niin tarvitseeko mielestänne vanhempien olla toistensa kanssa tekemisissä? Jos, niin missä?
Itsellä niin, että ainoastaan lapsen passi- ja sairaalatilanteissa on kokoonnuttu samaan tilaan.
Muutoin, kun lapsi on niin iso että osaa kävellä itse ovesta ulos pihalla odottavaan autoon, niin eipä siinä äitiä mukana tarvita.
Itsellä niin, että ainoastaan lapsen passi- ja sairaalatilanteissa on kokoonnuttu samaan tilaan.
Muutoin, kun lapsi on niin iso että osaa kävellä itse ovesta ulos pihalla odottavaan autoon, niin eipä siinä äitiä mukana tarvita.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ja riippuu tietysti myös sen eron laadusta, kuinka sen jälkeen käyttäydytään.
Kun ero on tuore, niin mieluummin sitä pitää vähän ylimääräistäkin etäisyyttää exään. Ajan mittaan voi sitten alkaa asioida asiallisia juttuja nokakkainkin tarpeen mukaan.
Se ei ole erityisesti lapsenkaan etu, jos vanhemmat aktiivisesti välttelevät toisiaan, niin että lapsi sen panee merkille. Mun mielestä sellaset normaalin asialliset välit on parhaat: ei tuppauduta toisen elämään eikä kotiin, mutta ei myöskään karsasteta toisen kotona käymistä, jos tulee joku tarve käydä.
Musta tuntuu, että lapsen asioista, koulunkäynnistä, kavereista ja kehityksestä muutenkin on eronneidenkin vanhempien hyvä jutella edes etävälineillä keskenään. Lähivanhempi näkee enemmän ja voi pitää etävanhempaa ajan tasalla lapsen asioista. Musta se on hyvä ja anta sille eträvanhemmalle enemmän eväitä olla lapsensa kanssa: se on myös lapsen etu.
Itselläni ja lasteni äidillä on kyllä tapana keskustella esim. puhelimitse säännöllisesti lasten asioista, vaikka lapset onkin jo isoja. Tosin meidän erosta on niin kauan aikaa, että me ollaan kuin vanhat tutut jostain nuoruuden ajoilta: ällistellään toisen vanhenemista, kun harvakseltaan nähdään.
kun sieltä taas tulee niin viisasta tekstiä,ettei paljon lisättävää ole.
"Musta tuntuu, että lapsen asioista, koulunkäynnistä, kavereista ja kehityksestä muutenkin on eronneidenkin vanhempien hyvä jutella edes etävälineillä keskenään."
Nimenomaan näin. Luulisi kumpaakin vanhempaa lapsen asiat kiinnostavan sen verran,että kyetään yhteyttä pitämään niin että molemmat tietävät mitä lapselle kuuluu. Kyllä vanhemman pitäis olla kyllin kypsä laittamaan lapsen edun nimissä sivuun oman loukkaantumisensa/katkeruutensa/vihansa. Jos ei ole niin silloin laitetaan omat tunteet lapsen edun edelle jolloin on todellakin syytä katsoa peiliin ja äkkiä.
ei olla missään tilanteessa samassa tilassa/tekemisissä, ei edes sairaala tai passiasioissa.
Ei ole mikään pakko olla tekemisissä jos se ei huvita.
Tuo koskee siis jo isoja lapsia, pienten lasten kanssa voikin olla sitten jo tarvetta suurempaan kanssakäymiseen. Yhteishuoltotilanteessakin täytyy infota ja pyytää lupa toiselta vähän joka asiaan joten silloinkin täytyy olla tekemisissä.
Minä nyt en ole tekemisissä yhtään, koska sen kanssa ei voi olla missään tekemisissä. Noh, rippikirkossa oltiin samaan aikaan mutta kekkerit pidettiin erikseen.
kyetä olemaan riitoja "suurempi" ihminen ja näyttämään lapsille vähän parempaa esimerkkiä.
Todella hankala välikäsi lapsilla, jotka rakastavat molempia vanhempiaan, mutta vanhemmat niin vihoissa, etteivät pysty olemaan tekemisissä / asiallisia toisilleen.
onhan lapsen elämässä monia asioita, joista molempien vanhempien tulee olla tietoinen / pitää päättää yhdessä.
Ei minulla ainakaan.
riitoja, niin miksi pitäisi olla niin epäkypsä ihminen, ettei voi olla exän kanssa tekemisissä lapsen asioiden vuoksi?
he hee. En ole exästä riippuvainen, siitä tässä vain on kysymys.
Olisi kiva tietää motiivisi, miksi otit asian täällä esiin. Kerrot kovin vähän tilanteestasi ja vastailet ihmisille tokaisuilla. Kerro siis mistä on kysymys.
Lapsen asioista vähän:
Teknisesti sua ei varmaankaan tarvita siinä välissä. Oletan, että sinä olet se lähivanhempi. Silloin lapsen arki ja päivittäisen elämän pikkuasiat ovat sun hallussasi. Etävanhemmalla ei ole niihin pääsyä. Jos teillä on esim semmonen joka toinen viikonloppu isän luona, niin isä etääntyy lapsen asioista, jos hänellä ei ole mahdollisuutta mitenkään saada kontaktia lapsen arkeen. Ne on sellaisia pieniä asioita: lelut on lapselle tärkeitä ja hän tahtoisi esitellä niitä isälle. Se on mahdotonta. koska isä ei voi vierailla lapsen huoneessa. Tai lapsi on vihdoin saanut sen oman huoneen ja tahtoisi esitellä sitä isälleen: sama juttu. Lapsi pyytää isää sisälle katsomaan uutta hienoa huonetta ja isä sanoo ei. Lapsi kysyy miksi.
Tämmösiä asioita voisi hoidella ihan arkisella tasolla eronneidenkin kesken. Se on lapsen etu, eikä siitä ole aikuisillekaan haittaa, jos se exä ei ole joku psykopaatti, jota ei oikeesti uskalla kotiinsa päästää.
Ensi kerralla jätän oman tilanteeni kertomatta kokonaan.
En todellakaan tullut pyytämään neuvoja.
tulet silti saamaan, luulen ma.
jätän ne vastaanottamatta. :)
puusta sanotaan. Onhan se kumma jos ei aikuiset ihmiset pysty asialliseen kanssakäymiseen. Ja minkälaisen mallina/perinnön antaa omalla käyttäytymisellään.
Sehän on lapsen etu, että välit ovat hyvät. Ja kun kerran ollaan erottu niin menneet unohdetaan, vaikka mitään vähäisintäkään mielenkiintoa ei ole kyseiseen henkilöön. Yleensä molemmat huolehtivat jälkikasvusta.
Meillä yhteishuoltajuus. Emme silti kyläile toistemme luona, molemmilla oma elämä.
kun ei kaikkien ihmisten kanssa vaan voi olla tekemisissä. Syitä voi olla monia. Asiallinen olen silti aina mutta välttelen koska on pakko.
yks murhe vähemmän kun ei lasten äidin kans oo yhteyksissä muutenkuin lomia suunnitellessa.
muiden asiat paremmin tietävien kommentteja. :)
pohjasakkaa oleva white trash nilkki, jolla ei pitäisi lapsia ollakkaan. Jos minun lapsillani olisi tuollainen isä, eivät kyllä taatusti tapaisi isäänsä koskaan. Minkälaisen miehen mallin sinäkin tyttärillesi opetat? Ottavat vielä tuollaisen samanlaisen sovinistisian miehekseen, kunhan kasvavat.. Siinä saa sitten iskä ihmetellä, miksi on tytöillä silmät mustana ja aina suru puserossa.
>Jos minun lapsillani olisi tuollainen isä, eivät kyllä taatusti tapaisi isäänsä koskaan.
Kyllä muuten taatusti tapaisivat. Jos sun muksuil olis minunlaiseni isä, ni sinä et kykenis niit pois mun luota pitämään.
miettinyt että omalla katkeruudellasi tekisit lapsellesi pahaa kun kieltäisit lapseltasi isän, pystytkö käsittämään sitä ?
mitään tekemistä asian kanssa. Tekisin kaikkeni suojellakseni lapsiani tuollaiselta isältä.
se oudolta, jos vanhemmat ei pysty keskenään kommunikoimaan/oleskelemaan samassa tilassa. Tai itse ainakin uskon, et lapsikin mielummin näkee vanhempansa sulassa sovussa, kuin riidoissa. Tai näin ainakin olisi omalla kohdallani ollut. Ei lapset aina pysty ymmärtämään kaikkea, pienet lapset varsinkaan.
Itse en ainakaan haluaisi olla miehen kanssa, joka ei pystyisi lapsensa äidin kanssa olemaan normaalisti puheväleissä/tekemisissä ellei toinen nyt sit tosiaan ole joku mieleltään tosi pahasti sairas, narkki tai juoppo.