Miksi naiset eivät kelpuuta minua poikaystäväkseen, tai edes yhden illan pika-ateriakseen?
No vastaushan on päivänselvä. Minä en ikinä tee aloitteita naisten suuntaan selväpäisenä. Jos tekisin, niin yhdeksän kymmenestä varmasti sanoisi nej tack, mutta yksi niistä voisi hyvinkin lähteä kahvin juontiin. Oikea kysymys onkin, että miksi sitä pitää olla niin pehmeä, ettei ole halukas ottamaan niitä yhdeksää iskua ns. tiimin puolesta. Kyseessä on kuitenkin oma loppuelämä, jonka mukavaksi tekemiseksi voisi ihmisen olettaa olevan valmis pieniin vastoinkäymisiin. Ei minua hylkääminen itsessään paljoa pelota, enemmänkin kyse on siitä, etten haluaisi näyttää epäonnistujalta muiden silmissä. Tässäkin todellisuus taitaa olla toisenlainen. Varmasti niin naiset kuin omat ystävätkin pitäisivät minua vain rohkeana, jos lähestyisin naisia, olivat lähestymiset sitten onnisia tai epäonnisia.
Toisaalta suomen kulttuuri tekee kyllä erittäin vaikeaksi vieraaseen ihmiseen lähestymisen. Jos jotain kaupan kassaneitiä yht'äkkiä pyytäisi reffeille, niin aivan varmasti se ajattelisi, että mistäs nyt tuulee, mikäköhän tuossa miehessä on vikana. Pitäisi siis löytää kohteet omasta tuttavapiiristä, tai realistisemmin tuttavien tuttavista, koska ei minulla ole sinkkunaisia tuttavapiirissä.
Pitää vielä märehtiä tätä, mutta jossain vaiheessa kamelin selkä varmasti katkeaa ja silloin on otettava härkää sarvista tai jäätävä sen alle kuin Paco Pamploonassa.
No vastaushan on päivänselvä. Minä en ikinä tee aloitteita naisten suuntaan selväpäisenä. Jos tekisin, niin yhdeksän kymmenestä varmasti sanoisi nej tack, mutta yksi niistä voisi hyvinkin lähteä kahvin juontiin. Oikea kysymys onkin, että miksi sitä pitää olla niin pehmeä, ettei ole halukas ottamaan niitä yhdeksää iskua ns. tiimin puolesta. Kyseessä on kuitenkin oma loppuelämä, jonka mukavaksi tekemiseksi voisi ihmisen olettaa olevan valmis pieniin vastoinkäymisiin. Ei minua hylkääminen itsessään paljoa pelota, enemmänkin kyse on siitä, etten haluaisi näyttää epäonnistujalta muiden silmissä. Tässäkin todellisuus taitaa olla toisenlainen. Varmasti niin naiset kuin omat ystävätkin pitäisivät minua vain rohkeana, jos lähestyisin naisia, olivat lähestymiset sitten onnisia tai epäonnisia.
Toisaalta suomen kulttuuri tekee kyllä erittäin vaikeaksi vieraaseen ihmiseen lähestymisen. Jos jotain kaupan kassaneitiä yht'äkkiä pyytäisi reffeille, niin aivan varmasti se ajattelisi, että mistäs nyt tuulee, mikäköhän tuossa miehessä on vikana. Pitäisi siis löytää kohteet omasta tuttavapiiristä, tai realistisemmin tuttavien tuttavista, koska ei minulla ole sinkkunaisia tuttavapiirissä.
Pitää vielä märehtiä tätä, mutta jossain vaiheessa kamelin selkä varmasti katkeaa ja silloin on otettava härkää sarvista tai jäätävä sen alle kuin Paco Pamploonassa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kysymys koskee seuraavaa lausetta:
"yhdeksän kymmenestä varmasti sanoisi nej tack, mutta yksi niistä voisi hyvinkin lähteä kahvin juontiin"
Onko siis niin, että se on sinänsä ihan yhdentekevää, kuka tai millainen nainen sinne kahville kanssasi suostuu, kunhan vain joku lähtee? Eli sinulla ei ole sen kummempia odotuksia tai toiveita naisesi suhteen? Ei tämä tietysti pelkästään sinua koske, mutta olen aina ihmetellyt tuollaista lähtökohtaa, että jos vain tarpeeksi yrittää, niin aikanaan on pakko onnistaa jonkun kohdalla. Eikö olisi melkein yhtä hyvä olla ilman, jos ei ole mitään kriteereitä? Ainakin sen naisen varmaankin olisi, jos hän on miehelleen noin yhdentekevä.
"Onko siis niin, että se on sinänsä ihan yhdentekevää, kuka tai millainen nainen sinne kahville kanssasi suostuu, kunhan vain joku lähtee? Eli sinulla ei ole sen kummempia odotuksia tai toiveita naisesi suhteen?"
Mitä sössötät? Siksihän sinne kahville lähdetään, että tutustuttaisiin toiseen paremmin ja saataisiin selville, onko ns. kemioita vai ei ja täyttyykö ne toiveet ja odotukset.
Ehkä tollanen ronkelina nirppanokkana oleminen toimiikin naisilla, eihän teidän tarvitse yrittää kun kandidaatit tyrkyttävät itseään teille. Siinäpä sitten valikoitte ja arvioitte odotuksianne ja toiveitanne.
"Ei tämä tietysti pelkästään sinua koske, mutta olen aina ihmetellyt tuollaista lähtökohtaa, että jos vain tarpeeksi yrittää, niin aikanaan on pakko onnistaa jonkun kohdalla. Eikö olisi melkein yhtä hyvä olla ilman, jos ei ole mitään kriteereitä? Ainakin sen naisen varmaankin olisi, jos hän on miehelleen noin yhdentekevä."
Minä en oikein käsitä tätä naisen logiikkaa taas.
Miehenhän on pakko yrittää, jos meinaa ettei ole suhdekokematon ikisinkku vielä 30-vuotiaanakin. MINÄ TIEDÄN. Luuletko kenties, että naiset syliin heittäytyy ilman mitään yrittämisiä? Ei kuule heittäydy.
Tässä vaiheessa ikähaitaria sitä ei enää passaa olla turhan tarkka seurastaan.
...on usein merkki heikosta itsetunnosta. Entä jos parantaisit ensin asennettasi?
Itse olen kaunis nainen, eikä minulle satele kahvikutsuja tms. Olen myös itse aktiivinen! Eikä kahville tai minne nyt meneekin tarvitse mennä niin vakavalla asenteella, että nyt tässä on elämäni nainen/mies kyseessä. Tutustuu toiseen kaverina.
En tiedä lainkaan ikääsi tai harrastuksiasi. Vaikea siis sanoa, että mistä voit kaltaistasi seuraa helpoimmin löytää. Itse 26-vuotiaana ja luontoa harrastavana tiedän, että parhaiten löydän kaltaistani seuraa luontoretkiltä, joita esim. paikallisyhdistykset järjestävät. Sieltä ainakin löydät minut ja jos kiipeät samaan lintutorniin, voin mielelläni katsella yhdessä havaintoja=)
"Siksihän sinne kahville lähdetään, että tutustuttaisiin toiseen paremmin ja saataisiin selville, onko ns. kemioita vai ei ja täyttyykö ne toiveet ja odotukset."
Juuri noinhan se on. Tässä asiassa voi huomata monien tänne kirjoittavien naisten teksteissä ristiriidan. Naiset usein sanovat, että he eivät voi tehdä aloitetta miehelle, koska naiselle ei riitä se, että he tietävät miehestä vain ulkokuoren (mikä on ilmiselvästi monien kohdalla hurskastelua, sen verran usein on minultakin netissä heti kuvaa kysytty). Mieskään ei tiedä naisesta yhtään sen enempää kuin nainen miehestä. Aivan kuten sanoit, tutustumisen idea ei ole se, että tutustutaan jo valmiiksi tuttuihin ihmisiin, vaan siinä ennen vieraista ihmisistä yritetään tehdä tuttuja. Tämän pitäisi olla itsestään selvää, mutta niin kuin voimme nähdä, se ei ole.
Tutustumisen idea vie täysin pohjan hurskastelulta "en voi tehdä aloitetta, koska en ole pinnallinen". Kuitenkin monien naisten mielestä miehen kuuluu tehdä aloite. Niin kuin tällä palstalla nähdään, tällainen naisten itse valitsema epätasa-arvoinen käyttäytymismalli on helppo kääntää miehiä vastaan. Naisten on helppo sanoa, että miehet ovat niin pinnallisia, että he tekevät ehdotuksia kenelle tahansa, kun taas naiset haluavat tutustua vain sisäisesti kauniisiin miehiin. Kuitenkin aloitteen tekijä, siis yleensä mies, on se, joka avoimuudellaan antaa molemmille mahdollisuuden nähdä toisen ulkokuoren alle. Vaikka jotkut naiset kääntävät tämän miesten pinnallisuudeksi, todellisuudessa paljon pinnallisempaa on se, että nainen odottaa passiivisena aloitteita vain tietynnäköisiltä miehiltä. Kaikkihan hänelle voivat aloitteita tehdä, mutta kaikki eivät tietenkään täytä kriteereitä. Nainen jotenkin aivan ihmeellisesti näkee heti ulkokuoren perusteella, kenen miehen sisimpään hän haluaa tutustua, vaikka perustelee passiivisuuttaan juuri sillä, että ei voi nähdä.
Sanon profiilissani: "Jos naiset hakisivat keskustelutaitoista, kunnollista ja mukavaa miestä, he olisivat todella surkeita hakijoita, sillä ottaakseen toisesta selvää pitäisi olla valmis kontaktiin, avata suunsa ja olla liikkeellä avoimin mielin." Niin kauan kun toisen ajatusten lukeminen ei ole mahdollista, pelkällä katseella ei voi nähdä toisen sisimpään, mutta sen sijaan avoimesti juttelemalla voi päästä.
"Itse olen kaunis nainen, eikä minulle satele kahvikutsuja tms. Olen myös itse aktiivinen!"
Voisitko vähän täsmentää, kun tätä "naisen aktiivisuutta" on niin monenlaista?
"Eikä kahville tai minne nyt meneekin tarvitse mennä niin vakavalla asenteella, että nyt tässä on elämäni nainen/mies kyseessä. Tutustuu toiseen kaverina."
Silloin ei ainakaan kumppania löydy, jos on heti hyvää kaveria toisen kanssa. On sekin huomattu. Kai se on kiltti ulkonäköni yhdistettynä ymmärtäväisyyteeni ja kykyyni kuunnella toista, jonka takia mut nähdään aina ennemmin pelkkänä kaverina. Se on hieman turhauttavaa ajoitellen.
Jätit mainitsematta, mutta rentoudestasi päätellen sinullaKIN taitaa olla sellanen tilanne, että olet monen naisen tavoin kuitenkin seurustellut aiemmin yhden tai useamman kerran. Kokemusta siis löytyy, eikä sinulla ole mitään paniikkia löytää uutta parisuhdetta, ennenkuin sattuu se "täydellinen" kohdalle. Tai sitten olet joku uskovainen, joka uskoo vakaasti siihen "kaikille on joku"-soopaan.
Samanikäisillä täysin parisuhderintamalla kokemattomilla alkaa olla jo jonkinlainen ymmärrettävä paniikki ja epätoivo asiasta. Ei siinä vaan yksinkertaisesti voi rennosti "vain olla ja katsella", väkisinkin alkaa nähdä vastakkaisen sukupuolen edustajissa ainoastaan potentiaalisia kumppaniehdokkaita.
asiaa paremmin sanoa.
Ärsyttää naisissa just tuo kun miehen on pakko tehdä aloitteet ja sitten haukutaankin "kaikkien yrittämisestä". "Ai sulle kelpais kuka vaan", millähän helvetin maagisella taikapallolla siinä sitten pitäis nähdä, keneen naiseen tutustua ja keneen ei. Vai pitäisikö tutustua vain niihin kauneimpiin naisiin vai mitä häh.
Naisen järki se on vaan jotain niin koomista joskus.
Tässä vastaus sinulle ja samalla Kribatille, joka aihetta sivusi.
Se nyt vain on yksinkertaisesti totuus, että suurin osa naisista ei innostuisi minun lähestymisistäni, vaikka millä kriteerillä valitsisin kohteeni. Vaikka olisin miten ihastunut johonkin tiettyyn yksilöön, niin silti todennäköisintä on, ettei hän kiinnostuisi minusta. Mitä minun sen jälkeen pitäisi tehdä - itsemurhako?
Jossain Hollywood-hömpässä ehkä sitkeän piirityksen jälkeen saisi alkuunsa vastahakoisen kohteenkin piristymään idealle treffailusta. Todellisessa elämässä ihmiset päättävät silmänräpäyksessä, että löytyykö kiinnostusta vai ei.
Siksi yhden kieltäydyttyä on aika ruveta etsimään seuraavaa kohdetta. Eikä tässä ole kysymys siitä, että kohteet olisi jo ennalta järjestetty johonkin paremmuusjärjestykseen.
Sen vielä haluan sanoa, että ei todellakaan ole helppoa lähteä kysymään kymmeneltä naiselta, että haluaisiko joku heistä lähteä treffeille juuri minun kanssani. Aina sanotaan, ettei siinä ole mitään menetettävää, vaikka totuus on täsmälleen päinvastainen. Ihmiset, siinä missä muutkin eläimet, ovat pohjimmiltaan lisääntymiskoneita. Epäonnistuminen vastakkaisen sukupuolen houkuttamisessa on suurin epäonnistuminen, mihin mikään eläin voi joutua. Siksi kuka tahansa mies saattaa alkaa miettiä köyden jatkoksi ryhtymistä, jos saa tuta vaikkapa yhdeksän hylkäystä putkeen.
Oman itsekunnioituksen menetyksen jälkeen mikään ei enää tunnu minkään arvoiselta.
epäsuosiossa olevan miehen katkeruus... Se vasta joskus saakin koomisia piirteitä. Ei tiedä itkisikö vai nauraisi, kun teidän kaltaisten juttuja lukee.
...olet iskuyrityksiäsi tehnyt ? Toivottavasti et aivan halvaannuttavassa humalassa, sillä se on naisille täydellinen turn-off (kuten täällä tavataan hauskasti sanoa).
Vika taitaa ollakin juuri siinä, ettet ole ollut riittävän selväpäinen. Mitäpä jos kuitenkin kokeilet seuraavalla kauppareissulla pyytää vaikka sitä kassatyttöä kahville ? Tiedä vaikka lähtisikin :)
Huvittavinta on se, että suurimmat onnistumiseni naisrintamalla ovat tapahtuneet nimenomaa tukevassa humalatilassa. Nämä ovat siis niitä keikkoja, milloin on menty yöksi samaan osoitteeseen.
Mutta kyllä se melko selvää minulle on, että pitäisi olla selvänä, jos haluaisi saada kontaktia potentiaaliseen naisystävään. Olen minä tosin useamman kerran ollut reffeillä naisten kanssa aivan selvänäkin, mutta tapailut ovat aina tyrehtyneet innostuksen loppumiseen jomman kumman taholta. Eli en mimä niin hermoraunio ole, että ajatus naisen kanssa kahden olemisesta selvinpäin kauhistuttaisi. Nämäkin treffailut ovat aina alkaneet siitä, että on ensiksi sikakännissä baarissa tavattu ja otettu puhelinnumerot ylös.
Ehkä jätän kuitenkin ne kassaneidit rauhaan, koska luultavasti kassaneiti tuntee itsentä vähän nurkkaan ahdistetuksi, jos joutuu työpaikallaan iskuyrityksen kohteeksi. Tai tietysti siinä tapauksessa neiti olisi mielissään, jos sattumalta olisi itsekin jo iskenyt silmänsä minuun =)