Onko kohtalotovereita?
Anopilla on tapana tilata minut mihin tahansa kissanristiäisiin hommiin kuin minkäkin palkollisen. Taktiikkana ei ole pyytää, ehdottaa tai luvata vastapalveluksia, vaan asia hoituu lähinnä ilmoitusluontoisesti. Minä en osaa sanoa jyrkästi "ei", koska en halua v*ttumaisen ihmisen mainetta suvun kesken enkä paskanjauhantaa selän takana.
Palvelukset, joita minulta pyydetään, ovat usein isoja ja vievät paljon aikaa mm. omilta töiltäni. Palkkaa tai korvausta en saa enkä sen puoleen kunnon kiitostakaan. Tarjoamani palvelukset tuntuvat olevan itsestäänselvyyksiä koko suvulle ja ongelma on vain pahenemaan päin.
Kieltäytymisyritykset ja selittelyt eivät kelpaa, aivan sama jos kivelle puhuisi. Ainoa keino olisi varmaan olla vain kylmästi ilmaantumatta paikalle. Silloin ei kyllä oltaisi enää muutenkaan puheväleissä. Anoppini on vähän lapsellinen ihminen ja kuvittelee aina, että hänellä on oikeus ja jos häntä ei totella, häntä loukataan. Ihmisten oma elämä ei häntä kiinnosta eikä hän ole itse koskaan tarjoamassa palveluksiaan, keksii päinvastoin tekosyyn aina, jos jossakin voisi olla avuksi.
Millä tavalla kannattaisi puhua ihmiselle, joka ei halua kuunnella? En halua miksikään koko suvun työmyyräksi ja kameliksi eikä minua erityisosaamiseni vuoksi saisi sellaiseksi alistaa. En myöskään haluaisi alkaa vihaamaan ihmisiä tämän takia. Onko kokemuksia?
Anopilla on tapana tilata minut mihin tahansa kissanristiäisiin hommiin kuin minkäkin palkollisen. Taktiikkana ei ole pyytää, ehdottaa tai luvata vastapalveluksia, vaan asia hoituu lähinnä ilmoitusluontoisesti. Minä en osaa sanoa jyrkästi "ei", koska en halua v*ttumaisen ihmisen mainetta suvun kesken enkä paskanjauhantaa selän takana.
Palvelukset, joita minulta pyydetään, ovat usein isoja ja vievät paljon aikaa mm. omilta töiltäni. Palkkaa tai korvausta en saa enkä sen puoleen kunnon kiitostakaan. Tarjoamani palvelukset tuntuvat olevan itsestäänselvyyksiä koko suvulle ja ongelma on vain pahenemaan päin.
Kieltäytymisyritykset ja selittelyt eivät kelpaa, aivan sama jos kivelle puhuisi. Ainoa keino olisi varmaan olla vain kylmästi ilmaantumatta paikalle. Silloin ei kyllä oltaisi enää muutenkaan puheväleissä. Anoppini on vähän lapsellinen ihminen ja kuvittelee aina, että hänellä on oikeus ja jos häntä ei totella, häntä loukataan. Ihmisten oma elämä ei häntä kiinnosta eikä hän ole itse koskaan tarjoamassa palveluksiaan, keksii päinvastoin tekosyyn aina, jos jossakin voisi olla avuksi.
Millä tavalla kannattaisi puhua ihmiselle, joka ei halua kuunnella? En halua miksikään koko suvun työmyyräksi ja kameliksi eikä minua erityisosaamiseni vuoksi saisi sellaiseksi alistaa. En myöskään haluaisi alkaa vihaamaan ihmisiä tämän takia. Onko kokemuksia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Täälläkään valittaisi....ilman anoppiasi.
Häppee miniä puheitasi.
valittaisi jos tätä anoppia tai ongelmaa ei olisi.
En rupea asiallista asiaa häpeämään, kehtottaisin päinvastoin sinua miettimään asiatonta kommenttiasi.
Mutta se siitä, asiallisia vastauksia odottelen.
Kenen käsissä tämän ongelman ratkaisu on? Vain ja ainoastaan sinun itsesi! Vai odotatko sinä, että joku muu ratkaisisi tuon puolestasi, tai se jopa ratkeaisi itsestään. Ei, ei, sinun se on loppu tehtävä tuolle hyväksikäytölle. Sano vaikka, että on muuta tekemistä tai älä mene. Jos se anoppi siitä mököttää, niin sitten mököttää. Se on hänen ongelmansa se sitten.
Joko haluat oman rauhan ja kieltäydyt seuraavalla kerralla palveluhommista.
Tai sitten jatkat palvelemista ja menetät oman rauhasi.
Kumpaa haluat enemmän?
P.S. Mitä siitä sitten, jos anoppi kiukustuu jos kieltäydyt palvelemasta? Good riddance!
Kuinka usein niitä kissanristiäisiä on? Kaksi kertaa vuodessa vai joka toinen viikko?
Jos niitä on usein, sinua ei auta muu, kuin opetella kieltäytymään. Voithan vedota vaikka niihin omiin työkiireisiin. Valkoisilla valheilla pääsee pitkälle.
Aika tavallista ja myös harmillista on, että jos lähisuvussa on vaikka lääkäri tai kampaaja, sukulaiset katsovat olevansa oikeutettuja ilmaisiin palveluksiin. Itse olen sitä mieltä, että palveluksia voisi (ehkä) pyytääkin lähisukulaiselta, jos on tarjota vastapalveluksia oman ammattitaitonsa puitteissa. Siis eräänlaista verkostointia.
Kun näitä kyselet, niin olet jo alistunut.
Vapautaisteluun nyt mars,mars.
Nyt on syytä laittaa pillit pussiin ja lappu luukulle. Sanon anoppina tällä lailla, sillä tällainen miniän hyväksikäyttö on hävytöntä.
Lopeta kilttinä olo ja ala hieman häijyksi. Tämä on vanhemman tädin ankara hymysuinen kehoitus. :)
Ja kuulepas, olen varma että kiltteydestäsi huolimatta sinusta nyt jo puhutaan paskaa selän takana.
Sukulaisesi saattavat olla kateellisia taidoistasi ja avuliaisuudestasi. Takanapäin naureskellen pidetään itserakkaana hölmönä. (vaikka sitä et ole)
Tiedätkö: kiittämättömyys on maailman palkka.
Suvun kesken huhutaan, että kuvittelet olevasi korvaamaton, kun olet heti pyydettäessä valmis kuin partiopoika huhkimaan otsa hiessä.
Ihminen on raadollinen ja julma, ja juuri niitä kohtaan, jotka vähemmän tuon julmuuden ansaitsevat. Ihminen, joka ei pidä puoliaan eikä katso etuaan, revitään viimeistä hiuskarvaa myöten.
Aitoa kiitollisuutta et tule näiltä ihmisiltä saamaan.
Kerron tämän elämän tuomalla kokemuksella. Sillä ne, jotka eniten haluvat miellyttää, miellyttävät loppujen lopuksi vähiten.
Mietipä, mitä haittaa, jos napakasti sanot: ei käy tällä kertaa, katsotaan ehkä ensi vuonna uudelleen.
Jos he kieltäytymisen vuoksi pitävät sinua v:mäisenä, niin ainakin olet saanut vapautesi takaisin ja oma kroppasi säästyy.
Nyt sekä joudut raatamaan ja lisäksi saat puheet takanapäin.
Ja jos suku hylkää, niin maailmassa on miljoona muuta ihmistä, jotka pitävät ystävänään. Mitään et menetä, jos tällaisten hyväksikäyttäjien suosioon et pääsekään.
sanot yksinkertaisesti,että sinulla on omatkin työt tehtävänäsi joten et voi revetä joka paikkaan samaan aikaan. jos suku ei sitä ymmärrä,niin se on heidän ongelma. ajattele omaa jaksamistasi,älä suvun paskapuheita. (kun yleensä sukulaiset jauhaa sitä jo muutenkin.) ja tuskin ne sinua missään roviolla polttaa,vaikka jostain kieltäydyt..vähän aikaa räkättäävät ja sitten unohtavat! :)
Minäkin ehdotan - kuten joku jo tuossa aiemmin - verkostointia. Siinä päivän sana ja helpoin hoitaa hankaliakin asioita.
Anoppisi on takuulla jossakin asiassa osaava, ehkä suorastaan yliveto. Käytä tätä ominaisuutta hyväksesi.
Annat liian vähän tietoja, ettei voi antaa kuin viitteellisiä ohjeita. Pidemmän päälle hyödyt eniten, kun muutat asennettasi: Pyydä rauhassa anopiltasi hänen osaamaansa palvelusta. Jos hän osaa kammata, leikata hiuksia, tehdä pullaa, järjestää puutarhasuunnittelun ...
Puhuisin täsmällisemmin, jos minulla olisi enemmän tietoja.
Meidän "verkossa" on useita opettajia, lääkäreitä, hammaslääkäreitä, arkkitehtejä, kielenkääntäjiä, insinöörejä jne. Käytämme reippaasti hyväksemme toisten osaamista.
Jokaista keljuttaa, ettei ole kampaajaa tai putkimiestä, harrastajarakennusmiestä kyllä löytyy, samoin hyviä ompelijoita.
Toimii esim. näin: Miniä perheineen asuu viikon meidän talviasuttavassa mökissä Saimaalla. Siellä on kaapit täynnä kaikki mitä elämiseen tarvitaan eli ruokaa pakastimessa, liinavaatteet jne.
Ja syksyn matkaani varten miniä ompelee minulle housuasun ja hellehameen minun hankkimistani materiaaleista.
Miltäs tämäntyyppinen rinnakkainolo tuntuu?
Mitään sellaista ei vaan tule mieleen, mitä anoppi haluaisi tai osaisi tehdä.
Oluenjuonti on ainoa, joka luontevasti onnistuu. :/
Asumme kohtuullisen kaukana toisistamme. Minulla on auto, mutta anopilla ei, eikä hän juuri liiku muutenkaan kotopaikkakuntansa ulkopuolella. Työelämässä hän ei ole ollut enää kymmeneen vuoteen, joten sieltäkään suunnalta ei mitään vastapalveluksia ole tarjolla.
Mökkiä ei löydy, eikä muutakaan "lainattavaa" omaisuutta.
Verkostoituminen on kyllä hyvä idea, harrastamme sitä ystäväpiirissä paljonkin. Yksipuolinen verkostoituminen vaan alkaa harmittaa ajan mittaan.
Hankalinta on, kun vaaditaan "mahdottomia" asioita eli sellaisia, jotka vaatisivat oikeasti rahaa, aikaa ja sellaista panostusta, johon yksittäisellä ihmisellä ei ole arkielämänsä puitteissa mahdollisuuksia. Kun yrittää sanoa, että ei käy ja ei onnistu, estelyt menevät kuuroille korville. Kysymyksessähän on vain "pikku juttu", joka hoituu käden käänteessä, siinä sivussa.
Aiemmille kirjoittajille: totta on, että kukaan muu ei varmastikaan voi tätä ongelmaa ratkaista kuin minä itse. On vain hankalaa, kun on tottunut siihen, että ihmiset ottavat kohteliaasti huomioon toisen oman elämän ja ymmärtävät puolesta sanasta, jos toista ei kiinnosta. Paskanjauhannan kohteeksi varmasti joutuu joka tapauksessa ainakin siitä päätellen, kuinka paljon minun paikalla ollessani puhutaan selän takana muista miniöistä ja sukulaisista. Olen huono konfliktitilanteissa, koska olen itse kohtelias ja huomaavainen luonne.
Eihän anoppi voi sinua jalkaraudoissa viedä kissanristiäisten pitopalvelua järjestämään. Kylmästi sanot vain: ei ole aikaa.
Ja jos anoppi on sitä laatua, että ei paljon oluen juontia vaativampia haasteita ole ollut, niin kukaan ei ole liian vanha oppimaan.
Ei anoppikaan.
Siitä vain muorille esiliina eteen ja kaulin käteen.
Olen 59-vuotias ja olen ottanut päämääräkseni, että joka päivä on opeteltava jotain uutta, vaikka kuinka pientä. Elämä on kivaa ja ajattelu virkistyy.
Joillakin ikäihmisillä on se harhakuvitelma, että kun 60 tullee mittariin, voi alkaa lepäillä laakereillaan ja sieltä huudella palveluja itselleen. Moni luulee, että aivotoiminnan voi lopettaa minimiin ja sen myötä heittäytyä nuorempien riesaksi ja kauhuksi.
Pistä anopille postipaketti, jossa keittokirja, esiliina, kaulin ja leivinpaperia. Siitä hänen on hyvä aloittaa uusi elämä.
"Joillakin ikäihmisillä on se harhakuvitelma, että kun 60 tullee mittariin, voi alkaa lepäillä laakereillaan ja sieltä huudella palveluja itselleen. Moni luulee, että aivotoiminnan voi lopettaa minimiin ja sen myötä heittäytyä nuorempien riesaksi ja kauhuksi."
Mitä merkillistä Sinä "marjutti-anoppi" oikein puhut!
Vasta 65-vuotiaana pääsee kansaneläkeikään. Monet anopit paiskivat töitä omassa ammatissaan yli seitsemäänkymppiin.
Minä hankin kokonaan uuden uran ja ammatin pari vuotta sitten eli 66-vuotiaana.
Ai niin, äitini väitteli tohtoriksi 74 vuoden iässä.
No voi voi!
En tiennyt, että SINÄ ole olemassa. En toki sinusta kirjoittanut.
Jos huomasit, kirjoitin j o i l l a k i n, se siis tarkoittaa, että toisilla taas EI ole sitä harhakuvitelmaa.
Toki, monet anopit työskentelevät, niin minäkin... monet anopit taas eivät, niitäkin on.
Kuten alkup. anoppi, hän ON heittäytynyt miniänsä riesaksi vaatimalla palveluksia työssäkäyvältä henkilöltä.
Onnea sinulle urallesi, ja tohtori-äidillesi. Niin sitä pitää, olla reipas ja rohkea!
Minun äitini kuoli nuorena joten hän ei ennättänyt erikoistua.
kyllä tällä palstalla näyttää olevan tarvetta KOKO AJAN korostaa, että anopit eivät ole samanlaisia.
Stereotypiat alas!
ettäkö sinun poikasi vaimoineen ja perheineen lomailee sinun mökilläsi viikon vuodessa ja sitten miniä "maksaa tämän" tekemällä melkoisen ompelutalkoon pari kolme iltaa??? Mitäs se kultapoju tekee maksaakseen mökkeilyn?? Verkostoituminen on hyvä asia, mutta tämä esimerkki ei ihan sitä ole mielestäni. Paremminkin niin, että toinen toimii ilmaisena pitopalveluna kerran vuodessa ja vastapuoli esim leikkaa ne hiukset ilmaiseksi pari kolme kertaa. Käsittääkseni kautta aikojen on lapset käyneet vanhemipiensa mökeillä ja "mummolassa" sukupolvesta toiseen, ilman miniän maksuvelvollisuutta. Miten muuten on, lomaileeko poikasi perhe pelkän pakastimesi varassa ostamatta itse mitään, jättääkö liinavaatteet pesemättä, makailevatko vain vai tekevätkö tuon viikon aikana "mökkitöitä" loman ohessa? Miniä taitaa tehdä jo lomaviikon aikana hommia aika paljon maksun eteen, poika taitaa päästä helpolla. Voisihan ajatella, että miniälle voisi maksaa pari kymppiä vaivan palkkaa ompeluhommista ja poika tekisi vaikka uuden terassin äitinsä taloon tai maalaisi seinät, hakkaisi polttopuut tai jotain muuta....mutta että miniä maksaa pojan lomailun äitinsä mökillä....
Jaa'a...kuuleppas miniä hyvä, tuolle asialle ei kukaan muu voi tehdä mitään kuin sinä itse. Jos et halua loukata anoppiasi tai saada v-mäisen ihmisen leimaa otsaasi niin toden näköisesti jatkat vaan samaan malliin.
Minä ainakaan en tuossa vaiheessa enää miettisi että mitä mieltä anoppi tai kukaan muukaan on, vaan yksin kettaisesti jättäisin menemättä paikalle.
Pyydettäessä palvelusta /ilmoittaessa asiasta että sinun pitää tehdä sitä tai tätä, niin sanoisin heti selkeästi että EI KÄY, hommaa jostain muualta apua nyt. Sanot ettet aijo ilmaantua paikalle. Jos hän teeskentelee ettei kuule kieltäytymistäsi niin sehän on sitten anopin ongelma se.
Jätät vaan menemättä niin siinähän anoppi sitten oppii että kannattaa kuunnella mitä sä sanot, että tarkoitat sitä myös.
Turha sun on anoppia mielistellä, omasta elämästäsi vaan tulee vaikeaa...Sinä elät omaa elämääsi ja anoppi omaansa.
Mutta, jos haluat vain miellyttää muita, niin jatka samaan malliin vaan.
Jonkunhan on anoppisi ruotuun laitettava. Todennäköisesti anoppisi ei saa muita sukulaisia tekemään mitään ja sinä teet, niin tottakai hän käyttää sinua.
Jos esim teet jotain niin sano hinta reilusti ja sano että haluat maksun ensin tai et tee mitään.
Mitä mieltä miehesi on asiasta...vai etkö ole hänellekkään mitään uskaltanut sanoa??
On hiiri mieheksi miehesi jos ei hän uskalla äidilleen sanoa että nyt loppui hyväksi käyttö tähän!!!
Itse aikoinaan nuorena miniänä kuuntelin 5v anopin mäkätystä milloin mistäkin asiasta (ilman syytä) en koskaan sanonut hälle vastaan, sitten paloi multa hihat ja yhden kerran sitten taas kun anoppi jotain lapsiin liittyvää sanoi rumasti..ja muutakin, niin pidin hälle puolentunnin palopuheen ja sanoin että tää loppu nyt tähän tai ei ole asiaa enään tulla tähän taloon.Kuukauden verran hän oli suutuksissa ja sitten tuli ihan muina nainsina kylään, mutta sen jälkeen ei ollut mitään hankaluutta meillä keskenään niin kauan kun hän eli.
Minua ei pätkääkään kiinnostanut mitä miehen sukulaiset minusta takanapäin puhuivat...tai vaikka puhuisivat vieläkin...mutta minun kotiin kun tullaan niin käyttäydytään asiallisesti koska TÄÄ ON MUN KOTI, en minäkään mene heitä haukkumaan heidän kotiinsa. Jokainen saa olla musta mitä mieltä haluaa, kaikkia ei voi koskaan miellyttää, eikä ole tarviskaan tai hukkaa muuten oman ittensä.
Miksi olet niin kiinni siinä et mitä muut sinusta puhuvat? Sinä olet sinä ja jos et kelpaa sellaisenaan niin sinuna pysyisin kaukana sellasista ihmisistä.
Minulla ei mies pannu sukuaan ruotuun niin minun piti tehdä se ite, mutta vain siten ansaitsin heidän kunnioituksensa loppujen lopuksi kun en suostunut heidän kynnys matokseen.
Hyvin käyttäytyvät minua kohtaan tänäpäivänä, takana jos ovat jotain muuta, niin sehän ei ole minun ongelmani se.
Koitahan selvitä anoppisi kanssa. Koita jutella asiasta asiallisesti mutta jos ei mene perille niin tee mitä sun täytyy tai tuo sun hyväksi käyttö jatkuu loputtomiin.
Sinua ei kukaan muu puolusta jos et sitä itse tee. Sen erran mä olen tässä elämän varrella oppinut.
en ymmärrä kaltaisiasi ihmisiä jotka eivät osaa suoraan sanoa kuinka asia on. Puhuvat pahaa toisista netissä, parjaavat, ja säälivät itseään, kuin vähämielistä.
Jos et osaa sano että nyt ei sovi, niin kärsi tyhmä seuraukset, evvk.
ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että ihmissuhteet eivät ole aina niin yksinkertaisia. Osa ihmisistä haluaa kohdella toisia ystävällisesti, olla diplomaattisia ja välttää mielipahaa, jos se vaan on mahdollista. Se voi olla joillekin oikein elämänasenne tai heidät on vain kasvatettu niin.
Toiset taas sanovat heti tilaisuuden saatuaan suoraan piittaamatta kenenkään tunteista ja vieläpä nauttivat siitä, että saavat osoittaa omaa paremmuuttaan ja "kovaa luonnettaan." Nämä ihmiset ovat yleensä ongelmien AIHEUTTAJIA, eivät ratkaisijoita ihmissuhteissa. Mielipiteesi perusteella sinä kuulut tähän porukkaan.
Sanoin jo tuossa edellä, että ymmärrän kyllä, että ratkaisun avaimet ovat minulla. Mietin vain, mikä tuo ratkaisu voisi olla ja miten sen voisi toisille ihmisille esittää. Palstalta ajattelin saavani vinkkejä ja kokemuksia tähän. Koska keskustelemme anonyymisti eikä mitään tunnistettavia tietoja ihmisistä ole mainittu, minkäänlaisesta parjaamisesta tai pahan puhumisesta ei tietenkään voi olla kysymys. Sen ymmärtää jo tällainen vähämielinenkin.
Tapanani on ollut suositella, että jos aihe ei kiinnosta, kannattaa keskittyä johonkin muuhun. Antamasi "vinkki" ei tuo mitään uutta eikä hyvää tähän asiaan.
Emme voi aina välttää sitä, ettemme aiheuttaisi joskus mielipahaa toisille.
Äiti, joka joutuu laittamaan tuhmia tekevän lapsensa ojennukseen, aiheuttaa sillä hetkellä mielipahaa lapselleen.
Lääkäri, joka joutuu kertomaan totuuden syöpäsairaalle parantumattomasta taudista, aiheuttaa mielipahaa potilaalleen.
Poliisi, joka pidättää murtovarkaan, aiheuttaa mielipahaa rikolliselle. Vaikka poliisi yrittäisi olla diplomaattisen ystävällinen, niin rosvo kokee mielipahan.
Mitä tulee OMAAN osuuteesi siihen, että suostut hyväksikäytetyksi palvelijaksi sukulaisille, niin..
suostumalla piiaksi KANNATAT periaatetta, että toisia ihmisiä saa hyväksikäyttää.
NÄYTÄT omalla esimerkilläsi, että näin pitää tehdä ja mennä aina piiaksi, kun pyydetään.
Myöntymällä olet osallinen "rikokseen", koska olet toisena tekijäpuolena pelissä nimeltä: hyväksikäyttö.
JOS kieltäydyt kohtuuttomasta piikomisesta, niin viestit silloin, että ET hyväksy toisten ihmisten riistämistä.
Et edes osallistu hyväksikäytettäväksi, koska olet hyvinkasvatettu ihminen, jolla on periaatteita.
Näytät anopille ja sukulaisille, että on rumaa hyväksikäyttää muita, ja että putsaat kätesi puhtaaksi KAIKESTA sensuuntaisesta puuhastelusta ja pyytämisestä.
Näin se on!
ja olet mielestäni aivan oikeassa.
Äskeisen osoitin edelliselle kirjoittajalle, jonka kommentti oli minusta asiaton. Toisen kysymykseen ei sovi vastata "kärsi tyhmä seuraukset, evvk", se edustaa erittäin huonoa keskustelukulttuuria ja on minusta juuri sellaista "suoraan sanomista", joka ei johda yhtään mihinkään. En ole mikään avuton enkä tyhmä ja jos tämä tilanne olisi niin yksinkertainen, olisin kyllä ratkaissut sen jo.
Tietenkään en haluaisi missään tapauksessa antaa kohdella itseäni huonosti eikä se tietenkään ole kenenkään edun mukaista. Ongelma on kuitenkin mennyt vähän pidemmälle. Kerroin alkuperäisessä viestissä, että olen koettanut kieltäytyä palveluksista. Olen ehdottanut, että tekisin jotain pienempää, olen sanonut, että anopin pyyntö on mahdoton, olen jo etukäteen sanonut, että "sitä tai sitä minä en sitten tällä kertaa tee." Olen sanonut "ei" aika monella eri tavalla ja samoin on miehenikin. Ongelma on se, että asia ei mene perille. Anoppi ei suostu tajuamaan toisen ihmisen puhetta. Viimeistään kahden päivän päästä asia on taas aivan samalla tavalla. Samoin hän kohtelee poikaansakin, joka hänkin on jo aika kyllästynyt tilanteeseen.
Ihmettelinkin sitä, miten voisi puhua ihmiselle, joka ei suostu kuuntelemaan. Onko ainoa vaihtoehto olla ilmaantumatta paikalle ja saada oikeasti hälyä aikaan, kenties välirikkokin? Usein on niin, että meidät alunperin muka kutsutaan esim. jonkun sukulaisen juhlaan ja hetken perästä olemmekin siellä töissä. Miten menetellä, kun ei haluaisi loukata juhlakalua jolla ei välttämättä ole tekemistä koko asian kanssa? Tietenkään en haluaisi pilata kenenkään tärkeää päivää jättämällä vain saapumatta paikalle, jos minut on rekrytoitu suorittamaan juhlissa jotakin olennaisen tärkeää.
Olen koittanut ottaa yhteyttä juhlien sankareihin ja puhua heidän kanssaan asioista, mutta se ei auta. Kaikki on hoidettava tämän anopin kanssa. Lisäksi mieheni sukulaiset ovat aika lailla yhtä mieltä siitä, että minä voin aivan hyvin tehdä näitä "pieniä palveluksia" heille. En haluaisi lyödä kiilaa mieheni ja hänen sisarustensä välille mutta en suostu myöskään siihen, että mieheni päätyy pitämään "yhtä pataa" heidän kanssaan aina kun yhteen satutaan ja minä olen se laiska ja yhteistyökyvytön.
Olen itse kasvanut aivan erilaisessa perheessä, jossa mielipiteensä sai sanoa reippasti ja pelkäämättä, että äiti/isä/sisko/veli saa hermoromahduksen tai aloittaa vuosikymmeniä kestävän syyllistys- ja kettuilukampanjan. En ole tottunut siihen, että perheessä on marttyyri, joka velvoittaa kaikki muut hyppimään pillinsä mukaan, koska hänellä on ollut muka niin kovaa ja vaikeaa. Kaikki tuntuvat pelaavan tätä hänen peliään ja yleinen mielipide on, että on parasta noudattaa äidin oikkuja. Ulkopuolisena minä näen asian eri kantilta enkä haluaisi tulla vedetyksi asiaan mukaan.
Ilmeisesti olet sitten aika lahjakas tai taitava tai näppärä jossakin asiassa, kun palveluksiasi halutaan. Ja eiköhän tämä paremmuutesi ole joskus myös itsellesi tuottanut jotain tyydytystä.
Voisitkohan kääntää tämän taidokkuutesi taloudelliseksi hyödyksesi, esim. perustamalla toiminimen. Lasku sitten vaan perään.
Ilman pahan mielen aiheuttamista et nyt kyllä pysty tätä asiaa ratkaisemaan, ehkä se nyt vaan on sun hyväksyttävä. Kakkuaan ei voi syödä ja säästää...
molemminpuoleista. itsekään en laittais tikkua ristiin, jos ei tulis minkäänlaista vastakaikua. Ja mun mielestä on älytöntä, että ei kiitetä. Sehän tuppaa kuulumaan niihin hyviin tapoihin =). Mielelläni minäkin autan, jos mua autetaan. Sehän on sitä mukavaa kanssakäymistä.
Kieltäydyt asiallisesti tai sano seuraavan kerran että palvelukseni maksat 15 €/tunti tai 100 €/päivä ja sano ota tai jätä. Jos anoppi jotain sanoo niin sano että se on minun vapaa-ajastani pois ja perheen yhteisestä ajasta ja se maksaa. Anoppi saa vuokratyöfirmoista työvoimaa jos tarvitsee. Kolmannaksi aloita tai keksi aina joku meno tai harrastus jos anoppi ehdottaa tai pyytää apua johonkin.