Haluaisin kuulla naisten perustelujaa sille, miksi he lopettavat hyvänkin ystävyyden miespuolisen ystävänsä kanssa alkaessaan seurustelemaan? Monestihan käy niin, että nainen saattaa todeta miespuoliselle ystävälleen, ettei voi olla enää ystävä, koska seurustelukumppania vaivaa ystävyyssuhde miehen kanssa. Joskus perusteluna on jopa se, että nainen kääntää hyvin toimineen ja läheiseltä vaikuttaneen ystävyyden päälaelleen ja toteaa, että ihmiset muuttuvat ja ettei hänellä ja toisella osapuolella ole paljonkaan yhteistä, ja siksi on parempi lopettaa ystävyys. Tiedän, että jokainen tapaus on aina omanlaisensa, mutta juuri selitysten kirjo kiinnostaa. Naiset, kirjoittakaa kokemuksistanne.
Naisen ja miehen ystävyys
Turilas
141501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Luulisin, että seurustelun alettua tämän naisen mies ei pidä siitä että nainen kulkisi jossain jonkun "vieraan" miehen kanssa. Eli mustasukkaisuuttahan se vaan on. Yksi vaihtoehto on se, että nainen ei halua että mies on missään tekemisissä naispuolisten ystäviensä kanssa, ja näin tasa-arvon nimissä sitten molemmat lopettaa ystävyyssuhteensa vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Typerää se tuollaiseen on suostua, mutta eihän ihmiset aina niin fiksuja ole ;)
Valitettavasti tuo on myös toistepäin. Minulla itselläni ei ole kuin yksi nais kaveri ja paljon miehiä/kundeja ystävinä, joista välitän mielettömästi ja jotka välittävät minusta.Paras ystävänikin on mies. En osaisi kuvitella luopuvani ystävistäni, miehen vuoksi. Ystäväni ovat minulle tärkeitä ja rakkaita ja he ovat olleet silloin "siinä" kun suhde päättyy. Miksi luopua ystävistä joiden kanssa itketään ja nauretaan? Sulaa hulluutta. Toisaalta ehkä se seurustelu kumppani ei halua naiselleen/miehelleen samaa sukupuolta olevia ystäviä. Alku huumassa sitten luovutaan ystävistä, mutta alku huuman jälkeen saattaa katua ystäviensä hylkäämistä. Ei vain ole helppoa saada ystäviä takaisin pitkän ajan päästä.
Olen samaa mieltä, mulla on samoin. Aitoja naisystäviä vain muutama, mutta miesystäviä paljon enemmän. Ja onneksi vielä YSTÄVÄT voi valita itse, mutta SUKULAISIA ei! :)
Mieheni on saanut tutustua myös miespuolisiin hyviin ystäviini(lapsuudesta ja töistä).Käyvät meillä syömässä ja mies heidän kanssa urheilemassa.Osa mennyt itsekin naimisiin ja ystäviä ollaan ja ihan hyvin sujuu.
...kumppani joka määrää! Miten pitäisi sitten muuten suhtautua asioihin mitkä toinen kokee aivan hirvittävän pahaksi? Onko sitten olemassa parisuhteita joissa ei kummankaan tarvitse tehdä yhtään kompromissia tai pientäkään myönnytystä?
Tämä kyseessä oleva myönnytys on suuri, mutta jos samanaikaisesti kun uusi poikaystävä puhuu naista ympäri jättämään ystävänsä ne ystävätkin perääntyvät eivätkä ota enää yhteyttä siksi että nainen onkin nykyään varattu eikä sinkku, niin kauanko pitäisi tapella tuulimyllyjä vastaan? Yksi painostaa ja toiset ovat jokatapauksessa jo hylänneet!
Olen myös miettinyt samaa. Eiköhän ne, jotka jättävät toista sukupuolta olevan ystävänsä, ole niitä samoja joille elämän ykkösasia on oma kumppani. Tarkoitan esimerkiksi sitä, että kaveria pyydetään ulos silloin, kun miehellä on saunailta tms. Tavallaan eletään muutenkin kumppanin ehdoilla. Seurustelun alussa ja alkuhuumassa on myös helppo "unohtaa" ystävät. Luonnollisestihan heihin tulee vähemmän pidettyä yhteyttä.
Monesti kumppani voi vaatia yhteydenpidon lopettamisesta toista sukupuolta olevaan ystävään. Kyse voi olla siis myös mustasukkaisuudesta. Minusta kyllä älytöntä, että toinen "suostuu" tähän. Miksi pitäisi hylätä rakkaat ystävät?!
Onko se sitten todella niin että siitä omasta näkemyksestä olisi pidettävä kiinni tuli eteen mitä tahansa? Meneekö ukko vaihtoon jos ei sopeudu? Ja mihin kaikkeen pitää sitten pystyä sopeutumaan jos haluaa säilyttää suhteen? Koskeeko sopeutumisvaatimus ainoastaan toista, ja se toinen on puolestaan aina oikeassa?
Mun kirjoituksesta sai varmaan aika tuomitsevan ja järkkymättömän kuvan. Minusta ystävät ovat tärkeitä ja oikeasti nautin heidän seurasta. Minulle kaikenlaiset ihmissuhteet ovat tärkeitä. Vaikka näin sanonkin, on minulle myös "elämäni mies" tärkeä. Ja tottakai sen ymmärrän, että parisuhde on ykkösasia silloin kun siihen todella haluaa sitoutua. Tarkoitan vain sitä, että toisille se mies on ainut asia.
Jos joku mies vaatisi minulta, että jättäisin jonkun ystävän, en siihen suostuisi. Jos siis on kyse todella rakkaasta ystävästä. Tämä on vain minun mielipide. Koska en voi ymmärtää mikä siihen voisi olla hyvä syy.
Haluan, että minulla on omiakin menoja ja samoin saa miehelläkin olla. Minusta toiselta ei saa vaatia sellaista, mistä ei itse olisi valmis luopumaan. Eli siis samat säännöt molemmille.
Ainahan kaikki on tapauskohtaista ja nämä oli oletuksia ilman mitään todellisia esimerkkejä. Helpompi olisi vastata, jos olisi jonkin konkreettinen esimerkki. Mutta niinkuin sanottu, toiset ovat valmiita luopumaan suhteen vuoksi enemmästä, toiset vähemmästä. Ystävät ovat minulle ehdottamasti se tärkeä asia.
Kiitoksia tähän saakka kommentoineille. Mustasukkaisuus kai lienee sittenkin yleisin syy naisten ja miesten välisten ystävyyssuhteiden katkeamiseen seurustelun alettua, ellei jopa toisen omistamisen halu. Tuntuu vain siltä, että tällainen pieneen siemenkotaan käpertyminen on valtavan itsekeskeistä ja toisaalta kylmää hylättyä ystävää kohtaan. Mihin katoavat ystävää kohtaan koetut hyvät tunteet? Olemmeko vain usein niin kapeakatseisia, että ihmisistä - ystävistäkin - on tullut kertakäyttötavaraa ja pikaruokaa? Mihin on kadonnut mentaliteetti, jonka mukaan "hädässä ystävä tutaan" tai "ystävä on kultaa kalliimpaa"? Onko kaikki lemmenkipeydessä tehdyt uhraukset laitettava vain nuoruuden ja/tai elämänkokemattomuuden piikkiin? Comments, thank you.
Nimenomaan elämänkokemuksella voin todeta että on ystäviä ja ystäviä. Aina ystävyys ei ole ikuista, se vain hiipuu hiljaa, tai kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Itse olen muutellut niin paljon että jos minulla olisi kaikki ystävät jäljellä eikä kukaan koskaan olisi tippunut kelkasta niin en todellakaan ehtisi tehdä mitään muuta kuin olla ystävänä 24h/vrk. Koska uusia tuttuja tulee jokaisen elämänmuutoksen myötä kuitenkin. Eikä ystävyys silti ole sen enempää pikaruokaa kuin koskaan aikaisemminkaan maailmassa, elämä ja ihmiset vain muuttuvat kokoajan! Ei ystävyyttä voi pakottaa, joskus on ymmärrettävä niin ystävyydessä kuin monissa, monissa muissakin asioissa milloin tilanne on tullut tiensä päähän, eikä haikailla asioita joita ei enää sellaisena ole olemassa muuten kuin muistoissa.. Elämä on yhtä luopumista, tässäkin asiassa.
Omalla kokemuksellani ainakin tähän mennessa voin sanoa sen, että ystavyys rupeaa takkuilemaan ajan puutteen takia. Kun ystäväni(mies)aloitti seurustelemaan, ikävä kyllä, toisen hyvän ystäväni kanssa, heillä ei enää riittänyt aikaa olla minun kanssani. Vaikka oli suunnitelmia valmiina, aina rakas oli tärkeämpi.
Miksi ihmiset väittävät seurustelun alettua että ystävät ovat tärkeämpiä mutta kuitenkin rakas vie voiton. Ajattelevatko he loppu pelissä omaa ja rakkaansa napaa pidemmälle?
D.Q kirjoitti elämän ja ihmisten muuttumisesta sekä siitä, että elämä on yhtä luopumista. Olen samaa mieltä siitä, että myös naisten ja miesten välisessä ystävyyssuhteessa kaikki on liikkeessä. Olen eri mieltä puolestaan siitä, että elämä on yhtä luopumista, sillä miksi rakentaa mitään, jos siitä on luovuttava. Joku voi tähän huomauttaa, että luovuttava on, viimeistään kuolemassa, mikä tietenkin on totta. Kyse ei kuitenkaan ole tästä vaan siitä, että jos asenne on luovuttava, ei mitään kovin syvää ystävyyttä voi syntyäkään.
Käsittääkseni ystävyys, toisin kuin kaveruussuhteet, merkitsee sitä, että siihen antaudutaan ja sitä vaalitaan siitäkin huolimatta, että ihmiset muuttuvat. Tietenkin joskus voi käydä niin, ettei suhde enää toimi, mutta jos muutamien elämänmuutosten tai ristiriitojen jälkeen luopuu hyvästä ystävyyssuhteestaan, osoittaa se mielestäni eräänlaista pikaruokasuhtautumista ihmisiin ja ihmissuhteisiin. Tilanne on vähän kuten nykyään parisuhteissa: jos alkaa tökkiä, ei viitsitä hoitaa suhdetta vaan pakataan kamat ja lähdetään uusiin suuntiin.
Kukin elää tietenkin omalla tavallaan. Joku pitää vaihtelusta ja lyhytkestoisuudesta, joku enemmästä tai vähemmästä määrää pysyvyyttä ja pitkäkestoisuutta. En sitten osaa sanoa, onko tällä nimenomaista merkitystä juuri naisten ja miesten välisten ystävyyssuhteiden katkeiluun vai onko kyse sitten enemmänkin siitä, että eri sukupuolten välillä vain on enemmän jännitteitä kuin samaa sukupuolta olevien välillä
sinä kirjoitat. Kypsää tekstiä ystävyydestä. Ei sytävyys saisi olla mikään semmoinen kullutustavara, joka voidaan heittää pois. Tosin, jos toinen muuttuu sellaiseksi, ettei sen kans voi olla niin, kai sitten on harkittava.. jos kasvaa erilleen, ei arvosta ja kunnioita tms. Tai jos ei tule toimeen enää. Ainakaan ystävyyttä ei voi panna poikki, silloin ei olekaan ollut kyseessä tosi ystävyys. Tai jos sen voi tunteetta laittaa poikki, ei ole kyseessä ollut ystävyys.
Viestiketjussa on ollut viime päivinä hiljaista. Naisilla on varmasti vielä sellaisia omakohtaisia kokemuksia, joita ei ole tuotu esiin. Kertokaa toki kaikille muillekin, joita askarruttaa puheena olevan kaltaiset asiat. Viestiketjun luettujen kertojen määrästä voisi päätellä, että aika monia kiinnostaa...