaan jatkua, mikäli suhde tästä jatkuu vielä.
Ja kuten sanoin, mieheni on äitinsä ainoa lapsi, joten äidin ylihysteerinen käytös ja tyttöystävät, niiden vertailu johtuu pitkälti siitä.
Jos tämä vertailu ei lopu, on tosiaan mieheni päätös äiti vai minä, niin karulta kuin se kuulostaakin.
Hei,
Mielestäni "anoppikokelas" paljastaa kyseisellä käyttäytymisellään ikävän luonteensa.
Tuollainen käyttäytyminen ei yksinkertaisesti ole sopivaa, sen tietää lapsikin.
Muinoin eräs ystävättäreni meni vierailulle "anoppikokelaan" luokse.
Anoppikokelas vei hänet olohuoneen peräseinää ihailemaan. Siellä oli iso kehystetty kihlakuva ex-kihlatusta "kun en henno ottaa pois kun oli niin kiva tyttö".
Ystävättäreni ei hyväksynyt "anoppikokelaan käytöstä. Hän perusteli ettei anna kenenkään ärsyttää itseään, eikä halua elämäänsä keskeiselle sijalle (sulhasensa äidin ominaisuudessa) naista joka on moukka.
Sekä anoppi- että sulhokokelas saivat jäädä kaihoamaan sitä exää ihan omassa rauhassa.
Olen miettinyt tätä samaa ja tätä suhdetta uudelleen, mutta haluaisin toki löytää tähän jonkinlaisen ratkaisun, jos sellaista edes on. On sääli heittää hyvä suhde menemään, jossa ei muuten ole ongelmia kuin tämä anoppipulma. Mutta jos asiaan ei tule parannuksia, pakko on ruveta miettimään uusiksi..
jossain sopivassa kohdassa, että kuule, et varmaankaan tarkoita loukata minua, mutta sen teet joka kerta kun nostat vertailuun poikasi eksän. minun mielestä on fiksua sanoa ensin kauniisti, voihan se anoppikin olla niin hermona, että suoltaa suustaan kaikkea ajattelemattta. ja jos ei tuosta tokene niin sitten nuo järeämmät sanomiset käyttöön.
ikäinen miniäkokelas olet. Hyvin nuoren miniän voi olla vaikea pistää anopille kampoihin, onhan se sentään aikuinen nainen ja miehen äiti.
Sun ja miehesi suhde on kuitenkin teidän kahden kauppa. Jos anoppi ihan oikeasti temppuilee, sun velvollisuus ei ole sitä sietää. Mutta tarkoitan oikeasti sitä, että anoppi käyttäyttyy väärin.
Naisilla on joskus tapana käydä kilpasille tai dominoida vihjauksilla, puolikkailla lauseilla ja "antaa ymmärtää" -metodilla. Siihen voi lähteä mukaan tai olla lähtemättä. Itsestäni tuntuu, että pari hyvin valittua, suoraa lausetta - ilman aggressiota - saisi anopin hiljaiseksi aika nopeasti. Sun homma kun ei ole häntä miellyttää.
Mutta tämä on vaan miehen mielipide. Naisten logiikka saattaa sanoa asiasta toisin.
Se ex olikin niin fiksu nainen, ettei se poikasi kanssa jaksanu.
"Olen miehelleni tästä kertonut, mutta hän vain on tokaissut, että äitinsä "testaa" minua ns ja kun on aikansa "testannut" ja huomannut miten käyttäydyn, hän päättää hyväksyykö minut vai ei."
Tokaise sinä (jos sulla on vähääkään järkeä päässä) että sori minä en taida läpäistä tällaista testiä, testatkaa seuraava, moi
hei,jospa sanot sille että jos ei mummeli pärstä miellytä niin voi voi! ite en todellakaan kuuntelis mitään jatkuvaa lässytystä jostain ex muijasta. ei kenenkään tarvitse kattoo sellaista kohtelua. ja tuskin se ämmä ihan pahvi on,eli tasan tajuaa että tekee sulle vaan kiusaa..
Kyllä, kuvioista häipymistä olen tosiaan miettinyt seuraavana vaihtoehtona ensimmäisen jälkeen (tahdon ensin selvittää, voiko tähän tulla muutoksia kenties tai jotain). Täytyy vaan keksiä anoppikokelasta kohtaan jokin lähestymistapa, koska on tosiaan itseäni jo toistaen sääli heittää hukkaan muuten hyvää suhdetta.
Jos äitinsä tai mieheni eivät pysty napanuoraansa toisiinsa katkaisemaan, niin antaa olla minun puolesta.
Kiitän vastauksista :-)
Kerronpa tarinan; olin miniäkokelas, sulhaseni oli vaikkapa Kalle...
Anoppini sanoi muutaman kerran, että hän niin toivoo että olisin samanlainen kuin hänen toinen miniänsä "Maija". Johon sitten muutaman kerran jälkeen sanoin nätisti, että jos Kalle tarvitsisi yhtä hyvän vaimon kuin Maija, hän ei olisi sitten minua kosinutkaan.
Ihana appeni nosti salaa muilta minulle peukun pystyyn:). Anoppi ymmärsi, ja ne puheet loppui siihen.
Ihania ja rakkaita, jo kuolleita appivanhempiani kaipaan edelleen suuresti. "Kalle" häipyi vuosien saatossa mutta appivanhemmat säilyi elämässäni.
käynnissä jotain "vertailua" mutta koko mieheni suvun käytös on kyllä aika huvittavaa.
Miehen ex-vaimo on aivan kuin jonkin pyhimyskultin kohteena perheessä, häneen pidetään yhteyttä, soitellaan ja kirjoitellaan ja pyydetään lasten kummiksi jne jne.
Exä on kyllä oikeasti ihan mukava ja empaattinen ihminen jonka kanssa tulen itsekin toimeen ihan ok, mutta en sitten tiedä, kuinka paljon tästä kaikesta on miehen suvun puolelta minun paikkani näyttämistä. Exä oli se vaimo ja potentiaalinen lasten äiti, minä olen vain "se uusi tyttöystävä." Minua asia ei sanottavasti haittaa, koska en ole muutenkaan kovin kiinnostunut sukuloimisista. Joskus tietysti kahvipöytäkeskusteluissa on hiukan tahallisen loukkaamisen makua. Olen vain ajatellut, että yksinkertaisia ihmisiä, kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia.
Paras lääke olisi varmasti sanoa anopille ihan kylmästi että "olipas ikävästi sanottu" tai muuta vastaavaa. Ymmärrän kyllä, jos sellaiseen ei halua/uskalla lähteä. Olennaisinta tässä lienee miehen suhtautuminen. Jos hän antaa äitinsä tahallisesti loukata sinua ja odottaa, että sinä nielet kaiken, hänessä ei liene ainesta aikuisen naisen kumppaniksi. Tämän voit kyllä miehelle sanoakin, ehkäpä tuo siitä tokenee. Voi tietysti olla, että anoppi on jonkinlainen hysteerikko tai muuten vain hermoheikko ja perheessä on tapana noudattaa hänen oikkujaan, jottei hänelle tulisi paha mieli. Siinäkin tapauksessa miehesi pitäisi rehellisesti kertoa asiasta ja pahoitella äitinsä käytöstä edes kahden kesken. Näin ainakin, jos olette seurustelleet jo kohtuullisen ajan.
Jos sinulla on ex-anoppi ja tietysti ollut mukava sellainen niin rupea häntä kehumaan ja tuo esille joka tilanteessa, jos ei ole niin joko voit nostaa niin sanotusti kissan pöydälle, tai leikkiä tyhmää ettet muka huomaa noita piikkejä, parhain keino on nostaa kissa pöydälle ja kertoa mitä ajattelt eukon käytöksestä
tilannetta ihmettelemään.sullahan on ihan nössökkä mies.puhumattakaan sen äidistä:lähde karkuun,kun vielä voit!
jorinat omaan arvoonsa. Ota kuitenkin asia jämäkästi puheeksi miehesi kanssa ja kerro, että äitinsä suunsoitto piinaa sinua siinä määrin, että olet valmis lopettamaan suhteen. Nosta kissa pöydälle miehesi kanssa, sillä hänen asiansa on puhua asia selväksi äitinsä kanssa. Jos hän ei sitä nyt halua tai uskalla tehdä, ei hän tee sitä myöhemminkään, jolloin ongelmat vain kertautuvat ja kasaantuvat.
Kuvittele, millaista teillä on esimerkiksi sitten,kun saatte mahdollisia lapsia.
Voi harmi kun huomasin tämän keskustelun vasta nyt.
Minulla on sama tilanne kuin sinulla,miniäkokelas.
Ainut ero vain on, että minun tapauksessani miehellä ei ole enää äitiä, eli meidän suhteessa miehen sikso on se tyranni.
Voin ymmärtää, että entiset heilat voivat tulla puheenaiheeksi ja varmaan jotain tunteita herättääkin, MUTTA ei yksinkertaisesti ole kohteliasta alkaa vatvoa menneitä uuden kumppanin olevan vieressä.
Alussa ajattelin että loppuu aikanaan, mutta kun heidän erostakin oli kulunut 5 vuotta ennen kuin minä astuin kuvioihin.. Et kertonut onko miehelläsi lapsia exänsä kanssa? Minun miehellä on. Eli hän ei ole vain yleinen puheenaihe vain myös ihan "oikeasti olemassa".
Joku tuossa jo kirjoitti,että jos ei tee asialle mitään, niin kyllä tuo jatkuu.
Olen miehelleni yrittänyt kertoa miltä minusta tuntuu mutta en usko viestin menevän perille, ei ole iso juttu.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että minulla kerta kaikkiaan meni hermot ja nyt tein selväksi etten enää halua olla missään tekemisessä siskon kanssa.
En kieltänyt miestäni tapaamasta siskoansa mutta minä en sinne tule enkä halua häntä meidän kotiin kun olen paikalla.
Tämäkin pelottaa sillä tiedän ettei se tule pitämään, ei mieheni sitä tule muistamaan ja jo varmaan jonkun ajan päästä istutaan taas muistelemaan entistä ja yhteisiä aikoja.
olla ukkos oikee nössövässykkälöysäpaska ku tuollaista sietää. Jos oma äitini olisi noin mulkku niin sanoisin, että nyt vittu loppuu tuo touhu. saatana.
tuo keksimänne "anoppikokelas". Uskomattoman typeryyden kuvaava sanahirviö! Kyllä kai sitä kokelaita ollaan enemmän siinä vaimo/mies valinnoissa. Äidit on äitejä - sitä ei avio ynnä muutkaan erot voi eliminoida, joten unohtakaa nyt ihmeessä jo tuo "kokelas" sana siitä anopin edestä! Kiitos!
Ja jos te miehenne hänen äitinsä takia lemppaatte niin hyvä niin, saattaa olla muillekin parempi valinta.
"tuo keksimänne "anoppikokelas". Uskomattoman typeryyden kuvaava sanahirviö! Kyllä kai sitä kokelaita ollaan enemmän siinä vaimo/mies valinnoissa."
Mitä helkkarin "kokelaita" kukaan oo??? Ollaanko armeijassa vai?
Ja tyhmä se anoppi"kokelas" joka puuttuu poikansa elämänkumppanin valintaan! TODELLA tyhmä!
" joten unohtakaa nyt ihmeessä jo tuo "kokelas" sana siitä anopin edestä! Kiitos! "
Jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin sana "kokelas" on siinä anoppisanan perässä ei edessä. Typeriä kommentteja..
kestä kestä, kirkkaamman kruunun saat. ehkä. joskus. sen ämän käytös oli yksi syy siihen, että ei kiinnostanut sukulaisvierailut. nyt sitten olen suosikkiminiä, kun olen pois kuvioista. jatka vaan suhdetta sen tossumiehen kanssa. koskaan se ei tule äidistään pääsemään irti. näyttäs sama kuvio jatkuvan. otan osaa.
Mutta sinuna harkitsisin kovasti, että kun seuraavalla kerralla alkaisi puhumaan noita ex-juttuja, niin hymyillen ja ystävällisesti kertoisit, että "Vai niin. Minun exäni taas teki näin ja noin ja oli sellainen ja blaa blaa". ;) Ihan samalla tavalla normaalisti puhuisit kuten anoppisikin.
Huh, onpa tähän tullut paljon vastauksia. Mukavia sellaisia (etenkin Vanhan Rouvan vastaus pisti hymyilyttämään), joten kiitos kaikille vastanneille.
Eiköhän tämä tästä :)
Eiköhän se siitä tosiaan ;)
Sinulla on meneillään se klisee "ilkeä anoppi-miniä"-juttu, joka on monellekin varmasti tuttu. Lukaistessani viestiketjun läpi, huomasin että miehesi on ainoa poika. Anoppisi yliampuva käytös johtuu pitkälti varmasti siitä. Olen samaa mieltä kanssasi, että anoppisi ja miehesi pitäisi "katkaista välillään oleva napanuora", mutta tiedäthän kuinka vaikeaa se on kun kyse on äitikullasta ja äitikullan ainoasta pikkupojasta? :)
Mikäli sinua ei sen kummemmin haittaa, että miehesi on tosiaan täysi vässykkä ja tossutettava, niin päästä anopin puheet toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Ja mikset tosiaan antaisi itse vähän piikkiä takaisin? ;) Melko moni on kirjoittanut hyviä ja nasevia piikkejä tähän vastaukseksi. Mm. tuolla yksi oli "jos mieheni tarvitsisi yhtä hyvän kuin exänsä, ei hän koskaan olisi minua kosinutkaan" ;)
Way to go sisko! Siitä se lähtee, pidähän puolesi vaan ;)
Ja mullekin tuli mieleen yksi juttu edellisen kirjoittajan innottamana:
Nykyiset pariutumisikäiset (!) ovat ainoita lapsia useammin kuin Suomen historian aikana koskaan.
Sattuupa usein, että kaksi ainokaista päättää lyödä jääkaappinsa yhteen ...
Silloin kolisee!
"Sattuupa usein, että kaksi ainokaista päättää lyödä jääkaappinsa yhteen ... Silloin kolisee!"
Hmmmm, tässä topicissa tuskin oli kyse siitä että heidän suhteessaan olisi muu pielessä muuta kuin tuo anopin hysteerinen käytös. Päinvastoin. Aloittajahan on selvästi kirjoittanut, että kaikki muu on hyvää. Joten tuskinpa tuossa kolisee muu kuin anopin käytös. Sitäpaitsi missään ei lue, että aloittaja olisi ainoa lapsi.. Mies vain.