Tänä päivänä rehelliset, suorat ja aloitekykyiset naiset?
Ei millään pahalla ketään naispuolista lukijaa kohtaan, mutta teidän joukostanne tuntuvat hävinneet oikeat naiset.
Kertoakseni tarkemmin, olen 23-vuotias mies, jolla ikäänsä nähden on paljonkin kokemusta niin lyhyistä kuin pitkistäkin suhteista, pettämisestä ja petetyksi tulemisesta, vanhoista ja nuorista, aikuismaisista ja lapsellisista naisista. Suurimmat ongelmat elämän varrella ovat pyörineet tiettyjen kysymysten ympärillä:
1. Mistä johtuu naisten haluttomuus aloitteen tekimiseen (oikeastaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa)?
2. Miksi hyvä mies ei enää kelpaa?
Minulla on aina ollut paljon naispuolisia ystäviä, erinomaisia ystäviä ovatkin, mutta silti suurimmissa tunneasioissa naisten ymmärtäminen on täysin mahdotonta. Varsinkin kun olet itse osallisena.
Olen persoonallinen, huumorintajuinen, luotettava, ystävällinen, sosiaalinen, en mitään mallimies ainesta mutta kuitenkin silmää kestävä. Mutta siltikin, ainainen olkapää, tuki ja turva.
Asetellaan asia näin: Suurimmasta osasta naisista joihin ihastun (8-9 naista kymmenestä) osoittautuu lopulta naisiksi joille olen ihana ja hieno ystävä, johon on helppo tukeutua hädän hetkellä. Lähempi tuttavuus saati parisuhde ei ole siis oikea ratkaisu. Lisäksi näistä naisista suurin osa tuntuu retkahtavan miespuolisiin ystäviini, jotka ovat tavoiltaan ja olemukseltaan melkoisia renttuja. En ole kateellinen miespuolisille ystävilleni, hieno että heidänkin elämässään on jotain säpinää, mutta kun nämä naiset jäävät rannalle... En mielelläni ota heitä enää olkaani vasten ruikuttamaan.
Aloitteen tekemisestä, mikä siinä on niin uskomattoman vaikeaa? Välillä tuntuu että asumme ja elämme kulttuurissa jossa miehen pitäisi ottaa nainen, vaikka täällä sitä vastaan on vuosia kapinoitu. Käsittämätöntä suorastaan, että niin nuoret kuin vanhemmatkin naiset vapaalle vaihtaessaan haluavat olla varsinaisia magneetteja, metsästyksen arvoisia bimboja, mutta kun palaamme reaalimaailmaan muuttavat nämä naiset jälleen itsetietoisiksi, vahvoiksi ja itsenäisiksi naisiksi jotka uskaltavat tehdä mitä vaan. Hohhoijaa.
Minulle ei tarvitse tulla selvittämään etten ymmärrä mitään sen vuoksi että olen liian nuori, sillä voin että samanmoista käytöstä ja mentaliteettia löytyy kyllä kaiken ikäisistä naisista ja miehistä. Eikä kenenkään tarvitse tulla selvittämään kuinka uskoo minun olevan "todellisuudessa" vain heikko ja selkärangaton mies, joka mollaa naisia vain saadakseen itselleen tyydytystä. Ehei, en suinkaan ole heikko ja selkärangaton, ei tiedän naisten muuten kykenisi tulemaan ollenkaan toimeen.
Enkä kaipaa vastauksia naisilta ollenkaan, ette kuitenkaan osaa kertoa perusteita toiminnallenne- Pohdin vain onko miehiä jotka ovat kokeneet samaa ja kuinka he ovat pärjänneet, taikka löytyisikö todella sitä yhtä naista joka näyttäisi että tämä kärjistetty tekstini on täyttä puppua.
Ei millään pahalla ketään naispuolista lukijaa kohtaan, mutta teidän joukostanne tuntuvat hävinneet oikeat naiset.
Kertoakseni tarkemmin, olen 23-vuotias mies, jolla ikäänsä nähden on paljonkin kokemusta niin lyhyistä kuin pitkistäkin suhteista, pettämisestä ja petetyksi tulemisesta, vanhoista ja nuorista, aikuismaisista ja lapsellisista naisista. Suurimmat ongelmat elämän varrella ovat pyörineet tiettyjen kysymysten ympärillä:
1. Mistä johtuu naisten haluttomuus aloitteen tekimiseen (oikeastaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa)?
2. Miksi hyvä mies ei enää kelpaa?
Minulla on aina ollut paljon naispuolisia ystäviä, erinomaisia ystäviä ovatkin, mutta silti suurimmissa tunneasioissa naisten ymmärtäminen on täysin mahdotonta. Varsinkin kun olet itse osallisena.
Olen persoonallinen, huumorintajuinen, luotettava, ystävällinen, sosiaalinen, en mitään mallimies ainesta mutta kuitenkin silmää kestävä. Mutta siltikin, ainainen olkapää, tuki ja turva.
Asetellaan asia näin: Suurimmasta osasta naisista joihin ihastun (8-9 naista kymmenestä) osoittautuu lopulta naisiksi joille olen ihana ja hieno ystävä, johon on helppo tukeutua hädän hetkellä. Lähempi tuttavuus saati parisuhde ei ole siis oikea ratkaisu. Lisäksi näistä naisista suurin osa tuntuu retkahtavan miespuolisiin ystäviini, jotka ovat tavoiltaan ja olemukseltaan melkoisia renttuja. En ole kateellinen miespuolisille ystävilleni, hieno että heidänkin elämässään on jotain säpinää, mutta kun nämä naiset jäävät rannalle... En mielelläni ota heitä enää olkaani vasten ruikuttamaan.
Aloitteen tekemisestä, mikä siinä on niin uskomattoman vaikeaa? Välillä tuntuu että asumme ja elämme kulttuurissa jossa miehen pitäisi ottaa nainen, vaikka täällä sitä vastaan on vuosia kapinoitu. Käsittämätöntä suorastaan, että niin nuoret kuin vanhemmatkin naiset vapaalle vaihtaessaan haluavat olla varsinaisia magneetteja, metsästyksen arvoisia bimboja, mutta kun palaamme reaalimaailmaan muuttavat nämä naiset jälleen itsetietoisiksi, vahvoiksi ja itsenäisiksi naisiksi jotka uskaltavat tehdä mitä vaan. Hohhoijaa.
Minulle ei tarvitse tulla selvittämään etten ymmärrä mitään sen vuoksi että olen liian nuori, sillä voin että samanmoista käytöstä ja mentaliteettia löytyy kyllä kaiken ikäisistä naisista ja miehistä. Eikä kenenkään tarvitse tulla selvittämään kuinka uskoo minun olevan "todellisuudessa" vain heikko ja selkärangaton mies, joka mollaa naisia vain saadakseen itselleen tyydytystä. Ehei, en suinkaan ole heikko ja selkärangaton, ei tiedän naisten muuten kykenisi tulemaan ollenkaan toimeen.
Enkä kaipaa vastauksia naisilta ollenkaan, ette kuitenkaan osaa kertoa perusteita toiminnallenne- Pohdin vain onko miehiä jotka ovat kokeneet samaa ja kuinka he ovat pärjänneet, taikka löytyisikö todella sitä yhtä naista joka näyttäisi että tämä kärjistetty tekstini on täyttä puppua.
Vastaukset 20
Vanhimmat
miehistä! Mikä siinä on että lähes poikkeuksetta 99,9% aloitteen tekevistä miehistä on känniääliöitä tai muuten törkeitä "lähdetkö messiin huora"-kpäitä?
Itse tein aloitteen nykyisella avomiehelleni. Yleensä teen aloitteen myös muuhun tekemiseen mitä nyt keksiikin rakkaan kanssa tehdä :D Että itse koen tilanteen päinvastoin.
Entäs miksi et itse tee aloitetta? Touché :D
Ilmeisen poikkeuksetta 99,9% miehistä on känniääliöitä ja kusip:tä.
Kerroin myös että olen kyllä tutustunut naisiin ja tehnyt paljon aloitteita, ja silti kerron tästä koska koen että nyt on jossain muuallekin vikaa kuin omassa peilikuvassa.
korjaan siis että ALOITTEEN tekevistä miehistä. Mutta siltikin he tekevät aloitteen.
Pointtini tuossa olikin että itse olen fiksu nätti tyttö joka ON tehnyt aloitteen. Useammankin. Että täällä olisi yksi peräänkuuluttamistasi :D
Ja luultavasti me tytöt olemme vielä teitä poikiakin ujompia aloitteen teossa..
Jospa muotoilisimme asian uudestaan: Miksi ei tunnu löytyvän fiksuja mukavia aloitteen takeviä miehiä ja naisia? Ehkä he ovat jo varattuja?
Sori, minulta ei tosiaan löydy vastausta kysymykseesi :(
Eikä aloitekyky ollut ainoa osa-alue tätä pohdintaa. Oikeita vastauksia tuskin tietää kukaan, mutta jokainen voi kertoa silti omansa. Keskustelulla päästään jo hyvälle alulle.
Niin mikä siinä lie että "naiset aina rakastuvat renttuihin"..
Noin on ollut omalla kohdallani ja tuollaista on näkynyt lähipiirissä.
Naimisiin astikin tuli mentyä yhden kanssa. Tai no, mikä sitten on rentun mittapuu; henkistä ja fyysistä väkivaltaa (jälkimmäistä ei jatkuvasti tai usein, mutta jo kertakinhan on liikaa), mitätöintiä, alistamista, manipulointia, itsekkyyttä, kukkoilua, liiallista alkoholin käyttöä, työn vieroksuntaa .. mahtui elämäämme.
Ja aloitteen tein itse!.. Kaiken päälle päätteeksi en ollut ihan juniorikaan että.. omapa syy.
Noh, liitto "kukoisti" aikansa, mitta tuli täyteen ja lähdin.
Nyt on elämäani tuloillaan turvallinen, tunnollinen, luotettava, kiltti, ahkera ja hellä mies. Ei mitätöi, ei öykkäröi, tuskin koskaan tai mistään syystä löisi, en usko että myöskään sanoilla.
Aloitteentekijä olen ollut jälleen.
Hän on lämmennyt todella hitaasti, nyt on sitoutunut täysillä "meihin." Myös fyysisesti tasapainoinen suhde.
Hän on toinen ääripää, ei käy koskaan ns ulkona (ei varsinkaan yksin, eikä hällä ole oikein kavereita) tai yleensäkään juuri missään, ei edes saunakaljoja, joskus ottaa vähän yhdessä minun kanssa, kotona, ja siinä se.
Syynä hällä ei ole pelko siitäkään että tulisi tavaksi, ei. Ei vaan kuulemma halua, ei maistu.
Hän on hiljainen, silti osaa "lohkaista" - vaikka on tuumailija, ja saa minut nauramaan joka päivä. Jaksaa kuunnella minua vaikka olen melko puhelias. Olen muistanut kiittää ja sanon joka päivä miten häntä arvostan.
Joskus haluttaisi kuitenkin jonnekin lähteäkin, täytyy myöntää, eikä välttämättä aina suinkaan ravintolaan.. olen sen hälle sanonutkin. Mutta edes jonnekin. Yhden kerran kävimme pari tuntia paikallisessa ravintolassa.
Pelkkä telkkari kylki kyljessä nyhjäten ei pitemmän päälle oikein riitä.
Itse tykkään lukea, hän ei.
ENKÄ halua lähteä esim ravintolaan yksin, siitä ei ole kysymys, vaan nimenomaan hänen kanssaan.
On vaan sellainen työmyyrä, kotona viihtyvä, ei harrasta oikeastaan mitään.
Että ihan kauheasti häntä rakastan, mutta nyt on tuntunut sanottaisko tylsältä. Ollaan tunnettu muutamia vuosia ja nyt sanottaisko styylailtu kymmenisen kuukautta. Että arki on astunut siis;)
Pikku erimielisyyksiä on jo koettu, mutta ollaan setvitty ne heti pois. Haluan onnistua.
Enempää en kerro, vaikka tämän perusteella tulee tietysti vihaisia viestejä tiedetään, että eikö mikään riitä;)
On itselläni muutama hyvä ystävä, soitellaan, meilataan, kirjotetaan. Miehellä vain yksi ja kaukana.
Yhdessä tekemistä vain pitäis keksiä, muutakin kuin pihapuuhia, marjastusta..
Että on nyt niin sanotusti hyvä mies;)
Kysymyksiisi ei ole olemassa oikeita vastauksia. On näkemyksiä, mielipiteitä, kokemuksia... ei faktaa.
Onkos mieleesi tullut, ettet ole vielä kohdannut naista joka edes haluaisi tehdä sinulle aloitetta.
Pakko kyll vähän oikaista. Ei ole mahdollista, että sinulla olisi ollut pitkää parisuhteita. Tai no ehkä, jos aloitit jo synnytyslaitoksella.
Onko nimimerkki happypah määritellyt kuinka pitkä pitkä parisuhde on?
Se että olen vasta 23, ei välttämättä sano sitä ettenkö olisi voinut seurustella pitkään. Ole hyvä ja arvioi jatkossa vain omaa elämääsi, sen saatat ehkä tuntea.
Valitettavasti en ole niin täydellinen, että tuntisin oman elämäni täydellisesti. Arvioin omaa elämääni ja teen niin jatkossakin, mutta kyllä minulla on kanttia olla jotain mieltä myös jonkun muun elämästä. Sitä en väitä, että olisin oikeassa, mutta on minulla oikeus mielipiteeseeni. Yleistämistä yritän kuitenkin aina välttää viimeiseen asti.
Sinä vaikutat olevan riittävän täydellinen tyypittämään kaikki naiset samaan lokeroon.
Olen ihan vilpittömästi miettinyt tuota pitkän parisuhteen pituutta. Itselläni takana 20 v. suhde ja vasta nyt olen havahtunut sen pituuteen. Joku toinen tietysti ehkä elää sen saman vuodessa minkä minä kymmenessä. Ehkä aika ei olekaan oikea mittari parisuhteen pituutta mitattaessa.
Tänne kun kirjoittelee ja itseään aiheellisesti kehuu, niin kannatta olla valmis myös nielemään pikku kritiikki.
Kertoisitko sinä kuinka pitkä sinun pitkä parisuhteesi on.
Jo ensimmäisessä kirjoituksessani totesin että tekstini on kärjistettyä ja tarkoitus on saada keskustelua aikaan, joten ihmettelen viittaustasi siihen että pidän itseäni niin täydellisenä että voisin lokeroida ihmisiä. Täydellinen olen kyllä, jokaisen ihmisen tulisi ajatella itsestään niin, mutta tarkoituksen mukaisesti en tahdo ketään yleistää.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, kuin myös minullakin. Mutta se että tulet väittämään ettei minulla ole voinut olla pitkää parisuhdetta ikäni takia ja siksi että vertaat kokemuksia omaan parisuhteeseesi ei ole enää kovin järkevää saati reilua mielipiteiden jakoa. Sitä paitsi miltä sinusta tuntuisi jos joku vielä vanhempi konkari toteasi sinulle ettet tiedä olemattomalla 20 vuodella mistään mitään?
Ei, et astunut varpaille. En vain ymmärrä miksi jotkut kirjoittajat käyttävät mielipiteitään muiden alentamiseen.
Mitä parisuhteeseen tulee, jo esimerkiksi vuosi voi olla merkittävän pitkä aika parisuhteessa. Kaikkihan riippuu ihmisistä ja olosuhteista. Toivottavasti sinun 20 vuottasi ovat olleet hyviä vuosia.
Anteeksi, tarkoituksenani ei ollut alentaa sinua eikä ketään muutakaan. Yritin vastata yleistyksenä kokemaani kärjistykseesi kärjistyksellä. Minä käytän mielipiteitäni vain ja ainoastaan itseni ilmaisemiseen. Minulla ei ole tarvetta kenenkään alentamiseen. Ihmiset alentavat liiankin kanssa täällä itse itseään. Tuolla en tarkoittanut sinua.
Kun luet mitä kirjoitin, niin fiksuna henkilönä huomaat, etten verrannut parisuhteitasi omaani. Kuinka voisin, kun en suhteistasi mitään tiedä. En nyt aivan rautalangasta vääntänyt, mutta eikö tämä "Joku toinen tietysti ehkä elää sen saman vuodessa minkä minä kymmenessä." kerro siitä, että mielestäni minulle lyhyt voi olla toiselle pitkä. En edes tiedä onko 20 v parisuhde varsinaisesti pitkä, lyhyeltä se tuntui. Kerroin vain havahtuneeni sen pituuteen.
"Sitä paitsi miltä sinusta tuntuisi jos joku vielä vanhempi konkari toteasi sinulle ettet tiedä olemattomalla 20 vuodella mistään mitään?"
> Riippuu väittäjästä, mutta todennäköisesti hän on oikeassa.
Muuten, väitinkö minä, ettet sinä tiedä mistään mitään? En!
Tässä taas nähdään kuinka herkästi pilkka voi osua omaan nilkkaan :)
Mutta jos ilmaiset asian niin kuin ilmaisit: "pitänee oikaista, ettei sinulla ole kokemusta pitkästä parisuhteesta. tai voi olla, jos aloitit jo synnytyslaitoksella", eikö tuo jo itsessään ole väite että en tiedä mitään pitkistä parisuhteista?
Nooh, tästä voisi tietysti tapella ikuisuuden, mutta kuten jo aikaisemmin ilmaisit ja siinä ilmeisen oikeassa olet, määrittelee parisuhteiden mitat ja vakavuudet ne ihmiset jotka näissä parisuhteissa elävät. Siihen toteamukseen että aika kulkee nopeasti ei tarvitse elää edes pitkään, useimmat meistä nuoristakin tipahtavat helposti kyydistä. On helppoa esim. katsella elämässä viisi vuotta taaksepäin. Eteenpäin se ei niin helposti käykkään.
Näin jälkeenpäin ajateltuna, jokainen toisen ihmisen kanssa vietetty hetki on muodostunut arvokkaaksi, olivatpa muistot hyviä tai huonoja. Voi ollakin, että jos elämässään on oppinut yhtään mitään, tietää vanhempana toisen ihmisen kanssa olemisesta enemmän. Siis jos on oppinut. Tiedän ja tunnen lähipiiristäni ihmisiä jotka eivät yli kahdessakymmenessä vuodessa oppineet mitään. Aika moni sai kärsiä.
Mutta suhteen pituus ei ollut virallinen keskustelunaihe, vaan se miksi ja milloin kukaisen tulisi tehdä aloite kenellekin sekä se mikä rentuissa viehättää?
Tässä vaiheessa täytyy sanoa että ehkäpä sitä on joskus itsekin ihastunut ns. renttunaiseen. Mutta mistä löytää mukava nainen itselleen, jos tämä ei osaa/ ei uskalla tehdä aloitetta?
Vastaukseni:
1) ei naiset ole haluttomia aloitteeseen
2) kyll hyvät miehet kelpaa
Höhh, en siis voi vastata, kun mielestäni kysymyksiisi sisältyvät väitteet ei pidä paikkansa. Siis vain minun mielestä, en väitä olevani oikeassa. Toivottavasti joku muu on viisaampi.
Tuo johon viittasit oli juuri se kärjistykseni.
Tämä on niin klisee, mutta totta kuitenkin: Kohtaat vielä sen mukavan, eikä silloin ole väliä kumpi tekee aloitteen.
Siihen asti: mukavia ja kauniita kokemuksia kaikki aistit avoinna :) nii, elämästä, ei vain naisista ;)
Kiitos vain, toivotaan tosiaan näin.
Kummastuttaa vain että että meillä ihmisillä on usein tapana, hyväntahtoisesti toki, jakaa näitä ainaisia kliseitä. Mitäpä jos joskus löytäisiin viisaat päät yhteen ja koettaisi todenteolla saada ihmiset pohtimaan missä vika on, tai onko vikaa todella olemassa?
mies ?????
Salli minun nauraa !!!
Jos sinulla on useita suhteita ja satoja panoja eri naisten kanssa, et todellakaan ole hyvä mies.
Jokainen nainen on jättänyt sinuun jälkensä, jotka hyvä ja aito nainen "haistaa". Näin ollen sinua kartellaan.
Hyvillä naisilla on vaistonsa.
-Ei hyvä nainen vaan seksihurjastelija-
Mistä sait päähäsi että olen maannut satojen eri naisten kanssa? Ja mitä on tuo puhe siitä että hyvä nainen "haistaa" kaltaiseni miehen?
Eikö parisuhteessa kuitenkin ole kyse välittämisestä ja luottamisesta? Jos näitä asioita toista ihmistä kohtaan tuntee niin mitä ihmeen haistelua siinä enää tarvitaan?
Taidat olla sellainen tyhjälle nauraja. Taitaisi olla aika katsoa peiliin.
Villit ja Rentut hauskanpitäjät.... Huorat ja Panomiehet, naida naputtavat, sen kummempia kyselemättä.....
...ei ole mitään vikaa. Se oikea ei vain ole tullut vielä vastaan :) Sori, vastasin vaikka olen nainen.
Tämä "oikea" ajatus on aina häirinnyt minua. Eikö ole aika julmaa ajatella että meille jokaiselle on vain se yksi ainoa oikea?
Olen usein kuullut sanottavan että kannattaa lakata etsimästä, kyllä se oikea siltä ilmestyy. Usein olen vastannut siihen että noin keinoin oikean löytäminen on yhtä todennäköistä kuin voittaa lotosta pelaamatta sitä.
Kiitos että vastasit, keskustelua on hyvä saada aikaan.
Ei siinä ehkä ole kyse HALUTTOMUUDESTA tehdä aloitetta, naisen kohdalla.
Ehkä se on joillakin vain tuolla takaraivossa se, että miesten "kuuluu" tehdä aloite, siis että se tuntuu hyvältä kun saa huomiota osakseen niin paljon, että miehet tulee juttelemaan, pyytämään "tanssimaan" jne jne..
Itse kylläkin olen tehnyt aloitteita useampaan kertaan (ja tälle yhdelle kirjoittajalle: ei, en ole maannut satojen miesten kanssa) ja kyllä se on suloista, kun mies muuttuukin äkkiä ujoksi, kun kaunis nainen tulee juttelemaan ;)
Ja tähän "miksi hyvä mies ei kelpaa": tätä mietin minäkin.
Vähän väliä kuulee joistain tuntemistani hyvistä ja rehdeistä tyypeistä, että heidän emäntänsä ovat jääneet kiinni vieraissa juoksemisesta tai muuta vastaavaa..
Olen miettinyt, miksi juuri hyville miehille käy niin.
Eivätkö naiset tajua pitää aarteistaan kiinni, sillä näitä hyviä miehiä tuntuu nykymaailmassa olevan suht harvassa.
Tietysti on sitten eriasia nämä teinipil*ut, jotka BILETTÄÄ 24/7 IHQUU DAA, ja miesten KUULUU pörrätä näiden lapsosten ympärillä, sitä viljellään v*ttua ihan suusanallisesti, sekä asian varsinaisessa merkityksessä..
Juupa juu, ota näistä nyt selevää..
Ja ei, en ole itse ikäloppu vanhapiika, vaan kihloissa oleva 23 -vuotias neitokainen..
Tässä taas keskustelun virittelyä..