Ollaan seurusteltu onnellisesti vuosi, noin. Omat asunnot ja harrastukset ja kaikki balanssissa. Yhtenä iltana mies tokaisi, että vaikutan hänestä sellaiselta ihmiseltä, joka voisi roikkua yhdessä ja samassa elämäntilanteessa pitkään. Kaverini edustavat kuulemma samaa ihmistyyppiä.
Hän sanoi, että jos olemme yhdessä vielä puolen vuoden kuluttua, menemme kihloihin. Hän haluaa perheen, ei siis välttämättä lapsia, siihen saan vaikuttaa parhaaksi katsomallani tavalla, mutta perheen, vaimon. Jos en siinä ajassa tiedä, haluanko elää hänen kanssaan ja kihlaudu, homma on selvä kaikessa ystävyydessä. Hän ei aio olla kanssani, sillä se olisi petosta; jos en kerran halua samaa, se on ok, mutta hän haluaa ja katseli minusta huolimatta mahdollisuutta sellaiseen, ts. toista naista.
Vuosi kihlauksesta olisi hänestä sopiva aikataulu mennä naimisiin. Olen kauhusta kankea. Hän osui enemmän kuin oikeaan sanoessaan, että hyvä elämä kelpaa minulle, mutta enpä paljon ole miettinyt huomista pidemmälle. Hän kunnioittaa kyllä ystäväpareja, jotka vuositolkulla asuvat avoliitossa. Hän ei vain halua sitä. Hän epäilee, etten minä halua tai uskalla suunnitella tulevaisuutta tällä tavoin - ja siinä hän on oikeassa, minä haluan vain ajelehtia! Minusta tuntuu kuin mystiikka katoaisi rakkautemme ympäriltä ja laskelmointi astuisi kuvaan.
näkökulmia?
Hän sanoi, että jos olemme yhdessä vielä puolen vuoden kuluttua, menemme kihloihin. Hän haluaa perheen, ei siis välttämättä lapsia, siihen saan vaikuttaa parhaaksi katsomallani tavalla, mutta perheen, vaimon. Jos en siinä ajassa tiedä, haluanko elää hänen kanssaan ja kihlaudu, homma on selvä kaikessa ystävyydessä. Hän ei aio olla kanssani, sillä se olisi petosta; jos en kerran halua samaa, se on ok, mutta hän haluaa ja katseli minusta huolimatta mahdollisuutta sellaiseen, ts. toista naista.
Vuosi kihlauksesta olisi hänestä sopiva aikataulu mennä naimisiin. Olen kauhusta kankea. Hän osui enemmän kuin oikeaan sanoessaan, että hyvä elämä kelpaa minulle, mutta enpä paljon ole miettinyt huomista pidemmälle. Hän kunnioittaa kyllä ystäväpareja, jotka vuositolkulla asuvat avoliitossa. Hän ei vain halua sitä. Hän epäilee, etten minä halua tai uskalla suunnitella tulevaisuutta tällä tavoin - ja siinä hän on oikeassa, minä haluan vain ajelehtia! Minusta tuntuu kuin mystiikka katoaisi rakkautemme ympäriltä ja laskelmointi astuisi kuvaan.
näkökulmia?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Älä mene naimisiin, jos et ole varma, että haluat mennä naimisiin. Ja joo, arki siinä tulee väistämättäkin vastaan, jos yhdessä asutte. Hän voi haluta sitä, mutta sinä et.
nro 1. Älä säkään sano mitä kukakin haluaa.
Asia kuitenkin kävi ilmi ap:n tekstistä.
Meillä ei Poikaystävän kanssa ole - uskoakseni - mitään erimielisyyttä siitä, miten etenemme. Minä vain en halua luvata ja suunnitella, hän taas tarvitsee jotain takeita ja aikataulua asioille.
En tiedä... ehkä, jos puhuisitte kunnolla asioista niin saisitte selvyyden sille onko kyse erilaisista unelmista ja tavoitteista vai vain niiden puitteista ja järjestyksestä?
Jos taas sinusta tuntuu siltä, että et halua ja et ole valmis, niin sinun täytyy myös osata kunnioittaa miehen tapaa hoitaa asiat. Siinä tapauksessa teidän elämänne ei jatku yhdessä, koska rakkautta ei ole tarpeeksi kompromissin saavuttamiseksi.
Ymmärrän hyvin tuon, että laskelmointi tuntuu vievän kaiken sen ihanan hattaraisen rakkauden, jonka päällä on kiva leijua. Ja mä olen mielestäni oikeassa tässä asiassa, sillä valitettavasti asia nyt vain on niin, että elämässä voi sattua asioita, jotka laittavat kaikki ihan uuteen järjestykseen. Poikaystävä muun muassa on nyt kauhusta kankeana, kun brittilässä on lama ja asuntojen hinnat romahtamassa. Heillä on kun kämppiksensä kanssa vakaa suunnitelma myydä talo syyskuussa 2009. Jos pitävät kiinni suunnitelmasta, saattavat menettää PALJON rahaa.
Sama homma pätee mielestäni ihmissuhteisiin.
Mä olen sitä tyyppiä, joka uskoo, että asioilla on tapana järjestyä. Koska tähän mennessä ne vain ovat järjestyneet, jollakin tavalla.
Asuntomarkkinat ja ihmissuhteissa tehdyt päätökset ja niiden molempien riskit liittyvät toisiinsa?
Kysyn tässä ihan mielenkiinnon vuoksi koska olen kehitellyt erään "leikkimielisen" teorian ihmissuhteista ja ympyrä alkaa sulkeutua...
"Mä olen sitä tyyppiä, joka uskoo, että asioilla on tapana järjestyä. Koska tähän mennessä ne vain ovat järjestyneet, jollakin tavalla."
Sano Hakkarainen kun tikkailta putosi.
"En tiedä... ehkä, jos puhuisitte kunnolla asioista niin saisitte selvyyden sille onko kyse erilaisista unelmista ja tavoitteista vai vain niiden puitteista ja järjestyksestä?"
Tuo on hyvä neuvo.
että kaikkeen ei voi varautua. Kaikista vähiten ihmissuhteissa. Riskejä on aina olemassa ja ne kannattaa tiedostaa ja ottaa huomioon. Jos on sitä tyyppiä, että tarvitsee suunnitelman, niin kannattaa tehdä varasuunnitelmatkin. C'est la vie.
Kerrothan sitten lisää tuosta teoriastasi!!!
teoria liittyy emotionaaliseen riskinottoon, siihen mitä ihmiset etsivät ihmissuhteilta, mitä he ovat valmiita tekemään niiden eteen ja minkälaisen roolin (aktiivisen/passiivisen) he ottavat elämässään ja ihmmisuhteissaan.
Olet varmaan muuten tajunnut että riskit asuntomarkkinoilla tulevat yleensä ulkopuolelta joihin voi olla vaikea sopeutua kun taas riskit ihmissuhteissa tulevat sisäpuolelta ja vaatii vain ihmisten sopeutumista toisiinsa?
Mutta kyllä ihmissuhteissakin on niitä ulkopuolisia riskejä. Sairaudet, perhesuhteet ja niiden tilanne, taloudelliset asiat jne.
toiset ne tykkää lutkailla ympäriinsä toiset ei.
viesti väärään paikkaan?
ihmiset ei nykyään enää osaa vaan olla?
Toista se oli isovanhempien aikaan. Nykyään kun ei ole varsin ulkonaisia pakkoja mihinkään niin sitä on helppoa "vain olla".
Sekä hyvä että paha juttu.
että ihan selvinpäin?
sitä mentiin naimisiin ja sitä sitte kans oltiin naimisissa. Nykyään ei osata pelkästään olla, pitää tehdä ja kehittyä ja kasvaa yhdessä yksilöinä parisuhteessa.
ei osata olla selvinpäin, muttei kyl osata olla kännissäkään.
että kirjoitit tänne kertoo kaiken oleellisin: ensimmäinen syvenevä särö suhteessanne. Siitä se alkaa - pidempi tai lyhyempi, suora tai mutkitteleva polku kohti vääjäämätöntä eroa.
Sitäpaitsi, pysyvä rakkaus lienee kuitenkin enemmän toimintaa, tekoja ja päätöksiä monikon ensimmäisessä persoonassa kuin jotain murrosikäisten "mystisyyden" kaipuuta..
se on pelannut pallon ilmaan ja se on nyt sulla, ei muuta kuin pelaa se takas niillä merkeillä, joita elämältä itse odotat. Jos palo lentää jokeen ja vesi vie sen, niin ainakin olette käsitelleet asiaa ja molemmille on selvinnyt, että tulevaisuutenne näkymät eivät kohdanneet.
Minkä sille mahtaa, kun toisilla voi olla kiireempi(sukupuolesta riippumatta) ja toisilla taas ei, sulle sattu nyt tällainen tilanne ja mielestäni tuo aikataulu ei kuulosta niin vakavalta, kuin ehdottomuus sen aikataulun toteutumisessa.
mut eiks jo vuoden jälkeen tollasest vois alkaa keskusteleen? ainakin miettiin sitä omaa mielikuvaa tulevaisuutta koskien.
vaiks aika suhteellise suora lähestymistapa asiaan olis ollukin. kuulostaa siltä, et se ei oikeen tienny mite asian sanois ja sit se vaan niinku pullahti suusta ulos, semmosena kun se sit pullahti.
mut keskustelu olis avattu. ja tuskin mitään ehdottomii juttui olis, et luulis et esitetyt ajat olis enemmän suuntaa-antavii, kuin päivälleen kiveenhakattui..??
ellen iäksi kelepaa.
niin yksinkertasta se on. Mies kosi sinua kiertotietä käyttäen. tuon vois pelkistää
"Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja näiden todistajien läsnä
ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi/mieheksesi jaosoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?"
Vastaus: ...??????? Kaava voi olla eri mutta tuohon sinun periaatteessa pitäs olla kykenevä vastaamaan.
pääsi käymään;) A.p:ta on kosittu, vähän ennakkoon ja kiertotietä mutta kuitenkin. OIKEASTI jonkun pitää joskus tehdä jotain suunnitelmia ja päätöksiä, muuten lillutaan siinä välitilassa "liian" pitkään. Ruvetaan yrittämään lapsia vasta, kun niitä ei onnistutakaan saamaan enää, hommataan valtavat asuntolainat, ja maksetaan niitä sitten eläkeiässä. Toi mies on vain realisti, ei se romantiikkaa silti poista teidän suhteesta (tarkoitan siis ap.tä):)Eikös sitä paitsi äkkikihlautumisiakin ja -perheenperustamisiakin pidetä jotenkin romanttisina? Kun mennään eikä meinata...
Kuulostaa siltä kun tässä on kokeeksi käännetty sukupuoliroolien kliseet päinvastoin...
"Minusta tuntuu kuin mystiikka katoaisi rakkautemme ympäriltä ja laskelmointi astuisi kuvaan. "
Minustakin tämä näyttää molemmin puolin... puhtaalta laskelmoinnilta... ja tiukkoine etukäteisaikataulutuksineet jotka sidotaan "uhkiin" ... - ei se mystikka tms. ... siitä lisäänny...
"Hän sanoi, että jos olemme yhdessä vielä puolen vuoden kuluttua, menemme kihloihin."
kuulostaa oudolta... epäilee yhdessäoloa mutta päätää mennä kihloihin... miks ei voi sanoa että mennään/ olisi tahtoo mennä kihloihin puolenvuoden jälkeen... ?
Hmmm... mennä naimisiin/perustaa perhe sen takia että -sähän lupasit puolivuotta sitten jos ollaan - on kyllä outo peruste...
Hmmm.. tulee mieleen oman epävarmuuden aikataulutus yrittämällä rationalisesti sopia asoita jotka kuitenkin viimekädessä pitäis tuntea tuntehin...