Mulla meni poikki 2:n vuoden liitto..ja nyt oireet on pahata..ei pysty nukkumaan..ei syömään..ei maistu viina..mitä tehdä...tuntuu ettei kroppa kauaa tällasta kestä..saatikka sitten pää....Miten te muut olette selvinneet???Elättelen toiveita exäni paluusta takaisin..mutta lienee oman sydämensä rikkomista sellainen..mitein koko ajan exääni..hänellä on jo uusi mies..mietin mitäköhän ne nyt tekevät...Miten tämän itsekiusaamisen saa loppumaan....??Tarvitsen nyt todella apua...onko maailmassa vielä inhimillisyyttä?
Miten selviän erosta???
Jouni
112445
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ota kiiruusti yhteyttä kaikkiin kavereihin
pyri pitämään päivärytmi
koita nukkua
koita syödä
elä vaikka tunti kerrallaan
liiku
puhu paljon ystävien kanssa,mielellään monen
käy leffoissa
vältä viunaa yms...
kirjoittele....vaikka tälle palstalla
Sinulla on elämässäsi kriisivaihe. Se on ihan normaalia. Särkynyt sydän ei korjaannu pikaliimalla.
Teet sen minkä jaksat. Niin kauan kuin olet yrittänyt parhaasi, ei sinua voida syyttää. Teet surutyötä ja se jos mikä verottaa voimavaroja. Anna itsellesi anteeksi. Anna toisille anteeksi.
Jos et pysty töihin tai opintoihin -mikä ikinä sinun päivähommasi onkaan- niin käy hyvä mies lääkärissä hakemassa hieman sairaslomaa ja kerro oireistasi. Jos saat lääkereseptin, niin älä pelkää, et joudu syömään niitä lopunikääsi. Ne eivät turruta tunteitasi, mutta auttavat toimintakykyäsi säilymään pahimman yli. Jos saat lähetteen psykologille tai mielenterveystoimistoon, niin älä sitäkään hätkähdä. Se ei tarkoita että saisit "hullun paperit" vaan että sinulle tavalliselle ihmiselle tarjotaan apua voittaa tavallisen ihmisen tavallinen kriisi ja selviytyä voittajana! Voit myös itse soittaa MTT:oon tai terveyskeskuspsykologin ajanvaraukseen ja käydä juttelemassa oma-aloitteisesti, sillä vaikka se ei tarjoa valmiita ratkaisuja, se auttaa sinua itseäsi jäsentämään tilannetta ja pääsemään eteenpäin vähän kerrallaan.
Särkynyt sydänkin korjaantuu ajallaan. Aina ei ehkä uudenveroiseksi, mutta käyttökelpoiseksi. Me kaikki saman kokeneet olemme kuitenkin selviytyneet, kunhan olemme jaksaneet odottaa parempaa huomista. Esim. Jyväskylän Kangasvuoren räjäyttäjä ei jaksanut, mutta olikohan edes hakenut apuakaan, en tiedä. Joka tapauksessa: aurinko nousee joka aamu, halusitpa tai et. Jokainen päivä on uusi askel kohti parempaa tulevaa vaikka sen sisältöä emme voikaan vielä tietää..
Kun erosin miehestäni jonka kanssa olin ollut 10 vuotta ajattelin että ihanaa olen vapaa ja voin tehdä mitä haluan.Eropäätös oli minun. Jatkoin elämääni eteenpäin ja kaikki tuttavat ihmettelivät energisyyttäni ja iloisuuttani. Sisälläni tuntui kuitenkin olevan jokin möykky joka kasvoi ja kasvoi. Kunnes sitten eräänä aamuna olin lähdössä töihin mutten päässytkään ylös sängystä. Soitin ystävälleni joka tuli vara avaimilla sisään ja vei minut lääkäriin. Sairastuin koska en ollut millään tavalla käynyt eroamme läpi. Sain kamalan tulehduskierteen ja olin ajoittain niin huonossa kunnossa, että halusin vain kuolla. Kuuden viikon sairasloman loppupuolella hakeuduin mielenterveystoimistoon. Sain todella purkautua siellä kerroin kaiken mitä sisälläni oli, surun, epäonnistumisen tunteen ym. Siitä päivästä alkoi tervehtymiseni. Se ei tapahtunut nopeasti, mutta vähitellen aloin löytää elämääni mukavia asioita. Kerroin tämän sinulle siksi,että surusi ja paha olosi on tässä tilanteessa erittäin tervettä ja kriisin jälkeen jossain vaiheessa seuraa jälleenrakennus vaihe ja elämä voittaa. Kaikkea hyvää sinulle.
"Sinulla on elämässäsi kriisivaihe. Se on ihan normaalia. Särkynyt sydän ei korjaannu pikaliimalla."
Muuten olen kanssasi samaa mieltä ja neuvosi ovat hyviä, mutta sen lääkereseptin suhteen väitän toista. Nykyään on hirmu vimma yrittää ratkaista asiat pillerillä, mutta ei ne ole mikään ratkaisu. Kyllä minullekin kaupattiin eromasennukseen psyyken lääkkeitä, mutta eihän ne tuskaa ja pettymystä ja taloudellisia ongelmia poista. Ja_ne_nimenomaan_turruttavat ja vievät ihmiseltä toimitakyvyn. Sen lopunkin rippeet, mitä masennuksessa olevalla on jäljellä. Kokeiltu on ja toista kertaa en niihin myrkkyihin kajoa. Särkynyt sydän ei korjaannu pikaliimalla!
Tosi kurjaa että sinulle jäi huonot kokemukset annetusta avusta. En tietenkään tarkoita, että asia pillereillä korjaantuisi, vaan että sopiva lääkitys (löytyessään) auttaa selviytymään pahimman yli. Masennus ja mielialalääkkeitä todella määrätään nykypäivänä paljon eivätkä kaikki niitä edes tarvitsisi jos yhteiskunnalla olisi riittävät resurssit muihin tukimuotoihin ja konkreettiseen apuun.
Lääkkeitä on erilaisia ja me reagoimme niihin yksilöllisesti. Yleensä tällaisen tropin vaikutus alkaa hahmottua vasta muutaman viikon käytön jälkeen, eikä ensimmäisenä suinkaan mielen piristymisenä vaan nimenomaan toimintakyvyn paranemisena. Joillekin ihmisille vaan täytyisi kokeilla eri lääkkeitä pitemmällä välillä ennekuin sopiva löytyisi, eikä sillä silloin ole yksittäiseen elämän kriisiin tarkoituksenmukaista vaikutusta.
On myös ymmärrettävä ero erilaisten lääkeryhmien välillä. Perinteiset psyykenlääkkeet yleensä lamaavat, se on totta. Niillä kyllä turtuu helposti niin, ettei edes kieli käänny suussa! Niitä käytetäänkin yleensä esim. stressiin liittyvien unihäiriöiden ja levottomuuden hoitoon pieninä annoksina. Nykyaikaisten mielialalääkeiden / masennuslääkkeiden ei pitäisi enää turruttaa ja lamaannuttaa, mutta kuten jo sanoin, olemme yksilöitä ja reagoimme eri tavoin.
http://www.srk-oulu.net/sivu10.htm
Itselläni töissä keskittyminen oli yhtä helvettiä mutta listasin päivän hommat ja yritin yksi kerrallaan saada niitä tehtyä. Sairasloman otto on luovuttamista, mutta joskus tarpeen. Ilman lääkkeitä haluan uskoa että hommat on kuitenkin hoidettavissa. Viinasta ei ole apua, itse lopetin sen vähänkin juonnin.
Pyri olemaan kavereiden kanssa, juttelemaan muille tilanteesta.
Exän ajattelu ei liene hedelmällistä. Vaikka häntä kaipaisit niin nyt kun hän on ollut toisen kanssa suhtautumisesi on häneen muuttunut, ja hänen sinuun. Pyri ottamaan etäisyyttä ja jos tapaatte, niin neutraalissa paikassa. Voit tietysti yrittää toisten naisten kanssa unohtaa häntä, mutta oikeasti siitä ei ole tyhjyyteen apua. Ehkä lämpöä hetken verran, mutta oikea lääke on aika.
Keskusteluja toisten kanssa, tekemistä ja uuden arjen rakentamista, etäisyyden pitoa ja aikaa. Siinä ohjeeni. Tsemppiä!
..vaikka kliseiseltä kuulostaakin. Paha olosi menee ohi ja yllättävän pian huomaat katsovasi tätä aikaa taaksepäin kuin muistelisit pahaa unta. Itselläni meni kaksi kuukautta, sen ajan pyhitin suremiselle ja asian pohtimiselle. Ihmisen mieli on tautisen hyvä keksintö, se parantaa huomaamatta ja itsestään.
Voimia sinulle, parhaat aikasi ovat edessäpäin!
Kipu on varmasti kova ja vie vielä jonkun aikaa ennenkuin lopullisesti helpottaa. Mutta askel askeleelta se todennäköisesti etenee hiljalleen. Hyviä ohjeita olet ainakin saanut, toivottavasti auttavat edes vähän. Joillakin voi viedä enemmänkin kuin kaksi kuukautta, mutta kyllä se lopulta kääntyy voitoksi. Kohtatalotovereita täällä riittää, enemmän tai vähemmän se aina kirpaisee kun menettää jotain rakasta. Mutta siitä voi selvitä. Nimim. kok.om
ei se ole helppoa. kaikki kaatuu ja sattuu, mutta eteenpäin on mentävä. itse suljin kaiken pois en sanonut itään en kertonut kenellekkään niin ei asioita hoideta nyt sen tajuan .. Puhu puhu se helpottaa
suosittelen lääkärissäkäyntiä, ota lomaa vaikka vain muutama päivä ja selvitä ajatukset. kannattaa puhua myös jollekkin luotettavalle henkilölle KAIKKI mikä painaa sisimmässä, helpottaa oloa...itsellä on juuri eroprosessi käynnissä ja ei todellakaan ole helppoa.