ONGELMA PARISUHTEESSA

Moi. Kyllä minun mielestä parisuhteessa joko ollaan tai sitten ei olla. Ei onnistus meillä ainakaan tuollainen touhu, että toinen välillä häipyis ja tulisi sitten kun siltä tuntuis. Sun pitää varmaan jutella miehes kanssa, että tällainen touhu vaikuttaa koko perheeseen. Ei ole reilua, että lapset kärsii, jos aikuisella on stressiä tms.

Tuollainen on hirveän stressaa lapsille, he eivät tiedä ollakko vaiko eikö olla ja se varmaan lisää tuota kinastelua, jonka tietävät ärsyttävän miestä. Saattavat jopa alitajuisesti testata miestä ja sitä välittääkö hän oikeasti mekkaloinnillaan.

Sinuna sanoisin miehelle näkemiin seuraavan kerran kun äkkipikaistuksissaan häipyy ja paneutuisin kokonaan lasten hyvinvointiin

Ajattele nyt hyvä nainen lapsiasi

Jos haluat miehen kanssa suhteen, jossa hän elää mukana hyvät ja huonot hetket lastesi kanssa, toivot turhaan. Muistuttaa aviomiestäni.Minun lapsieni tekemisiä hän ei nykyisin voi sietää laisinkaan, yhteistenkään itkua, huutoa ja kiukuttelua ei kestä sitäkään juuri ollenkaan.Silloin kun yhteisiä ei vielä ollut, hän usein lähti pois, kun hermostui lapsiini tai muuten tilanteeseen. Nyt kun yhteisiä, hän yrittää sinnitellä jonkin aikaa, mutta polttaa päreensä aika herkästi, saattaa lähteäkin vähäksi aikaa. Se, että hän menettää malttinsa, kiroilee ja huutaa, on minusta niin ikävää, että mieluummin aina soisin hänen lähtevän muutamaksi tunniksi lepuuttamaan hermojaan. Sillä tavoin tässä pystyy selviämään. Ehkä sinunkin lapsillesi on mukavampaa, jos se kaikkein huonotuulisin mies jää kokematta, ehkä mies itsekin tietää, että kontrolli voi pettää, jos hän jää , ja haluaa näin välttää ikävän tilanteen.

on mikä on, ei hän luonteelleen (= herkästi ahdistuva ja stressaantuva) mitään mahda.

Minä olen nainen, mutta tunnistan hyvin kuvion. En ole ollut mikään malliäiti, mutta juuri niin hyvä kuin vain olen pystynyt.

Jos ajattelen itseäni tuollaisessa hermot-menee-tilanteessa, niin minua auttaisi se, että toinen aikuinen (lue: sinä) ymärtäisi etten kertakaikkiaan jaksa ja kestä tilannetta, ja antaisi minulle luvan poistua esim. tekemään jotain muuta hyödyllistä. Se olisi rakentavampaa ja suhteelle hyväksi, toisin kuin kuvaamasi "häipyminen". Eri asia on, jos edelleenkin odotat mieheltä tukea kasvatusasioissa... ei taida onnistua.

tappelevatko lapsesi tavallista useammin tai raivoisammin, huutavat kovaa?

voisiko olla niin, että lapset yrittävät saada sinun huomiotasi?

mieti, mistä riidat alkavat, millaisissa tilanteissa ja miten ne etenevät.

tällainen tilanne ei saa olla: sinä laitat lapset leikkimään toiseen tilaan, olet miesystäväsi kanssa toisaalla ja lapset järjestävät riidan, että saa sinut paikalle.

jos mietit lapsille kivaa puuhaa, jota sitten puuhaatte yhdessä, ei niistä aina voi tulla tappelu.

voisitteko olla kaikki yhdessä, miehen lapsi mukana?

sisarukset ovat toistensa tuki ja turva erotilanteessa. olisi hyvä, että heille tulisi rakentava suhde keskenään.

miehestä on vaikea sanoa, että sanooko aiheesta vai ei.

häviäminen paikalta on lapsellista, jos siitä ei ole etukäteen sovittu ja hän hoitaisi sen asiallisesti. vai tiuskiiiko hän: "nyt meni hermot, lähden vetämään". tuollainen mies pitäisi jättää heti, muutoin voit yrittää ratkaista tilannetta... ehkä.

Herranjestas! Jos et itseäsi arvosta niin paljon, että siedät moista, niin kai sentää lapsiasi. Lapset tarvitsevat turvaa ja syliä, myös silloin kun ovat pahalla tuulella. Aikuisten pitäisi kestää ne eikä häipyä pahan paikan tullessa. Ko. mieshän on ihan keskenkasvuinen, joka ei tule mahd. koskaan aikuistumaan tai ainakaan moneen vuoteen. Parisuhdehan on sitä, että myös huonoina päivinä saa tukea. Löydät varmasti paremman miehen, jonka kanssa elämäsi/lastesi elämä olisi tasapainoisempaa. Mutta, jos edelleen pysyt tuossa suhteessa, saattaa se jäädä haaveeksi.