Paloin loppuun "äitipuolena"

nainen! Ei saa luovuttaa ilman kunnon keskustelua miehen kanssa. Selitä sille miten sinä asian näet. Ei se ainakaan haitaksi ole, jos sinä jo suunnittelet pois muuttoa.
Murkkuikäiset voisivat toki olla joskus kotona ilman teidän läsnäoloa. Mikäli mies ei ymmärrä pitää huolta parisuhteestanne ja laita ex-eukkoa ex-paikalle niin luultavasti sinulla on väärä mies. Tuollaisen tossukan pitäisi elellä ilman kumppania ja omistautua kokonaan lapsillen, jos kumppanille ei kerran ole aikaa ja ymmärrystä.
Mielipiteeni on, ettei lapset mene rikki, vaikka olisi jotain tapaamissääntöjä olemassa.

Joo. Tällaisen kuvion olen minäkin käynyt.
Miehen ex oli ajottainut sopivasti kaiken omien menojensa mukaan.Meillä nyt jo aikuiset miehen lapset olivat aina äitienpäivänä meillä ja isänpäivänä äidillään...:/Tämän kaiken muun lisäksi.
Se teki minuun sellaisen vaikutuksen etten voinut sietää miehen lapsia,en vieläkään... vaikken sitä näyttänytkään.

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

tule keskenään toimeen, kun aina pitää olla jonkun
äidillä ja jonkun teillä ? Miehesi vaan pitää olla jämäkämpi kuin nyt on. Kyllä äidinkin luulisi pärjäävän yhden viikonlopun. Ja miksi pojat ei kulje itse harrastuksiin julkisilla tai mopolla tai pyörällä ?

saattaa olla että miehen silmät aukenee vasta kun lähdet, jos silloinkaan. Yritä kuitenkin keskustella kauniisti asiat halki.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

että olen se sama "äitipuoli" joka on aiemminkin kirjoitellut tälle palstalle mm kulut uusioperheessä.En katso velvollisuudekseni maksaa kaikesta puolta jos vastapuolella on mies ja 3 teiniä.ieheni ei ymmärrä ajattelutapaani.Selvennyksen vuoksi vielä että mieheni on erittäin hyvätuloinen,itsekkään en tienaa huonosti, mutta mieheni moninkertaisesti enemmän.Minun ei tarvitse asua kalliissa tilavassa kodissa,mutta hänen lapsilleen on huoneet löydyttävä joten asuntomme on iso samoin kulut.Mieheni ei joudu elättämään minun lapsiani miksi minä joutuisin olemaan hänen lapsilleen pankkina.Elämä on kyllä niin solmussa,ettei varmasti enään löydy keinoja niitä avaamaan.
Olen paljon ostanut miehelleni,merkkipaitoja ja muita vaatteita,samalla kun itselleni. Koko aikana ei mieheni ole ostanut minulle mitään "yllätyksenä" joulu syntymäpäivää lukuunottamatta.Mielellään kyllä vastaanottaa vaatekasoja joita olen hänelle ostanut.Samoin olen ostanut hänen lapsilleen vaatteta.

sisarukset kirjoitti:

tule keskenään toimeen, kun aina pitää olla jonkun
äidillä ja jonkun teillä ? Miehesi vaan pitää olla jämäkämpi kuin nyt on. Kyllä äidinkin luulisi pärjäävän yhden viikonlopun. Ja miksi pojat ei kulje itse harrastuksiin julkisilla tai mopolla tai pyörällä ?

saattaa olla että miehen silmät aukenee vasta kun lähdet, jos silloinkaan. Yritä kuitenkin keskustella kauniisti asiat halki.

Lue lisää

Ei ongelmia lasten kesken vaan äiti omien sanojensa mukaan ei tule toimeen yhden lapsen kanssa joka siis paiskattiin meille.meillä ei kyseisen lapsen kanssa ole ollut ongelmia.
Toinen harrastaja lapsi ei pääse harrastukseensa ilman kuljetusta koska paikka jossa lapsi käy on niin hankalassa paikassa etei julkisilla pääse perille.Olen ehdottaanut paikan muuttamista, mutta se ei miehelleni käy koska teini viihtyy siellä.Toisen harrastus kilpailutasolla vie ympäri suomen niin trenit kuin kisat.Joten tähän isää tarvitaan.Äiti ei halua osallistua näihin lastensa harrastuksiin vaan on ilmoittanut että lopettakoot harrastukset.Äiti ei myöskään ota rahallisesti osaa,molempien harrastukset kun nielevät kymmeniätuhansia euroja.Oma poni, toisella oma kilpa-auto

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

että olen se sama "äitipuoli" joka on aiemminkin kirjoitellut tälle palstalle mm kulut uusioperheessä.En katso velvollisuudekseni maksaa kaikesta puolta jos vastapuolella on mies ja 3 teiniä.ieheni ei ymmärrä ajattelutapaani.Selvennyksen vuoksi vielä että mieheni on erittäin hyvätuloinen,itsekkään en tienaa huonosti, mutta mieheni moninkertaisesti enemmän.Minun ei tarvitse asua kalliissa tilavassa kodissa,mutta hänen lapsilleen on huoneet löydyttävä joten asuntomme on iso samoin kulut.Mieheni ei joudu elättämään minun lapsiani miksi minä joutuisin olemaan hänen lapsilleen pankkina.Elämä on kyllä niin solmussa,ettei varmasti enään löydy keinoja niitä avaamaan.
Olen paljon ostanut miehelleni,merkkipaitoja ja muita vaatteita,samalla kun itselleni. Koko aikana ei mieheni ole ostanut minulle mitään "yllätyksenä" joulu syntymäpäivää lukuunottamatta.Mielellään kyllä vastaanottaa vaatekasoja joita olen hänelle ostanut.Samoin olen ostanut hänen lapsilleen vaatteta.

Lue lisää

kuin jäädä tuohon perhehelvettiin. Vaikuttaa siltä, että mies ja nainen eivät ole todella eronneet vaan pitävät yhtä ja lypsävät sinulta rahaa ns. entiselle perheelleen. Kumpikin on rajuja toisen hyväksi käyttäjiä rahallisesti.

Kerää ukolle ja pennuille ostamat tavarat ja lahjat ynnä muut ja kuskaa kirpputorille samana päivänä kun lähden huushollista, saat edes osan rahoista takaisin. He eivät arvosta sinua muuna kuin siivojana, passaajan, palvelijana ja rahan antajana. Muuhun sinua ei tarvita, mahdollistat sen että mies voi pitää kallista taloaan ja hoitaa lapsille kalliit harrastukset, koska sinä hoidat arjen.

että parempi lähteä kirjoitti:

kuin jäädä tuohon perhehelvettiin. Vaikuttaa siltä, että mies ja nainen eivät ole todella eronneet vaan pitävät yhtä ja lypsävät sinulta rahaa ns. entiselle perheelleen. Kumpikin on rajuja toisen hyväksi käyttäjiä rahallisesti.

Kerää ukolle ja pennuille ostamat tavarat ja lahjat ynnä muut ja kuskaa kirpputorille samana päivänä kun lähden huushollista, saat edes osan rahoista takaisin. He eivät arvosta sinua muuna kuin siivojana, passaajan, palvelijana ja rahan antajana. Muuhun sinua ei tarvita, mahdollistat sen että mies voi pitää kallista taloaan ja hoitaa lapsille kalliit harrastukset, koska sinä hoidat arjen.

Lue lisää

Sen verran täytyy korjata, etten ole lasten arkiaskareisiin juurikaan ottanut osaa,koska teen 10h työpäiviä joten jos ruoka laitettaisiin vasta kotiuduttuani niin jo kuolisivat nälkään.Mieheni työpäivä päätty n 12-14 joten lapsien ruoka on jäänyt miehelleni arkisin samoin pyykit.Viikonloppuisin toki olen tehnyt kotitöitä.Illalla kun tulen kotiin,on lapsen harrastuksista haku,vienti on tapahtunut iltapäivällä.Sitten ilta vietetäänkin tv:ta katsoen,kuten kirjoitin monesti lapset jäävät katsomaan sohvalle kun minä tai me menemme nukkumaan.Vaikeinta onkin ollut tottua siihen, ettei aikuisilla ole edes myöhemmin illalla omaa aikaa vaan kaikki tapahtuu "perhe" yhdessä sohvalla.Milloin meillä olisi seksiä...no hyvä kysymys.Silloin kun kaksi lastaan ovat äidillä ja meillä asuva teini menee kaverille yöksi.Niin, kaikki meillä toimii lasten ehdoilla.Tunnen todella pahaa mieltä ettei minusta ollut tähän perhehelvettiin.Mieheni olisi toivonut, että olisimme yhteisen ajan ottaneet silloin kun olemme esm katsomassa pojan kilpailuja.Nyt olen pettänyt hänen haaveensa.En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat lapseni olen jo kasvattanut enkä siksi enään jaksakkaan käydä uudestaan tätä läpi.Uskoisin, että jos meille olisi ex:n puolelta annettu aina hetki huilahtaa lapsilta olisin minäkin jaksanut tätä perhe-elämää paremmin silloinkun lapset olisivat meidän kanssamme.Ehkä ajattelemme mieheni kanssa niin erilailla.Hän ei ehkä kaipaa aikuisten elämää vaan hänen arkeensa kuuluu lapset ja lasten harrastukset.Minä taas olisin toivonut sitä aikuisten elämää,missä voidaan käydä kavereilla kylässä,kutsua kylään aikuisia vieraita,käydä vkl matkoilla aina välillä.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Sen verran täytyy korjata, etten ole lasten arkiaskareisiin juurikaan ottanut osaa,koska teen 10h työpäiviä joten jos ruoka laitettaisiin vasta kotiuduttuani niin jo kuolisivat nälkään.Mieheni työpäivä päätty n 12-14 joten lapsien ruoka on jäänyt miehelleni arkisin samoin pyykit.Viikonloppuisin toki olen tehnyt kotitöitä.Illalla kun tulen kotiin,on lapsen harrastuksista haku,vienti on tapahtunut iltapäivällä.Sitten ilta vietetäänkin tv:ta katsoen,kuten kirjoitin monesti lapset jäävät katsomaan sohvalle kun minä tai me menemme nukkumaan.Vaikeinta onkin ollut tottua siihen, ettei aikuisilla ole edes myöhemmin illalla omaa aikaa vaan kaikki tapahtuu "perhe" yhdessä sohvalla.Milloin meillä olisi seksiä...no hyvä kysymys.Silloin kun kaksi lastaan ovat äidillä ja meillä asuva teini menee kaverille yöksi.Niin, kaikki meillä toimii lasten ehdoilla.Tunnen todella pahaa mieltä ettei minusta ollut tähän perhehelvettiin.Mieheni olisi toivonut, että olisimme yhteisen ajan ottaneet silloin kun olemme esm katsomassa pojan kilpailuja.Nyt olen pettänyt hänen haaveensa.En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat lapseni olen jo kasvattanut enkä siksi enään jaksakkaan käydä uudestaan tätä läpi.Uskoisin, että jos meille olisi ex:n puolelta annettu aina hetki huilahtaa lapsilta olisin minäkin jaksanut tätä perhe-elämää paremmin silloinkun lapset olisivat meidän kanssamme.Ehkä ajattelemme mieheni kanssa niin erilailla.Hän ei ehkä kaipaa aikuisten elämää vaan hänen arkeensa kuuluu lapset ja lasten harrastukset.Minä taas olisin toivonut sitä aikuisten elämää,missä voidaan käydä kavereilla kylässä,kutsua kylään aikuisia vieraita,käydä vkl matkoilla aina välillä.

Lue lisää

Levoton elämä mitä kuvaat on tuttua minulle,vaikka meillä on ihan omat lapset ja normaali ydinperhe. Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla kuten kuvaat viedään harkkoihin ja istutaan yhdessä sohvalla, syödään, tehdään opiskelutehtäviä, iloitaan, kiukutellaan jne. Kaikki yhtä hulabaloota. En varmaan jaksaisi vieraiden lasten kanssa, omien kanssa kyllä, vaikka teenkin 10 t päiviä vastuullisessa työssä. Seksiä ei "ehdi" juuri harrastamaan. Etkö tiennyt millaista on elämä lapsiperheessä? 100 v kuluttua helpottaa. Positiivista on että miehesi ei "jätä lapsia kuseen" vaan huolehtii heistä.

normaali äiti kirjoitti:

Levoton elämä mitä kuvaat on tuttua minulle,vaikka meillä on ihan omat lapset ja normaali ydinperhe. Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla kuten kuvaat viedään harkkoihin ja istutaan yhdessä sohvalla, syödään, tehdään opiskelutehtäviä, iloitaan, kiukutellaan jne. Kaikki yhtä hulabaloota. En varmaan jaksaisi vieraiden lasten kanssa, omien kanssa kyllä, vaikka teenkin 10 t päiviä vastuullisessa työssä. Seksiä ei "ehdi" juuri harrastamaan. Etkö tiennyt millaista on elämä lapsiperheessä? 100 v kuluttua helpottaa. Positiivista on että miehesi ei "jätä lapsia kuseen" vaan huolehtii heistä.

Lue lisää

sorry

helpottaa :) kirjoitti:

sorry

ehkä exä nauttii kun tietää ettette pääse sekstaamaan :(

normaali äiti kirjoitti:

Levoton elämä mitä kuvaat on tuttua minulle,vaikka meillä on ihan omat lapset ja normaali ydinperhe. Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla kuten kuvaat viedään harkkoihin ja istutaan yhdessä sohvalla, syödään, tehdään opiskelutehtäviä, iloitaan, kiukutellaan jne. Kaikki yhtä hulabaloota. En varmaan jaksaisi vieraiden lasten kanssa, omien kanssa kyllä, vaikka teenkin 10 t päiviä vastuullisessa työssä. Seksiä ei "ehdi" juuri harrastamaan. Etkö tiennyt millaista on elämä lapsiperheessä? 100 v kuluttua helpottaa. Positiivista on että miehesi ei "jätä lapsia kuseen" vaan huolehtii heistä.

Lue lisää

Itselläni on myös kaksi jo aikuista lasta joten tiedän mitä on perhe-elämä.Elin itsekkin avoliitossa kun omat lapseni olivat "pieniä".Järjestin itselleni ja avopuolisolleni säännöllisin välein meidän yhteistä aikaa,ja lapset olivat silloin omalla isällään.Ongelma tässä nykyisessä suhteessmme on vain se ettei sitä yhteistä aikaa ole koskaan,siksi ettei lasten äiti,mieheni vaadi, että voisi ne lapset joskus KAIKKI olla siellä äidinkin luona yhtäaikaa.
Hyvin yksinkertaista, mutta tässä perhehelvetissä ei toimi.Kuten kirjoitit ettet ehkä jaksaisi vieraita lapsia,koen minäkin vähän samallalailla.Ydinperhe on tässä asiassa hemmetin paljon helpompi yhtälö.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Itselläni on myös kaksi jo aikuista lasta joten tiedän mitä on perhe-elämä.Elin itsekkin avoliitossa kun omat lapseni olivat "pieniä".Järjestin itselleni ja avopuolisolleni säännöllisin välein meidän yhteistä aikaa,ja lapset olivat silloin omalla isällään.Ongelma tässä nykyisessä suhteessmme on vain se ettei sitä yhteistä aikaa ole koskaan,siksi ettei lasten äiti,mieheni vaadi, että voisi ne lapset joskus KAIKKI olla siellä äidinkin luona yhtäaikaa.
Hyvin yksinkertaista, mutta tässä perhehelvetissä ei toimi.Kuten kirjoitit ettet ehkä jaksaisi vieraita lapsia,koen minäkin vähän samallalailla.Ydinperhe on tässä asiassa hemmetin paljon helpompi yhtälö.

Lue lisää

Ydinperheen äiti kestää kaiken, kuten myös isä. Seksiä ei ole ollut aikoihin (lapset pieniä) ja vuorotyö kummallakin. Sukuöaisia ei ole lähellä minne niitä lapsia voisi saada ja viettää "laatuaikaa parisuhteelle". Helppoa tietysti olisi jos erottaisiin, molemmat saisimme lapsivapaita viikonloppuja ja pyörisimme uusien avokkien kanssa viettäen laatuaikaa. Laatuaika meille vain on sitä että eletään lasten ehdoilla nyt ja kun lentävät pesästä niin sitten se parisuhde kukoistakoon. Nykyään mennään just sieltä mistä on aita matalin, haetaan vaan itselle hubaa, vaikka lapset yhdessä on haluttu maailmaan.

kestää kaiken.... kirjoitti:

Ydinperheen äiti kestää kaiken, kuten myös isä. Seksiä ei ole ollut aikoihin (lapset pieniä) ja vuorotyö kummallakin. Sukuöaisia ei ole lähellä minne niitä lapsia voisi saada ja viettää "laatuaikaa parisuhteelle". Helppoa tietysti olisi jos erottaisiin, molemmat saisimme lapsivapaita viikonloppuja ja pyörisimme uusien avokkien kanssa viettäen laatuaikaa. Laatuaika meille vain on sitä että eletään lasten ehdoilla nyt ja kun lentävät pesästä niin sitten se parisuhde kukoistakoon. Nykyään mennään just sieltä mistä on aita matalin, haetaan vaan itselle hubaa, vaikka lapset yhdessä on haluttu maailmaan.

Lue lisää

Kyllähän ydinperheessäkin olisi ideali tilanne, että vanhemmat saisivat omaakin aikaa.Jos joku ei sitä tarvitse, niin hieno homma.Useat kuitenkin rakkaiden lastensa lisäksi ajattelee myös omaa jaksamistaan ja parisuhdettaan.Uskallan epäillä, että kukaan eroaisi vain siksi että saisi toimia ns viikonloppuhuoltajana.Yleensä avioeroon on hiukan kovemmat syyt kun pelkästään vapaudenkaipuu.

kestää kaiken.... kirjoitti:

Ydinperheen äiti kestää kaiken, kuten myös isä. Seksiä ei ole ollut aikoihin (lapset pieniä) ja vuorotyö kummallakin. Sukuöaisia ei ole lähellä minne niitä lapsia voisi saada ja viettää "laatuaikaa parisuhteelle". Helppoa tietysti olisi jos erottaisiin, molemmat saisimme lapsivapaita viikonloppuja ja pyörisimme uusien avokkien kanssa viettäen laatuaikaa. Laatuaika meille vain on sitä että eletään lasten ehdoilla nyt ja kun lentävät pesästä niin sitten se parisuhde kukoistakoon. Nykyään mennään just sieltä mistä on aita matalin, haetaan vaan itselle hubaa, vaikka lapset yhdessä on haluttu maailmaan.

Lue lisää

Kaikille, varmasti hyvää tarkoittaville ydinperheellisille, jotka täällä vastailevat: vaikka perhearki on aina rankkaa, se on sitä tuplasti uusperheessä. Jos et ole sitä kokenut, älä ajattele että mielikuvituksesi riittää siihen - SE EI RIITÄ!!! Tunnepuolen kokemuksia et pysty mitenkään kuvittelemaan.

Alkuperäiselle: vahva parisuhde ja sille uhrattu aika on uusperheen peruskallio. Ilman sitä eivät todennäköisesti lapsetkaan voi hyvin. Hakekaa EHDOTTOMASTI keskusteluapua ammattilaiselta; lisäksi suosittelen, että otatte yhteyttä kunnan lastenvalvojaan. Tapaamiset ja kuljettamiset on hyvä sopia kirjallisesti - kun pelisäännöt ovat selvät, lapsillakin on helpompi olla. Epäselvät käytännöt ovat ENNEN KAIKKEA lapsille raskaita - ja tämä oli perheneuvolan ohje meille!

*** kirjoitti:

Kaikille, varmasti hyvää tarkoittaville ydinperheellisille, jotka täällä vastailevat: vaikka perhearki on aina rankkaa, se on sitä tuplasti uusperheessä. Jos et ole sitä kokenut, älä ajattele että mielikuvituksesi riittää siihen - SE EI RIITÄ!!! Tunnepuolen kokemuksia et pysty mitenkään kuvittelemaan.

Alkuperäiselle: vahva parisuhde ja sille uhrattu aika on uusperheen peruskallio. Ilman sitä eivät todennäköisesti lapsetkaan voi hyvin. Hakekaa EHDOTTOMASTI keskusteluapua ammattilaiselta; lisäksi suosittelen, että otatte yhteyttä kunnan lastenvalvojaan. Tapaamiset ja kuljettamiset on hyvä sopia kirjallisesti - kun pelisäännöt ovat selvät, lapsillakin on helpompi olla. Epäselvät käytännöt ovat ENNEN KAIKKEA lapsille raskaita - ja tämä oli perheneuvolan ohje meille!

Lue lisää

Tätä samaa minä olen yrittänyt miehelleni puhua, mutta jostain syystä mieheni ei tee asialle mitään.Minä "ulkopuolisena" molempien vanhempien kanssa asioista keskustelleena en voi varata aikaa virannomaisen penkille.Kuten kirjoitin, pelkään että tässä on minulla se ONGELMA, mutta miehelleni ei lapsista,kuskaamisista,ydinohjuselämästä ole ongelmaa.Mieheni ei kai kaipaa kahdenkeskeistä aikaa kanssani vaan hänelle on täysin luonnollista että lapset ovat joka hetki elämässämme emmekä tarvitse parisuhteellemme aikaa.Tässäpä se ongelmanydin onkin.Niin paljon olen asiasta hänelle sanonut eikä mikään ole muuttunut.Ainoa vaihtoehto taitaa olla minun katoaminen siitä perheestä.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Tätä samaa minä olen yrittänyt miehelleni puhua, mutta jostain syystä mieheni ei tee asialle mitään.Minä "ulkopuolisena" molempien vanhempien kanssa asioista keskustelleena en voi varata aikaa virannomaisen penkille.Kuten kirjoitin, pelkään että tässä on minulla se ONGELMA, mutta miehelleni ei lapsista,kuskaamisista,ydinohjuselämästä ole ongelmaa.Mieheni ei kai kaipaa kahdenkeskeistä aikaa kanssani vaan hänelle on täysin luonnollista että lapset ovat joka hetki elämässämme emmekä tarvitse parisuhteellemme aikaa.Tässäpä se ongelmanydin onkin.Niin paljon olen asiasta hänelle sanonut eikä mikään ole muuttunut.Ainoa vaihtoehto taitaa olla minun katoaminen siitä perheestä.

Lue lisää

Teidän todellinen ongelma on siinä, että miehesi ei kykene huomioimaan sinun tarpeitasi ollenkaan. Älä ota itsellesi huonoa omatuntoa siitä, että et kyennyt uusperheeseen sopeutumaan. Sinä olisit pystynyt siihen sopeutumaan, jos miehesi huomioisi sinun tarpeita edes auttavasti. Sinä olisit kertomuksesi perusteella, ollut valmis tekemään kompromisseja ja joustamaan. Olet itse asiassa joustanut enemmän kuin tarvitseekaan, mielestäni liikaa. (vaatteet lapsille, puolet kuluista maksat jne..)
Nykyinen systeemi ei palvele ketään. Ei ex-vaimoa, sinua kuin miestäsikään saatikka lapsia. Lapset vaikuttavat vähän jopa rajattomille (katsovat telkkaria niin myöhään kuin tykkäävät, menevät äidiltä isälle ja päinvastoin niinkuin tykkäävät) Yksistään lasten vuoksi pitäisi olla selkeitä rajoja, ei niin, että menevät kuten tykkäävät. Toisaalta nykyistä systeemiä pyöritetään sinun voimallasi ja kustannuksellasi. Tee itsellesi rajat. Lasten harrastuksiin kuskaaminen ei ole sinun hommiasi. Teille on löydyttävä yhteistä aikaa ja pelisääntöjä uuskuvioihin. Mutta kerta kaikista neuvotteluista huolimatta miehesi ei yksinkertaisesti ota sinun tarpeitasi millään lailla huomioon, niin nainen; arvosta itseäsi sen verran, että nostat kytkintä.

kestää kaiken.... kirjoitti:

Ydinperheen äiti kestää kaiken, kuten myös isä. Seksiä ei ole ollut aikoihin (lapset pieniä) ja vuorotyö kummallakin. Sukuöaisia ei ole lähellä minne niitä lapsia voisi saada ja viettää "laatuaikaa parisuhteelle". Helppoa tietysti olisi jos erottaisiin, molemmat saisimme lapsivapaita viikonloppuja ja pyörisimme uusien avokkien kanssa viettäen laatuaikaa. Laatuaika meille vain on sitä että eletään lasten ehdoilla nyt ja kun lentävät pesästä niin sitten se parisuhde kukoistakoon. Nykyään mennään just sieltä mistä on aita matalin, haetaan vaan itselle hubaa, vaikka lapset yhdessä on haluttu maailmaan.

Lue lisää

Meillä ei ydinperheenäkään vietetty koskaan vapaata lapsista, kun ei ollut ketään sukulaisia joille lapset olisi voinut viedä. Kuvittelin, että sitten kun lapset kasvavat niin meille kahdelle jää aikaa. Mutta mies ei jaksanut sitä aikaa odottaa. Nyt olen sitten 3 lapsen yh ja sitä lapsivapaata aikaa on entistä vähemmän kun ei ole sitä toista aikuista siinä kotona. Isä tapaa lapsiaan muutaman kerran vuodessa, mielellään niin että kaikki lapset eivät ole yhtä aikaa paikalla. Joten ei kaikilla eronneillakaan ole joka toinen vkl "vapaata" lapsista.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Sen verran täytyy korjata, etten ole lasten arkiaskareisiin juurikaan ottanut osaa,koska teen 10h työpäiviä joten jos ruoka laitettaisiin vasta kotiuduttuani niin jo kuolisivat nälkään.Mieheni työpäivä päätty n 12-14 joten lapsien ruoka on jäänyt miehelleni arkisin samoin pyykit.Viikonloppuisin toki olen tehnyt kotitöitä.Illalla kun tulen kotiin,on lapsen harrastuksista haku,vienti on tapahtunut iltapäivällä.Sitten ilta vietetäänkin tv:ta katsoen,kuten kirjoitin monesti lapset jäävät katsomaan sohvalle kun minä tai me menemme nukkumaan.Vaikeinta onkin ollut tottua siihen, ettei aikuisilla ole edes myöhemmin illalla omaa aikaa vaan kaikki tapahtuu "perhe" yhdessä sohvalla.Milloin meillä olisi seksiä...no hyvä kysymys.Silloin kun kaksi lastaan ovat äidillä ja meillä asuva teini menee kaverille yöksi.Niin, kaikki meillä toimii lasten ehdoilla.Tunnen todella pahaa mieltä ettei minusta ollut tähän perhehelvettiin.Mieheni olisi toivonut, että olisimme yhteisen ajan ottaneet silloin kun olemme esm katsomassa pojan kilpailuja.Nyt olen pettänyt hänen haaveensa.En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat lapseni olen jo kasvattanut enkä siksi enään jaksakkaan käydä uudestaan tätä läpi.Uskoisin, että jos meille olisi ex:n puolelta annettu aina hetki huilahtaa lapsilta olisin minäkin jaksanut tätä perhe-elämää paremmin silloinkun lapset olisivat meidän kanssamme.Ehkä ajattelemme mieheni kanssa niin erilailla.Hän ei ehkä kaipaa aikuisten elämää vaan hänen arkeensa kuuluu lapset ja lasten harrastukset.Minä taas olisin toivonut sitä aikuisten elämää,missä voidaan käydä kavereilla kylässä,kutsua kylään aikuisia vieraita,käydä vkl matkoilla aina välillä.

Lue lisää

Entäpä jos lakkaisitte leikkimästä kotia ja muuttaisitte erilleen. Sitä aikuisten aikaa saisitte silloin kun mies tulee sinulle kylään.

Nykyään yhä useampi pari valitsee tämän vaihtoehdon.

*** kirjoitti:

Kaikille, varmasti hyvää tarkoittaville ydinperheellisille, jotka täällä vastailevat: vaikka perhearki on aina rankkaa, se on sitä tuplasti uusperheessä. Jos et ole sitä kokenut, älä ajattele että mielikuvituksesi riittää siihen - SE EI RIITÄ!!! Tunnepuolen kokemuksia et pysty mitenkään kuvittelemaan.

Alkuperäiselle: vahva parisuhde ja sille uhrattu aika on uusperheen peruskallio. Ilman sitä eivät todennäköisesti lapsetkaan voi hyvin. Hakekaa EHDOTTOMASTI keskusteluapua ammattilaiselta; lisäksi suosittelen, että otatte yhteyttä kunnan lastenvalvojaan. Tapaamiset ja kuljettamiset on hyvä sopia kirjallisesti - kun pelisäännöt ovat selvät, lapsillakin on helpompi olla. Epäselvät käytännöt ovat ENNEN KAIKKEA lapsille raskaita - ja tämä oli perheneuvolan ohje meille!

Lue lisää

kyllähän kaikki tuntee ydinperheen, sehän on uusioperheen esiaste! kyllä mun, sun ja meidänlapset on uusi kuvio, joka tarvii vielä enemmän ymmärrystä ja tsemppiä kuin ydinperhe. mä epäonnistuin ainakin siinä, että en lopulta ymmärtänyt sen kuvion haastavuutta, vaikka oonkin, fiksu,rauhallinen ja pitkäpinnainen. vuosia kaikki sujui, mutta kyllä ne kaikki sukulaissuhteet on aika monimutkaisia ja voivat kaataa hyvänkin suhteen ja tuoda ongelmia koko suhdeverkostoon! hätiköidä ei kannata, mutta kyllä se pinna täyttyy jossain vaiheessa ja on sitä elämää myöhemminkin! tee niinkuin itsestä tuntuu, sillä valinta on sinun!

ex-vaimo kirjoitti:

Meillä ei ydinperheenäkään vietetty koskaan vapaata lapsista, kun ei ollut ketään sukulaisia joille lapset olisi voinut viedä. Kuvittelin, että sitten kun lapset kasvavat niin meille kahdelle jää aikaa. Mutta mies ei jaksanut sitä aikaa odottaa. Nyt olen sitten 3 lapsen yh ja sitä lapsivapaata aikaa on entistä vähemmän kun ei ole sitä toista aikuista siinä kotona. Isä tapaa lapsiaan muutaman kerran vuodessa, mielellään niin että kaikki lapset eivät ole yhtä aikaa paikalla. Joten ei kaikilla eronneillakaan ole joka toinen vkl "vapaata" lapsista.

Lue lisää

Minäkin jäin keskenään lasten kanssa eron tultua, eikä lasten isä tapaa lapsia koskaan ilman minua. Hän ei hoitanut lapsia yksin edes avioliiton aikana, eli en minäkään koskaan saa mennä yksin edes kauppaan tai viemään roskia kun lapset 11kk ja 3v. Ihmettelen siis valitustasi puuttuvista matkoista yms.. mietippä vähän, sinulla kuitenkin aika hyvin asiat kun voit vaikka lähteä jos haluat. Mutta mitä jos minä en enää jaksa? Lapset menevät sitten huostaanottoon..

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Tätä samaa minä olen yrittänyt miehelleni puhua, mutta jostain syystä mieheni ei tee asialle mitään.Minä "ulkopuolisena" molempien vanhempien kanssa asioista keskustelleena en voi varata aikaa virannomaisen penkille.Kuten kirjoitin, pelkään että tässä on minulla se ONGELMA, mutta miehelleni ei lapsista,kuskaamisista,ydinohjuselämästä ole ongelmaa.Mieheni ei kai kaipaa kahdenkeskeistä aikaa kanssani vaan hänelle on täysin luonnollista että lapset ovat joka hetki elämässämme emmekä tarvitse parisuhteellemme aikaa.Tässäpä se ongelmanydin onkin.Niin paljon olen asiasta hänelle sanonut eikä mikään ole muuttunut.Ainoa vaihtoehto taitaa olla minun katoaminen siitä perheestä.

Lue lisää

Vaikuttaa siltä että sinä ja miehesi elätte täysin eri vaihetta elämässänne; mies kaipaa lapsia ympärilleen ja sinä aikuisen elämää.

Ihan jäätävää settiä. Itse olen samanikäinen kuin nuo sun miehes lapset. Mua ei oo koskaan kuskattu esim mihinkään harrastuksiin. opetatte niitä teinejä liian hyvälle!!! jää aikaa se 2-3 tuntia enemmän jos sanotte kersoille että hyppää pyörän selkään!

Nii ja oikeestaan, mitä oot tommosen miehen ottanut jolla on jo lapsia. Olisit pysyny yhdessä ensimmäisen aviomiehes kanssa.

Mä oon tätä mieltä asiasta.

että parempi lähteä kirjoitti:

kuin jäädä tuohon perhehelvettiin. Vaikuttaa siltä, että mies ja nainen eivät ole todella eronneet vaan pitävät yhtä ja lypsävät sinulta rahaa ns. entiselle perheelleen. Kumpikin on rajuja toisen hyväksi käyttäjiä rahallisesti.

Kerää ukolle ja pennuille ostamat tavarat ja lahjat ynnä muut ja kuskaa kirpputorille samana päivänä kun lähden huushollista, saat edes osan rahoista takaisin. He eivät arvosta sinua muuna kuin siivojana, passaajan, palvelijana ja rahan antajana. Muuhun sinua ei tarvita, mahdollistat sen että mies voi pitää kallista taloaan ja hoitaa lapsille kalliit harrastukset, koska sinä hoidat arjen.

Lue lisää

.. kertomaan, että nainen on vain lypsykone tuossa taloudessa. Se että olet näemmä itse joutunut tyhmyyksissäsi huijatuksi ei tarkoita sitä että kaikki joutuvat.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

Hei!
Ajattele jos lapset olisivat sinun, sinä todennäköisesti haluaisit silti yhteistä aikaa, eli lapsilla on varmasti isovanhemmat tai kummeja tai jopa sinun omat lapsesi. Pyydätte teille jonkin vahtimaan lapsia tai lähetettäne kavereiden luokse joksikin illaks, sitten vietätte illan kahdestaan. Silti muista miehesi rakastaa lapsiaan ylikaiken jopa enemmän kuin sinua.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Tätä samaa minä olen yrittänyt miehelleni puhua, mutta jostain syystä mieheni ei tee asialle mitään.Minä "ulkopuolisena" molempien vanhempien kanssa asioista keskustelleena en voi varata aikaa virannomaisen penkille.Kuten kirjoitin, pelkään että tässä on minulla se ONGELMA, mutta miehelleni ei lapsista,kuskaamisista,ydinohjuselämästä ole ongelmaa.Mieheni ei kai kaipaa kahdenkeskeistä aikaa kanssani vaan hänelle on täysin luonnollista että lapset ovat joka hetki elämässämme emmekä tarvitse parisuhteellemme aikaa.Tässäpä se ongelmanydin onkin.Niin paljon olen asiasta hänelle sanonut eikä mikään ole muuttunut.Ainoa vaihtoehto taitaa olla minun katoaminen siitä perheestä.

Lue lisää

Joskus tuntuu käyvän niin, että lasten hyörinään ja touhuun tulee riippuvuussuhde ja kun aikasi elät jatkuvassa valmius- ja hälytystilassa, hiljaisista ja rauhallisista hetkistä tulee orpo olo. Ihmettelen vaan, miten olet ylipäätään löytänyt sen kahdenkeskisen ajan, kun tapasit miehesi ;)

Joka tapauksessa teot puhuvat enemmän kuin sanat tai urahdukset. Sitä arvostaa minkä eteen tekee töitä ja teidän suhteenne eteen ei näytä äijä paljoakaan tekevän.

Onnea oikean päätöksen tekoon!

normaali äiti kirjoitti:

Levoton elämä mitä kuvaat on tuttua minulle,vaikka meillä on ihan omat lapset ja normaali ydinperhe. Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla kuten kuvaat viedään harkkoihin ja istutaan yhdessä sohvalla, syödään, tehdään opiskelutehtäviä, iloitaan, kiukutellaan jne. Kaikki yhtä hulabaloota. En varmaan jaksaisi vieraiden lasten kanssa, omien kanssa kyllä, vaikka teenkin 10 t päiviä vastuullisessa työssä. Seksiä ei "ehdi" juuri harrastamaan. Etkö tiennyt millaista on elämä lapsiperheessä? 100 v kuluttua helpottaa. Positiivista on että miehesi ei "jätä lapsia kuseen" vaan huolehtii heistä.

Lue lisää

Olen yh ja tuota samanlaista sähläystä meilläkin. Tosin toinen vanhemmista ei ole elämässämme mukana, joten lapsia ei revitä paikasta toiseen.
Nukkumaan mennään ajoissa ja lapset aina ensin.
Harrastukset ovat niitä joita lapsilla on, kyllä siinä mehut samalla minustakin lähtee, joten parempi varmaan onkin ettei niitä sänkypuuhasteluja olekaan, menisi pian maine.
Aloittajalla vaikuttaa olevan tavallinen suomalainen perhe, sellainen se on suomalainen unelma ruusutarhoineen.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Ei ongelmia lasten kesken vaan äiti omien sanojensa mukaan ei tule toimeen yhden lapsen kanssa joka siis paiskattiin meille.meillä ei kyseisen lapsen kanssa ole ollut ongelmia.
Toinen harrastaja lapsi ei pääse harrastukseensa ilman kuljetusta koska paikka jossa lapsi käy on niin hankalassa paikassa etei julkisilla pääse perille.Olen ehdottaanut paikan muuttamista, mutta se ei miehelleni käy koska teini viihtyy siellä.Toisen harrastus kilpailutasolla vie ympäri suomen niin trenit kuin kisat.Joten tähän isää tarvitaan.Äiti ei halua osallistua näihin lastensa harrastuksiin vaan on ilmoittanut että lopettakoot harrastukset.Äiti ei myöskään ota rahallisesti osaa,molempien harrastukset kun nielevät kymmeniätuhansia euroja.Oma poni, toisella oma kilpa-auto

Lue lisää

Hevoset on ainakin niin ihana harrastus lapsella, ettei parempaa lapselleen voisi toivoa.

Ja osaat tehdä oikeat pääte... kirjoitti:

Joskus tuntuu käyvän niin, että lasten hyörinään ja touhuun tulee riippuvuussuhde ja kun aikasi elät jatkuvassa valmius- ja hälytystilassa, hiljaisista ja rauhallisista hetkistä tulee orpo olo. Ihmettelen vaan, miten olet ylipäätään löytänyt sen kahdenkeskisen ajan, kun tapasit miehesi ;)

Joka tapauksessa teot puhuvat enemmän kuin sanat tai urahdukset. Sitä arvostaa minkä eteen tekee töitä ja teidän suhteenne eteen ei näytä äijä paljoakaan tekevän.

Onnea oikean päätöksen tekoon!

Lue lisää

sinulle matkaan, mitä päätätkin.

(Sinuna minä lähtisin.)

yh-äiti kirjoitti:

Minäkin jäin keskenään lasten kanssa eron tultua, eikä lasten isä tapaa lapsia koskaan ilman minua. Hän ei hoitanut lapsia yksin edes avioliiton aikana, eli en minäkään koskaan saa mennä yksin edes kauppaan tai viemään roskia kun lapset 11kk ja 3v. Ihmettelen siis valitustasi puuttuvista matkoista yms.. mietippä vähän, sinulla kuitenkin aika hyvin asiat kun voit vaikka lähteä jos haluat. Mutta mitä jos minä en enää jaksa? Lapset menevät sitten huostaanottoon..

Lue lisää

viestisi on minusta turhan syyllistävä, kun kyseessä on henkilö, joka ei ole lasten biologinen äiti. Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu myös vanhempien kahdenkeskinen aika, seksi, kaikki...

vain , mutta kirjoitti:

viestisi on minusta turhan syyllistävä, kun kyseessä on henkilö, joka ei ole lasten biologinen äiti. Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu myös vanhempien kahdenkeskinen aika, seksi, kaikki...

Lue lisää

Kuuluu toki kahdenkeskinen aika mutta kyllä tämä äiti on tiennyt että miehellä on lapsia. Ja kun on lapsia niin aina on mahdollista, että lapset muuttaakin heidän perheeseen asumaan. Olisihan äiti voinut vaikka kuolla jos lapset olisi ilman muuta muuttaneet heille. Ymmärsin että kyseessä on aika isoja lapsia. Eiköhän heidät voi jättää hetkeksi yksin ja käydä jossain kahdestaan. Ja tuo seksi; mikä estää sitä harrastamasta vaikka lapset valvovatkin. Tuskin he samassa huoneessa seksiä harrastavat jossa lapset valvovat. Eiköhän ydinperheessäkin seksiä harrasteta vaikka lapset ovat kotona. Onneksi olen näitä viestejä lukenut ja olen entistä varmempi siitä, että ei enää ikinä parisuhteeseen....

yh-äiti kirjoitti:

Minäkin jäin keskenään lasten kanssa eron tultua, eikä lasten isä tapaa lapsia koskaan ilman minua. Hän ei hoitanut lapsia yksin edes avioliiton aikana, eli en minäkään koskaan saa mennä yksin edes kauppaan tai viemään roskia kun lapset 11kk ja 3v. Ihmettelen siis valitustasi puuttuvista matkoista yms.. mietippä vähän, sinulla kuitenkin aika hyvin asiat kun voit vaikka lähteä jos haluat. Mutta mitä jos minä en enää jaksa? Lapset menevät sitten huostaanottoon..

Lue lisää

Jäin 10 vuotta sitten silloin kaksi vuotiaan tyttäreni kanssa kahden. Mies muutti ulkomaille ja käy todella harvoin katsomassa tytärtään. Ja silloin kun tulee pitää itsestään selvyytenä että majoittuu tyttäreni ja minun kotiin.Tänä aikana kun olemme ollut kahden ja ei todellakaan ole ollut paikkoja johon tyttöä laittaa hoitoon että pääsisi edes joskus tuulettumaan. Ja sitähän eivät muut ymmärrä, kuin joilla sama tilanne. Mutta eiköhän se minunkin aika joskus vielä koita. Lapsen hyvinvointi kuitenkin tärkeintä. Siksi en voi muuta kuin ihmetellä että lapset noin jaetaan ja erotetaan toisistaan.

sisarukset kirjoitti:

tule keskenään toimeen, kun aina pitää olla jonkun
äidillä ja jonkun teillä ? Miehesi vaan pitää olla jämäkämpi kuin nyt on. Kyllä äidinkin luulisi pärjäävän yhden viikonlopun. Ja miksi pojat ei kulje itse harrastuksiin julkisilla tai mopolla tai pyörällä ?

saattaa olla että miehen silmät aukenee vasta kun lähdet, jos silloinkaan. Yritä kuitenkin keskustella kauniisti asiat halki.

Lue lisää

niinhän se menee, että se mies avaa silmänsä sitten vasta, kun oikeasti tämä nainen kerää kamansa ja lähtee. ellei näin käy, niin ... ei se mies kauheen tärkeänä voinut sitä suhdetta pitää, olenko väärässä?

sisarukset kirjoitti:

tule keskenään toimeen, kun aina pitää olla jonkun
äidillä ja jonkun teillä ? Miehesi vaan pitää olla jämäkämpi kuin nyt on. Kyllä äidinkin luulisi pärjäävän yhden viikonlopun. Ja miksi pojat ei kulje itse harrastuksiin julkisilla tai mopolla tai pyörällä ?

saattaa olla että miehen silmät aukenee vasta kun lähdet, jos silloinkaan. Yritä kuitenkin keskustella kauniisti asiat halki.

Lue lisää

eikös se niin taida mennä, että kun lähdet niin miehes silmät aukeaa sitten vasta ja ellei näin tapahdu, todellakin joku mättää suhteessa ja pahasti?

sotkuistaan kirjoitti:

ehkä exä nauttii kun tietää ettette pääse sekstaamaan :(

Voi voi teitä!!
Mies raukka ei voi tehhää mitään oikein!!

Näillä palstoilla on aina sama viesti, kerää kamasi ja lähde pois! Näin on se on!
Se on miehen vika että ÄITI ei välitä omien lastensa kasvatusta, on se raukka miehen vikaa että hän pitää omien lastensa erittäin tärkeänä!! On se miehen vika että sinä menit asumaan hänen kanssa!! Miksi jäit sinne alusta pitäen? Olisit lähennyt lätkimään jo ihan alusta jos kaikki on niin huonosti??

Jos mies olisi tässä kirjoittamassa, kaikki kävisi sen kimppu kuin vihaiset ampiaiset! Niin että kuinka miehet ovat niin tunnottomia ja miksi miehet ovat niin itsekkäitä!

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Sen verran täytyy korjata, etten ole lasten arkiaskareisiin juurikaan ottanut osaa,koska teen 10h työpäiviä joten jos ruoka laitettaisiin vasta kotiuduttuani niin jo kuolisivat nälkään.Mieheni työpäivä päätty n 12-14 joten lapsien ruoka on jäänyt miehelleni arkisin samoin pyykit.Viikonloppuisin toki olen tehnyt kotitöitä.Illalla kun tulen kotiin,on lapsen harrastuksista haku,vienti on tapahtunut iltapäivällä.Sitten ilta vietetäänkin tv:ta katsoen,kuten kirjoitin monesti lapset jäävät katsomaan sohvalle kun minä tai me menemme nukkumaan.Vaikeinta onkin ollut tottua siihen, ettei aikuisilla ole edes myöhemmin illalla omaa aikaa vaan kaikki tapahtuu "perhe" yhdessä sohvalla.Milloin meillä olisi seksiä...no hyvä kysymys.Silloin kun kaksi lastaan ovat äidillä ja meillä asuva teini menee kaverille yöksi.Niin, kaikki meillä toimii lasten ehdoilla.Tunnen todella pahaa mieltä ettei minusta ollut tähän perhehelvettiin.Mieheni olisi toivonut, että olisimme yhteisen ajan ottaneet silloin kun olemme esm katsomassa pojan kilpailuja.Nyt olen pettänyt hänen haaveensa.En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat lapseni olen jo kasvattanut enkä siksi enään jaksakkaan käydä uudestaan tätä läpi.Uskoisin, että jos meille olisi ex:n puolelta annettu aina hetki huilahtaa lapsilta olisin minäkin jaksanut tätä perhe-elämää paremmin silloinkun lapset olisivat meidän kanssamme.Ehkä ajattelemme mieheni kanssa niin erilailla.Hän ei ehkä kaipaa aikuisten elämää vaan hänen arkeensa kuuluu lapset ja lasten harrastukset.Minä taas olisin toivonut sitä aikuisten elämää,missä voidaan käydä kavereilla kylässä,kutsua kylään aikuisia vieraita,käydä vkl matkoilla aina välillä.

Lue lisää

Onko tämä lasten isä kovinkin paljon sinua nuorempi, koska hänen lapsensa ovat omista lapsistasi pienempiä?

Mitä tämä lasten isä tekee työkseen, kun tulee niin aikaisin päivällä kotiin? Saako paljonkin palkkaa, kun pystyy lapsilleen kustantamaan noin kalliita harrastuksia?

Olen nimittäin kateellinen, koska omien lasteni isä on raatanut 16 tuntisia työpäiviä yksityisyrittäjänä, jotta saataisiin edes ratsastustunnit tyttärille maksettua. Oman hevosen hankinta ei ole tullut kysymykseenkään. itse olen kunnalla töissä, saan pientä mutta säännöllistä palkkaa. Työelämässä olen ollut koko ikäni, vain normaalin äitiyslomien verran lomaillut. Koko ikäni olen erilaisia ruokia ja leivonnaisia lapsille tehnyt, pessyt pyykkiä, silittänyt vaatteitä, siivonnut, järjestellyt leluja, kuulustellut läksyjä, järjestänyt ikimuistoisia jouluja, kesälomareissuja, hoitanut kolmeakin sairasta lasta yhtäaikaa... Yöunet ovat välillä jääneet lyhyiksi, mutten vieläkään ole lasten kanssa kyllästynyt olemaan. Odotan nimittäin innolla tyttäreni syyskuun lopulla syntyvää vauvaa, jota olen aina silloin tällöin luvannut hoitaa.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

että olen se sama "äitipuoli" joka on aiemminkin kirjoitellut tälle palstalle mm kulut uusioperheessä.En katso velvollisuudekseni maksaa kaikesta puolta jos vastapuolella on mies ja 3 teiniä.ieheni ei ymmärrä ajattelutapaani.Selvennyksen vuoksi vielä että mieheni on erittäin hyvätuloinen,itsekkään en tienaa huonosti, mutta mieheni moninkertaisesti enemmän.Minun ei tarvitse asua kalliissa tilavassa kodissa,mutta hänen lapsilleen on huoneet löydyttävä joten asuntomme on iso samoin kulut.Mieheni ei joudu elättämään minun lapsiani miksi minä joutuisin olemaan hänen lapsilleen pankkina.Elämä on kyllä niin solmussa,ettei varmasti enään löydy keinoja niitä avaamaan.
Olen paljon ostanut miehelleni,merkkipaitoja ja muita vaatteita,samalla kun itselleni. Koko aikana ei mieheni ole ostanut minulle mitään "yllätyksenä" joulu syntymäpäivää lukuunottamatta.Mielellään kyllä vastaanottaa vaatekasoja joita olen hänelle ostanut.Samoin olen ostanut hänen lapsilleen vaatteta.

Lue lisää

Hei!
Jätä ostamatta miehellesi vaatteita ym. Jos hän alkaa ihmetellä asiaa, kerro että toimit samallatavalla kuin hänkin.
Mielestäni sinun ei tarvitse kustantaa hänen lasten menoja, jos hän ei osallistu sinun lastesi menoihin, jotka ymmärtääkseni ovat jo aikuisia ja huolehtivat jo itsestään. Miehesi lapsillahan on äitikin ja yhteishuoltajuus eli he huolehtivat kahdestaan lapsistaan. Voithan olla lapsille aikuinen ja isän uusi vaimo, mutta et elättäjä. Vaadi miestäsi ajattelemaan asioita ja perustele vaatimuksiasi sillä, mitä yhteishuoltajuutta sovittaessa on sovittu tapaamisista ym. Lapset ovat jo murrosikäisiä ja varmaan ymmärtävät, kun selitätte halunne olla joskus kahden tai, että lähdette joskus kahdestaan jonnekkin. Koeta puua miehellesi, että suhteenne todellakin kariutuu, jos sitä ei hoideta ja käy kuten edelliselle liitolle. Toivotaan, että miehelläsi silmät avautuvat tosiasioille, he eivät monestikkaan tule ajatelleeksi asioita noin.
-sari-

sivusta seuraaja kirjoitti:

eikös se niin taida mennä, että kun lähdet niin miehes silmät aukeaa sitten vasta ja ellei näin tapahdu, todellakin joku mättää suhteessa ja pahasti?

En tiedä tämän asian taustoja, mut täytyy muistaa, että asioissa on aina kaksi puolta. Kyllä uusioäidin täytyy myös ymmärtää se, että miehen elämä pyörii paljon lasten ympärillä niin kauan kuin ne ovat pieniä. Silloin se oma aika on toissijaista. Tätä ei monet uusioäidit tai -isät tunnu tajuavan. Ja teitkö itse suhteessanne kaikkesi ja oikein, jotta vain muissa olisi vikaa?

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

että olen se sama "äitipuoli" joka on aiemminkin kirjoitellut tälle palstalle mm kulut uusioperheessä.En katso velvollisuudekseni maksaa kaikesta puolta jos vastapuolella on mies ja 3 teiniä.ieheni ei ymmärrä ajattelutapaani.Selvennyksen vuoksi vielä että mieheni on erittäin hyvätuloinen,itsekkään en tienaa huonosti, mutta mieheni moninkertaisesti enemmän.Minun ei tarvitse asua kalliissa tilavassa kodissa,mutta hänen lapsilleen on huoneet löydyttävä joten asuntomme on iso samoin kulut.Mieheni ei joudu elättämään minun lapsiani miksi minä joutuisin olemaan hänen lapsilleen pankkina.Elämä on kyllä niin solmussa,ettei varmasti enään löydy keinoja niitä avaamaan.
Olen paljon ostanut miehelleni,merkkipaitoja ja muita vaatteita,samalla kun itselleni. Koko aikana ei mieheni ole ostanut minulle mitään "yllätyksenä" joulu syntymäpäivää lukuunottamatta.Mielellään kyllä vastaanottaa vaatekasoja joita olen hänelle ostanut.Samoin olen ostanut hänen lapsilleen vaatteta.

Lue lisää

Hei!
Jätä ostamatta miehellesi vaatteita ym. Jos hän alkaa ihmetellä asiaa, kerro että toimit samallatavalla kuin hänkin.
Mielestäni sinun ei tarvitse kustantaa hänen lasten menoja, jos hän ei osallistu sinun lastesi menoihin, jotka ymmärtääkseni ovat jo aikuisia ja huolehtivat jo itsestään. Miehesi lapsillahan on äitikin ja yhteishuoltajuus eli he huolehtivat kahdestaan lapsistaan. Voithan olla lapsille aikuinen ja isän uusi vaimo, mutta et elättäjä. Vaadi miestäsi ajattelemaan asioita ja perustele vaatimuksiasi sillä, mitä yhteishuoltajuutta sovittaessa on sovittu tapaamisista ym. Lapset ovat jo murrosikäisiä ja varmaan ymmärtävät, kun selitätte halunne olla joskus kahden tai, että lähdette joskus kahdestaan jonnekkin. Koeta puhua miehellesi, että suhteenne todellakin kariutuu, jos sitä ei hoideta ja käy kuten edelliselle liitolle. Toivotaan, että miehelläsi silmät avautuvat tosiasioille, he eivät monestikkaan tule ajatelleeksi asioita noin.
-sari-

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

Ajattele, millaiseen ristituleen lapset ovat joutuneet. Heistä palloittelu tuntuu tuhannesti pahemmalta. Sinä et vain pysty muuttamaan ex-vaimon käytöstä, joten se on hyväksyttävä. Jos haluat jo nuoren lapsettoman parin elämää, ota lapseton mies. Muutoin et pääse lapsista eroon. Näin se elämä vain menee. Miehesi pitää olla lojaali lapsilleen. Piste. Sinä tulet olemaan aina kakkonen heidän rinnallaan niin kauan kuin lapset tarvitsevat isäänsä. Kun ensin hyväksyt tämän, voit ehkä pystyä keksimään ratkaisun, jolla saat tilanteen hyväksyttävämmäksi itsellesi.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

Etusijalla. Yleensä kuulee valitusta siitä, että miehet eivät osallistu lastensa elämään ja kasvatukseen jne.

Itse olen eronnut mies ja olen oman lapseni kanssa niin paljon, kuin mahdollista. "uusi" nainen jää aina kakkoseksi tuossa kisassa, mitä sinäkin yrität ilmeisesti ylläpitää. Minä en ole käynyt ikinä etelässä lomilla, monta kertaa kyllä miettinyt, mutta asiat kun on tapana laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos sinun tärkeysjärjestys on joku muu, kuin se perhe niin parempi sitten häipyä. Ei se sinusta kuitenkaan huonoa äitipuolta tee, en itse alkaisi vastaavaan tilanteeseen jos lapset eivät olisi omiani.

Lapset menevät kunnon miesten ja naisten arvojärjestyksessä aina edelle, se vain on fakta jonka kanssa on elettävä tai annettava olla.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

Totta kai sille on lapset tärkeempii kun sä!!! Omia lapsia !!!

reino100 kirjoitti:

Ajattele, millaiseen ristituleen lapset ovat joutuneet. Heistä palloittelu tuntuu tuhannesti pahemmalta. Sinä et vain pysty muuttamaan ex-vaimon käytöstä, joten se on hyväksyttävä. Jos haluat jo nuoren lapsettoman parin elämää, ota lapseton mies. Muutoin et pääse lapsista eroon. Näin se elämä vain menee. Miehesi pitää olla lojaali lapsilleen. Piste. Sinä tulet olemaan aina kakkonen heidän rinnallaan niin kauan kuin lapset tarvitsevat isäänsä. Kun ensin hyväksyt tämän, voit ehkä pystyä keksimään ratkaisun, jolla saat tilanteen hyväksyttävämmäksi itsellesi.

Lue lisää

Jos et kerta kestä tätä elämää, lähe pois. Sullakin on oma vastuusi, kun nokkasi työnnät uusperheeseen. Ei voi olettaa, että kaikki alkaa miehelläsikin alusta, ku sä oot eronnu ja "vapaa" jo lapsistasi. Lapset tulee aina sun edelle, aina!

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

hiphei.
minun mielestäL älä ihmeessä ota syytöksiä ja valituksia vastaan. en kuitenkaan tarkoita että sotaan tarvitsee lähteä... itse tykkään ihan matotason -minusta tuntuu- tasosta, myö naiset ja miehet elellään niin eri aatoksissa ettei aina jakseta ymmärtää toista. kun näyttää mitä pään sisällä on niin pitkällä ollaan, toinen asia taasen on se miten ne asiat esittää...huumorilla pärjätään täällä aika pitkälle.

ex-vaimo kirjoitti:

Meillä ei ydinperheenäkään vietetty koskaan vapaata lapsista, kun ei ollut ketään sukulaisia joille lapset olisi voinut viedä. Kuvittelin, että sitten kun lapset kasvavat niin meille kahdelle jää aikaa. Mutta mies ei jaksanut sitä aikaa odottaa. Nyt olen sitten 3 lapsen yh ja sitä lapsivapaata aikaa on entistä vähemmän kun ei ole sitä toista aikuista siinä kotona. Isä tapaa lapsiaan muutaman kerran vuodessa, mielellään niin että kaikki lapset eivät ole yhtä aikaa paikalla. Joten ei kaikilla eronneillakaan ole joka toinen vkl "vapaata" lapsista.

Lue lisää

En ymmärrä perusajatusta, että uusio-lapsiperheessä pitäisi olla "lapsivapaita" päiviä. Eihän näin ole tavallisen ydinperheenkään arjessa. Yhteistä aikaa pitää järjestää, pidennetty viikonloppu silloin tällöin mökillä tms. ja lapset isovanhemmille/hoitoon tms.
Rentouttavaa on myös lähteä välillä yhden lapsen kanssa kaksistaan syömään, leffaan tai tekemään jotain kivaa. Lapsi tarvitsee myös ihan henkilökohtaista aikaa vanhempiensa ja uusioperheessä äiti/isäpuolen kanssa.

Tehtävien jako pitää olla mielestäni selvä; lasten isä on pääasiallisessa vastuussa omista lapsistaan ja heidän tarpeistaan. Tottakai äitipuoli pyörittää arkea siinä missä isäkin, mutta isä ei saa sälyttää päävastuuta äitipuolen harteille. Päävastuu on hänellä itsellään.

Tässä kysymyksessä saattaa nimenomaan olla ongelmana tuo vastuukysymysten epäselvä jako; miehelle on selvitettävä, että äitipuoli ei ole "äiti", joka tekee kotona suurimman osan. Silloin nainen palaa loppuun.
Puolisoiden on myös hyvä opetellä antamaan vuorotellen toisilleen vapaata aikaa harrastuksissa ja omien ystävien kanssa. Molempien ei tarvitse jatkuvasti päivystää kotona yhtä-aikaa.

Jos uusioperheen äitipuoleksi ryhtyy, on ymmärrettävä minkälaisen muutoksen se tekee omaan arkeen. Lapset ovat etusijalla, ja niin mielestäni pitääkin olla, jos niitä tähän maailmaan tekee! Arjen muotoutuminen sujuvaksi vie helposti pari vuotta, alun kipuilujen ja paikan etsimisten jälkeen. Sitten kun tasapainon löytää, äitipuolena olo voi olla todella rikasta ja palkitsevaa.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

että olen se sama "äitipuoli" joka on aiemminkin kirjoitellut tälle palstalle mm kulut uusioperheessä.En katso velvollisuudekseni maksaa kaikesta puolta jos vastapuolella on mies ja 3 teiniä.ieheni ei ymmärrä ajattelutapaani.Selvennyksen vuoksi vielä että mieheni on erittäin hyvätuloinen,itsekkään en tienaa huonosti, mutta mieheni moninkertaisesti enemmän.Minun ei tarvitse asua kalliissa tilavassa kodissa,mutta hänen lapsilleen on huoneet löydyttävä joten asuntomme on iso samoin kulut.Mieheni ei joudu elättämään minun lapsiani miksi minä joutuisin olemaan hänen lapsilleen pankkina.Elämä on kyllä niin solmussa,ettei varmasti enään löydy keinoja niitä avaamaan.
Olen paljon ostanut miehelleni,merkkipaitoja ja muita vaatteita,samalla kun itselleni. Koko aikana ei mieheni ole ostanut minulle mitään "yllätyksenä" joulu syntymäpäivää lukuunottamatta.Mielellään kyllä vastaanottaa vaatekasoja joita olen hänelle ostanut.Samoin olen ostanut hänen lapsilleen vaatteta.

Lue lisää

Kuka ihme sua tekee ostelemaan Merkkivaatteita isipapalle ja hänen lapsilleen???
Älä osta jos noin kauheelta tuntuu et tänne tarttee kirjoitella...
sitäkö odottelet että isipappa osottaa rakkauttas sulle merkkivaatteilla, itse en ainakaan semmosesta rakkauvesta välitä paskan vertaan!
keskustelkaa hyvät ihmiset!

hnf kirjoitti:

Etusijalla. Yleensä kuulee valitusta siitä, että miehet eivät osallistu lastensa elämään ja kasvatukseen jne.

Itse olen eronnut mies ja olen oman lapseni kanssa niin paljon, kuin mahdollista. "uusi" nainen jää aina kakkoseksi tuossa kisassa, mitä sinäkin yrität ilmeisesti ylläpitää. Minä en ole käynyt ikinä etelässä lomilla, monta kertaa kyllä miettinyt, mutta asiat kun on tapana laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos sinun tärkeysjärjestys on joku muu, kuin se perhe niin parempi sitten häipyä. Ei se sinusta kuitenkaan huonoa äitipuolta tee, en itse alkaisi vastaavaan tilanteeseen jos lapset eivät olisi omiani.

Lapset menevät kunnon miesten ja naisten arvojärjestyksessä aina edelle, se vain on fakta jonka kanssa on elettävä tai annettava olla.

Lue lisää

Hyvä isät, jotka tänne kirjoitatte ja valaisette tuntojanne. Näin se juuri menee. Itselläni on kokemusta uusperheestä, jossa yhteen mennessämme miehellä oli pieniä lapsia - minulla ei. Miehen exällä oli epäsäännöllinen työ, heillä yhteishuoltajuus ja erokin oli ollut katkera. Tämä sitten ilmeni niin, että lapset olivat meillä epäsäännöllisen säännöllisesti.

Meni aikaa, että kipuilin ja ajattelin suurin piirtein samoja ajatuksia kuin ap. Mutta sitten tulin tilanteeseen, että minun oli päätettävä lähdenkö omille teilleni vai jatkammeko yhdessä. Päätin jäädä ja muuttaa omaa katsantokantaani. Lopetin ajattelemisen, että mikä elämässämme on pielessä ja siirryin hyviin puoliin. Siitä se lähti. Lakkasin yrittämästä niin kovasti, piirsin rajani kotielämässämme, lakkasin olemasta marttyyri ja uhri. Sen minkä teen, teen vapaaehtoisesti ja mielelläni, koska kukaan ei minua muuhun pakottanut. Suhtee mieheni lapsiin muuttuivat ja paranivat. Meistä tuli läheisiä ja hyviä kavereita, joka jatkuu edelleen. Myös miehen exään välit ovat asialliset ja pystymme luontevasti pitämään yhteyttä.

CHOCHOLATE kirjoitti:

Voi voi teitä!!
Mies raukka ei voi tehhää mitään oikein!!

Näillä palstoilla on aina sama viesti, kerää kamasi ja lähde pois! Näin on se on!
Se on miehen vika että ÄITI ei välitä omien lastensa kasvatusta, on se raukka miehen vikaa että hän pitää omien lastensa erittäin tärkeänä!! On se miehen vika että sinä menit asumaan hänen kanssa!! Miksi jäit sinne alusta pitäen? Olisit lähennyt lätkimään jo ihan alusta jos kaikki on niin huonosti??

Jos mies olisi tässä kirjoittamassa, kaikki kävisi sen kimppu kuin vihaiset ampiaiset! Niin että kuinka miehet ovat niin tunnottomia ja miksi miehet ovat niin itsekkäitä!

Lue lisää

"Jos mies olisi tässä kirjoittamassa, kaikki kävisi sen kimppu kuin vihaiset ampiaiset! Niin että kuinka miehet ovat niin tunnottomia ja miksi miehet ovat niin itsekkäitä! "

Noinhan tuo valitettavasti menee. Miestä osoitettaisiin sormella, että mitäs läksit. Hirveä huuto olisi päällä siitä, että ajattele nyt sitä naistasi eläkä aina omaa napaasi... jne.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

että ei haluta nähdä asioiden oikeaa laitaa "en jätä lapsia kuseen kun äiti ei huolehdi" toki siis lapset on tärkeitä mutta tärkeää on myös parisuhde joka toimii ja on aikaa toiselle. meilläkin on mieheni lapsia täällä mutta parisuhteellekkin kyllä aikaa löytynee..

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

Etkö muka tajunnut miettiä asiaa etukäteen. Asiat muuttuvat ajankuluessa ja lapsistaan on jokaisen vastuunsa kannettava. "Aikuisten aikaa" Jeesus, ihan kuin 15-vuotias olis uikuttamasssa,kun ei olekkaan päivän prinsessa. Ja mistäs tiedät mitä äidin kanssa on sovittu, mies ei vain jaksa tuollaiselle nirpalle vääntää rautalangasta.

viltsu38 kirjoitti:

En tiedä tämän asian taustoja, mut täytyy muistaa, että asioissa on aina kaksi puolta. Kyllä uusioäidin täytyy myös ymmärtää se, että miehen elämä pyörii paljon lasten ympärillä niin kauan kuin ne ovat pieniä. Silloin se oma aika on toissijaista. Tätä ei monet uusioäidit tai -isät tunnu tajuavan. Ja teitkö itse suhteessanne kaikkesi ja oikein, jotta vain muissa olisi vikaa?

Lue lisää

Ex-vaimo haluaa rikkoa suhteen!

että parempi lähteä kirjoitti:

kuin jäädä tuohon perhehelvettiin. Vaikuttaa siltä, että mies ja nainen eivät ole todella eronneet vaan pitävät yhtä ja lypsävät sinulta rahaa ns. entiselle perheelleen. Kumpikin on rajuja toisen hyväksi käyttäjiä rahallisesti.

Kerää ukolle ja pennuille ostamat tavarat ja lahjat ynnä muut ja kuskaa kirpputorille samana päivänä kun lähden huushollista, saat edes osan rahoista takaisin. He eivät arvosta sinua muuna kuin siivojana, passaajan, palvelijana ja rahan antajana. Muuhun sinua ei tarvita, mahdollistat sen että mies voi pitää kallista taloaan ja hoitaa lapsille kalliit harrastukset, koska sinä hoidat arjen.

Lue lisää

Onko oikeasti näin kylmää suhtautumista aikuisilta naisilta?? Kaikki täällä haukkuvat miestä, joka haluaa, että lapsilla on koti johon luottaa jos ex-vaimo ei sitä tarjoa.
Jos lähtee suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia , täytyy ottaa se vastuu myös lapsista.
Aikuiset ihmiset voivat tehdä valintoja.
Jos et hyväksy lapsia, älä lähde suhteeseen!!!

Minä olen itse kokenut äitipuolen vihan ja katkeruuden. En ikinä kelvannut.
Nyt olen itse äitipuoli ja tiedän, että tulee tilanteita kun kovasti oli toivonnut "omaa viikonloppua" ja tuleekin lapsipuoli, se ei ole ihan unelmaa, mutta se ei ole lapsen syy. Lapsen tulee tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi ja kaivatuksi. Jos aikuinen ei ole siihen valmis, aikuinen voi lähteä suhteesta pois.

Myönnän, että kuulostaa, että ex on aika hankala ja kamala. Niin meilläkin. Mutta edelleen; se ei ole lapsen syy. Lasta ei saa sotkea aikuisten riitoihin ja lapsi ei saa kokea olevansa ei-toivottu.

Todellako aikuiset naiset täällä haukkuu toisten lapsia?? Ei voi olla!!!

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

Mies mokaa ja huomaa sen myöhemmin. Mies nyt kantaa jotakin syyllisyyttä erosta ja ei tajua säännöllisyyden olevan hyväksi lapsille. Mie ei jaksa?

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

että olen se sama "äitipuoli" joka on aiemminkin kirjoitellut tälle palstalle mm kulut uusioperheessä.En katso velvollisuudekseni maksaa kaikesta puolta jos vastapuolella on mies ja 3 teiniä.ieheni ei ymmärrä ajattelutapaani.Selvennyksen vuoksi vielä että mieheni on erittäin hyvätuloinen,itsekkään en tienaa huonosti, mutta mieheni moninkertaisesti enemmän.Minun ei tarvitse asua kalliissa tilavassa kodissa,mutta hänen lapsilleen on huoneet löydyttävä joten asuntomme on iso samoin kulut.Mieheni ei joudu elättämään minun lapsiani miksi minä joutuisin olemaan hänen lapsilleen pankkina.Elämä on kyllä niin solmussa,ettei varmasti enään löydy keinoja niitä avaamaan.
Olen paljon ostanut miehelleni,merkkipaitoja ja muita vaatteita,samalla kun itselleni. Koko aikana ei mieheni ole ostanut minulle mitään "yllätyksenä" joulu syntymäpäivää lukuunottamatta.Mielellään kyllä vastaanottaa vaatekasoja joita olen hänelle ostanut.Samoin olen ostanut hänen lapsilleen vaatteta.

Lue lisää

Se on sellaista, että huomaa vasta jälkeenpäin, että olisi pitänyt katsoa mitä myös itse saa toiselta ennen kuin antaa mitään. Jos antaa paljon eikä saa melkein mitään tulee katkeruus. Sinullakin varmaan hiertää ei se raha vaan se, että et saa edes omaa aikaa vaikka olet paljon antanut. Mutta noin se menee. Äkkiä asiaan puututtava jotta katkeruus ei kasva ...

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Sen verran täytyy korjata, etten ole lasten arkiaskareisiin juurikaan ottanut osaa,koska teen 10h työpäiviä joten jos ruoka laitettaisiin vasta kotiuduttuani niin jo kuolisivat nälkään.Mieheni työpäivä päätty n 12-14 joten lapsien ruoka on jäänyt miehelleni arkisin samoin pyykit.Viikonloppuisin toki olen tehnyt kotitöitä.Illalla kun tulen kotiin,on lapsen harrastuksista haku,vienti on tapahtunut iltapäivällä.Sitten ilta vietetäänkin tv:ta katsoen,kuten kirjoitin monesti lapset jäävät katsomaan sohvalle kun minä tai me menemme nukkumaan.Vaikeinta onkin ollut tottua siihen, ettei aikuisilla ole edes myöhemmin illalla omaa aikaa vaan kaikki tapahtuu "perhe" yhdessä sohvalla.Milloin meillä olisi seksiä...no hyvä kysymys.Silloin kun kaksi lastaan ovat äidillä ja meillä asuva teini menee kaverille yöksi.Niin, kaikki meillä toimii lasten ehdoilla.Tunnen todella pahaa mieltä ettei minusta ollut tähän perhehelvettiin.Mieheni olisi toivonut, että olisimme yhteisen ajan ottaneet silloin kun olemme esm katsomassa pojan kilpailuja.Nyt olen pettänyt hänen haaveensa.En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat lapseni olen jo kasvattanut enkä siksi enään jaksakkaan käydä uudestaan tätä läpi.Uskoisin, että jos meille olisi ex:n puolelta annettu aina hetki huilahtaa lapsilta olisin minäkin jaksanut tätä perhe-elämää paremmin silloinkun lapset olisivat meidän kanssamme.Ehkä ajattelemme mieheni kanssa niin erilailla.Hän ei ehkä kaipaa aikuisten elämää vaan hänen arkeensa kuuluu lapset ja lasten harrastukset.Minä taas olisin toivonut sitä aikuisten elämää,missä voidaan käydä kavereilla kylässä,kutsua kylään aikuisia vieraita,käydä vkl matkoilla aina välillä.

Lue lisää

Sinua olisi pitänyt kuunnella siinä, että kaipaat joskus aikuisten aikaa. oikeasti se ei edes ole lapsilta pois vaan aikuiset jaksaa sitten paremmin olla. Mies mokasi. Kun tuossa tuli tuo moka alkaa kaikki muukin harmittamaan...eikös?

kestää kaiken.... kirjoitti:

Ydinperheen äiti kestää kaiken, kuten myös isä. Seksiä ei ole ollut aikoihin (lapset pieniä) ja vuorotyö kummallakin. Sukuöaisia ei ole lähellä minne niitä lapsia voisi saada ja viettää "laatuaikaa parisuhteelle". Helppoa tietysti olisi jos erottaisiin, molemmat saisimme lapsivapaita viikonloppuja ja pyörisimme uusien avokkien kanssa viettäen laatuaikaa. Laatuaika meille vain on sitä että eletään lasten ehdoilla nyt ja kun lentävät pesästä niin sitten se parisuhde kukoistakoon. Nykyään mennään just sieltä mistä on aita matalin, haetaan vaan itselle hubaa, vaikka lapset yhdessä on haluttu maailmaan.

Lue lisää

Mutta asiat eivät niin yksioikoisia kuin ajattelet. Et tiedä vielä omasat elämästäsi minne vie...
Mutta siis eronneet vanhemmat kannattaa todellakin olla menemättä uusiin liittoihin jos kuvittelee, että tämä uusi ihminen kestää sellaista liittoa jossa ei koskaa itse saa mitään parisuhteelta. Aloittaja aivan kohtuullinen toiveessaan.

yh-äiti kirjoitti:

Minäkin jäin keskenään lasten kanssa eron tultua, eikä lasten isä tapaa lapsia koskaan ilman minua. Hän ei hoitanut lapsia yksin edes avioliiton aikana, eli en minäkään koskaan saa mennä yksin edes kauppaan tai viemään roskia kun lapset 11kk ja 3v. Ihmettelen siis valitustasi puuttuvista matkoista yms.. mietippä vähän, sinulla kuitenkin aika hyvin asiat kun voit vaikka lähteä jos haluat. Mutta mitä jos minä en enää jaksa? Lapset menevät sitten huostaanottoon..

Lue lisää

Kovaa, mutta jotta parisuhde säilyy täytyy se antaa kummallekkin jotain. Jos sinä kohtaat vielä jonkun johon rakastut ja aloitat suhteen huomaat vaikeudet jotka tulevat. Tajuan tilanteesi vaikeuden, mutta aloittajahan on jo omat lapsensa kasvattanut. Ja aloittajan tapauksessa asita voisivat järjestyä hyvinkin jos tahtoa olisi

juhannus-64 kirjoitti:

Jäin 10 vuotta sitten silloin kaksi vuotiaan tyttäreni kanssa kahden. Mies muutti ulkomaille ja käy todella harvoin katsomassa tytärtään. Ja silloin kun tulee pitää itsestään selvyytenä että majoittuu tyttäreni ja minun kotiin.Tänä aikana kun olemme ollut kahden ja ei todellakaan ole ollut paikkoja johon tyttöä laittaa hoitoon että pääsisi edes joskus tuulettumaan. Ja sitähän eivät muut ymmärrä, kuin joilla sama tilanne. Mutta eiköhän se minunkin aika joskus vielä koita. Lapsen hyvinvointi kuitenkin tärkeintä. Siksi en voi muuta kuin ihmetellä että lapset noin jaetaan ja erotetaan toisistaan.

Lue lisää

Mutta kuvitteleppas "juhannus-64" että sitten kun vihdoin olet kasvattanut tyttäresi aikuiseksi tapaat miehen ja rakastut. No mutta kappas miehellä on lapset ja vaikka asia olisi järjestettävissä niin sinulla ei olisi vieläkään mahdollisuus kumppanuuteen koska teillä ei olisi aikaa. Mitä tekisit?

en voi uskoa kirjoitti:

Onko oikeasti näin kylmää suhtautumista aikuisilta naisilta?? Kaikki täällä haukkuvat miestä, joka haluaa, että lapsilla on koti johon luottaa jos ex-vaimo ei sitä tarjoa.
Jos lähtee suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia , täytyy ottaa se vastuu myös lapsista.
Aikuiset ihmiset voivat tehdä valintoja.
Jos et hyväksy lapsia, älä lähde suhteeseen!!!

Minä olen itse kokenut äitipuolen vihan ja katkeruuden. En ikinä kelvannut.
Nyt olen itse äitipuoli ja tiedän, että tulee tilanteita kun kovasti oli toivonnut "omaa viikonloppua" ja tuleekin lapsipuoli, se ei ole ihan unelmaa, mutta se ei ole lapsen syy. Lapsen tulee tuntea itsensä rakastetuksi ja halutuksi ja kaivatuksi. Jos aikuinen ei ole siihen valmis, aikuinen voi lähteä suhteesta pois.

Myönnän, että kuulostaa, että ex on aika hankala ja kamala. Niin meilläkin. Mutta edelleen; se ei ole lapsen syy. Lasta ei saa sotkea aikuisten riitoihin ja lapsi ei saa kokea olevansa ei-toivottu.

Todellako aikuiset naiset täällä haukkuu toisten lapsia?? Ei voi olla!!!

Lue lisää

Kyse on siitä, että tässä tapauksessa vain järjestämällä hieman asioita päästäisiin kaikkia tyydyttävään ratkaisuun. Aloittaja ei ole kieltänyt lasten tuloa vaan toivoisi, että tulisivat samaan aikaan jotta olisi vapaa aikaa. Itseasiassa ihmetteln sillä noinhan lasten äitikin saisi vapaa aikaa.

toinen äitipuoli kirjoitti:

Hei!
Jätä ostamatta miehellesi vaatteita ym. Jos hän alkaa ihmetellä asiaa, kerro että toimit samallatavalla kuin hänkin.
Mielestäni sinun ei tarvitse kustantaa hänen lasten menoja, jos hän ei osallistu sinun lastesi menoihin, jotka ymmärtääkseni ovat jo aikuisia ja huolehtivat jo itsestään. Miehesi lapsillahan on äitikin ja yhteishuoltajuus eli he huolehtivat kahdestaan lapsistaan. Voithan olla lapsille aikuinen ja isän uusi vaimo, mutta et elättäjä. Vaadi miestäsi ajattelemaan asioita ja perustele vaatimuksiasi sillä, mitä yhteishuoltajuutta sovittaessa on sovittu tapaamisista ym. Lapset ovat jo murrosikäisiä ja varmaan ymmärtävät, kun selitätte halunne olla joskus kahden tai, että lähdette joskus kahdestaan jonnekkin. Koeta puua miehellesi, että suhteenne todellakin kariutuu, jos sitä ei hoideta ja käy kuten edelliselle liitolle. Toivotaan, että miehelläsi silmät avautuvat tosiasioille, he eivät monestikkaan tule ajatelleeksi asioita noin.
-sari-

Lue lisää

Porukka tuntuu unohtavan asiasta senkin pointin, että nämä nuoret saavat mallin miten parisuhdetta hoidetaan vanhemmiltaan. Jos vanhemmat ryssivät kaikki parisuhteensa antaa se aika ankean ja vaikean kuvan nuorille suhteista. tuskinpa lapset ovat iloisia taas uudesta erosta....

hnf kirjoitti:

Etusijalla. Yleensä kuulee valitusta siitä, että miehet eivät osallistu lastensa elämään ja kasvatukseen jne.

Itse olen eronnut mies ja olen oman lapseni kanssa niin paljon, kuin mahdollista. "uusi" nainen jää aina kakkoseksi tuossa kisassa, mitä sinäkin yrität ilmeisesti ylläpitää. Minä en ole käynyt ikinä etelässä lomilla, monta kertaa kyllä miettinyt, mutta asiat kun on tapana laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos sinun tärkeysjärjestys on joku muu, kuin se perhe niin parempi sitten häipyä. Ei se sinusta kuitenkaan huonoa äitipuolta tee, en itse alkaisi vastaavaan tilanteeseen jos lapset eivät olisi omiani.

Lapset menevät kunnon miesten ja naisten arvojärjestyksessä aina edelle, se vain on fakta jonka kanssa on elettävä tai annettava olla.

Lue lisää

Sitä rakastaa lapsiaan ylikaiken, mutta täytyy miettiä realistisesti. Jos ei kykene käytännön järjestelyihin niin kannattaa pidättäytyä suhteista kunnes lapset aikuisia. Ei voi olettaa, että kukaan ihminen tulee suhteeseen jossa ei saa mitään....
Lapset myös kaipaavat hyviä malleja siitä miten naiset ja miehet toimivat parisuhteissa. Jos malli on sellainen, että toista ei tarvitse kunnioittaa oppii lapsi sen ja vie eteenpäin. Se tulee vastaan sitten lapsen ollessa itse aikuinen. Ei kukaan täysipäinen suostu suhteeseen jossa pidetään alempana kuin muu perhe. Lapsiaan voi rakastaa ja silti toimia parisuhteessa oikeudenmukaisesti ja kunnioittavasti.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Sen verran täytyy korjata, etten ole lasten arkiaskareisiin juurikaan ottanut osaa,koska teen 10h työpäiviä joten jos ruoka laitettaisiin vasta kotiuduttuani niin jo kuolisivat nälkään.Mieheni työpäivä päätty n 12-14 joten lapsien ruoka on jäänyt miehelleni arkisin samoin pyykit.Viikonloppuisin toki olen tehnyt kotitöitä.Illalla kun tulen kotiin,on lapsen harrastuksista haku,vienti on tapahtunut iltapäivällä.Sitten ilta vietetäänkin tv:ta katsoen,kuten kirjoitin monesti lapset jäävät katsomaan sohvalle kun minä tai me menemme nukkumaan.Vaikeinta onkin ollut tottua siihen, ettei aikuisilla ole edes myöhemmin illalla omaa aikaa vaan kaikki tapahtuu "perhe" yhdessä sohvalla.Milloin meillä olisi seksiä...no hyvä kysymys.Silloin kun kaksi lastaan ovat äidillä ja meillä asuva teini menee kaverille yöksi.Niin, kaikki meillä toimii lasten ehdoilla.Tunnen todella pahaa mieltä ettei minusta ollut tähän perhehelvettiin.Mieheni olisi toivonut, että olisimme yhteisen ajan ottaneet silloin kun olemme esm katsomassa pojan kilpailuja.Nyt olen pettänyt hänen haaveensa.En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat lapseni olen jo kasvattanut enkä siksi enään jaksakkaan käydä uudestaan tätä läpi.Uskoisin, että jos meille olisi ex:n puolelta annettu aina hetki huilahtaa lapsilta olisin minäkin jaksanut tätä perhe-elämää paremmin silloinkun lapset olisivat meidän kanssamme.Ehkä ajattelemme mieheni kanssa niin erilailla.Hän ei ehkä kaipaa aikuisten elämää vaan hänen arkeensa kuuluu lapset ja lasten harrastukset.Minä taas olisin toivonut sitä aikuisten elämää,missä voidaan käydä kavereilla kylässä,kutsua kylään aikuisia vieraita,käydä vkl matkoilla aina välillä.

Lue lisää

Minun näkökulmastani olet löytänyt itsellesi harvinaisen vastuullisen miehen. Niitä ei kasva joka oksalla. Mieluummin yleensä "uusion" tähden hylkäävät lapsensa. Mutta, jos lapset ovat jo tosiaan noin isoja (teinejä) voisitte tosiaankin tehdä jotain muuta iltaisin kuin katsoa tv:tä! Kyllähän tuon ikäiset jo pärjäävät, jos te käytte leffassa tms. Yritä järjestää 1-2 iltaa / vk siten että saatte tällaista omaa aikaa. Jos ei miehelle sovi, en usko ettei kyse ole enää lapsista... Kyllähän te voitte varata etelänreissun! Äidille vaan tieto ajoissa että silloin ja silloin varattu, lapset silloin sinulla. Sitten voitte taas pitää jonkun viikon kaikki kolme jotta hän pääsee jonnekin tai saa omaa aikaa.

Toinen äitipuoli kirjoitti:

En ymmärrä perusajatusta, että uusio-lapsiperheessä pitäisi olla "lapsivapaita" päiviä. Eihän näin ole tavallisen ydinperheenkään arjessa. Yhteistä aikaa pitää järjestää, pidennetty viikonloppu silloin tällöin mökillä tms. ja lapset isovanhemmille/hoitoon tms.
Rentouttavaa on myös lähteä välillä yhden lapsen kanssa kaksistaan syömään, leffaan tai tekemään jotain kivaa. Lapsi tarvitsee myös ihan henkilökohtaista aikaa vanhempiensa ja uusioperheessä äiti/isäpuolen kanssa.

Tehtävien jako pitää olla mielestäni selvä; lasten isä on pääasiallisessa vastuussa omista lapsistaan ja heidän tarpeistaan. Tottakai äitipuoli pyörittää arkea siinä missä isäkin, mutta isä ei saa sälyttää päävastuuta äitipuolen harteille. Päävastuu on hänellä itsellään.

Tässä kysymyksessä saattaa nimenomaan olla ongelmana tuo vastuukysymysten epäselvä jako; miehelle on selvitettävä, että äitipuoli ei ole "äiti", joka tekee kotona suurimman osan. Silloin nainen palaa loppuun.
Puolisoiden on myös hyvä opetellä antamaan vuorotellen toisilleen vapaata aikaa harrastuksissa ja omien ystävien kanssa. Molempien ei tarvitse jatkuvasti päivystää kotona yhtä-aikaa.

Jos uusioperheen äitipuoleksi ryhtyy, on ymmärrettävä minkälaisen muutoksen se tekee omaan arkeen. Lapset ovat etusijalla, ja niin mielestäni pitääkin olla, jos niitä tähän maailmaan tekee! Arjen muotoutuminen sujuvaksi vie helposti pari vuotta, alun kipuilujen ja paikan etsimisten jälkeen. Sitten kun tasapainon löytää, äitipuolena olo voi olla todella rikasta ja palkitsevaa.

Lue lisää

sitä "lapsivapaata" aikaa on ollut vähintään se 9 kuukautta ennen esikoisen syntymää! Uusperheessä ei välttämättä koskaan!
Toki minäkin joskus ihmettelen, miksi etenkin ydinperheelliset kaipaavat aikaa ilman lapsia, eikö sitä pitäisi ajatella ennen lapsien tekoa?
Mutta uusperhekuvioon lähtiessä en minä ainakaan ajatellut puolisoni lapsen toisen vanhemman kuolevan ja lapsen muuttavan meille 24/7, ilman, että koskaan käy missään muualla! Kyllä minä (ehkä naivisti) kuvittelin sen menevän niin, että lapsi käy jatkossakin kahdesti kuussa meillä "vierailulla", kunnes muuttaa omilleen ja käy silloin tällöin!)

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Äiti heitti lapsensa meille asumaan koska ei kuulemma tullut toimeen. Sähköpostilla samana päivänä miehelleni asiasta ilmoitettiin ja illalla tuli tavarat.Minulta ei kysytty,mies koska ei vastaan laittanut hyväksyi asian.Meille ei jää aikuisten aika.Se mikä minua loukkaakin on se että tunnen ettei mieheni pätkääkään arvosta meidän suhdettamme ja halua järjestää meille yhteistä aikaa ilman lapsilaumaa.Kun olen asiasta kymmeniä kertoja puhunut ja kertonut tuntemuksistani,mikään ei kuitenkaan ole muuttunut.Sanoin jo miehelleni, etten enään jaksa tälläistä elämää.Mieheni totesi siihen, että hän ei lapsiaan kuseen jätä jos äiti ei hoida velvoitteitaan. Sitä en ole vaatinutkaan,ainoastaan säännöllisyyttä lasten oleiluun sekä päiviä jolloin kaikki lapset todellakin olisivat äitinsä luona.Mieheni syyttää vain minua kun aina valitan ja vaadin asioita.Se että vaadin,niin olen yrittänyt myös pitää suhteemme kasassa.Olemme molemmat työelämässä,teen pitkiä työpäiviä vaativassa tehtävässä,siksi kaipaisinkin päiviä olla vain kaksistaan.

Lue lisää

eiköhän noi osaa esim yhden yön ihan ittestään huolehtia? että itse voisitte hotellissa illastamassa jne käydä. ei se nyt nimittäin niin paha asia ole jos lapsi asuu luona meilläkin on yksi lapsi asunut jo suhteen alusta meidän kanssa. josta äiti myös väitti että toimeen ei tule. (no juu koska ei paljoo lastaan halua nähdä ja lapsikin sen on huomannut ja käyttäytyy äitiään kohtaan huonosti) toki meillä on jokatinen vkl vapaa. mutta omakin lapsi pieni pyörii kotona joten aika sama onko meillä tenavia vai ei paikalla:)

koska joudutaan kuitenkin järjestämään aikamme hoitojen jne mukaan.
ja jos joskus elokuviin keritään jne on se jo loistavaa yhteistä aikaa:D älä ihmeessä luovuta koska lapset voi olla aivan mahtavia jos edes koittaa tulla toimeen eikä vaan ajattele mikä perse se ex luulee olevansa kaikkine oikkuineen vaatikaa loputkin lapset teille;D vaatiihan noi pysyvyyttä ja jos miehesi huolehtii lapsistaan jos äiti ei kerran "voi" sehän on loistavaa:)

vain , mutta kirjoitti:

viestisi on minusta turhan syyllistävä, kun kyseessä on henkilö, joka ei ole lasten biologinen äiti. Parisuhteeseen kuitenkin kuuluu myös vanhempien kahdenkeskinen aika, seksi, kaikki...

Lue lisää

kaikki yhtä aikaa yökyläilypaikka tai että pistätte kavereilleen niin että aikuiset saa kahdenkeskistä aikaa. Kyse on nuorista, ei pikkulapsista, miksi aikuisten ulosanti on niin heikkoa nykyään ettei uskalleta kommunikoida asiallisesti lastensa kanssa.

Katsokaa peiliin, ei ne lapset ole mitään imbesillejä jos ette kasvata sellaisiksi.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Sen verran täytyy korjata, etten ole lasten arkiaskareisiin juurikaan ottanut osaa,koska teen 10h työpäiviä joten jos ruoka laitettaisiin vasta kotiuduttuani niin jo kuolisivat nälkään.Mieheni työpäivä päätty n 12-14 joten lapsien ruoka on jäänyt miehelleni arkisin samoin pyykit.Viikonloppuisin toki olen tehnyt kotitöitä.Illalla kun tulen kotiin,on lapsen harrastuksista haku,vienti on tapahtunut iltapäivällä.Sitten ilta vietetäänkin tv:ta katsoen,kuten kirjoitin monesti lapset jäävät katsomaan sohvalle kun minä tai me menemme nukkumaan.Vaikeinta onkin ollut tottua siihen, ettei aikuisilla ole edes myöhemmin illalla omaa aikaa vaan kaikki tapahtuu "perhe" yhdessä sohvalla.Milloin meillä olisi seksiä...no hyvä kysymys.Silloin kun kaksi lastaan ovat äidillä ja meillä asuva teini menee kaverille yöksi.Niin, kaikki meillä toimii lasten ehdoilla.Tunnen todella pahaa mieltä ettei minusta ollut tähän perhehelvettiin.Mieheni olisi toivonut, että olisimme yhteisen ajan ottaneet silloin kun olemme esm katsomassa pojan kilpailuja.Nyt olen pettänyt hänen haaveensa.En tiedä johtuuko tämä siitä, että omat lapseni olen jo kasvattanut enkä siksi enään jaksakkaan käydä uudestaan tätä läpi.Uskoisin, että jos meille olisi ex:n puolelta annettu aina hetki huilahtaa lapsilta olisin minäkin jaksanut tätä perhe-elämää paremmin silloinkun lapset olisivat meidän kanssamme.Ehkä ajattelemme mieheni kanssa niin erilailla.Hän ei ehkä kaipaa aikuisten elämää vaan hänen arkeensa kuuluu lapset ja lasten harrastukset.Minä taas olisin toivonut sitä aikuisten elämää,missä voidaan käydä kavereilla kylässä,kutsua kylään aikuisia vieraita,käydä vkl matkoilla aina välillä.

Lue lisää

mutta ihmettelen, mitä miehesi tekee työkseen, jos tienaa monta krt enemmän kuin sinä hyvätuloisena ja työpäivät loppuu puolen päivän aikaan? Meneekö hän työhön alkuyöstä?

kestää kaiken.... kirjoitti:

Ydinperheen äiti kestää kaiken, kuten myös isä. Seksiä ei ole ollut aikoihin (lapset pieniä) ja vuorotyö kummallakin. Sukuöaisia ei ole lähellä minne niitä lapsia voisi saada ja viettää "laatuaikaa parisuhteelle". Helppoa tietysti olisi jos erottaisiin, molemmat saisimme lapsivapaita viikonloppuja ja pyörisimme uusien avokkien kanssa viettäen laatuaikaa. Laatuaika meille vain on sitä että eletään lasten ehdoilla nyt ja kun lentävät pesästä niin sitten se parisuhde kukoistakoon. Nykyään mennään just sieltä mistä on aita matalin, haetaan vaan itselle hubaa, vaikka lapset yhdessä on haluttu maailmaan.

Lue lisää

mun anoppini, jonka mukaan lapsiperheiden vanhemmilla ei kuulu olla omaa eikä yhteistä aikaa! Se, ollaanko ydin- vai uusperhe, ei vaikuta tähän asiaan...
Onneksi on saatu lapsia vahtimaan muita, silloin harvoin kun jossain kahdestaan ollaan käyty.

ex-vaimo kirjoitti:

Meillä ei ydinperheenäkään vietetty koskaan vapaata lapsista, kun ei ollut ketään sukulaisia joille lapset olisi voinut viedä. Kuvittelin, että sitten kun lapset kasvavat niin meille kahdelle jää aikaa. Mutta mies ei jaksanut sitä aikaa odottaa. Nyt olen sitten 3 lapsen yh ja sitä lapsivapaata aikaa on entistä vähemmän kun ei ole sitä toista aikuista siinä kotona. Isä tapaa lapsiaan muutaman kerran vuodessa, mielellään niin että kaikki lapset eivät ole yhtä aikaa paikalla. Joten ei kaikilla eronneillakaan ole joka toinen vkl "vapaata" lapsista.

Lue lisää

on yleensä lapsivapaata aikaa silloin kun he tutustuvat ja parisuhde on alkumetreillä. Tämä mahdollisuus on uusperheellisillä vain jos etävanhemmat hoitavat velvollisuutensa lapsiaan kohtaan. Jos molemmilla vanhemmilla on lapsia ennestään tapaamiset eivät välttämättä osu samalle ajankohdalle jolloin jomman kumman lapset on aina paikalla.

Et suinkaan ole surkea äitipuoli vaan nöhverö puoliso. Kunhan saat miehesi kuriin, kyllä muut ongelmat sujuvat sitten omalla painollaan. Mikäli et jaksa enää panostaa miehen kasvattamiseen, niin helpointa todella on hankkia oma asunto ja oma elämä.

Itselläni ovat myös lapset aikuisia ja omillaan, ja en voisi kuvitellakaan enää itseäni tilanteeseen, missä joutuisin lasten kanssa tekemisiin. No, parempi ettei koskaan sano ei koskaan, rakastuminen kun vie järjen mennessään :D

normaali äiti kirjoitti:

Levoton elämä mitä kuvaat on tuttua minulle,vaikka meillä on ihan omat lapset ja normaali ydinperhe. Kaikki tapahtuu lasten ehdoilla kuten kuvaat viedään harkkoihin ja istutaan yhdessä sohvalla, syödään, tehdään opiskelutehtäviä, iloitaan, kiukutellaan jne. Kaikki yhtä hulabaloota. En varmaan jaksaisi vieraiden lasten kanssa, omien kanssa kyllä, vaikka teenkin 10 t päiviä vastuullisessa työssä. Seksiä ei "ehdi" juuri harrastamaan. Etkö tiennyt millaista on elämä lapsiperheessä? 100 v kuluttua helpottaa. Positiivista on että miehesi ei "jätä lapsia kuseen" vaan huolehtii heistä.

Lue lisää

ja mä hoidin kaksi omaa lasta itteni lähestulkoon kokonaan, kaupungin vuokrakaksiossa, ja isipappa ei viinanhimoissaan antanut eroperheelleen tasan penniäkään/cenntiäkään.
Ei ollut juurikaan omaa aikaa, rahaa, eikä mittään muutakaan..

Minulta saat täyden 100% tuen. Olen samaa mieltä kanssasi että jokainen parisuhde tarvitsee yhteistä aikaa....
Olen myös itse elänyt 11 vuotta uusperhettä ja voin sanoa rehellisesti että helppoa EI ole ollut mutta meillä ei olekaan kuin minun yksi lapsi ja mieheni yksi lapsi.
Jos tänä päivänä tapaisin miehen jolla olis pieniä lapsia ikävä kyllä vaikka kuinka paljon olisi tunteita se saisi jäädä.. en enään jaksisi aloittaa kaikkea alusta ELÄMÄ ON LIIAN LYHYT siihen siitä pitää NAUTTIA.
ONNEA sinulle ja varmasti löydät uuden jonka kanssa viettää laatu aikaa ja nauttia elämästä!

Kommntoin sen verran että äkkiä kirjoitukset näyttää siltä että, kyse on yhden ihmisen eli naisen mielipiteestä ja tahtotilasta käsitellä lasten ja perhe yksikön asemaa suhteessa naisen "hyvinvointiin" ja tahtotilaan "järjestää" omaa elämää yksilönä ja olla "yliihminen" saadakseen se näyttämään samalla äidiltä,vaimolta,naiselta,sinkulta,uranaiselta,ties vaikka miltä! Kuitenkin muulta kuin vastuulliselta perheeltä vastuineen josta vastaa nainen äitinä, puolisona,aikuisena,ja kuuluu "vain " osaksi perhettä ja perusyksikköä perhearvoilla eikä yksilökeskeisillä itsekkyys haikailuilla.

Komnetoija toteaa että, mies ja lapset ovat "paketti". Toteaisin että isä ja lapset ovat paketti ja äidin mahdollisuus olisi olla samoin paketti lapset ja äiti mutta itse paketti on se alkulähde eli mies ja vaimo ja siten isä ja äiti.

Tämän suhteen ongelmatiikkassa roikkuu kymmenituhansia lapsia ja alkujuuret ovat aikuisuuden puutteessa olla ja kyetä olemaan tosiaan vanhempi ja kestämään sen j siihen kuuluvat vastuut ihanuuksina ja oikeutena olla lapsille turva ja tuki sekä esimerkki pyyteettömästi ilman itsekekeisyyttä ja omilla tunnetiloilla pelaamista.

Olkaa hyvät ihmiset "rakastuessanne" kyvykkäitä näkemään rakastamsen kokonaisuus mihin kuuluu myös muuta kuin silmissäleiskuvia sydämmen kuvia.!!!

Nies ja lapset "pakett... kirjoitti:

Kommntoin sen verran että äkkiä kirjoitukset näyttää siltä että, kyse on yhden ihmisen eli naisen mielipiteestä ja tahtotilasta käsitellä lasten ja perhe yksikön asemaa suhteessa naisen "hyvinvointiin" ja tahtotilaan "järjestää" omaa elämää yksilönä ja olla "yliihminen" saadakseen se näyttämään samalla äidiltä,vaimolta,naiselta,sinkulta,uranaiselta,ties vaikka miltä! Kuitenkin muulta kuin vastuulliselta perheeltä vastuineen josta vastaa nainen äitinä, puolisona,aikuisena,ja kuuluu "vain " osaksi perhettä ja perusyksikköä perhearvoilla eikä yksilökeskeisillä itsekkyys haikailuilla.

Komnetoija toteaa että, mies ja lapset ovat "paketti". Toteaisin että isä ja lapset ovat paketti ja äidin mahdollisuus olisi olla samoin paketti lapset ja äiti mutta itse paketti on se alkulähde eli mies ja vaimo ja siten isä ja äiti.

Tämän suhteen ongelmatiikkassa roikkuu kymmenituhansia lapsia ja alkujuuret ovat aikuisuuden puutteessa olla ja kyetä olemaan tosiaan vanhempi ja kestämään sen j siihen kuuluvat vastuut ihanuuksina ja oikeutena olla lapsille turva ja tuki sekä esimerkki pyyteettömästi ilman itsekekeisyyttä ja omilla tunnetiloilla pelaamista.

Olkaa hyvät ihmiset "rakastuessanne" kyvykkäitä näkemään rakastamsen kokonaisuus mihin kuuluu myös muuta kuin silmissäleiskuvia sydämmen kuvia.!!!

Lue lisää

Ei kaikki lapsia omaavat aikuiset suhtaudu uusiin kumppaneihin samllalailla. Esim ystäväni jolla tytär ja poika alkoi seurustelemaan miehen kanssa jolla yksi poika. Ei tullut suhteesta mitään koska mies oli ihan oman lapsensa taltusnuorassa. Ei voitu tehdä porukalla mitään koska tuo poika kitisi kokoajan. Mies poti jotain huonoa omaatuntoa ja antoi kaikessa periksi. Kyllä lapset kaipaavat rajoja myös..se tuo turvaa. Se, että vanhemmalla muutakin elämää helpottaa lasta jotta ei koe olevansa vastuussa vanhempansa onnellisuudesta.
Nt nainen ok suhteessa jossa myös lapsia toisellakin, mutta tyyli eri

Itse ajattelen asian niin, että lapset ovat vain vähän aikaa lapsia ja etenevät sitten omaan elämäänsä, aikuiset voivat odottaa ja joustaa :) ei se aina helppoa ole, mutta kärsivällisyyttä ja rakkautta kun riittää niin koittaa aika kun saatte nauttia lapsettomasta ajasta...

Ihan se ei tasan käy niin että jos sovitaan tietyt vuorot joita elellään; meillä jokainen; äiti, isä sekä minä- isän uusi emäntä, elellään vuorotöissä. järjestetään niin yhteistä aikaa kun omaakin. aina ei kaik onnistu niinkun haluaa, mutta ei se maailma siihen kaadu... paljon on myös omia touhuja mitä voi tehdä ja toki sitä laatuaikaakin järjestellään, yhdessä tai koko paketilla.
miehen vp tarkoittaa lapsen kanssa oloa, ei käy kateeksi, Missä hänen OMA vapaa-aika?

Todellakin mitä ihmettä valitat?! Olisit miettinyt muuttaessanne yhteen haluatko vielä lapsiperhearkea. Jos lapset ovat kerran jo tarpeeksi vanhoja valvomaan yömyöhään, voitte myös jättää heidät keskenään jotta menette syömään, elokuviin... ja sitten heitätte heidät viikonloppuna biologiselle äidille ja ilmoitatte menevänne vaikka kylpylään. Jos taas miehesi on se ongelma, niin älä silloin valita lapsista ongelmahan on sitten mies

Kyllä jokaisessa suhteessa pitää olla pelisäännöt.. Tietenkään lapsia ei voi sysätä mitensattuu vanhemmalta toiselle... Tai ainakaan ilman erikseen niin sopimatta...
Se on fakta..
Tuon miehen vain täytyisi saada x:nsä ymmärtämään tämä tosiasia.
Tietysti lapset ovat lapsia vain hetken, mutta millaisen käsityksen maailmasta saavatkaan, jos ei mitään rajoja, ei mitään säännöllisyyttä ole?

Elä ota tuota pääotsikkoa niin tosissaan koska sen vain täky meille kaikille jotta "viihtyisimme" vain näillä sivuilla:! Elämä on ja ihmisen parasta aikaa:)oli lapsia tai ei:)

Vähän on vaikea tilata Mannerheimin lastensuojeluliitosta hoitotätiä teinille, joka osaa istua olkkarin sohvalla ilman hoitajaakin.

-äiti minäkin kirjoitti:

Todellakin mitä ihmettä valitat?! Olisit miettinyt muuttaessanne yhteen haluatko vielä lapsiperhearkea. Jos lapset ovat kerran jo tarpeeksi vanhoja valvomaan yömyöhään, voitte myös jättää heidät keskenään jotta menette syömään, elokuviin... ja sitten heitätte heidät viikonloppuna biologiselle äidille ja ilmoitatte menevänne vaikka kylpylään. Jos taas miehesi on se ongelma, niin älä silloin valita lapsista ongelmahan on sitten mies

Lue lisää

Eihän alkuperäinen kirjoittaja lapsista valittanutkaan, vaan yleensä tilanteesta ja niiden järjestelyistä!
Ymmärrän kirjoittajaa täysin,itse en jaksaisi tuollaista lainkaan.
Kyllä se vain niin on, että lapset ja elämä on järjestyksessä,kun perheessä on lapsilla RAJAT ja muutenkin jonkinlainen säännöllisyys. Sekin on varmaa,että perheen aikuiset tarvitsevat yhteistä aikaa...oli perhekuvio uusi tai vanha.

Elän itse uusperheessä, jossa me aikuiset ainakin nyt kesällä mennään nukkumaan ennen murkkuikäisiä nuoria. Pienemmät heräävät aamulla ennen kello 7 ja lapsia on useita.
Vapaata ei ole koskaan ja olen päättänyt, että illat kello 21 jälkeen on mun/meidän! Oli se sitten itsekästä tai ei, mutta en minä niin vanha "korppu" ole minäkään etteikö sitä hellyyttä ja yhteisiä juttuja kaipaa ilman lasten korvia ja silmiä kellon ympäri.
Ratkaisin ajankäytön niin, että ostin nuorille oman telkkarin omaan huoneeseensa. Katselkoon sitä illalla siellä niin kuin jaksaa valvoa. Päivällä olen läsnä (ja aamulla, jos olisivat hereillä).

No se on lapsiperheen arkea, että ollaan keskenään. Ei monessakaan perheessä mitään vanhempien juttuja elokuviin menoa tms ole välttämättä. Meilläkin tuo kolmen pesue eikä voisi kuvitellakaan, että esim vanhat mummit ja papat ottaisi kolme pientä kerralla noin vain luokseen.

Sitä en kyllä ymmärrä mistä ap valittaa kun ainakin osa lapsista ilmeisesti isoja vai? Ymmärsin, että jo teinejä vaiko.. kyllähän nyt ne voi muutamaksi tunniksi jättää yksin ilman lastenvahtia.

Itsekin olen uusperheessä ja jos sitä ei jaksa niin lähde pois. Sellaista se elämä on lasten kanssa. Et voi velvoittaa miestäsi kaikkeen jos itse olet kelkkaan hypännyt niin leikin kestäköön. Hanki lapseton mies jos lapset ovat tiellä.

"Sinulla on kuitenkin mahdollisuus valita. Ehkä seuraavalla kerralla valitset kumppanin, jolla joko ei ole lapsia tai lapset ovat jo aikuistuneet. "
Minä valitsin noin, mutta yllättäen juuri nämä aikuiset lapset rasittavat parisuhdettamme todella paljon. Me olemme heidän palvelijoitaan silloin, kun he asustelevat meillä. He eivät tee kotona mitään lukuisistä pyynnöistä huolimatta ja sotkevat ihan vain sotkemisen ilosta, koska tietävät, että me molemmat inhoamme sotkua. Nuorin on nyt 19 ja todella ilkeä ja pahansuopa ihminen, joka ei kunnioita meitä vähääkään. Huutaa, haukkuu ja räyhää vähäisimmästäkin asiasta, eikä hallitse alkeellisimpiakaan keskustelutaitoja millään saralla. Minä en voi hänelle asioista sanoa, koska en ole hänen vanhempansa. Hän on kyllä sen tehnyt hyvin selväksi jo suhteemme alussa. Nämä aikuiset lapset sanelevat, miten meidän kuuluu elää ja erityisesti, kuinka meidän tulee heihin suhtautua ja heille puhua. Minä kuvittelin, että eläisivät jo omaa elämäänsä, koska ovat muuttaneet omilleen jo aikaa sitten. Kattia kanssa! Hohhoijaa!
Nyt etsin itselleni asuntoa ja työpaikkaa toiselta paikkakunnalta. En tätä enää jaksa.

Minusta sinun pitäisi tehdä miehellesi selväksi se, että hän sopisi exänsä kanssa lasten tapaamisista säännöllisiksi. Eli lapset olisivat joka toinen vkonloppu teillä ja toinen exällä. jos näin yksinkertaista asiaa ei saada järjestyyn, niin aikaahan teillä ei sitten ole toisillenne. Minä lähtisin pikkukassini kanssa, jos asioita ei saada järjestyyn.

Mä vain kirjoitti:

Minusta sinun pitäisi tehdä miehellesi selväksi se, että hän sopisi exänsä kanssa lasten tapaamisista säännöllisiksi. Eli lapset olisivat joka toinen vkonloppu teillä ja toinen exällä. jos näin yksinkertaista asiaa ei saada järjestyyn, niin aikaahan teillä ei sitten ole toisillenne. Minä lähtisin pikkukassini kanssa, jos asioita ei saada järjestyyn.

Lue lisää

Taas yks valittava eukko...mene ihtees ja etsi uusi mies! Eiköhän se äijä löydä johkun muun korvikkeen :D

Mä vain kirjoitti:

Minusta sinun pitäisi tehdä miehellesi selväksi se, että hän sopisi exänsä kanssa lasten tapaamisista säännöllisiksi. Eli lapset olisivat joka toinen vkonloppu teillä ja toinen exällä. jos näin yksinkertaista asiaa ei saada järjestyyn, niin aikaahan teillä ei sitten ole toisillenne. Minä lähtisin pikkukassini kanssa, jos asioita ei saada järjestyyn.

Lue lisää

Missä ne lapset sitten ovat keskellä viikkoa.

Joskus voitaisiin kysyä lapsienkin mielipiteitä, mitä he ajattelevat.

viikonloput kirjoitti:

Missä ne lapset sitten ovat keskellä viikkoa.

Joskus voitaisiin kysyä lapsienkin mielipiteitä, mitä he ajattelevat.

Hyvä isä sentään... MINÄ MINÄ MINÄ. elämä turhan lyhyt miettimään turhanpäiväisiä. nautitaan tästä ajasta joka meillä on!
Huomaa se sinun rakkaasi, ehkä sekin haluaa huomata sinut.
Itse en natisevaa,kitisevää ja mustasukkaista kumppania jaksaisi katsella, ajan voi käytellä paljon paremminkin :)

Asun kyllä nykyisn uusperheessä. Edellisessä avioliitossa olin aina yksin kolmen lapsen kanssa. Mies kävi vaihtamassa paida työpäivän jälkeen ja lähti taas johonkin kokouksiin ja harrastuksiinsa. Minä hoidin kodin, lapset, puutarhan,auton, arjen juoksevat asiat, opiskelin ja olin samaan aikaan raskaana. Se oli oikeasti helvetti, johon en enää rupea. Pakkasin muuttoautoon tavarani ja lähdin. Päivääkään en ole katunut. Nyt meidän perheessä on 5 lasta kaikkinensa. Yksi yhteinen nyt 3 vuotias. Meillä murrosikäiset katsovat iltaisin joskus pienimpien perään, että päästään vaikka lenkille mieheni kanssa kaksistaan. Kaikki on vain omasta tahdosta kiinni.

Mulla on vuosien kokemus äitipuolena. Ei ole olemassa sellaista kuin helppo uusperhe-elämä, nyt sen tiedän ja osaan kertoa muillekin. En syytä exää, en hänen lapsiaan enkä exän ex-vaimo ykköstä, vaan pelkästään omaa tyhmyyttäni ja ymmärtämättömyyttäni. Nyt olen viisastunut ja tiedän varmuudella, etten lähde samaan uudestaan. Nykyisen miesystäväni kanssa olen sopinut selväksi, että kahdessa asunnossa asutaan niin kauan kuin hänellä asuu jälkikasvua kotona ja suhde toimii hyvin, on toiminut jo reilun vuoden.

Oon samaa mieltä, turha rutista omista valinnoistaan. Ne lapset olivat siinä jo kun aloit seurustelemaan miehen kanssa. Jos ei kestä leikkiä ei siihen kannata ryhtyä. Ja äitinä varmasti tiedät, että lapset tulevat sinua ennen!

Toivon ettei sinulla ole omia lapsia.Toivottavasti olet päästäsi vielä senverran järjissä ettet koskaan hankikkaan.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Toivon ettei sinulla ole omia lapsia.Toivottavasti olet päästäsi vielä senverran järjissä ettet koskaan hankikkaan.

oman vastauksesi lukea uudestaan. Nyt ymmärrän miestäsi 100%. Olet todellakin se "valtiatar" jolle en soisi omia lapsiani hoidettavaksi.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Toivon ettei sinulla ole omia lapsia.Toivottavasti olet päästäsi vielä senverran järjissä ettet koskaan hankikkaan.

olethan sinäkin aikoinaan hankkinut lapsia. Kuinka et sitten käsitä, että lapset vaativat molempien vanhempiensa aikaa ja mielenkiintoa erosta huolimatta. Siinä saattaa vieras mirkku jäädä toiseksi, kun ei pääse sanelemaan ehtojaan isän lasten väliseen suhteeseen. Siitä kai kenkä tässä puristaakin, vai mitä?

hyvänen aika kirjoitti:

olethan sinäkin aikoinaan hankkinut lapsia. Kuinka et sitten käsitä, että lapset vaativat molempien vanhempiensa aikaa ja mielenkiintoa erosta huolimatta. Siinä saattaa vieras mirkku jäädä toiseksi, kun ei pääse sanelemaan ehtojaan isän lasten väliseen suhteeseen. Siitä kai kenkä tässä puristaakin, vai mitä?

Lue lisää

Ei nuoret siihen tuhoudu, että heille laittaa rajat. On eriasia ottaa sillointällöin omaa aikaa kuin hyljätä lapset. Jos lapsilla/nuorilla on kerrottu, että jos hätä tulee niin tietenkin saa ottaa yhteyttä ja silloin tullaan apuuan aina. Se on se tärkein, muuten voidaan ihan järkevästi aikatauluista sopia.

Kiitos Sinulle ja kaltaisillesi jotka ovat oivaltaneet tämän vuodatukseni ytimen.
Hämmästyttävää on ollut kommentit näiltä ÄIDEILTÄ jotka antavat palautetta minulle siitä, etten jaksa näitä lapsia.Onko tosiaan näin, ettei ihmetystä saa lasten äiti (nainen) joka toimii tällätavalla omia lapsiaan kohtaan.Voidaanko tälläistä naista edes kutsua äidiksi joka ei lapsistaan huolehdi vaan sysää kaiken entiselle miehelleen ja tämän uudelle kumppanille.Miettikääs nyt hetki ennenkun kommentoitte lisää ja arvostelette minun jaksamistani

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Kiitos Sinulle ja kaltaisillesi jotka ovat oivaltaneet tämän vuodatukseni ytimen.
Hämmästyttävää on ollut kommentit näiltä ÄIDEILTÄ jotka antavat palautetta minulle siitä, etten jaksa näitä lapsia.Onko tosiaan näin, ettei ihmetystä saa lasten äiti (nainen) joka toimii tällätavalla omia lapsiaan kohtaan.Voidaanko tälläistä naista edes kutsua äidiksi joka ei lapsistaan huolehdi vaan sysää kaiken entiselle miehelleen ja tämän uudelle kumppanille.Miettikääs nyt hetki ennenkun kommentoitte lisää ja arvostelette minun jaksamistani

Lue lisää

lasten isä haluaa olla lastensa kanssa, siinä homman pointti. Ota ja lähde, ole niin ystävällinen.

syyllistämistä sinulta! kirjoitti:

lasten isä haluaa olla lastensa kanssa, siinä homman pointti. Ota ja lähde, ole niin ystävällinen.

karsee ja ilmeisesti katkera eukko! Mitä ihmeen syyllistämistä?? Oletko kännissä?
Epäsolidaarisimpia naisia kohtaan ovat usein toiset naiset,eivät miehet.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Kiitos Sinulle ja kaltaisillesi jotka ovat oivaltaneet tämän vuodatukseni ytimen.
Hämmästyttävää on ollut kommentit näiltä ÄIDEILTÄ jotka antavat palautetta minulle siitä, etten jaksa näitä lapsia.Onko tosiaan näin, ettei ihmetystä saa lasten äiti (nainen) joka toimii tällätavalla omia lapsiaan kohtaan.Voidaanko tälläistä naista edes kutsua äidiksi joka ei lapsistaan huolehdi vaan sysää kaiken entiselle miehelleen ja tämän uudelle kumppanille.Miettikääs nyt hetki ennenkun kommentoitte lisää ja arvostelette minun jaksamistani

Lue lisää

ikävä kyllä voi... Niillä on joku etu-oikeus... Sekin pitäs saada jotenki kumottua jos ei kertakaikkiaan äiti viitsi tai halua. Ne on vaan kuitenkin vain äitejä/naisia/ihmisiä... Ei kaikilla oo kaikki tallessa.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Kiitos Sinulle ja kaltaisillesi jotka ovat oivaltaneet tämän vuodatukseni ytimen.
Hämmästyttävää on ollut kommentit näiltä ÄIDEILTÄ jotka antavat palautetta minulle siitä, etten jaksa näitä lapsia.Onko tosiaan näin, ettei ihmetystä saa lasten äiti (nainen) joka toimii tällätavalla omia lapsiaan kohtaan.Voidaanko tälläistä naista edes kutsua äidiksi joka ei lapsistaan huolehdi vaan sysää kaiken entiselle miehelleen ja tämän uudelle kumppanille.Miettikääs nyt hetki ennenkun kommentoitte lisää ja arvostelette minun jaksamistani

Lue lisää

niinkuin hakisit täältä vahvistusta ja tukea eropäätökseesi. Koita hyvä ihminen puhua miehellesi ja saada hänet ymmärtämään. On varmasti raskasta kun on jatkuvasti lapset ympärillä, mutta tiesithän sen jo silloin kun muutit miehen kanssa yhteen. Ei sun tarvi ostella miehesi lapsille vaatteita ym, kun ei ne sun lapsia ole. Lisäksi voisit kertoa ensin lapsille esim että tänään illalla minä ja teidän iskä lähdetään sinne ja sinne plaa plaa.. ja tullaan sillon. Sit laitat valmiiksi kaiken ja sanot miehellesi että oot järjestänyt teille aikaa illaksi ja lapsille se sopii myös. Ja jos ei toimi tuollaiset jutut, niin se mies ei oikeasti silloin välitä susta, joten ota kamat ja lähde. Tsemppiä!

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Kiitos Sinulle ja kaltaisillesi jotka ovat oivaltaneet tämän vuodatukseni ytimen.
Hämmästyttävää on ollut kommentit näiltä ÄIDEILTÄ jotka antavat palautetta minulle siitä, etten jaksa näitä lapsia.Onko tosiaan näin, ettei ihmetystä saa lasten äiti (nainen) joka toimii tällätavalla omia lapsiaan kohtaan.Voidaanko tälläistä naista edes kutsua äidiksi joka ei lapsistaan huolehdi vaan sysää kaiken entiselle miehelleen ja tämän uudelle kumppanille.Miettikääs nyt hetki ennenkun kommentoitte lisää ja arvostelette minun jaksamistani

Lue lisää

En itse perhettä omista, se ei ole vielä ajankohtainen, mutta jos virallistamme suhteen mieheni kanssa niin hyvinkin ajankohtainen. Hän kun on näitä teini-isiä ja lapsi seuraa läpi elämän yhden unohduksen takia.

Myönnän etten itse ole koskaan kovin lapsirakas ollut, enkä tuollaista tilannetta kestäisi. Huomasin omissa vanhemmissakin muutoksen kun muutin silloin yläasteen jälkeen omilleni. Tottakai äiti itki kun lähdin, mutta jaksoi kyllä huomattavasti paremmin kun tulin kotona käymään parin viikon kuluttua.

Olet kerran kokenut tuon perhe-elämän jo, tiesit mitä odottaa. Harmi vain että se tuli moninkertaisena.

Saat olla ylpeä, että olet saanut omat lapsesi maailmalle - sinun tehtäväsi äitinä on hoidettu. Sinulla ei ole velvoitetta alkaa rikkomaan itseäsi sen takia, että miehesi ei osaa sanoa ei ex vaimolleen. Ei sinun tule kantaa vaimon ongelmaa harteillasi, ei sinun tule ottaa äidin paikkaa heille.

Ota itsellesi aikaa - vaikka hetken lomaa. Sano, että haluat aikaa ajatella ja olla rauhassa. Lähde vaikka viikonlopuksi pois, rentoudu jossain rauhassa ilman kotikiireitä. Mies huomaa samalla itsekin, miten paljon kaipaat rauhaa ja hiljentymistä, edes hetkeksi, vaikka vain tunniksi päivässä näin aluksi.

Kenenkään ei pitäisi ajaa itseään loppuun opiskeluissa, töissä, vielä vähemmän perhe-elämässä, siviilissä.

Ota etäisyyttä, hae omaa aikaa. Ota elämä takaisin. Kerran me vain täällä tässä kuljemme. Ei tuhlata sitä itsensä raastamiseen.

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Kiitos Sinulle ja kaltaisillesi jotka ovat oivaltaneet tämän vuodatukseni ytimen.
Hämmästyttävää on ollut kommentit näiltä ÄIDEILTÄ jotka antavat palautetta minulle siitä, etten jaksa näitä lapsia.Onko tosiaan näin, ettei ihmetystä saa lasten äiti (nainen) joka toimii tällätavalla omia lapsiaan kohtaan.Voidaanko tälläistä naista edes kutsua äidiksi joka ei lapsistaan huolehdi vaan sysää kaiken entiselle miehelleen ja tämän uudelle kumppanille.Miettikääs nyt hetki ennenkun kommentoitte lisää ja arvostelette minun jaksamistani

Lue lisää

Lasten äiti ilmeisesti haluaa hankaloittaa elämäänne uutena pariskuntana. Ja hänessä on vikojakin.

Mutta ymmärsinkö oikein kun tuolta tekstejäsi luin... ettet edes tee mitään tämän uuden miehesi lasten eteen tai kanssa? Siis viikkoisin ruokaa, pyykkiä ja harrastuksia. Miten voit palaa loppuun kun et edes tee siellä mitään?

Itsellä uusi mies jolla pienet kaksoset (vielä vaippaikäisiä) ja itsellä 6 vuotias. Ei tulisi mieleenkään etten tekisi lasten kanssa asioita. Yhdessä on päätetty jo alussa että meillä on vain "meidän" lapsia. Kaikkia kohdeltava saman arvoisina. Ei tulisi mieleenkään että valittaisin omasta valinnastani vaikka välillä aika poikki kun kolme lasta huutaa väsyneenä iltapalaa syödessä.

Ja jos mies ylitöissä niin yksin lapset hoidan. Samoin jos itse olen töissä niin kyllä mies hoitaa minunkin lastani. Ja sille kuka jotain tarvitsee tarvittavat jutut ostetaan.

Ja mitä seksiin tulee hiljaiset pikapanot on varmasti lapsiperheiden "omaa aikaa". Vähän mielikuvitusta peliin. Tuskin ne teinit teidän huoneeseen hyökkää kun jäävät katsomaan telkkaria. Ja voittehan laittaa oveen lukon. Ja sinne makuuhuoneeseen voi vetäytyä kesken päivänkin poikkeamaan, ei tarvitse odottaa että lempisarjat on loppuneet ja uni painaa silmiä. Mainoskatkot on sitä varten.

Meillä myös lasten äiti erittäin hankala. Siksi olemme jopa hakkineet lapsille omat vaatteet kotiimme. Tulivat välillä niin pienissä vaatteissa meille, että ei meinannut päältä pois saada. Päällä olevat vaatteet jo valmiiksi niin likaisia, että joka kerta vaatteet vaihtoon heti ovella. Ja kassissa yli 10 numeroa liian pieniä vaatteita.

Lapsia palautettaessa äiti ei välttämättä edes kotona, tai tuli vastaan parkkipaikalla matkalla baariin. Siihen lisänä vielä lasten äidin uuden miesystävän uhkailu väkivallalla. Ja paljon paljon muuta.

Nimenomaan näin!

Onko sinun ja monen muun kriittisesti alkuperäiseen kirjoittajaan suhtautuvan vaikea tajuta, ettei A.P. halua sysätä lapsia kokonaan muualle hoitoon, vaan hän tahtoisi JOSKUS yhteistä aikaa miehensä kanssa, mitä hän ei sanojensa mukaan ole KOSKAAN yhdessä miehensä ja hänen lapsiensa kanssa asuessaan saanut. Minusta A.P:n toive saada omaa aikaa miehensä kanssa edes JOSKUS on vähintäänkin kohtuullinen.

AP:lle: Koskapa tilanne ei näytä muuttuvan, niin hommaa itsellesi oma kämppä. Voittehan te edelleen olla pari, vaikka erillään asuttekin. Silloin sinun helpompi pitää oma taloutesi erillään ja eiköhän se mies tule kylään, kun ikävä tulee.

että varsinkaan eron kokeneet perheet lapset eivät tarvitse mitään vitun testailijoita jotka eivät tiedä mitä ovat vailla. On väärin antaa lapsille väärä kuva ja luulo että elämä on toista mitä on. Säännöllisyydestä on keskusteluissa puhuttu, ja sitä ja rakkautta lapset tarvitsevat. Eivät ketään omahyväistä vain itseään rakastavaa ihmistä. Pitää miettiä ennen kuin toimii. Lienee kaikille tasapuolisin ratkaisu.

niin... kirjoitti:

että varsinkaan eron kokeneet perheet lapset eivät tarvitse mitään vitun testailijoita jotka eivät tiedä mitä ovat vailla. On väärin antaa lapsille väärä kuva ja luulo että elämä on toista mitä on. Säännöllisyydestä on keskusteluissa puhuttu, ja sitä ja rakkautta lapset tarvitsevat. Eivät ketään omahyväistä vain itseään rakastavaa ihmistä. Pitää miettiä ennen kuin toimii. Lienee kaikille tasapuolisin ratkaisu.

Lue lisää

Kun jo se eka suhde on mennyt pieleen voi vain olla, että ihminen on niin kovapäinen, että ei tajua...siis nyt tämä mies. Ehkä kolmas suhde onnistuu. Ja sanon uudestaan tässä, että lapset oppivat parisuhdemallin vanhemmiltaan. Ei ole siis yhdentekevää miten toist kohtelee ihan lapsiakin ajatellen.

Fiksu tyttö tämä! Toivoisin, että voisitte lastenkin kanssa tilannetta pohtia. Jos eivät ihan pieniä enää, voisivat kertoa omia tuntemuksiaan ja näkemyksiään. Jos se ex vaikka heidän kauttaan ymmärtäis, että hankalaa on kaikille osapuolille - ilmeisesti myös hänelle itselleen? Ja miehelle sanoisin, että hänellä on vastuu myös parisuhteestaan eikä pelkästään lapsistaan. Ei vaimo/avovaimo ole pelkkä äitipuoli!

Usein näissä tapauksissa on vielä se, että entinen vaimo ottaa elatusmaksut. Käyttää etelänmatkoihin ym kapakka elämään. Uusi vaimoke tekee ruuat, kantaa kaupasta tarvikkeet ja hoitaa näiden lapsia. Myöskin hänen rahaa palaa vieraiden lasten hoitoon. Tiedän useita tällaisia tapauksia. EX- miehet ovat niin Tahvoja etteivät uskalla pullikoida vastaan ex muijalleen. Meillä Suomessa tämä iän ikuinen femakkojen mekkala joukko on ajanut suomalaisen miehen aseman todella ahdinkoon.

On hirveää lukea ulkopuolisenakin tätä viestiketjua, sillä sisältää aivan uskomatonta p*skaa. Ensinnäkin yhteenmuuttovaiheessannehan lapset asuivat pääsääntöisesti äidillään ja tilanteen muuttuminen yllätti sinut.
Joka tapauksessa unohda tämä ketju, äläkä suotta pahoita mieltäsi lukemalla ala-arvoisia ja voisiko sanoa, hieman näköalattomia vastauksia, sinulle. Suurin osa varmaan purkaa tässäkin ketjussa omaa pahaa oloaan ja antipatioitaan ilman,että niillä on mitään tekemistä tilanteesi kanssa.
Harkitse oikeasti poismuuttamista, jos tilanne ei korjaannu. Ei pitäisi neuvoa suoraan, mutta näin itse tekisin.

ne teidän vapaa-ajat, senkun hankitte lapsenvahdin valitsemallenne päivälle ja menette vaikka elokuviin. Te kun tiedätte jo valmiiksi kuinka monta lasta on minäkin päivänä kotona. Ja sen perusteella voitte järjestellä etukäteen menonne.

Olen kanssasi samaa mieltä rumbamamma, että miksi eronneilla uusioperheillä pitäisi olla asiat paremmin. Meilläkin ydinperheenä oli kolme lasta yhtäaikaa kotosalla, iäkkäät isovanhemmat, eikä sellaisia sukulaisia lähiseuduilla, jotka olisivat voineet edes viikonloppuisin lapsia katsoa. Vapaa-ajan tekemiset tehtiin täysin lasten ehdoilla, omaa "vapaa-aikaa" olivat vain ne tunnit, jotka olimme töissä kumpikin tahollaan.

Joitakin vuosia sitä kesti ja nyt haikailen menneiden vuosien perään. Meillä nimittäin on tällä hetkellä sellainen tilanne, että kaksi vanhempaa lasta elävät jo hyvin itsenäistä elämää ja nuorimmaisin täytti keväällä 18. Hänellä on poikakaveri, tiivis oma kaveripiiri, vetää liikuntapiirejä lapsille koulun ohessa. Ensi keväänä on toivottavasti lakkiaiset, jonka jälkeen hän on ilmoittanut hakevansa oman asunnon niinkuin isoveli ja isosiskokin ovat tehneet.

Meillä on vihdoinkin omaa aikaa, joskun vähän liikaakin. Opettelen ostamaan ja tekemään vähemmän ruokaa, ruokaa meille kahdelle. Nyt kesällä olemme aika usein käyneet tanssimassa, teatterissa, sukulaisissa.

Mutta eikö sen näin pidä mennäkin??

aikuisten lasten äiti kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä rumbamamma, että miksi eronneilla uusioperheillä pitäisi olla asiat paremmin. Meilläkin ydinperheenä oli kolme lasta yhtäaikaa kotosalla, iäkkäät isovanhemmat, eikä sellaisia sukulaisia lähiseuduilla, jotka olisivat voineet edes viikonloppuisin lapsia katsoa. Vapaa-ajan tekemiset tehtiin täysin lasten ehdoilla, omaa "vapaa-aikaa" olivat vain ne tunnit, jotka olimme töissä kumpikin tahollaan.

Joitakin vuosia sitä kesti ja nyt haikailen menneiden vuosien perään. Meillä nimittäin on tällä hetkellä sellainen tilanne, että kaksi vanhempaa lasta elävät jo hyvin itsenäistä elämää ja nuorimmaisin täytti keväällä 18. Hänellä on poikakaveri, tiivis oma kaveripiiri, vetää liikuntapiirejä lapsille koulun ohessa. Ensi keväänä on toivottavasti lakkiaiset, jonka jälkeen hän on ilmoittanut hakevansa oman asunnon niinkuin isoveli ja isosiskokin ovat tehneet.

Meillä on vihdoinkin omaa aikaa, joskun vähän liikaakin. Opettelen ostamaan ja tekemään vähemmän ruokaa, ruokaa meille kahdelle. Nyt kesällä olemme aika usein käyneet tanssimassa, teatterissa, sukulaisissa.

Mutta eikö sen näin pidä mennäkin??

Lue lisää

lapsenvahteja kuin sukulaiset? Vaikka 4H-kerhosta tai mll:lta? Kyllä siitä lystistä sen verran enemmän voi maksaa jos kerran kaksi vuodessa vaikka elokuviin lähtee.

MEILLÄ ERONEEILLA TULISI OLLA JA ONKIN HELPOMPAA KOSKA OLLAAN JÄTETTY SE PERHEHELVETTI, NORMAALISSA EROSSA MOLEMMAT VANHEMMAT SAA YHTÄ PALJON AIKAA LASTEN KANSSA JA YHTÄ PAJON AIKAA VIETTÄ VAPAATA....OTAHAN SINÄ RUIKUTTAJA ERO NIIN TIEDÄT MITEN MUKAVAA ON ILMAN SITÄ KULISSI UKKOA TAI AKKAA, JA MIKSI NIITÄ SIKIÖITÄ PITÄÄ PUSKEA USEITA, EIKÖ YKSI RIITÄ...MUTTA TOTTAHAN ON ETTÄ SUOMEN MAA ON KAHDENKYMMENEN VUODEN PÄÄSSÄ TOSI JAMASSA, HYVÄTULOISET JA VIISAAT IHMISET EIVÄT TEE EDES SITÄ YHTÄ LASTA, VÄHEMPIOSAISET JA VÄHEMMÄN ÄLYKKÄÄT KYLLÄ LISÄÄNTYVÄT....JA SITTEN MEILLÄ ON VIELÄ TUOLLAISIA ERONNEITA JOTKA MENEVÄT ASUMAAN UUDEN KUMPPANIN KANSSA JOLLA ON LAPSIA...ÄLY HOI ÄLÄ JÄTÄ...TÄSSÄ KOHTAA HÄVETTÄÄ OLLA NAINEN, KYLL MIEHESIKIN SEN TIETÄÄ ETTÄ TYHMÄ OLET JA KÄYTTÄÄ SUA HYVÄKSEEN..JA HÄNEN EXÄNSÄ KANSSA, NIILLÄ ON VARMAAN MAKEET NAURUT KUSTANNUKSELLASI..HOH HOH

Helppo on sanoa, että ottakaa yksinhuoltajuus ja äidille tapaamiset joka toinen viikonloppu. Entäpä jos äiti ei haluakaan tapaamisia kuin ehkä kerran, pari vuodessa. Sekin on mahdollista! Minä ehdotin ex-miehelleni yhteishuoltajuutta, ei halunnut. Ei halunnut myöskään säännöllisiä tapaamisia. Eikä ketään voi tapaamisiin pakottaa. Kyllä se on etä-vanhemman omasta tahdosta kiinni miten usein haluaa lapsiaan tavata.

ex-vaimo kirjoitti:

Helppo on sanoa, että ottakaa yksinhuoltajuus ja äidille tapaamiset joka toinen viikonloppu. Entäpä jos äiti ei haluakaan tapaamisia kuin ehkä kerran, pari vuodessa. Sekin on mahdollista! Minä ehdotin ex-miehelleni yhteishuoltajuutta, ei halunnut. Ei halunnut myöskään säännöllisiä tapaamisia. Eikä ketään voi tapaamisiin pakottaa. Kyllä se on etä-vanhemman omasta tahdosta kiinni miten usein haluaa lapsiaan tavata.

Lue lisää

silloin elatusmaksuja tai sitten tulee sossulta. Palkatkaa sillä hoitaja muutamaksi tunniksi, niin pääsette vaikka sinne elokuviin. Kyllä siitä huvista ja parista tunnista yhteistä aikaa maksaa vähän hoitajalle.

Ja jos ei ole varaa, niin maksaa sille hoitajalle ja menee miehensä kanssa vaikka parkkipaikalle autoon istumaan pariksi tunniksi. Sekin on omaa aikaa. Oma asia miten hyvää siitä haluaa tehdä ;)

Mitäs huolitte tuollaisista jämä-äijistä jolla on jo penskoja. Hakekaa sinkkuja vapailta markkinoilta. En kyllä viittis ruveta toisten penskoja elättämään. Jokainen hoitakoot oman jälkikasvunsa

Vapailta markkinoilta kirjoitti:

Mitäs huolitte tuollaisista jämä-äijistä jolla on jo penskoja. Hakekaa sinkkuja vapailta markkinoilta. En kyllä viittis ruveta toisten penskoja elättämään. Jokainen hoitakoot oman jälkikasvunsa

Lue lisää

Uusioperheet ovat paholaisen keksintö. Kaikki kärsivät, niin vanhemmat kuin lapsetkin. liian heppoisesti mennään yhteen ja erotaan.

Vapailta markkinoilta kirjoitti:

Mitäs huolitte tuollaisista jämä-äijistä jolla on jo penskoja. Hakekaa sinkkuja vapailta markkinoilta. En kyllä viittis ruveta toisten penskoja elättämään. Jokainen hoitakoot oman jälkikasvunsa

Lue lisää

No, sittenpähän tiedätte miltä vielä suuremmasta määrästä isäpuolista tuntuu, joten turha täälä on morkata yh isiä, itse en ole yh, mutta en kyllä huoli yh äitiäkään vaikka olisi millainen pakkaus, koska mailamlla on yli 3 miljardia naista, senkun menee valikoimaan vain lapsettoman vaimon, niissä vielä se etu että suuri osa kulttuureista ei biletä ja dokaa ja HALUAA jonkinverran itseään vanhemman miehen, suuri osa kultturerista ei ole näin pinnallisia!

Lapsillekki sellainen elmämä on vaikeaa! yrittäkää miettiä lapsien kantaa.

uusio pehe lapsi kirjoitti:

Lapsillekki sellainen elmämä on vaikeaa! yrittäkää miettiä lapsien kantaa.

Mä olen ammattikasvattaja ja näen työssäni kaikenlaista. Mä hoidan niitä lapsia joita heitellään sinne sun tänne ja tiedän mitä se voi pahimmillaan aiheuttaa.
Mutta ikävä kyllä ne on usein äidit, jotka heittäytyy hankalaks ja usein se liittyy miehen uuteen suhteeseen tai sen uuden naisen kuvaan tuloon.

Lapset on yksilöitä ja suhtautuu/selvii tilanteista eri tavalla. Yleistää ei voi ja kirjotinkin vaan oman tilanteeni/suhteeni näkökulmasta.

uusio pehe lapsi kirjoitti:

Lapsillekki sellainen elmämä on vaikeaa! yrittäkää miettiä lapsien kantaa.

heip, tuli vain mieleeni, että näinhän ihan tavallisessakin perheessä elämää eletään. Lapset ovat paikalla aivan jokaisena päivänä ja lasten harrastukset rytmittävät arkea. Ja lastemme ehdoilla elämme, aivan tyytyväisinä : ) ei ole ollut juurikaan ollut kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa, miksi pitäisi ollakaan. Mielummin olemme kaikki yhdessä. Miksi uusioperheen elämän tulisi poiketa jollain tavalla normaalin perheen elämästä. Jos haluat vain miehen, etkä lapsia, niin kannattaa varmaan valita lapseton.

Olen elänyt vastaavanlaisessa uusperheessä ja näkisin asian sillä tavalla, että rakastat miestäsi ja hänen lapsia, haluat kaikille hyvää.....Ei varmaankaan ole kysymys siitä että kokisit lasten olevan tiellä teidän parisuhteessa....ongelma on juuri säännönmukaisuuden puute..rva ex pompotaa oman mielihalujensa mukaan teidän perhettä ja tekee sen tahaleen...ette voi koskaan suunnitella etukäteen mitään,koskaan ei tiedä onko lapset vai eikö ole, vaikka ovatkin jo teinejä ja varmasti pärjäävät muutaman tunnin omillaan, ei se tarkoita sitä etteikö normaaliin perhe elämään kuuluisi tietää kuka on koskakin missäkin,mikä on iskä viikonloppu ja mikä äiti viikonloppu jne....kehottasin ottamaan asian vielä miehesi kanssa puheeksi ja pyydä häntä ottamaan lastenvalvojaan yhteyttä pyrkikää sitä kautta pääsemään kaikki saman pöydän ääreen keskustelemaan, sinä, miehesi ja rva ex. sos.tst kyllä ymmärrettään asia ja he ajattelevat lasten kannalta asiat, ei tuollanen pomppiminen ole edes lapsille hyväksi hekin tarvitsevat säännönmukaisuutta tai ehdota miehellesi, jotta kaikki lapset asuisivat pysyvästi teillä, silloin sos.tst. laatii lasten äitin kanssa tapaamis viikonloput. Voimia sulle kovasti.

Olen tässä lueskellut tätä kommenttirypästä, ja miettinyt tätä keskustelun aloitusta, ja välikommenttejakin.
Itse olen eronnut 3 lapsen yh äiti,edellisestä avoliitostaan meihellä oli yksi poika, joka nyt on jo aikuinen.uusiosta koekmusta siis. Tosin meillä on nyt yhteishuoltajuus lasten isän kanssa.
Parisuhteesta ylipäätänsä olen sitä mieltä, että aika aikaansa kutakin.On monenlaisia parisuhteita kahdenkeskisiä,lapsellisia,uusioperheen parisuhteita kuten teidän.Sinä lienet valintasi tehnyt kun olet aikoinaan omat lapsesi kasvattanut, ja nyt myöhemmin valinnut puolison jolla on vielä huollettavia lapsia.
Olen tiukasti sitä mieltä, kun perheessä on lapsia silloin säännöt luodaan niin että jokaisella on hyvä olla, ja kaikki toimivat samoilla säännöillä.Jos on kyseessä uusio perhe yhteiset säännöt luodaan sekä uusiovanhemman että vanhemman kanssa.
Päävastuu lasten huoltajuudesta ja päätöksistä on vanhemmilla eli äidillä ja isällä. Avopuolison mielipide varmasti on tärkeä, mutta päätöksistä vastaavat kuitenkin lasten osalta vanhemmat.Koskee mielestäni myös asumisjärjestelyjä. En usko että lasta päättömästi heitellään paikasta toiseen, kuten tästä voisi ymmärtää.Jos tilanne niin vaatii, että äiti ei jaksa tai pysty kaikista kolmesta lapsesta kerrallaan huolehtimaan, silloin vastuu voidaan neuvotella siirtyvän isälle.
Millainen isä kieltäytyisi vastaanottamasta lasta kotiinsa, vaikka avopuoliso olisi asiasta jostain syystä erimieltä?
Lapsiperheen arkea tosiaan on, että koti ei ole hiljainen, pyykkiä on enemmän, ruokakustannukset ovat isommat. On järkevää jakaa kustannukset tietenkin niin että se kenen lapset ovat, vastaa heidän kustannuksistaan.Oikeudenmukaistakin niin että itse vastaa vain omista kustannuksistaan sopivassa suhteessa.
Asuminen on varmasti kalliimpaa,tai toinen vaihtoehto on että asutaan tiiviimmin. Valintakysymyksiä.En tiedä onko asuntonne hommattu teille, ja lapsille jotka siellä asuvat osan viikosta, vai oletko kenties muuttanut miehen asuntoon aikoinaan?En myöskään tiedä miten olette aluksi sopineet asumiskustannuksien jakamisen. Niihin on vaikea kommentoida ilman faktatietoa.
Lahjojen ostamisesta olen sitä mieltä että lahja on lahja joka annetaan oamsta vapaasta tahdosta ilahduttaakseen toista ihmistä.Olipa tuo ihminen sitten lapsi tai aikuinen.Lahja ei edellytä vastalahjaa, sehän olisi silloin vaihtokauppa. Jos ostaa omasta vapaasta tahdostaan jotakin toiselle, siitä ei pidä pyytää vastinetta.Jos lahjan ostaminen harmittaa etu tai jälkikäteen,, silloin sen voi jättää mielestäni ostamatta.
Moni parisuhde lapsiperheessä kokee inflaation kun lapset ovat pieniä.Jos ei haluta tai pystytä käyttämään sukulaisten mummojen pappojen tai lastenhoidon ammattilaisten apuja, ollaan monta monituista vuotta kertakaikkiaan jumissa. Niin on käynyt myös minulle aikoinaan.
Seksielämää ei kukaan kiellä, ehkä se vaatii hieman kekseliäisyyttä, mutta aivan varmasti kunnolliselle seksille löytyy oma aika ja paikka kun sitä vain tarpeeksi haluaa.Muuten lapsiperheet olisivat kaikki yksi lapsisia kun seksiä ei voi lapsen synnyttyä harrastaa ollenkaan.
Teini-ikäiset vaativat vähemmän aikaa joka tapauksessa, siitäkin kokemusta koska itselläni on kaksi teini-ikäistä nyt ja kolmas jonkun ajan kuluttua kasvamassa siihen.Elokuviin voi mennä, käydä ravintoissakin,tanssimassa,..kaikki se on itsestä kiinni.Ei lapset estä käymästä missään, asiat on vain järjestettävä niin että yhteistä aikaa saadaan.teini pärjää jo omin avuin hetken, pienet pitää huolehtia hoitoon, tai hoitaja.
On myös niin että päävastuu taitaa lapsista olla usein äidillä, joka voi myös kokea uupuvansa, etenkin jos hänellä ei ole ketään jakamassa sitä arkea, kuten teillä -sinulla ja uusioperheesi isällä.
Lapsillakin on mielipiteensä, ja etenkin teini-iässä sanaharkkaa voi helposti tulla, ja silloin sitä paetaan toisen vanhemman luokse aika jouhevasti.
Tietysti säännöt, sopimukset on toki tehty helpottamaan arkea, ja jos huoltajuus neuvotteluissa ne on lyöty lukkoon niin että lapset ovat joka toinen vkonloppu jommalla kummalla vanhemmista, ja arkena ehkä yhtenä päivänä ja kesälomilla talvilomilla jne.Helpottaa tuo rytmitys kummasti arjen pyörittämistä. Silti on aina muistettava että vanhemmat voivat väsyä, lapset voivat haluta muutosta asumiseen,..jolloin sopimuksia uusitaan tarpeen mukaan. Sen sanoo käsittääkseni myös lastensuojelulaki.Lasten etua ajatellen,...
Meillä lapset voivat miettiä koska haluavat isälleen, isä sanoo jos joskus ei sovi.
Ikävä kyllä suojelulakia uusiovanhemmalle ei ole tehty.
Harrastukset ovat osa nykyajan ongelmia.Niitä on useimmilla liikaa, ne maksavat paljon, ja vievät kohtuuttomasti sekä vanhempien että lastenkin vapaa aikaa.Itse olen sanonut omilleni että harrastus on hyvä asia, mutta leikki on lapsen "työtä".vapaata aikaa pitää olla, muuten ei arkea jaksa lapsikaan.Harrastus mahdollisuuksia löytyy läheltä ja kaukaa, meillä ne valitaan niin että lapset pystyvät omin avuin menemään sovittuna aikana sovittuun paikkaan, tai niin että halutessaan jonkun pidemmällä olevan harrastuspaikan, kimppakuljetukset ovat mahdollisia.En suostu kulejttamaan jokaisena arki-iltana töiden jälkeen jotakuta alsta jonnekkin.
Nykyajan trendit ovat sitä että eliittiharrastukset maksavat maltaita, ja vaativat vanhempien tai toisen vanhemman läsnäoloa.Silloin se on ikäänkuin yhteinen harrastus.Se on valintakysymys sekin, haluaako ottaa osaa lastensa harrastuksiin. Ajan voisi käyttää myös perheen yhteisiin puuhiin, ja yhdessä tekemiseen ilman sidosteita harrastusryhmään. Mutta, kukin taaplaa tyylillään..
Uskon että on äitejä,..tai isiä jotka käyttävät entisen puolisonsa hyväntahtoutta kylmästi hyväkseen. Ehkä huomaamattaan, ehkä hieman toisen myötävaikutuksella.Saattaapi olla myös vallankäyttöä ja mustasukkaisuutta, kun uudet ihmiset astuvat mukaan kuvioihin.
Ihmissyhteet ovat vaikeita, mutta kyllä niistä jotenkin jokainen selviää, joko hyvin tai huonosti tai hyvin huonosti.
Suhdetta luodessa on mietittävä tarkkaan onko valmis jakamaan huomion lasten kanssa, onko valmis aloittamaan yhteiselon uusioperheessä, ja opetella luomaan yhteisiä sääntöjä suuntaan ja toiseen.
Mielestäni kannattaa miettiä rakastatko?jos rakastat,..taistelet saavuttaaksesi tasapainoisen elämän niillä eväillä joita teillä tällä hetkellä on.
Jos epäröit rakkauttasi, tai koet paineen olevan liian suuri, on ehkä vetäytyminen hyvä ratkaisu.
Kaikesta huolimatta päätökset ovat sinun,..sillä puolisosi melko varmasti haluaa pitää perheensä ja lapsensa juuri sillä tavalla kuin se on nyt.Sinä ja lapset..
Toivotan sinulle voimaa ja viisautta, ja rohkeutta tehdä kuten sinusta tuntuu parhaalle.

joo o. ihan on tutun kuullosta,ettei ole parisuhteelle aikaa, ja sen semmosta vaikkakin meillä on uusioperhe mihin kuuluu minä ja mun 2 lasta ja mies ja hänen 2 lasta, kyllä ei ole ollu ruusuilla tanssimista sillä meillä ei ole mitään hoitopaikkoja ja lasteni isä sekä mieheni lasten äiti ei osallistu millään tavalla lasten elämää, olenkin miettinyt välillä illalla ennen kun nukahtanut et ei minusta olisi tollaseen..

Niin rakkauteenhan kuuluu se, että hyväksyy koko pakkauksen, ihmisen kaikki puolet. Ei lapsia voi erottaa vanhemmistaan, ajatuskin on älytön. Jos lapsiperheen arkea ei jaksa, täytyy silloin unohtaa koko juttu ja miettiä uusiksi se rakkausjuttukin.

Olet kyllä melkoisen hyvä lukemaan rivien välit.Koska minulle ei ainakaan harrastukset tuosta selviä saati paikkakunta tässä armaassa Suomen maassa. Vai noinko uskot että napsahti kohden??? Kerro ihmeessä meillekin kun kerran asian otit puheeksi, meitä hirmuisen uteliaita kiinnostaa missä moinen episodi on menossa.
Vainenkaan, mutta voimia kaikille osapuolille.

-Heps kirjoitti:

Olet kyllä melkoisen hyvä lukemaan rivien välit.Koska minulle ei ainakaan harrastukset tuosta selviä saati paikkakunta tässä armaassa Suomen maassa. Vai noinko uskot että napsahti kohden??? Kerro ihmeessä meillekin kun kerran asian otit puheeksi, meitä hirmuisen uteliaita kiinnostaa missä moinen episodi on menossa.
Vainenkaan, mutta voimia kaikille osapuolille.

Lue lisää

kommentoida kun et lue viestejä???
siellähän se alkuperäinen ketjun aloittaja kertoo harrastukset !!!!!!!!!

-Heps kirjoitti:

Olet kyllä melkoisen hyvä lukemaan rivien välit.Koska minulle ei ainakaan harrastukset tuosta selviä saati paikkakunta tässä armaassa Suomen maassa. Vai noinko uskot että napsahti kohden??? Kerro ihmeessä meillekin kun kerran asian otit puheeksi, meitä hirmuisen uteliaita kiinnostaa missä moinen episodi on menossa.
Vainenkaan, mutta voimia kaikille osapuolille.

Lue lisää

hoitaa velvollisuuden, niin täällä itketään !!!!
ja jos se ei hoida lapsiaan niin siitähän poru nousee...

Eli oli ihan mitenpäin vaan niin miehessä vika !!! ?
Vois naiset nyt vähän itseensä mennä ja tehdä jotakin hyödyllistä joskus edes...!!!!!

...olevasi...missä lasten nimet ym ??...Ei kenenkään nimiä ole mainittu! Myös minun tyttöni ratsastaa ja poika harrastaa kilpa-ajoa,,,muutenkin lapsimäärä sama....on meitä muitakin...t.äiti

-Heps kirjoitti:

Olet kyllä melkoisen hyvä lukemaan rivien välit.Koska minulle ei ainakaan harrastukset tuosta selviä saati paikkakunta tässä armaassa Suomen maassa. Vai noinko uskot että napsahti kohden??? Kerro ihmeessä meillekin kun kerran asian otit puheeksi, meitä hirmuisen uteliaita kiinnostaa missä moinen episodi on menossa.
Vainenkaan, mutta voimia kaikille osapuolille.

Lue lisää

.. jotka asuvat samoilla kulmilla kuin he, pöllö.

Moi,

Aloittamani kirjoitus on ainakin saanut paljon palautetta ymmärrystä ja vähemmän ymmärrystä.Joku viisas ihmetteli miksi itken asioita täällä palstalla,kerrotko minulle onko tämä sellainen palsta jossa puidaan vain ongelmattomia asioita ?Kiitos monista kannanotoistanne.Monista vastauksista päätellen en ole ainoa joka kamppailee samankaltaisessa tilassa.Korostan vielä kerran, etten ole vaatimassa etteikö mieheni huolehtisi lapsistaan,hän on todella hyvä isä, mutta peräänkuulutan tässä äidin velvoitetta ottaa oma vastuunsa lapsistaan.Joku kyseli enkö arkisin tee ruokaa, pyykkää tmv,olen kertonutkin että työpäiväni arkisin ovat 10-12h/pvä.Minä olen tässä perheessä se joka kotiutuu illalla n.21.Viikonloppusin jolloin en ole työssä teen varmasti osani ruasta sekä pyykkisavotasta.

Hei tuli luettua monia mielipiteitä ja jokaisesta löytyi jotain ,,,,asiaa.Sanoisin varmasti joku aina nössöilee ja ex pääsee helpommalla.Jos ihmiset uudet perheenjäsenet laativat yhteiset pelisäännöt silloin on mahdollisuus onnistua ja kaikkia kohdellaan tasapuoliseti ikään tai sukupuoleen katsomatta.Liikaa syyllisyyttä jokainen vanhenpi aina tuntee lapsiaan kohtaan kun on eronnut.kuitenkin varmasti turhaan syyllistetään joka rahasta johtuvaa tai henkisellä tasolla.pitemmän päälle on hyvä olla rehellinen vaikka se olisikin vaikeaa jos uskaltaa ottaa riskin et ei pelkää menettävänsä mitään.itse elin äitipuolen roolissa suoraan pystymetsästä .no eihän se onnistunut ja lähdin pois nyt voi taas hengittää ja pikku hiljaa tajuaa mistä selvisi hengissä..

kommentti On minusta täyttä huuhaata!! Kyllä parisuhteessa ollaan vastuussa toisenkin hyvivoinnista! Eikös se pitäisi olla yhteispeliä "parhaimmillaan"?

sekavaan tilanteeseen?

Tuli vaan mieleen, voisiko jonkun ulkopuolisen, siis ns. ammattiauttajan, näkemys voida selkiyttää tilannetta? Ei tuommoista pitemmän päälle jaksa varmasti kukaan, eivät aikuiset, jos eivät lapsetkaan.

Ei niin, että olisitte sinänsä terapian tarpeessa, mutta joskus ihan puolueeton ihminen saattaa auttaa näkemään ja hoitamaan asiat ajan ja järjen kanssa. Ihan jo lastenkin parasta ajatellen.

Ilman että ketään syyllistetään tai kenenkään pitää nurkkaan ajettuna tehdä ehkä turhan hätäisiä ratkaisuja, jos muitakin voisi olla tarjolla.

Jos vanhemmat voivat huonosti, ovat sitten biologisia tai eivät, siitä kärsivät kyllä lapsetkin. Ehkä loppujen lopuksi eniten he.

Ei kannata ottaa äijää "toisella kierroksella" lapsineen. Vapaita, lapsettomia löytyy pilvin pimein. Mitä sitä turhaan hankkii itselleen ongelmia ja rahanmenoa. En kyllä viittis.

Ei toisen kakruja kirjoitti:

Ei kannata ottaa äijää "toisella kierroksella" lapsineen. Vapaita, lapsettomia löytyy pilvin pimein. Mitä sitä turhaan hankkii itselleen ongelmia ja rahanmenoa. En kyllä viittis.

Lue lisää

No juuri näin. Jos ei synnyttänyt akka pysty saamaan lapsettomia seksikumppaneita niin joutuu tyytymään näihin käytettyihin ja ongelmallisiin tapauksiin.

käy vain kerran vuodessa? Eikö se ole pikemminkin luonnotonta, vaikka tämä oma lapsi asuisi toisella puolella maapalloa.

Miksi oma lapsesi kirjoitti:

käy vain kerran vuodessa? Eikö se ole pikemminkin luonnotonta, vaikka tämä oma lapsi asuisi toisella puolella maapalloa.

Lapsellani on oma elämänsä sekä koulut ja muut, yhteyksissä ollaan viikoittain. Miksi pitäisi olla nenät vastakkain koko ajan, ja opettaa lapsensa riippuvaiseksi vanhemmistaan? Lapseni pärjää loistavasti koulussa (lukiossa) Tuskinpa minusta olisi apua vaikka istuisin viereisellä penkillä koulussa kyttäämässä mitä lapseni tekee. Tuloksena on itsenäinen lapsi ja aikuinen joka ei roiku vanhemmissaan ja osaa tehdä päätkökset itsenäisesti.

Jos olet tosissasi mitä kyllä epäilen että et ole, niin elä pilaa elämääsi jollain mustaffalla. Sieltä tullaa häntä koipien välissä takaisin yleensä. Monta esimerkkiä on tiedossa!! Kyllä suomalainen mies on vielä mies paikallaan kun vaan sattuu oikea kohdalleen. Muut on makarooni poikia...

pääsee eroon. Hänhän se kaiken kotielämän hoiti omien kirjoitustesi mukaan. Miksi siis valitat kun varmasti tiesit millaista elämä lapsiperheessä on. Mutta kyllä se taisit olla sinä jolla ei se rakkaus miehelle riittänyt.

Tuliko mieleen kun teet 10 tunnin työpäiviä, että se perhe-elämä ei ole saanut sinua palamaan loppuun... ehkä sen aiheuttikin työ. Vähennä tunteja ja lisää se aika perheelle.

Oletko koskaan ajatellut, minkä takia miehesi on eronnut? Oletko kysynyt muiden sukulaisten/tuttavien mielipidettä ydinperheen hajoamisen syistä?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että suurin osa miehistä ovat äitinsä passaamia ja kun pitäisi perheenisänä/puolisona ottaa vastuuta arkipäivän asioiden sujumisesta, erotaan ja valitetaan kumppanin vaikeaa luonnetta ja eron jälkeen haetaan olevinaan parempaa....

Uskoisin, että miehesi on ottanut sinut vain kumppaniksi jakamaan raskaita arkipäivän velvollisuuksia, ei välttämättä rakkaudesta, vaan siksi, että hän on huomannut epätoivoisen tarttumisesi miehen lahkeeseen. Hän tietää ettet uskalla siitä irrottautua, yksinjäämisen pelosta.

Minkä takia muuten itse olet eronnut? Olisi kiva kuulla oma mielipiteesi asiasta. Miten tapailet omia lapsiasi, tapaatteko jossain muualla, vai käyvätkö he luonanne säännöllisesti?

Tekstistäsi paistoi se, että koit uhrautuneesi monin tavoin miesystäväsi ja tämän lasten edestä. Marttyriasenteella ei pitkälle pötkitä yhteiselämässä. Teet ihan oikein, kun lähdet omille teillesi tilanteesta, jossa et pärjännyt. Ei kannata syyttää muita, vaan kääntyä oman aikuisen itsesi puoleen. Päätökset suuntaan taikka toiseen ovat omiasi ja olet niistä myös vastuussa itse - ei mies, ei tämän lapset eikä edes miehen exä. Näin se menee meidän aikuisten ja vapaitten ihmisten kanssa. MOT

Älä laita viestejä nimissäni.En ole menossa Turkkiin.

jos vanhemmat ovat normaaleja.
Se on luonnon laki. Vanhemmat ovat taantuvaa sukupolvea, lapset nousevaa. Luonto toimii taloudellisesti ja panostaa uuteen ja kasvavaan. Terve ihminen mukautuu luontoäidin viisauteen.
Symbioottinen parisuhde suhteen alussa varmistaa sen, että uusi sukupolvi syntyy. Lasten synnyttyä se ei ole enää tarpeen, kuten kaikki vanhemmat tietävät. Kuhertelu loppuu ja alkaa lasten hoivaaminen ja ahkera työ heidän hyväkseen. Kun lapset on saatu maailmalle, ovat vanhemmat työnsä tehneet ja valmiit siirtymään osaksi luonnon suurta kiertokulkua.
Nyt on kesä. Katselkaa luontoa: kasveja ja eläimiä. Omenapuu ei kuki enää, vaan kypsyttää satoa. Linnutkin ovat jo lakanneet laulamasta. Ei ole enää toukokuu. Me ihmiset olisimme onnellisempia, jos muistaisimme olevamme osa luontoa, emmekä taistelisi sen viisautta vastaan.

aina etusijalla kirjoitti:

jos vanhemmat ovat normaaleja.
Se on luonnon laki. Vanhemmat ovat taantuvaa sukupolvea, lapset nousevaa. Luonto toimii taloudellisesti ja panostaa uuteen ja kasvavaan. Terve ihminen mukautuu luontoäidin viisauteen.
Symbioottinen parisuhde suhteen alussa varmistaa sen, että uusi sukupolvi syntyy. Lasten synnyttyä se ei ole enää tarpeen, kuten kaikki vanhemmat tietävät. Kuhertelu loppuu ja alkaa lasten hoivaaminen ja ahkera työ heidän hyväkseen. Kun lapset on saatu maailmalle, ovat vanhemmat työnsä tehneet ja valmiit siirtymään osaksi luonnon suurta kiertokulkua.
Nyt on kesä. Katselkaa luontoa: kasveja ja eläimiä. Omenapuu ei kuki enää, vaan kypsyttää satoa. Linnutkin ovat jo lakanneet laulamasta. Ei ole enää toukokuu. Me ihmiset olisimme onnellisempia, jos muistaisimme olevamme osa luontoa, emmekä taistelisi sen viisautta vastaan.

Lue lisää

... urbaani-ihmiselle, joka usein unohtaa ettemme olekaan oikeasti sopeutuneet millään tavalla tähän lomailu-kulutus -kulttuuriin, vaan perusenergia tulee edelleen samoista lähteistä kuin kivikaudella.

Itse uusperheellisenä tiedän tuon kiusanteon vietin hyvin. Lapsilla on hyvä pelata ja vedättää varsinkin, jos kumpikin vanhemmista huolehtii lapsistaan hyvin.
Joskus kuitenkin järki käteen! Toisen vedätyksiin ja oikkuihin ei pidä lähteä mukaan. Lapset ei todellakaan mene rikki, jos sovitaan asioista tarkemmin. Murkkuikäisten kanssa ei tarvitse olla 24/7 kotona vaan aikuisella voi olla omiakin menoja. Kokeile?!!

Itse olen paljon kotona, mutta jos mieli tekee kaupoille tai kylään en pidä velvollisuutenani ottaa kaikkia halukkaita mukaani. Enhän itsekään tuppaudu tytärpuoleni mukaan kavereille.
Pidä kiinni omasta ajasta ja yhteisestä ajasta miehesi kanssa. Se, että lapset ovat vain kerran lapsia on totta, mutta ei sitä itsekään ole kuin kerran tämän ikäinen.
Jos jokaisen lapsen kasvua meinaa seurata joka ikinen päivä niin pian sitä huomaa, että siitä parikymppisestä tähtisilmästä on tullut viiskymppinen äkänen mummo!

Nautitaan lapsista, toisistamme ja ajasta! Eiliseen ei enää pääse, mutta saa elämästä silti tykätä!!! =)

ja ex ruotuun!!! kirjoitti:

Itse uusperheellisenä tiedän tuon kiusanteon vietin hyvin. Lapsilla on hyvä pelata ja vedättää varsinkin, jos kumpikin vanhemmista huolehtii lapsistaan hyvin.
Joskus kuitenkin järki käteen! Toisen vedätyksiin ja oikkuihin ei pidä lähteä mukaan. Lapset ei todellakaan mene rikki, jos sovitaan asioista tarkemmin. Murkkuikäisten kanssa ei tarvitse olla 24/7 kotona vaan aikuisella voi olla omiakin menoja. Kokeile?!!

Itse olen paljon kotona, mutta jos mieli tekee kaupoille tai kylään en pidä velvollisuutenani ottaa kaikkia halukkaita mukaani. Enhän itsekään tuppaudu tytärpuoleni mukaan kavereille.
Pidä kiinni omasta ajasta ja yhteisestä ajasta miehesi kanssa. Se, että lapset ovat vain kerran lapsia on totta, mutta ei sitä itsekään ole kuin kerran tämän ikäinen.
Jos jokaisen lapsen kasvua meinaa seurata joka ikinen päivä niin pian sitä huomaa, että siitä parikymppisestä tähtisilmästä on tullut viiskymppinen äkänen mummo!

Nautitaan lapsista, toisistamme ja ajasta! Eiliseen ei enää pääse, mutta saa elämästä silti tykätä!!! =)

Lue lisää

tulee aivan samassa ajassa viisikymppinen, teki tai oli tekemättä mitä tahansa, ellei ennen kuole.
Ainoa, mitä voi valita, on asenteensa.

siitä parikymppisestä kirjoitti:

tulee aivan samassa ajassa viisikymppinen, teki tai oli tekemättä mitä tahansa, ellei ennen kuole.
Ainoa, mitä voi valita, on asenteensa.

Asennetta ja omia valintojahan se elämä on. Kenenkään takia ei kannata alistua sellaiseen mikä ei tunnu luontevalta. Uusperheessä saa sanoa oman mielipiteensä, mutta eihän se toki tarkoita, että muiden on just niin tehtävä. Kompromisseja kaikilta.
Aikuisilla on oikeus aikuisten elämään joskun ilman lapsiakin. Mikäli se eronnut isukki haluaa elää uudessa parisuhteessa niin tulee sitä hoitaa ja vaalia eikä vain lapsia. Mikäli tahtoa ja aikaa löytyy vain lapsille niin kannattaa luopua siitä parisuhteesta.
Seksiä saa tämä päivänä ilman sitoutumistakin ja aikaa jää silloin enemmän lapsille, kun ei ole "nalkuttavaa" akkaa kotona.
Vaikka lapset olisi tärkeitä niin ei saa unohtaa omaa elämäänsä myöskään. Eronneen pitää miettiä mitä tahtoo ja sitoutua kaikkiin valintoihinsa. Harvemmin sitä tapaa eronneita vanhempia, jotka oikeasti ovat tyytyväisiä yksinäiseen elämäänsä... Eikö?

osallistu menoihin.

Tossa on se erinomainen puoli, että elämäsi selkeytyi kerrasta ja sulle jäi tasan kaksi vaihtoehtoa: pyrkiä laihduttamalla onneliseen parisuhteeseen yh-isän kanssa taikka lähteä lätkimään ja katsastella miehiä, joiden päiväunissa liikku pullea nainen.

Älä provosoi tätä keskustelua kirjoittamalla minuna puheenvuorojasi

alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti:

Älä provosoi tätä keskustelua kirjoittamalla minuna puheenvuorojasi

ettei tuollaista tapahdu

eikö ole parempaa tekemistä!!

alkuperäisen nimissä! kirjoitti:

eikö ole parempaa tekemistä!!

Matka Marmarikseen on nyt varattu ja kohta pääsen Mustafan kainaloon toipumaan erostani. Turkissa vähän tuhdimpikin nainen otetaan hymysuin vastaan

Kyllä, teen työtä jossa ei normaalilla 8h/pvä selviä.Aloitan aamulla työni n 09.00 ja lopettelen n klo 20.00.Mieheni kotiutuu iltapäivällä, joten hänelle jää hyvää aikaa seurustella lastensa kanssa.Onko ihan oikeasti liikaa vaadittu, ettei aikuiset ihmiset voisi klo 22 jälkeen rauhoittaa aikaa kahdenkeskeisille asioille.Lapsilla on kyllä omat tv:t huoneissaan, mutta jostain syystä olohuoneen telkkari on se ainoa oikea.Miksen marssita lapsia katsomaan huoneisiinsa? Jos isä ei ole samaa mieltä, niin enhän voi ilkeäksi äitipuoleksi ryhtyä.Minä voisin isot lapset jättää muutamaksi tunniksi keskenään, mutta mieheni ei niin voi tehdä.Minä voisin järjestää hoitajan tarvittaessa, mutta en maksaa hoitajan palkaa kokonaan.Vielä kerran, en ole mustasukkainen lapsille,en vaadi isää hylkäämään lapsiaan,tiedän että lapset on aina ykkösiä, en havittele ykkössijaa.Minunkin lapseni menee aina mieheni edelle!En odota lahjaa lahjasta,mutta odotan että toinenkin joskus muistaisi edes pienellä yllätyksellä.Pidän mieheni lapsista.Tulen heidän kanssaan toimeen tosi hyvin, ei koskaan ole ollut yhteenottoja.Silti peräänkuulutan toisen vanhemman vastuuta omista lapsistaan sekä omalta mieheltäni panostusta parisuhteen hyvinvointiin.Kuten aikaisemmin kirjoitin,kaikki muuttui kun muutin mieheni kanssa yhteen.Kun vielä asuin omassa taloudessa,hoiti ex lapsia ja mieheni vietti aikaa kodissani.Sanotaan nyt vielä, että myös mieheni teki osuutensa silloin ja tapailimme kun lapset olivat äidillään.Tottakai tiesin, että miehelläni on lapsia ja lapset tulevat olemaan suuri osa elämäämme,sehän on päivänselvää, mutta yllätyksenä oli että lasten äiti luopuikin hoitovelvollisuuksistaan ja sysäsi kaiken vastuun meille.

Aina on niitä, joiden mielestä kaikki onkin sen ihmisen syytä, joka ei kerta kaikkiaan jaksa eikä halua elää uusperhe-elämää eestaas aikatauluitta sinkoilevien kakaroiden kanssa.

tony the tigerrrr kirjoitti:

Aina on niitä, joiden mielestä kaikki onkin sen ihmisen syytä, joka ei kerta kaikkiaan jaksa eikä halua elää uusperhe-elämää eestaas aikatauluitta sinkoilevien kakaroiden kanssa.

Lue lisää

vaikka, vaikka jonkun muun syy, ettei jaksa eikä halua.

Tuo on sinun elämäsi, sinun näkemyksesi, sinun tapasi olla ja elää, mutta se ei välttämättä ole muiden elämää. Parisuhde ja varsinkin uusperhe on yhtä kompromissia. Olet elänyt ja kasvattanut lapsesi nk. ydinperheessä, joka on eri asia. Elät nyt ihan erilaista elämänvaihetta kuin miehesi, koska omat lapsesi ovat jo aikuisia. Pystytkö palauttamaan mieleesi rehellisesti minkälaista elämä oli omien murkkujesi kanssa? Ei aina helppoa, vaikka aika kultaa muistot.

Et ole tarkemmin selittänyt miksi miehesi ja exänsä sopivat yhden murkun muuttamisesta teille. Vain sen, ettei äiti pärjännyt tämän kanssa. Joskus voi käydä niin, että oma isä saa murkkuun paremman otteen. Ja onhan sekin mahdollista, että miehesi nimenomaan haluaa kasvattaa omia lapsiaan ja kokee, että murkut tarvitsevat isää ehkä enemmän kuin koskaan. Jospa isällä on ihan aito huoli ja kiinnostus omiin lapsiinsa. Siitä hatunnosto hänelle!

Yhtä kaikki, jos koet pelkästään uhrautuvasi tässä suhteessa, lähde lätkimään ja tee oma elämäsi itsesi näköiseksi.

Vastasin jo kerran aikaisemminkin, mutta vielä kommentoin ihan mielenkiinnosta.
Oma ero on niin pinnalla edelleen vaikka olemme asuneet jo lähes vuoden erillään.
Elämä on joskus kuin umpisolmu.Oma näkemys asioista tuntuu varmimmalta, ja jokainen puolustaa itseään ja omia ajatuksiaan tekojaan ja elämän tapaansa toimia.Kuitenkin, kuten sinulle jo joku toinenkin vastasi, meidän on sopeuduttava siihen että asiat eivät aina mene juuri niin kuten itse toivoisimme.Uusioperheessä on monta perheenjäsentä, joiden etua ja toiveita kunnioitetaan.Missään laissa ei määrätä niin että äiti olisi aina se joka lapsien huoltajuudesta pääsääntöisesti vastaa. Tosin usein se on niin, että isä ei haluakkaan päähuoltajuutta vaan suostuu helpommin olemaan etävanhempi.
Jos välit ovat lapsiin hyvät ja teet pitkiä päiviä, tulet vasta yhdeksäksi kotiin, oletatko että muu perhe väistyy sinun tieltäsi ja antaa sinulle tilaa omassa kodissasi.Ehkä he haluavat nähdä myös sinua, ja olla UUSPERHEENÄ yhdessä.Isä sinä ja lapset.Ei perusperheenkään arki aina niin mene että kun äiti tulee väsyneenä töistä kotiin, muut vetäytyvät omiin huoneisiinsa, ja antavat äidin ja isin olla rauhassa lähekkäin.Tai minun perheessäni, minun olla rauhassa, kun tulen yksin väsyneenä kotiin.
Oletko täysin sitä mieltä että perheen ongelmat johtuvat eksän päätöksistä, tai tekemättä jättämisistä.
Ongelmiin voi vaikuttaa vain ainakin aluksi itsensä kautta.Voit itse muuttua, ja keskustella asioista miehesi kanssa ongelmista, ja ehkä voisitte neuvotella myös eksän kanssa.On sinulla oikeus kertoa mitä haluat.
En usko oikeasti että mielipide kirjoittelu tuo muutoksia kenellekkään, mutta voi täältä saada näkemyksiä ja kokemuksia.Palautetta saa myös negatiivista tai positiivista, koska jokainen sanoo täällä tiukasti oman mielipiteensä.Varmaan siitä pahoittaa mielensä ja nousee puolustuskannalle, mutta toisaalta sinähän tämän kysymyksen olet alunperin tänne laittanut, vastaukset on silloin hyväksyttävä sellaisinaan.
Syyttely ei auta mitään, varsinkaan jos vastapuoli ei pysty puolustautumaan, ja asioilla on aina monta puolta ja näkemystä.Miehesi kertoisi asioista omalta kantiltaan ja eksä omalta, olisipa sanansa sanottavana myös lapsilla.
Vielä lahjoista-suurin osa miehistä taitaa olla sellaisia jotka eivät lahjoilla leveile.Minäkin siitä kärsin aikani,..mutta vuosien varrella totuin ajatukseen että en tarvitse enkä ansaitse mitään lahjaa mieheltäni.Sitten lapset kasvoivat ja alkoivat vaatia isää huolehtimaan lahjoista. Lapselle lahja on aina elämys.Opin nauttimaan niistä lahjoista joita välillä ,harvoin sain. Silti isoimman hyvänolon tunteen saan kun itse muistan muita, ilahdutan lahjalla tuliaisella tai uudella vaatteella.Niihin en koskaan odota vastalahjaa, enkä velvollisuutta muistaa minua. Omien resurssiensa mukaan muistakoon lahjoilla jokainen...
Parisuhdeterapia on hyvä ja oiva keino päästä ongelmien alkulähteelle, myös siinä asiassa miten miehen tai naisen saisi itse oivaltamaan että voisi kertoa toiveistaan suoraan, seksiin sekä muuhun yhteiseen liittyen myös lahjoihin. Olettamus siitä että toinen huomaa minun toivovan sitä tai tätä suhteeseemme ei oikeasti voi toimia koska emme lue toistemme ajatuksia.
Perhekeskus muuten varmasti auttaa uusperheitäkin, voisithan käydä aluksi siellä puhumassa vaikka vain yksinkin.Jos mies suostuu menette yhdessä tai koko perhe.
Yritä päästä elämäsi umpisolmusta ja kerätä itsellesi voimia onnellisempaan elämään.Ompa se sitten valintasi mukaan uusperheen "äitipuolena"tai jossain muualla.

Eronnut äiti kirjoitti:

Vastasin jo kerran aikaisemminkin, mutta vielä kommentoin ihan mielenkiinnosta.
Oma ero on niin pinnalla edelleen vaikka olemme asuneet jo lähes vuoden erillään.
Elämä on joskus kuin umpisolmu.Oma näkemys asioista tuntuu varmimmalta, ja jokainen puolustaa itseään ja omia ajatuksiaan tekojaan ja elämän tapaansa toimia.Kuitenkin, kuten sinulle jo joku toinenkin vastasi, meidän on sopeuduttava siihen että asiat eivät aina mene juuri niin kuten itse toivoisimme.Uusioperheessä on monta perheenjäsentä, joiden etua ja toiveita kunnioitetaan.Missään laissa ei määrätä niin että äiti olisi aina se joka lapsien huoltajuudesta pääsääntöisesti vastaa. Tosin usein se on niin, että isä ei haluakkaan päähuoltajuutta vaan suostuu helpommin olemaan etävanhempi.
Jos välit ovat lapsiin hyvät ja teet pitkiä päiviä, tulet vasta yhdeksäksi kotiin, oletatko että muu perhe väistyy sinun tieltäsi ja antaa sinulle tilaa omassa kodissasi.Ehkä he haluavat nähdä myös sinua, ja olla UUSPERHEENÄ yhdessä.Isä sinä ja lapset.Ei perusperheenkään arki aina niin mene että kun äiti tulee väsyneenä töistä kotiin, muut vetäytyvät omiin huoneisiinsa, ja antavat äidin ja isin olla rauhassa lähekkäin.Tai minun perheessäni, minun olla rauhassa, kun tulen yksin väsyneenä kotiin.
Oletko täysin sitä mieltä että perheen ongelmat johtuvat eksän päätöksistä, tai tekemättä jättämisistä.
Ongelmiin voi vaikuttaa vain ainakin aluksi itsensä kautta.Voit itse muuttua, ja keskustella asioista miehesi kanssa ongelmista, ja ehkä voisitte neuvotella myös eksän kanssa.On sinulla oikeus kertoa mitä haluat.
En usko oikeasti että mielipide kirjoittelu tuo muutoksia kenellekkään, mutta voi täältä saada näkemyksiä ja kokemuksia.Palautetta saa myös negatiivista tai positiivista, koska jokainen sanoo täällä tiukasti oman mielipiteensä.Varmaan siitä pahoittaa mielensä ja nousee puolustuskannalle, mutta toisaalta sinähän tämän kysymyksen olet alunperin tänne laittanut, vastaukset on silloin hyväksyttävä sellaisinaan.
Syyttely ei auta mitään, varsinkaan jos vastapuoli ei pysty puolustautumaan, ja asioilla on aina monta puolta ja näkemystä.Miehesi kertoisi asioista omalta kantiltaan ja eksä omalta, olisipa sanansa sanottavana myös lapsilla.
Vielä lahjoista-suurin osa miehistä taitaa olla sellaisia jotka eivät lahjoilla leveile.Minäkin siitä kärsin aikani,..mutta vuosien varrella totuin ajatukseen että en tarvitse enkä ansaitse mitään lahjaa mieheltäni.Sitten lapset kasvoivat ja alkoivat vaatia isää huolehtimaan lahjoista. Lapselle lahja on aina elämys.Opin nauttimaan niistä lahjoista joita välillä ,harvoin sain. Silti isoimman hyvänolon tunteen saan kun itse muistan muita, ilahdutan lahjalla tuliaisella tai uudella vaatteella.Niihin en koskaan odota vastalahjaa, enkä velvollisuutta muistaa minua. Omien resurssiensa mukaan muistakoon lahjoilla jokainen...
Parisuhdeterapia on hyvä ja oiva keino päästä ongelmien alkulähteelle, myös siinä asiassa miten miehen tai naisen saisi itse oivaltamaan että voisi kertoa toiveistaan suoraan, seksiin sekä muuhun yhteiseen liittyen myös lahjoihin. Olettamus siitä että toinen huomaa minun toivovan sitä tai tätä suhteeseemme ei oikeasti voi toimia koska emme lue toistemme ajatuksia.
Perhekeskus muuten varmasti auttaa uusperheitäkin, voisithan käydä aluksi siellä puhumassa vaikka vain yksinkin.Jos mies suostuu menette yhdessä tai koko perhe.
Yritä päästä elämäsi umpisolmusta ja kerätä itsellesi voimia onnellisempaan elämään.Ompa se sitten valintasi mukaan uusperheen "äitipuolena"tai jossain muualla.

Lue lisää

Elämäni kirkastui kun tapasin lähes 40-vuotiaana vapaan , lapsettoman miehen. Saimme vielä kaksi toivottua lasta. Vietin noin 10-vuotta ap: n kaltaisessa perheessä. Lasten äiti saattoi soitella vaikka pikkutunneilla tyyliin , tulkaa hakemaan en jaksa. Surullista on myös , että ehdimme puolin ja toisin kiintyä nuorempien kanssa kun olivat aika pieniä. Monen vuoden jälkeen päätin kuitenkin lähteä koska mies ei halunnut lapsia ja alkoi muuten elää "nuoruuttaan". Asetelma on hankala ja en ole ihan varma onko tuo yhteisjuoltajuus aina hyvä ratkaisu , jos kiusaa haluaa tehdä. Omat vanhempani erosivat 70-luvulla ja kyllä silloin käytännössä äiti hoiti lapset. Enpähän joutunut keskelle aikuisten riitoja ja kaunaa. Ei ole väärin pohtia mitä myös itse elämältä haluaa , muuten myös läheiset kärsii. Meillä nuo nyt jo täysikäiset ehän lapset pitävät yhteyttä ja olen siitä iloinen. Meitä naisiakin on niin moneen lähtöön:)

nykyisin ydinperheessä kirjoitti:

Elämäni kirkastui kun tapasin lähes 40-vuotiaana vapaan , lapsettoman miehen. Saimme vielä kaksi toivottua lasta. Vietin noin 10-vuotta ap: n kaltaisessa perheessä. Lasten äiti saattoi soitella vaikka pikkutunneilla tyyliin , tulkaa hakemaan en jaksa. Surullista on myös , että ehdimme puolin ja toisin kiintyä nuorempien kanssa kun olivat aika pieniä. Monen vuoden jälkeen päätin kuitenkin lähteä koska mies ei halunnut lapsia ja alkoi muuten elää "nuoruuttaan". Asetelma on hankala ja en ole ihan varma onko tuo yhteisjuoltajuus aina hyvä ratkaisu , jos kiusaa haluaa tehdä. Omat vanhempani erosivat 70-luvulla ja kyllä silloin käytännössä äiti hoiti lapset. Enpähän joutunut keskelle aikuisten riitoja ja kaunaa. Ei ole väärin pohtia mitä myös itse elämältä haluaa , muuten myös läheiset kärsii. Meillä nuo nyt jo täysikäiset ehän lapset pitävät yhteyttä ja olen siitä iloinen. Meitä naisiakin on niin moneen lähtöön:)

Lue lisää

Jospa ottaisit 2-3viikon matkan jonnekkin kauemmaksi lomalle.Silloin saisit rentoutua ja olla pois siitä hullunmyllystä ja ajatella rauhassa jaksatko jatkaa samaan tahtiin.Silloin myös miehen pitää huomata mitä jää paitsi jos lähdet lopullisesti.Ihmettelen lasten omaa äitiä miten välinpitämätön hän on. Ehkä on helppo sysätä kaikki vastuu lapsista entiselle miehelle kun tietää että hän pitää huolen.Saa itse viettää vapaata lapsetonta elämää.Voimia sinulle,teetpä sitten minkä ratkaisun tahansa.

Eronnut äiti kirjoitti:

Vastasin jo kerran aikaisemminkin, mutta vielä kommentoin ihan mielenkiinnosta.
Oma ero on niin pinnalla edelleen vaikka olemme asuneet jo lähes vuoden erillään.
Elämä on joskus kuin umpisolmu.Oma näkemys asioista tuntuu varmimmalta, ja jokainen puolustaa itseään ja omia ajatuksiaan tekojaan ja elämän tapaansa toimia.Kuitenkin, kuten sinulle jo joku toinenkin vastasi, meidän on sopeuduttava siihen että asiat eivät aina mene juuri niin kuten itse toivoisimme.Uusioperheessä on monta perheenjäsentä, joiden etua ja toiveita kunnioitetaan.Missään laissa ei määrätä niin että äiti olisi aina se joka lapsien huoltajuudesta pääsääntöisesti vastaa. Tosin usein se on niin, että isä ei haluakkaan päähuoltajuutta vaan suostuu helpommin olemaan etävanhempi.
Jos välit ovat lapsiin hyvät ja teet pitkiä päiviä, tulet vasta yhdeksäksi kotiin, oletatko että muu perhe väistyy sinun tieltäsi ja antaa sinulle tilaa omassa kodissasi.Ehkä he haluavat nähdä myös sinua, ja olla UUSPERHEENÄ yhdessä.Isä sinä ja lapset.Ei perusperheenkään arki aina niin mene että kun äiti tulee väsyneenä töistä kotiin, muut vetäytyvät omiin huoneisiinsa, ja antavat äidin ja isin olla rauhassa lähekkäin.Tai minun perheessäni, minun olla rauhassa, kun tulen yksin väsyneenä kotiin.
Oletko täysin sitä mieltä että perheen ongelmat johtuvat eksän päätöksistä, tai tekemättä jättämisistä.
Ongelmiin voi vaikuttaa vain ainakin aluksi itsensä kautta.Voit itse muuttua, ja keskustella asioista miehesi kanssa ongelmista, ja ehkä voisitte neuvotella myös eksän kanssa.On sinulla oikeus kertoa mitä haluat.
En usko oikeasti että mielipide kirjoittelu tuo muutoksia kenellekkään, mutta voi täältä saada näkemyksiä ja kokemuksia.Palautetta saa myös negatiivista tai positiivista, koska jokainen sanoo täällä tiukasti oman mielipiteensä.Varmaan siitä pahoittaa mielensä ja nousee puolustuskannalle, mutta toisaalta sinähän tämän kysymyksen olet alunperin tänne laittanut, vastaukset on silloin hyväksyttävä sellaisinaan.
Syyttely ei auta mitään, varsinkaan jos vastapuoli ei pysty puolustautumaan, ja asioilla on aina monta puolta ja näkemystä.Miehesi kertoisi asioista omalta kantiltaan ja eksä omalta, olisipa sanansa sanottavana myös lapsilla.
Vielä lahjoista-suurin osa miehistä taitaa olla sellaisia jotka eivät lahjoilla leveile.Minäkin siitä kärsin aikani,..mutta vuosien varrella totuin ajatukseen että en tarvitse enkä ansaitse mitään lahjaa mieheltäni.Sitten lapset kasvoivat ja alkoivat vaatia isää huolehtimaan lahjoista. Lapselle lahja on aina elämys.Opin nauttimaan niistä lahjoista joita välillä ,harvoin sain. Silti isoimman hyvänolon tunteen saan kun itse muistan muita, ilahdutan lahjalla tuliaisella tai uudella vaatteella.Niihin en koskaan odota vastalahjaa, enkä velvollisuutta muistaa minua. Omien resurssiensa mukaan muistakoon lahjoilla jokainen...
Parisuhdeterapia on hyvä ja oiva keino päästä ongelmien alkulähteelle, myös siinä asiassa miten miehen tai naisen saisi itse oivaltamaan että voisi kertoa toiveistaan suoraan, seksiin sekä muuhun yhteiseen liittyen myös lahjoihin. Olettamus siitä että toinen huomaa minun toivovan sitä tai tätä suhteeseemme ei oikeasti voi toimia koska emme lue toistemme ajatuksia.
Perhekeskus muuten varmasti auttaa uusperheitäkin, voisithan käydä aluksi siellä puhumassa vaikka vain yksinkin.Jos mies suostuu menette yhdessä tai koko perhe.
Yritä päästä elämäsi umpisolmusta ja kerätä itsellesi voimia onnellisempaan elämään.Ompa se sitten valintasi mukaan uusperheen "äitipuolena"tai jossain muualla.

Lue lisää

Periaatteessa ei voi olla äitipuolta, jos oma äiti on elossa, eikä isä ole uusissa naimisissa ja lapsi asu hänen luonaan.

Äitipuoli on lapsen sijaisäiti, jos ei ole omaa äitiä.

Meistä jokainen voi olla kenen lapsen äitipuoli tahansa, jos niin ajattelee.

Pelkkää itsensä korostamista ja katkeruutta miehen edellistä perhettä ja ex vaimoa kohtaan. On rasittavaa hänen mieletstään kun lapsella on oma äiti ja miehellä on menneisyys toisen naisen kanssa. Se helpottaa kummasti oloa, kun kuvittelee itsestään enemmänmitä OIKEESTI on olemssa.

Pelkkää satua koko äitipuoli juttu! Naurettavaa!

näitä äitipuoli höpinöitä kirjoitti:

Periaatteessa ei voi olla äitipuolta, jos oma äiti on elossa, eikä isä ole uusissa naimisissa ja lapsi asu hänen luonaan.

Äitipuoli on lapsen sijaisäiti, jos ei ole omaa äitiä.

Meistä jokainen voi olla kenen lapsen äitipuoli tahansa, jos niin ajattelee.

Pelkkää itsensä korostamista ja katkeruutta miehen edellistä perhettä ja ex vaimoa kohtaan. On rasittavaa hänen mieletstään kun lapsella on oma äiti ja miehellä on menneisyys toisen naisen kanssa. Se helpottaa kummasti oloa, kun kuvittelee itsestään enemmänmitä OIKEESTI on olemssa.

Pelkkää satua koko äitipuoli juttu! Naurettavaa!

Lue lisää

siitä nimityksestä.. kuten lienee olet tätä palstaa lukenut monikaan ei edes halua olla tekemisissä puolison lasten kanssa..

en sitten tiedä mistä se johtunee.. mutta monet on myös kirjoittanut että on täti tai ihan mikä muu tahansa kun äitipuoli..

enpä usko että katkeruudellakaan on mitään merkitystä millekkään.. entäpä kun itse saat miehen itsellesi? onko hän setä vai isäpuoli vaan siksi että on katkera kun sinulla on menneisyyttä toisen miehen kanssa?

näitä äitipuoli höpinöitä kirjoitti:

Periaatteessa ei voi olla äitipuolta, jos oma äiti on elossa, eikä isä ole uusissa naimisissa ja lapsi asu hänen luonaan.

Äitipuoli on lapsen sijaisäiti, jos ei ole omaa äitiä.

Meistä jokainen voi olla kenen lapsen äitipuoli tahansa, jos niin ajattelee.

Pelkkää itsensä korostamista ja katkeruutta miehen edellistä perhettä ja ex vaimoa kohtaan. On rasittavaa hänen mieletstään kun lapsella on oma äiti ja miehellä on menneisyys toisen naisen kanssa. Se helpottaa kummasti oloa, kun kuvittelee itsestään enemmänmitä OIKEESTI on olemssa.

Pelkkää satua koko äitipuoli juttu! Naurettavaa!

Lue lisää

selvennys.

näitä äitipuoli höpinöitä kirjoitti:

Periaatteessa ei voi olla äitipuolta, jos oma äiti on elossa, eikä isä ole uusissa naimisissa ja lapsi asu hänen luonaan.

Äitipuoli on lapsen sijaisäiti, jos ei ole omaa äitiä.

Meistä jokainen voi olla kenen lapsen äitipuoli tahansa, jos niin ajattelee.

Pelkkää itsensä korostamista ja katkeruutta miehen edellistä perhettä ja ex vaimoa kohtaan. On rasittavaa hänen mieletstään kun lapsella on oma äiti ja miehellä on menneisyys toisen naisen kanssa. Se helpottaa kummasti oloa, kun kuvittelee itsestään enemmänmitä OIKEESTI on olemssa.

Pelkkää satua koko äitipuoli juttu! Naurettavaa!

Lue lisää

on helpompi ajatella muuta se hänelle suotakoon.
Olen avioliitossa miehen kanssa, jonka edelliset lapset asuvat myös meillä. Mies ei ole ollut aiemmin avioliitossa eli ei tarvitse ajatella edellistä vaimoa kateudella. Vahinkoja sattuu ja niistä hyvin huolehdimme nyt kun olemme toisemme tavanneet.
Kyllä arki sujuu, vaikkei se aina ole ruusuista. Rakkaus kannattelee ja tasoittaa suurimmat rypyt! =)

näitä äitipuoli höpinöitä kirjoitti:

Periaatteessa ei voi olla äitipuolta, jos oma äiti on elossa, eikä isä ole uusissa naimisissa ja lapsi asu hänen luonaan.

Äitipuoli on lapsen sijaisäiti, jos ei ole omaa äitiä.

Meistä jokainen voi olla kenen lapsen äitipuoli tahansa, jos niin ajattelee.

Pelkkää itsensä korostamista ja katkeruutta miehen edellistä perhettä ja ex vaimoa kohtaan. On rasittavaa hänen mieletstään kun lapsella on oma äiti ja miehellä on menneisyys toisen naisen kanssa. Se helpottaa kummasti oloa, kun kuvittelee itsestään enemmänmitä OIKEESTI on olemssa.

Pelkkää satua koko äitipuoli juttu! Naurettavaa!

Lue lisää

myös omille lapsilleen. Itse en todellakaan sano. Toisaalta oma poikani on päättänyt että hänellä on 2 isää varmuuden vuoksi kuulemma. Emme ole häntä tästä kieltäneet emmekä tähän kannustaneet.

Mielestäni on ihan sama vaikka olisi kaksi isää ja äitiä, kunhan lapsia rakastetaan saman arvoisina muiden perheen lasten kanssa.

minua äidiksi kirjoitti:

myös omille lapsilleen. Itse en todellakaan sano. Toisaalta oma poikani on päättänyt että hänellä on 2 isää varmuuden vuoksi kuulemma. Emme ole häntä tästä kieltäneet emmekä tähän kannustaneet.

Mielestäni on ihan sama vaikka olisi kaksi isää ja äitiä, kunhan lapsia rakastetaan saman arvoisina muiden perheen lasten kanssa.

Lue lisää

jos alan äitipuoleksi koko talon lapsille! Juu onm ulla katras varmaan 30 kersaa tossa pihalla. Heh. alankin sanomaan itseäni äitipuoleksi kaikille... jos se on ihan sama.Paitsi en miehelleni, koska hänellä on oma äiti. Mutta sinä olet ukkosikin äiti! Heh..

onko sama myös kirjoitti:

jos alan äitipuoleksi koko talon lapsille! Juu onm ulla katras varmaan 30 kersaa tossa pihalla. Heh. alankin sanomaan itseäni äitipuoleksi kaikille... jos se on ihan sama.Paitsi en miehelleni, koska hänellä on oma äiti. Mutta sinä olet ukkosikin äiti! Heh..

Lue lisää

myös?
Ala sinä äitipuoleksi vaikka koko maailman lapsille, mutta muista sitten seurustella jokaisen isukin kanssa myös!!! Et voi leikkiä äitipuolta sellaisessa perheessä, jossa et ole mukana. Niin, ja hyvä äitipuoli huolehtii myös "lapsistaan" että toivottavasti sinulla riittää aikaa, rahaa ja rakkautta... Tsemppiä!

On tietysti eri asia, jos miehellä on selkärankaa.

kuten useilla naisilla,että tarvitseepi heille vielä kolmekymppisinäkin hoidella maitomukit ja pullamössöä eteen sohvalle, kun telvisiota katsovat. Sekä lainailla rahaa ilman toivoakaan takaisin saamisesta, että selviävät tilipäivään.

Että vokin miehen lapset olla rasittavia omiin verrattuina. Kasvatuksen puute se on joka lasten äidiltä on jäänyt vliin, ja nyt olettaa että minä kasvatan heitä. Yrittää päästä helpolla kun leikkii tymää.

Sanoisin että ei ole helppoa tämä äitinä olo toisten mukeloille, mutta eihän heitä voi hunningollekkaan päästää. JOnkun on tehtävä kasvatus työ, ja se on langennut minulle. Onneksi osaan olla jämerä ja teen hyvää työtä. Lapset saa olla kiitollisia, samoin heidän äiti.
Mikä kumma siinä on että eronneet äidit ei osaa ottaa lapsistaan vastuuta, vaan ne sysätään miehen uudelle puolisolle aina kasvatettavaksi? Äidit kunnioittaa tai arvostaa varmaan miehen uutta puolisoa, ja luottavat että osaavat kasvatustehtävän paremmin kuin he. Sitä se vamaan on. On hienoa että saa tuntea itsensä tärkeämmäksi lapsillekin kuin omat vanhemmat. Vaikka rankkaa kyllä on. Joskus.

Kasvatus äiti kirjoitti:

Että vokin miehen lapset olla rasittavia omiin verrattuina. Kasvatuksen puute se on joka lasten äidiltä on jäänyt vliin, ja nyt olettaa että minä kasvatan heitä. Yrittää päästä helpolla kun leikkii tymää.

Sanoisin että ei ole helppoa tämä äitinä olo toisten mukeloille, mutta eihän heitä voi hunningollekkaan päästää. JOnkun on tehtävä kasvatus työ, ja se on langennut minulle. Onneksi osaan olla jämerä ja teen hyvää työtä. Lapset saa olla kiitollisia, samoin heidän äiti.
Mikä kumma siinä on että eronneet äidit ei osaa ottaa lapsistaan vastuuta, vaan ne sysätään miehen uudelle puolisolle aina kasvatettavaksi? Äidit kunnioittaa tai arvostaa varmaan miehen uutta puolisoa, ja luottavat että osaavat kasvatustehtävän paremmin kuin he. Sitä se vamaan on. On hienoa että saa tuntea itsensä tärkeämmäksi lapsillekin kuin omat vanhemmat. Vaikka rankkaa kyllä on. Joskus.

Lue lisää

Olet harvinainen helmikana ja siitä kiitos oikein yhteiskunnan puolesta.

kelamamma kirjoitti:

Olet harvinainen helmikana ja siitä kiitos oikein yhteiskunnan puolesta.

Miehen kolme lasta kasavttanut, hoitanut, huoltanut ja rakastanut. Täysin poikki kymmenen vuoden jälkeen. Älkää vaan kukaan tähän puuhaan ryhtykö, rakastakaa sen verran itseänne!

mmmmmmaaaa kirjoitti:

Miehen kolme lasta kasavttanut, hoitanut, huoltanut ja rakastanut. Täysin poikki kymmenen vuoden jälkeen. Älkää vaan kukaan tähän puuhaan ryhtykö, rakastakaa sen verran itseänne!

Lue lisää

ei edes kukkia lähetä, vaikka kasvatan hänen lapsensa, kun itse ei viitsi.
Miksi tehdä lapsia, jos niistä ei huolehdita. Miehen lapset ovat niin niin avuttomia, ettei osaa edes kenkiä jalkaan laitaa jos en auta. Kaikki ovat yli 10 v. Eivät osaa järjestellä tavaroita, ja koulussa ovat tysin uunoja.
Olisi kiva kun lasten äiti joskus kiittäisi, ja halaisi ja kunnioittaisi minua.

Olen sentään suuremman työn tehnyt hänen lastensa kanssa kuin äiti konsanaan. Mutta eihän sellaiseslta naakalta voi mitään vaatiakkaan.
Toista se olen minä. Hoidan, huollan ja syötän hänen lapsensa ja kasvatan loistavasi heidät.

Todellinen äiti kirjoitti:

ei edes kukkia lähetä, vaikka kasvatan hänen lapsensa, kun itse ei viitsi.
Miksi tehdä lapsia, jos niistä ei huolehdita. Miehen lapset ovat niin niin avuttomia, ettei osaa edes kenkiä jalkaan laitaa jos en auta. Kaikki ovat yli 10 v. Eivät osaa järjestellä tavaroita, ja koulussa ovat tysin uunoja.
Olisi kiva kun lasten äiti joskus kiittäisi, ja halaisi ja kunnioittaisi minua.

Olen sentään suuremman työn tehnyt hänen lastensa kanssa kuin äiti konsanaan. Mutta eihän sellaiseslta naakalta voi mitään vaatiakkaan.
Toista se olen minä. Hoidan, huollan ja syötän hänen lapsensa ja kasvatan loistavasi heidät.

Lue lisää

äitipuolisuudesta
1. kasvatin miehen pojan 3 vuotiaasta - nyt hänellä jo omia lapsia
2. miniä ei osannut asennoitua minuun, koska en ollut pojan oikea äiti
3. mieheni - siis pojan isä haluaa joulun tänne heidän kanssaan - miniä ei halua tulla
4. nyt kun miehen pojan perhe ei tule - en saa kutsua yhteisen tyttäremmekään perhettä meille, -
5. yksinäostä on

uusp2 kirjoitti:

äitipuolisuudesta
1. kasvatin miehen pojan 3 vuotiaasta - nyt hänellä jo omia lapsia
2. miniä ei osannut asennoitua minuun, koska en ollut pojan oikea äiti
3. mieheni - siis pojan isä haluaa joulun tänne heidän kanssaan - miniä ei halua tulla
4. nyt kun miehen pojan perhe ei tule - en saa kutsua yhteisen tyttäremmekään perhettä meille, -
5. yksinäostä on

Lue lisää

Ei kenenkäänt arvi hyväksyä vierasta ihmistä.

mmmmmmaaaa kirjoitti:

Miehen kolme lasta kasavttanut, hoitanut, huoltanut ja rakastanut. Täysin poikki kymmenen vuoden jälkeen. Älkää vaan kukaan tähän puuhaan ryhtykö, rakastakaa sen verran itseänne!

Lue lisää

ottaa näköjään sinulla rakastaminen. Ja katkeraksi tekee.

kärsikurjakärsi kirjoitti:

ottaa näköjään sinulla rakastaminen. Ja katkeraksi tekee.

Rakastamisen vaikeudestako tässä ongelma onkin. No jos se pelkkä rakkaus tässä riittäisi tuskin
loppuunpalamisesta olisi kyse. Olen se viestin aloittaja ja on varsin koomista ollut lukea joitakin vastauksia tässä omassa "ruikutuksessani" niinkun jotkut ovat sen kokeneet. Täytyy kiittää niitä täsjärkisiä ihmisiä jotka ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini ydinasian. Siinä kun ei ollut lapsivihasta kysymys, ei exän haukkumisesta eikä muusta ruikuttamisesta. Tilanne tänään jatkuu entisellään sillä poikkeuksella että itse olen alkanut elämään "omaa elämää", harrastaa, tavata ystäviä ja mies hoitakoon lapsensa exänsä kanssa.Minä kun olen omat velvoitteeni tehnyt omien lasteni kanssa. Asumme yhdessä. En tressaa enään toisen lapsista. En sääli sitä ettei lasten äiti laita tikkua ristiin lapsiensa velvotteissa, en sääli miestäni joka joutuu yksin kuljettamaan harrastuksissa.Ajattelen että jos isä ei vaadi lasten äitiä hoitamaan velvollisuuksia niin se on sitten hänen valintansa ja "taakkansa". Olen lapsille yksi aikuinen lisää mutta en lasten elättäjä enkä hoitaja.Helppoa ei ole ollut omaa asennetta muuttaa. Onneksi omilla lapsillani on ollut tuuria että eron jälkeen molemmat vanhemmat on tehnyt velvotteensa . Tätä olisin toivonut myös mieheni lapsille ja ihan lasten takia.

jepulis111 kirjoitti:

Rakastamisen vaikeudestako tässä ongelma onkin. No jos se pelkkä rakkaus tässä riittäisi tuskin
loppuunpalamisesta olisi kyse. Olen se viestin aloittaja ja on varsin koomista ollut lukea joitakin vastauksia tässä omassa "ruikutuksessani" niinkun jotkut ovat sen kokeneet. Täytyy kiittää niitä täsjärkisiä ihmisiä jotka ovat ymmärtäneet alkuperäisen viestini ydinasian. Siinä kun ei ollut lapsivihasta kysymys, ei exän haukkumisesta eikä muusta ruikuttamisesta. Tilanne tänään jatkuu entisellään sillä poikkeuksella että itse olen alkanut elämään "omaa elämää", harrastaa, tavata ystäviä ja mies hoitakoon lapsensa exänsä kanssa.Minä kun olen omat velvoitteeni tehnyt omien lasteni kanssa. Asumme yhdessä. En tressaa enään toisen lapsista. En sääli sitä ettei lasten äiti laita tikkua ristiin lapsiensa velvotteissa, en sääli miestäni joka joutuu yksin kuljettamaan harrastuksissa.Ajattelen että jos isä ei vaadi lasten äitiä hoitamaan velvollisuuksia niin se on sitten hänen valintansa ja "taakkansa". Olen lapsille yksi aikuinen lisää mutta en lasten elättäjä enkä hoitaja.Helppoa ei ole ollut omaa asennetta muuttaa. Onneksi omilla lapsillani on ollut tuuria että eron jälkeen molemmat vanhemmat on tehnyt velvotteensa . Tätä olisin toivonut myös mieheni lapsille ja ihan lasten takia.

Lue lisää

voivoi, olet kaukana huonosta äitipuolesta. Itse, kun isäni tapasi uuden naisystävän ja muutti tämän tykö, kävimme joka toinen viikonloppu veljeni kanssa isäni tykönä- tosin kovin kauaa sitä ei kestänyt. Eukko oli ku mikäkin mielipuoli- huusi minulle ja veljelleni syytä suotta, emme saaneet ruokaa, kun oli nälkä ja pienestä näläntunteen ilmaisemisesta akka repi pelipöksynsä. Hän huoritteli äitiämme meidän kuullen,jouduimme istumaan pimeässä (koska 60 watin sähkölamppu kuluttikin parissa tunnissa hemmetisti sähköä ja joskus lensimme melkein niska-perse-otteella ulos keskelle pakkasyötä. Ennen yhteenmuuttoakin isä pesi viikonlopun aikana kuluttamamme pyykit itse- sen jälkeen jouduimme viemään nämä äidillemme pestäviksi. Eukko ei antanut pestä, muuten hän olisi rahastanut meitä siitä. Haloo, 12-ja 15-vuotiailta?!


Ihme kyllä, viinaan ja tupakkaan riitti rahaa (vikaa oli myös isässäni, en tosin sitä väitä).Emme viettäneet koskaan mitään isänpäiviä, ehkä asunnon ulkopuolella (koska meillä ei ollut siihen asuntoon asiaa, paitsi isä-viikonloppuina, jos edes silloinkaan. Edes pikavisiittiä ei saanut tehdä- piti soittaa ennen tuloaan, jotta sai pihalla edes tulla käymään tai joskus isäni tuli hakemaan meidät autolla ajelulle ja kysymään kuulumisia. Välini tulehtuivat isääni ja ovat vieläkin. Silti vihaan tätä ämmää loppuelämäni,vaikka hän ei enää olekaan isäni kanssa. Jos T satut lukemaan tätä, hankkiudu hoitoon.

osaa muuta kun valittaa omaa surkeuttaan, ja olla itsekäs ja vaatia aina omaa aikaa, jota koskaan ei yh perheessä ole, ei ole valmis perhe elämään, ei omaan eikä toisten.

Perhe oli se oma tai toisen, vaatii aina kokonaan, ei siitä oteta lomaa silloin kun halutaan, yh äiti ei koskaan.

Miksi siis valita mies jolla on lapsia, tai ylipäätään suunnitella edes omaa perheetä itselleen, joa haikailee vapautta?

Äiti täydellinen kirjoitti:

osaa muuta kun valittaa omaa surkeuttaan, ja olla itsekäs ja vaatia aina omaa aikaa, jota koskaan ei yh perheessä ole, ei ole valmis perhe elämään, ei omaan eikä toisten.

Perhe oli se oma tai toisen, vaatii aina kokonaan, ei siitä oteta lomaa silloin kun halutaan, yh äiti ei koskaan.

Miksi siis valita mies jolla on lapsia, tai ylipäätään suunnitella edes omaa perheetä itselleen, joa haikailee vapautta?

Lue lisää

Oletko tähänkään mennessä pysähtynyt miettimään, mitä Sinä olet tehnyt näiden kolmen lapsen eteen? Annat melkoisen itsekkään ensivaikutelman, sillä et selvästikkään käsitä millaista tuskaa nämä kolme elämään valmistautuvaa joutuvat kokemaan vanhempien eron vuoksi, eikä yksi mariseva äitipuoli helpota asiaa kummoisestikkaan. Voiko sinua edes kutsua äitipuoleks, kun mankutat omaa aikaa etuoikeutena ja ensiasiana? Täytätkö Äidintehtäviä uuden perheesi parissa? En tarkoita, etteikö äitikin saisi joskus viettää omaa aikaa, mutta jos tosiaan välität piiruakaan lapsista, anna lasten ensin totutella sinuun ja vietä aikaa heidän kanssaan. Ajattele sitten vasta "lomaa". Oletko ajatellut asiaa lasten kannalta laisinkaan?

Aivan. kirjoitti:

Oletko tähänkään mennessä pysähtynyt miettimään, mitä Sinä olet tehnyt näiden kolmen lapsen eteen? Annat melkoisen itsekkään ensivaikutelman, sillä et selvästikkään käsitä millaista tuskaa nämä kolme elämään valmistautuvaa joutuvat kokemaan vanhempien eron vuoksi, eikä yksi mariseva äitipuoli helpota asiaa kummoisestikkaan. Voiko sinua edes kutsua äitipuoleks, kun mankutat omaa aikaa etuoikeutena ja ensiasiana? Täytätkö Äidintehtäviä uuden perheesi parissa? En tarkoita, etteikö äitikin saisi joskus viettää omaa aikaa, mutta jos tosiaan välität piiruakaan lapsista, anna lasten ensin totutella sinuun ja vietä aikaa heidän kanssaan. Ajattele sitten vasta "lomaa". Oletko ajatellut asiaa lasten kannalta laisinkaan?

Lue lisää

äidin velvollisuuksia, vaikka toimiikin lasten äitinä monesti enemmän kuin heidän oma äitinsä. Monesti äitipuoli myös ymmärtää lapsia paremmin kuin oma äiti ja on parempi tukemaan ja opastamaan lapsia, vaikkei se ole velvollisuus. Ulkopuolinen ihminen näkee paremmin lasten ongelmat kuin oma äiti, joka ei raatsi ohjata lapsiaan, koska siinä on äidintunteet. Jos minä näen että lapsi oireilee niin kyllä otan ohjat käsiini ihan itse, enkä kysele keltään, sillä aikanansa lapset kiittävät ja ovat tyytyväisiä, kun joku osaa ohjata oikeaan suuntaan.

Höpö höpö, jaksamista JONKUN TOISEN lapsien ja OMAN lapsen/lapsien kanssa ei voi millään tapaa verrata.
Tyhmemmänkin luulisi tajuavan, että OMAA kestää ja katselee erilailla kuin "naapurin kakaraa", vaikka kuinka olisi oman siipan väännös...

Aloittajahan kirjoitti että hänen lapsensa ovat jo aikuisia.
Kannattaisi lukea jutut ja jopa kyetä ne tulkitsemaan ennen ko alkaa täällä
jeesustelemaan.

miehen ex vaimo on niin katkera että ei pysty enää huolehtimaan täyspäisesti lapsistaan,joten suurin vastuu jää näille uusikoille! Jos äiti ei jaksa tai on luovuttanut, kun menetti rakkaan miehen toiselle, niin ei enää välitä mitä ympärillä tapahtuu. Silloin kaikki vastuu toisten lapsista jää näille uusikoille. Eikä se ole paha asia, sillä minä uskon että he pystyvät paremmin "kasvattamaan" lapsia, kun ei ole tunnesiteitä lapsiin, ja saavat komennon ja lapset oppimaan.
Mutta tietyy se on väärin äitejä kohtaan.

on miehiä ja on MIEHIÄ !
Omani onneksi lukeutuu jälkimmäiseen, ja uusperhe-elämämme on ihanaa.
Tosin meillä myös aikuiset muistavat olevansa aikusia eivätkä vaadi lapsilta aikuisen tapoja.

vihaa palstalle, moisilla snoillasi. Täällä haukutaan ex vaimoja, mutta eipä näissä uusioissakaan sen kummempia näytä olevan, samoja katkeria ihmisiä kaikki.

Olisko hoidon paikka kirjoitti:

vihaa palstalle, moisilla snoillasi. Täällä haukutaan ex vaimoja, mutta eipä näissä uusioissakaan sen kummempia näytä olevan, samoja katkeria ihmisiä kaikki.

lopeta jo toi hoitoon ohjaus. Sä olet ihan viimeinen antamaan
tuollaisia neuvoja, itse kun olet mitä ilmeisemmin psykiatrisen puolen
avohoitotapaus, jonka paikka taitaisi paremminkin olla suljetulla osastolla.

usein se, mikä aluksi sattuu, on paras vaihtoehto pidemmän päälle. eli tässä tapauksessa ero. minusta tuntuu, että teille tulee ero joka tapauksessa, ja ehkä on paras erota nyt jo eikä kitua enempää. ero taitaa joka tapauksessa olla edessä. niinkuin itse sanot, ei tuossa ole mitään syytä enää olla yhdessä. mies ei edes yritä ymmärtää sinua, mikä on tosi huono asia, kuolinisku suhteellenne. tapa on huono syy, kun ei kyse ole ydinperheestä, vaan riitaista uusperheestä.

miehesi heittää sinut ulos, niin mikäs siinä sitten auttaa. Vai kuka omistaa asunnon?
Elämäsi helpottuu varmasti, kun pääset eroon miehestäsi ja hänen perheestään

Hei , Miten sinulle kävi ? Muutitko pois miehen luota ?

Kyllä olen loppuunpalanut äitipuolena. Olen lapseton nainen ja avioliitossa kahden lapsen isän kanssa. Toinen lapsi asuu meillä joka toinen viikko ja toinen lapsi joka toinen viikonloppu. Ahdistaa jo perjantaina, kun tietää toisen tulevan sunnuntaina ja ahdistaa taas seuraavana torstaina, että toinenkin tulee viikonlopuksi. Miksikö ahdistaa? Nämä viikot ja viikonloput mies on todella kireä ja lapset eivät tee mitään vaan ovat ylimielisiä, varsinkin viikonloppulapsi. Kukkoilevat vaan eivätkä tee mitään minkään eteen. Jos olisi omia lapsia olisin aikoja sitten osoittanut noille oman paikkansa. Hirveä huuto ja pauke, toinen lapsista jopa mätkii isäänsä joka ei tee asialle mitään vaan homma loppuu aina siihen, että multa, äitipuolelta, katkeaa pinna. Lisäksi miehen ex tuottaa harmaita hiuksia joten hohhoijakkaa.
Viikonloppuna meni pinna niin pahasti, että nyt riitti. En tiedä jatkuuko liittomme, mutta sanoudun irti lasten hoidosta. Olkoot. Hoitakoot itse vanhemmat lestinsä, minä en niitä ole tänne synnyttänyt. Masentaa ja ärsyttää kaikki, mihinkähän suuntaan tätä elämää saan suunnattua :/

66558745gsd kirjoitti:

Kyllä olen loppuunpalanut äitipuolena. Olen lapseton nainen ja avioliitossa kahden lapsen isän kanssa. Toinen lapsi asuu meillä joka toinen viikko ja toinen lapsi joka toinen viikonloppu. Ahdistaa jo perjantaina, kun tietää toisen tulevan sunnuntaina ja ahdistaa taas seuraavana torstaina, että toinenkin tulee viikonlopuksi. Miksikö ahdistaa? Nämä viikot ja viikonloput mies on todella kireä ja lapset eivät tee mitään vaan ovat ylimielisiä, varsinkin viikonloppulapsi. Kukkoilevat vaan eivätkä tee mitään minkään eteen. Jos olisi omia lapsia olisin aikoja sitten osoittanut noille oman paikkansa. Hirveä huuto ja pauke, toinen lapsista jopa mätkii isäänsä joka ei tee asialle mitään vaan homma loppuu aina siihen, että multa, äitipuolelta, katkeaa pinna. Lisäksi miehen ex tuottaa harmaita hiuksia joten hohhoijakkaa.
Viikonloppuna meni pinna niin pahasti, että nyt riitti. En tiedä jatkuuko liittomme, mutta sanoudun irti lasten hoidosta. Olkoot. Hoitakoot itse vanhemmat lestinsä, minä en niitä ole tänne synnyttänyt. Masentaa ja ärsyttää kaikki, mihinkähän suuntaan tätä elämää saan suunnattua :/

Lue lisää

jolla on lapsia???? Ajatteles, mulla on eräs tuttava jolla on kuusi lasta, joista nuorin on nyt 5 v. Pari on eronnut ja äiti hoitaa yksin lapsensa ja käy vielä töissä.

Kertaakaan hän ei ole valittanut että on loppuunpalanut vaikkei apua olekkaan lähellä eikä hän sitä pahemmin pyydäkkään. En väitä eikö joskus olisi väsynyt, mutta ei koskaan valita.

Sinä jolla ei ole omia lapsia, ja miehen 2 lasta ky sillon tällöin, olet LOPPUUUNPALANAUT!!!

Mikä ajaa suhteeseen, jossa tuntee olosa huonoksi???? Sulla ei ole mitään velvollisuuksia jos osaat poistua, niin helppoa se on!

Herranen aika sentää kirjoitti:

jolla on lapsia???? Ajatteles, mulla on eräs tuttava jolla on kuusi lasta, joista nuorin on nyt 5 v. Pari on eronnut ja äiti hoitaa yksin lapsensa ja käy vielä töissä.

Kertaakaan hän ei ole valittanut että on loppuunpalanut vaikkei apua olekkaan lähellä eikä hän sitä pahemmin pyydäkkään. En väitä eikö joskus olisi väsynyt, mutta ei koskaan valita.

Sinä jolla ei ole omia lapsia, ja miehen 2 lasta ky sillon tällöin, olet LOPPUUUNPALANAUT!!!

Mikä ajaa suhteeseen, jossa tuntee olosa huonoksi???? Sulla ei ole mitään velvollisuuksia jos osaat poistua, niin helppoa se on!

Lue lisää

..mies on oikeasti todella unelma ilman lapsia. Lapset päässeet niskan päälle pahasti ja minä en äitipuolena..siis lastei ei biologisena vanhempana..saa mitään kunnollista otetta noihin. Aina ei ollut näin, ongelmat kasaantuvat ja kasaantuvat. Lapset tosiaan on pilalle hemmoteltuja (äiti ja äidin vanhemmat pitävät siitä huolen, isä petrannut muutaman vuoden, mutta en jaksa enään muistuttaa) ja ennenkin uusperheessä elänneenä (ero tuli, koska mies petti, lapset oli ihania) voin vain sanoa, että hohhoijakkaa mitä touhua nykyisessä. Lapset petraavat meillä hieman, mutta kaikki opit menee kuin kuuroille korville heidän mennessä takasin äidilleen joten se niistä opeista. Tätä "opetustyötä" tehty jo vuosikaudet ja aina sama taistelu lasten tullessa meille (ylimielisyyttä, nimittelyä, isän lyömistä, tahallista sotkemista jne..) joten pesen suosiolla käteni..harmi vain sillä mies on todella ihana ja kaikkea mitä nainen voi toivoa, kunnollinen, ei ryyppää, tekee töitä niin kotona, kuin muuallakin, puhuu ja pussaa.

66558745gsd kirjoitti:

..mies on oikeasti todella unelma ilman lapsia. Lapset päässeet niskan päälle pahasti ja minä en äitipuolena..siis lastei ei biologisena vanhempana..saa mitään kunnollista otetta noihin. Aina ei ollut näin, ongelmat kasaantuvat ja kasaantuvat. Lapset tosiaan on pilalle hemmoteltuja (äiti ja äidin vanhemmat pitävät siitä huolen, isä petrannut muutaman vuoden, mutta en jaksa enään muistuttaa) ja ennenkin uusperheessä elänneenä (ero tuli, koska mies petti, lapset oli ihania) voin vain sanoa, että hohhoijakkaa mitä touhua nykyisessä. Lapset petraavat meillä hieman, mutta kaikki opit menee kuin kuuroille korville heidän mennessä takasin äidilleen joten se niistä opeista. Tätä "opetustyötä" tehty jo vuosikaudet ja aina sama taistelu lasten tullessa meille (ylimielisyyttä, nimittelyä, isän lyömistä, tahallista sotkemista jne..) joten pesen suosiolla käteni..harmi vain sillä mies on todella ihana ja kaikkea mitä nainen voi toivoa, kunnollinen, ei ryyppää, tekee töitä niin kotona, kuin muuallakin, puhuu ja pussaa.

Lue lisää

..lisäksi lasten äiti vanhempineen on kieltänyt minua komentamasta lapsia ja osallistumasta heidän elämään ja kieltämättä en edes halua osallistua noiden "herkut tulee telkkarin ääreen, omaa persettä ei edes tartte nostaa pystyyn" elämään enään näin monen vuoden yrittämisen jälkeen..

Sun kaveris joka on kuuden lapsen äiti..on hieman eri asia komentaa omia lapsia, kuin vieraan. Omat lapset ovat omia ja tapauksesi on täysin vertailukelvoton esim. omaan tilanteeseeni. Olen lapsirakas ihminen eikä omaatuntoani yhtään kolkuta, että pidän siskoni lapsia rakkaampina, kuin mieheni kermaperseitä. Siskon lapset ovat usein hoidossani ja heidän kanssa ei samaa tunnetta ole, sillä olen saanut täydet valtuudet heidän hoitoon ja samallailla saan käskeä, kuin siskonikin käskee..kumma kyllä käytös ihan erillaista kuin miehen lapsilla.

66558745gsd kirjoitti:

..mies on oikeasti todella unelma ilman lapsia. Lapset päässeet niskan päälle pahasti ja minä en äitipuolena..siis lastei ei biologisena vanhempana..saa mitään kunnollista otetta noihin. Aina ei ollut näin, ongelmat kasaantuvat ja kasaantuvat. Lapset tosiaan on pilalle hemmoteltuja (äiti ja äidin vanhemmat pitävät siitä huolen, isä petrannut muutaman vuoden, mutta en jaksa enään muistuttaa) ja ennenkin uusperheessä elänneenä (ero tuli, koska mies petti, lapset oli ihania) voin vain sanoa, että hohhoijakkaa mitä touhua nykyisessä. Lapset petraavat meillä hieman, mutta kaikki opit menee kuin kuuroille korville heidän mennessä takasin äidilleen joten se niistä opeista. Tätä "opetustyötä" tehty jo vuosikaudet ja aina sama taistelu lasten tullessa meille (ylimielisyyttä, nimittelyä, isän lyömistä, tahallista sotkemista jne..) joten pesen suosiolla käteni..harmi vain sillä mies on todella ihana ja kaikkea mitä nainen voi toivoa, kunnollinen, ei ryyppää, tekee töitä niin kotona, kuin muuallakin, puhuu ja pussaa.

Lue lisää

lapsista tiedät jos ei ole omia lapsia.

Kunhan kitiset ja olet mustasukkainen miehen lapsille. Lapsellista.

Katellinenja katkera exälle.

Yleensä lapsettomat ovatkin niitä ahkeria arvostelijoita ja opastajia, vaikkei oo hajuukaan lapsista. Hih.. sulla melkoinen provo!

Voi ihme sun juttuja kirjoitti:

lapsista tiedät jos ei ole omia lapsia.

Kunhan kitiset ja olet mustasukkainen miehen lapsille. Lapsellista.

Katellinenja katkera exälle.

Yleensä lapsettomat ovatkin niitä ahkeria arvostelijoita ja opastajia, vaikkei oo hajuukaan lapsista. Hih.. sulla melkoinen provo!

Lue lisää

miten lissu-rukka on tyyyyhhmmääää hih hih

Omat kokemukseni miehistä, joilla on yhteishuoltajuus edellisen avioliiton lapsista on huono. Ihan sama mitä yrität tai teet, mies kokee syyllisyyttä avioliiton rikkoutumisesta eikä koskaa voi korvata lapsille hajoitettua kotia, olipa syy sitten ollut kenen syy tahansa. Teet, mitä tahansa se ei ole koskaan riittävästi. Lapset ovat rikkoutuneesta kodista ja sinä et sitä voi korjata vaikka seisoisit päällään. Miehen syyllisyydentunto ei koskaan pysty antamaan sinulle ansaitsemaasi tunnustusta, vaan aina etsii pienintäkin erhettä tekemisistäsi.

Olin, näin, koin, tein kaikkeni ja loppujen lopuksi lähdin -Loppuun kulutettuna ja käytettynä, kaikkeni antaneena ja mistään tunnustusta tai kiitosta saaneena. Älä tee samaa virhettä kuin minä.

yytsta kirjoitti:

Omat kokemukseni miehistä, joilla on yhteishuoltajuus edellisen avioliiton lapsista on huono. Ihan sama mitä yrität tai teet, mies kokee syyllisyyttä avioliiton rikkoutumisesta eikä koskaa voi korvata lapsille hajoitettua kotia, olipa syy sitten ollut kenen syy tahansa. Teet, mitä tahansa se ei ole koskaan riittävästi. Lapset ovat rikkoutuneesta kodista ja sinä et sitä voi korjata vaikka seisoisit päällään. Miehen syyllisyydentunto ei koskaan pysty antamaan sinulle ansaitsemaasi tunnustusta, vaan aina etsii pienintäkin erhettä tekemisistäsi.

Olin, näin, koin, tein kaikkeni ja loppujen lopuksi lähdin -Loppuun kulutettuna ja käytettynä, kaikkeni antaneena ja mistään tunnustusta tai kiitosta saaneena. Älä tee samaa virhettä kuin minä.

Lue lisää

minä myös elänyt uusperheeni kanssa n.8vuotta.omani pian täysikäinen ja miehen lapsi 10v.ja muuttaessaan meidän luoksemme hän oli vasta 3v.äiti ei kuulemma jaksanut:/rakastamme mieheni kanssa toisiamme yli kaiken ja olen äärimmäisen onnellinen että tapasimme toisemme,kummallakin takana epätyydyttävä parisuhde.molempien lapset ovat "meidän lapsiamme".exät eivät hypi nenille missään asiassa,eivät edes yritä.lastenvalvojalla sovittu tapaamiset ja niillä mennään.parisuhdetta pönkittääksemme emme edes tarvitse yhteisiä.alku oli toki hankalaa pojan muuttaessa meille.äidin luona vallinneet olosuhteet olivat vaikuttaneet kehitykseen ja tytärkin vielä etsi paikkaansa perheessä.isäpuoli oli kovilla:)palaset ovat vuosien varrella hioutuneet yhteen.poika tapaa äitiä kahden viikon välein vknloppuna ja lomilla sopimuksen mukaan.yhteistä aikaa meillä on silloin ..jos parisuhde toimii niin ei väliä onko normi vai uusio,jokainen on oman onnensa seppä.ja olivat omia tai eivät niin kyllä lapsiperheessä on ns oma aika aina kortilla.poika kun menee äidille niin iso tyttömme on kotona ja yleensä kaveri myös yötä.tai 6-v kummityttö tulee yökylään,yleensä kyllä silloin kun poikakin on kotona.ja kasvaahan ne muksut,kunnes tulevat sitten lapsenlapset:)ap:lle sanoisin että nyt ukkoa niskasta kiinni ja kunnon palaveri mitä umpikin haluaa ja jos rakkautta riittää niin asiat lutviutuvat.exä kuriin.teillä on oma elämänne.sovitte selkeä pelisäännöt,ja pidätte niistä kiinni.jos ex ei suostu yhteistyöhön niin lastenvalvojaan yhteyttä. nimenomaan säännöllisyyttä niin teille kuin mukuloille .kyseessä kuitenkin jo murkkuikäiset lapset.vaikuttaa siltä että ex ainoastaan haluaa ongelmia teille.pidä pintasi ja koita jaksaa,kaikkea hyvää sinulle.

että sä olet TYHMÄ

Joku siellä väitti, että ydinperheet eivät hajoa vapaudenkaipuuseen. No mun nähdäkseni ne nimenomaan hajoavat juuri siihen ;). Halutaan lapsivapaata ja sitten toisaalta halutaan "kouluttaa" ex-miestä ja tehdä siitä parempi isä pakottamalla pitämään lapsia osan aikaa, mieluiten puoliksi. Huom. suurin osa eroista tapahtuu vaimon aloitteesta.

Hah hah kirjoitti:

Joku siellä väitti, että ydinperheet eivät hajoa vapaudenkaipuuseen. No mun nähdäkseni ne nimenomaan hajoavat juuri siihen ;). Halutaan lapsivapaata ja sitten toisaalta halutaan "kouluttaa" ex-miestä ja tehdä siitä parempi isä pakottamalla pitämään lapsia osan aikaa, mieluiten puoliksi. Huom. suurin osa eroista tapahtuu vaimon aloitteesta.

Lue lisää

Huomio "totuus sattuu": kyllä aika monestikin on oikea äiti nostanut kytkintä ja hylännyt lapsensa. Tällaisia on omassakin tuttavapiirissä useita. Yleensä tällainen kai johtuu siitä, että äiti "ei jaksa" ;). Miksi sitten jonkun vieraan naisen pitäisi niitä kakaroita jaksaa, kun ei edes oma äiti.