Miten voi ihastua ihmiseen, jota tuskin tuntee? Miten voi kolahtaa näin totaalisesti? Ei ymmärrä, ei, mutta ei kai kaikkea ole tarkoituskaan ymmärtää. Paitsi, että en ymmärrä enää mistään mitään...ja se jo vähän pelottaa!
Miksi näin tapahtui?
* * * *
202804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älä pelkää, heittäydy mukaan tunteiden vietäväksi..luota sydämesi ääneen.
tuntuu yhtäkkiä niin läheiseltä, niinkuin olisi tuntenut hänet aina! Se hämmentää ja nostaa ilon ym kätkössä olleet kaipauksen tunteet pintaan. Minulle ainakin kävi niin, että olen kokenut koko inhimillisen tunteiden kirjon, mitkä kohdistuvat vain tähän tiettyyn henkilöön. Ja se kokemus toistuu ja toistuu...ja siten vain vahvistuu.
Olen miettinyt miksi kiinnostuin haastavasta ihmisestä. siis hän on jotenkin voimakas ja ei helppo. Miksi olen niin kiinnostunut? Onko se jotain alitajuntaista, kumppanin etsiminen? Otan samanlaisen kuin edellinen tai vähän erilaisen? Johtuuko jotenkin omasta elämäntilanteesta minkäläistä kumppania alkaa huomaamattaan hakea?
ihmettelen.. Totaalinen kolahdus, todellakin. Enpä olisi etukäteen uskonut.. Ehkäpä juuri siksi se tapahtuikin, jotta elämään tulisi vähän lisää väriä ??? No ei hätää, värityskirja on vielä kesken, ei auta muu kuin nauttia rakkauden olemassaolosta ja toivoa että joku päivä...
Mitähän väriä elämästäni sitten puuttunutkaan? No, aika tavallisen tylsää elämää olen viime vuodet kyllä viettänyt, mutta ihan tyytyväisenä kuitenkin. Pidän kaikesta rauhallisesta ja turvallisesta, rutiinit ovat minulle tärkeitä. Ei tällaiseen oikein osaa suhtautua, koska tämä kolahdus on niin täysin...en osaa edes sanoin kuvailla...ehkä vierasta minulle. Ei minulle tällaista tapahdu, ei minun elämässäni. Siksi minua pelottaa, enkä oikein osaa nauttia tästä tunteesta. Tässä tapauksessa värityskirjaa ei ole edes kunnolla avattu, enkä uskalla edes toivoa, että joku päivä...
että, jos tässä tapauksessa tietäisin hänen kaipaavan minusta vain vähän lisää väriä elämäänsä, niin olisin kyllä pettynyt ja täysin erehtynyt hänestä. Tosin, enhän voi tietää, koska en tiedä, minkälainen hän oikeasti on.
Samoja mietteitä on minullakin. Työpaikalla on niitä miehiä, jotka sattavat osoittaa hyvinkin voimakkaasti ihastumisensa, mutta kaipaavat ja odottavat vain jotain kevyttä vahtelua ja seikkailua toiselta osapuolelta. Ok. Jos jollekin sellainen sitten käy.
Minulle ei sovi sellainen, että joku mies hakee vain viihdykettä tylsään päiväänsä osoittamalla ja vakuuttelemalla, että on minusta kovin kiinnostunut jne. Sellaisesta kehittyy tuskallinen prosessi, jos itse koen pitäväni paljon miehestä. Tästä on nyt tällä hetkellä omaa kokemusta.
häneen ja nauti tunteesta!
Ainakin itse olen suorastaan intohimoisen ihastunut ja oikeastaan jopa rakastunut eräääseen itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen työpaikallani ja nimenomaan olennaista koko tilanteessa on se, että hän jotenkin mystisellä tavalla vain tuntuu niin sopivalta ja oikealta minulle. Hänen lähellään on todella hyvä olla ja tulen todella onnelliseksi & iloiseksi hänen läheisyydestään. En ole ainakaan itse ole hakemassa mitään "väriä elämääni", sillä vapaaehtoisesti en tällaiseen tunteiden paloon itseäni ajaisi. Intohimo on samalla äärimmäisen voimakasta kaipuuta ja rakkautta, mutta myös ikävää ja tuskallista omalla tavallaan, kun vain haluaisi sen toisen lähelle. Edelleen pieni toivonkipinä on kuitenkin olemassa; jospa sittenkin tunne olisikin molemminpuolinen ja vielä joku päivä pääsisimme toistemme lähelle - aivan oikeasti. ;)
luottaa ihmiseen, jota en kunnolla tunne ja jonka tunteista ei ole mitään käsitystä. En siis myöskään nauti tunteesta ennen kuin tiedän hänen tunteistaan. Sekavaa! Sydäntäni kuuntelen vasta sitten, kun olen varma hänestä. Nyt yritän näillä järjen hitusilla sinnitellä eteenpäin päivä kerrallaan...
Sama tilanne minulla töissä. huokaus.
Missä vaiheessa sinulle on selvinnyt että joku hakee vain seikkailua. Ovatko valehdelleet muuta?
yritä olla rauhallinen. Älä painosta toista. Pian huomaat hänen aikeensa. Ja voi jossakin välissä kysyä ihan suoraankin. Pitää antaa toiselle tilaa ja vapautta alussa. Ole kiinnostunut hänestä ja tee sinä myös muuta: ystävien kanssa harrastuksia yms..
oltu puolin ja toisin, rauhallisia kai kumpikin jo luonteeltaankin. Enhän minä nyt sellainen ole, että häntä jotenkin painostaisin. Päinvastoin, en ole mikään helppo "nakki", jos asian näin voi ilmaista. Jos minusta on kiinnostunut, niin töitä kyllä täytyy tehdä, jotta saa minut vakuuttuneeksi. Jos uskaltaisin suoraan kysyä, niin enhän minä täällä kirjoittelisi ja purkaisi mieltäni. Sehän on selvä. Ja hei, onhan minulla elämä, johon sisältyy paljon muutakin kuin hänen ajattelemisensa. Nyt lomalla kun vaan tuntuu välillä olevan "luppoaikaa" niin puran tätä mieltäni, muuten tulen hulluksi. En minä tämän asian suhteen epätoivoinen ole. Olen vaan tällainen vähän syvällisempi pohdiskelijaluonne, joka haluaa kaivautua vähän pintaa syvemmälle ja etsiä niitä vastauksia. Välillä menee vähän överiksi, mutta minkäs teet...
Siis mikä tilanne sulla on? Olette olleet treffeillä? Mutta ette vielä seurustele?
mitään tilannetta.
Olet vain hulluna ihastunut työtoveriisi?
sinnepäin, mutta ei kuitenkaan! Salaperäisyys kiehtoo!!! ... Ja muuten, kiva "keskustella" jonkun kanssa, kun oikeassa elämässä ei voi. Siis, tästä aiheesta...terapiaa tämäkin.
On se kumma, mutta en pysty enkä voi keskustella asiastani kenekään ihmisen kanssa. Käyn itsessäni läpi näitä kaikkia tunteita. Pidän valtavasti eräästä miehestä työpaikallani. Eikä se taida olla yksipuolista. Ainoa keino tällä hetkellä, jotta pysyisin jotenkin koossa, on tämä keskustelupaikka täällä. Siis minulle tärkeää ja terapeuttista.
Jos ajattelen joitain aikaisempia vaiheitani esim. työpaikoilla, niin ennen pitkää joku minuun ihastunut mies on paljastunut tällaiseksi pinnalliseksi seikkailuhakuiseksi tyypiksi. Silloin eivät menneet molempien tarpeet yksiin ja se juttu jäi sitten siihen.
Luulen, että minulla on jossain määrin varhaisvaiheissani syntyneitä surullisia kokemuksia, jotka vieläkin ovat olleet vaikeuttamassa, sitä, että minun on tavallista vaikeampi luottaa mieheen,vaikka kokisin hänet kuinka läheiseksi.Siinähän sitä työstämistä on riittänyt nämä kaikki vuodet. Mutta hiljaa hyvä tulee. En ole ollenkaan huolissani tilanteestani. Mutta tuskallistahan tämä tällainen on ollut. Halusin sinulle vastata näinkin syvällisesti, koska puran tänä päivänä ajatuksiani tällä sivustolla.