Tylsältä.
Ollaan seurusteltu reilu viisi vuotta, joista 3 kk kihloissa. Oon alottanu siis aika nuorena seurustelun, oon nyt 21 v.
Me ei asuta yhdessä poikaystävän kanssa, ja nähdään perjantaisin ja lauantaisin.
Me ei tehdä enää yhtään mitään kivaa; katotaan telkkaria koko ilta. Ei pidetä toisiamme hyvänä mitenkään, vaikka ainakin mä haluisin. Jos mä vähän yritän suukotella tms., poikaystävä alkaa rapsuttaa koiraa tai muuten vaan kääntää mulle selkänsä.
Seksistä puhumattakaa. Se on ollut meillä aina sellanen "suoritus" vaan. Mitään esileikkejä ei oo, 15 min. akti on nopeesti ohi, ja teeskentelen aina saaneeni orkun.
Miten mä voisin muuttaa tilannetta?! Poikaystävä on vielä sellanen tyyppi, et sen kanssa ei voi puhua mistään "syvällisestä" yhtään mitään, koska se ei osaa... :(
Jos tapellaan, hän on aivan hiljaa vaikka kuinka kauan, eikä yhtään kerro miltä siitä tuntuu tai mitä sen päässä liikkuu... Mua vaivaa se puhumattomuuskin NIIN PALJON!
Kertokaa kokemuksianne, jos ootte ollut samanlaisessa tilanteessa kuin mä. Ja kertokaa myös siitä, miten ootte parantaneet tilannetta.
Erota mä en haluu...
Kiitos, kun jaksoitte lukee mun viestin! :)
Ollaan seurusteltu reilu viisi vuotta, joista 3 kk kihloissa. Oon alottanu siis aika nuorena seurustelun, oon nyt 21 v.
Me ei asuta yhdessä poikaystävän kanssa, ja nähdään perjantaisin ja lauantaisin.
Me ei tehdä enää yhtään mitään kivaa; katotaan telkkaria koko ilta. Ei pidetä toisiamme hyvänä mitenkään, vaikka ainakin mä haluisin. Jos mä vähän yritän suukotella tms., poikaystävä alkaa rapsuttaa koiraa tai muuten vaan kääntää mulle selkänsä.
Seksistä puhumattakaa. Se on ollut meillä aina sellanen "suoritus" vaan. Mitään esileikkejä ei oo, 15 min. akti on nopeesti ohi, ja teeskentelen aina saaneeni orkun.
Miten mä voisin muuttaa tilannetta?! Poikaystävä on vielä sellanen tyyppi, et sen kanssa ei voi puhua mistään "syvällisestä" yhtään mitään, koska se ei osaa... :(
Jos tapellaan, hän on aivan hiljaa vaikka kuinka kauan, eikä yhtään kerro miltä siitä tuntuu tai mitä sen päässä liikkuu... Mua vaivaa se puhumattomuuskin NIIN PALJON!
Kertokaa kokemuksianne, jos ootte ollut samanlaisessa tilanteessa kuin mä. Ja kertokaa myös siitä, miten ootte parantaneet tilannetta.
Erota mä en haluu...
Kiitos, kun jaksoitte lukee mun viestin! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
minulla oli samanlainen tilanne kun olin ikäisesi. tilanne ärsytti todella paljon, koska silloinen poikaystävä ei juuri osannut puhua mistään syvällisestä saati sitten muustakaan päässään pyörivistä ajatuksista. toiseen helposti tottuu siinä rinnalla... mutta.... kun huomaa että se ei kerta kaikkiaan toimi jos juttelu on yksipuolista ja yhteiselo tylsää suoraan sanottuna, on pakko päästää irti. nyt olen löytänyt ihanan miehen jonka kanssa puhumme paljon, harrastamme yhdessä ja jaamme samanlaisen elämänkatsomuksen... se että mies osaa sanoa tunteensa ja PUHUA on minulle ainakin todella tärkeää.... tsemiä sinne. mieti mitä todella suhteelta haluat. eihän sitä "kaveristaan" erota halua... mutta sitten kun löytää sen rakkaan/puolison huomaa eron...
Mä oon pian 18 vuotta täyttävä tyttö ja aloin seurustelee 14-vuotiaana, nyt jo ex-poikaystäväni kanssa. Kolme vuotta jaksettiin seurustella mut sit kumpikin todettiin et vaik rakastettiinki toisiamme nii kaikki oli kuitenki loppujen lopuks niin tylsää.. Hän oli kans oikee suomalaisen miehen perustyyppi: ei puhunu mitään syvällist eikä niin hirveesti näyttäny tunteitaan. Harmitti aina kauheesti ku yritti puhuu jostai syvällisist ja tärkeist jutuist ni toinen vaa vaihto puheenaihet tai sano ettei haluu jutella.. :( Ehkä teilläkin on se tilanne et eroominen olis paras ratkasu, vaik se ehkä tuntuuki tosi kauheelta. Meil oli muuten ihan sama juttu ton näkemisen ja yhdes tekemisen kans: aluks käytii joka paikas ja nähtiin usein, sit loppuaikoina ei nähty ku vaan viikonloppusin enää ja sit vaan katottiin telkkuu. Ollaan kuitenki nykyään tosi hyvii kaverei, mut meidän kohdalla seurustelu sitten loppu. Ite ainakin oon todennu et ehkä näin on kuitenki paremepi. Koita sanoo sil poikaystävälles et sul ois tärkeit asioi juteltavana ja et hänen kannattais kuunnella ja sanoo oma mielipiteensä. Tsemppiä! ;)