Minua on..
Ehdimme onneksi vai seurustella vuoden. Tunsin miehestäni kuinka ahdistunut hän oli (äidin sairaus, rahapula). Otin tehtäväkseni heti suhteen alusta saada mieheni hymyilemään joka päivä. Hän imi minusta positiivisuutta, mutta samalla minä heikkenin. Vanhempani sanoivat minun muuttuneen ja minä sanoin takaisin että olen rakastunut.
Puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Ystäväni alkoivat huomaamaan että mieheni ei kohdellut minua oikein. Hän heitti minua pullolla päähän, rajoitti elämääni esim. en saanut katsoa lempi tv ohjelmia, en saanut laulaa ja en saanut tavata minun kavereita jotka olivat miehiä.
Vaikka muut näkivät tämän, minä näin vaan rakkaani, ketä rakastin sydämen pohjasta. Viimeiset kaksi kuukautta olivat tuskaa. Tapeltiin joka viikonloppu humalassa tai selvinpäin ihan sama. Mieheni ei enään tullut ryyppyreissuilta kotiin, sain aamuyöllä aina soittaa missä hän oli. Viimeinen tikki oli se kun valmistuin koulusta ja minulla oli valmistujaiset. Mieheni ei ollut kotona edellistä yötä ja saapuu juhliini ränsistyneenä ja vanhalta viinalta haisevana. En saanut edes onnitteluja sinä päivänä. Pari päivää myöhemmin sain vakituisen työpaikan ja ei siitäkään tullut onnitteluja.
Tässä vaiheessa suhdetta olit itse jo huomannut että mieheni käyttäytyy agressiivisesti, mutta hän itse aina selitti että on muuttunut. Nimittäin nuorena hän oli joutunut tappeluihin ja saanut jopa syytteen. Mutta silmäni aukesivat liian myöhään.
Tajusin vasta silloin että rakkaani ei rakastanut minua, kun hän tuli kännipäissään kotiin heitti minut maahan ja kuristi huutaen "en rakasta sinua, huora." Minä en lyönnyt vastaan, en pyristelly, minä lamaannuin. Miten rakkaani voi tehdä minulle näin?
Hän heitti minut maahan nousin ylös hän teki sen uudestaa ja nousin taas ylös. Tämä toistui niin kauan kun henkisalpaantui ja pyörryin.
Heräsin mieheni sylistä, hän itki..
Mutta kun avasin silmäni hän laski minut maahan ja soitti äidilleni "Tule hakemaan tämä huora pois."
Tämän jälkeen ei voi enään hymyillä.. Minä annoin kaiken hänelle ja hän antoi takaisin mustelmia ja vihaa..
Ehdimme onneksi vai seurustella vuoden. Tunsin miehestäni kuinka ahdistunut hän oli (äidin sairaus, rahapula). Otin tehtäväkseni heti suhteen alusta saada mieheni hymyilemään joka päivä. Hän imi minusta positiivisuutta, mutta samalla minä heikkenin. Vanhempani sanoivat minun muuttuneen ja minä sanoin takaisin että olen rakastunut.
Puolen vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Ystäväni alkoivat huomaamaan että mieheni ei kohdellut minua oikein. Hän heitti minua pullolla päähän, rajoitti elämääni esim. en saanut katsoa lempi tv ohjelmia, en saanut laulaa ja en saanut tavata minun kavereita jotka olivat miehiä.
Vaikka muut näkivät tämän, minä näin vaan rakkaani, ketä rakastin sydämen pohjasta. Viimeiset kaksi kuukautta olivat tuskaa. Tapeltiin joka viikonloppu humalassa tai selvinpäin ihan sama. Mieheni ei enään tullut ryyppyreissuilta kotiin, sain aamuyöllä aina soittaa missä hän oli. Viimeinen tikki oli se kun valmistuin koulusta ja minulla oli valmistujaiset. Mieheni ei ollut kotona edellistä yötä ja saapuu juhliini ränsistyneenä ja vanhalta viinalta haisevana. En saanut edes onnitteluja sinä päivänä. Pari päivää myöhemmin sain vakituisen työpaikan ja ei siitäkään tullut onnitteluja.
Tässä vaiheessa suhdetta olit itse jo huomannut että mieheni käyttäytyy agressiivisesti, mutta hän itse aina selitti että on muuttunut. Nimittäin nuorena hän oli joutunut tappeluihin ja saanut jopa syytteen. Mutta silmäni aukesivat liian myöhään.
Tajusin vasta silloin että rakkaani ei rakastanut minua, kun hän tuli kännipäissään kotiin heitti minut maahan ja kuristi huutaen "en rakasta sinua, huora." Minä en lyönnyt vastaan, en pyristelly, minä lamaannuin. Miten rakkaani voi tehdä minulle näin?
Hän heitti minut maahan nousin ylös hän teki sen uudestaa ja nousin taas ylös. Tämä toistui niin kauan kun henkisalpaantui ja pyörryin.
Heräsin mieheni sylistä, hän itki..
Mutta kun avasin silmäni hän laski minut maahan ja soitti äidilleni "Tule hakemaan tämä huora pois."
Tämän jälkeen ei voi enään hymyillä.. Minä annoin kaiken hänelle ja hän antoi takaisin mustelmia ja vihaa..
Vastaukset 20
Vanhimmat
Pari kuukautta sitten tuli turpaan kännipäiseltä avomieheltä.
Takana oli reilu vuosi yhdessäasumista. Miehellä oli enemmän menneisyyttä kuin minulla, mutta minua kohtaan hän oli rakastava ja lämmin ihminen.
Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. En ole mikään naiivi ääliö, mutta en olisi ikinä, ikinä, ikinä voinut ennustaa sitä.
Tuntui kauhealta lukea tuota tekstiä missä kuvailit tapahtunutta, tuli elävästi mieleen se aamuyö, jolloin oma mies päätti pistää onnemme paskaksi. Huoritteli sekin. Laittoi anomaan armoa omassa kodissani, saatana.
Pääsin karkuun, kai se olisi muuten tappanut. Soitin poliisille ja heitin pihalle kuin pottusäkin. Itse kävin lattialle sikiöasentoon ja huusin.
Tuska ei tunnu helpottavan. Olen yrittänyt tingata syytä minun pieksämiseeni. Ei osaa sanoa muuta kuin että kun oli niin sekaisin.
Siinä missä minä olen yrittänyt pyörittää arkihärdelliä, hoitaa työt, kaikki erosta aiheutuneet kelan yms paperisotkut ja herran kamat ja postit ulos kodistani, aloitti hän ryyppyputken ja otti töistä loparit jotta saisi keskittyä harrastukseensa täysipäiväisesti. Hoidin kaiken likaisen työn, vaikka särkynyt sydän laittaa itkemään keskellä marketin kassajonoa ja itsesääli maanittelee jäämään aamulla sänkyyn.
Painajaiset alkavat pikkuhiljaa helpottaa. Masennus vaanii jatkuvasti. Ikävä tuntuu vain syvenevän päivä päivältä. Joskus istun sängyllä ja muistelen hyviä hetkiämme ja itken tunnin yhtä soittoa ja taistelen itseäni vastaan etten soittaisi miehelle.
Ne hyvät muistot viiltelevät kaikkein eniten.
Miten vaikeaa onkaan vihata ja rakastaa, pelätä ja kaivata samaa ihmistä.
Kaikille teille: Pitäkää pää pinnalla, vaikka väkisin. Siinä ei tunnu olevan mitään järkeä toisinaan, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Olkaa jääräpäisiä. Eteenpäin elävällä mieli!
Itse kirjoitin iltaisin "kirjettä" miehelle,kerroin päiväkirjamaisesti miltä minusta tuntuu ja mitä minulle kuuluu. Kirjoittaminen helpotti aina kun ikävä tai paha olo iski. Ja kun haukkui ja noitui aanelosarkillisen niin jopa sai purettua paineita.
Eikä ole häpeä hakeutua vaikka terapiaan. Tapahtunut pitää käydä läpi riittävän usein.
Kylläpä tekisi mieli vuodattaa, mutta tämä ei ole oikea paikka.
Lopuksi totean, että kun kumppani lyö, maailma hajoaa pirstaleiksi. Ei väkivaltaiset paskat ymmärrä murto-osaakaan siitä millaista tuskaa he teollaan aiheuttavat. Mustelmien lisäksi.
Voimia kaikille, ja pahaa sisua.
Vaikka erosta on jo yli kuukausi joka päivä masennus vetää hautaa päin, mutta vielä on voimia yrittää hymyillä.
On miehen helppo lyödä, mutta se mitä siitä seuraa on aivan toinen asia.
Minun sisälläni on suurivuori pahaaoloa, mutta päivä päivältä se häipyy.
MIKÄ MEISSÄ NAISISSA ON, VAIKKA MIES LYÖ SITÄ HALUU ANTAA ANTEEKSI JA JATKAA?
Taistelen joka päivä että en soita miehelleni.
Miksi viha ja rakkaus kävelevät käsikädessä?
kunniaksi..kuristi ja heitteli kuin räsynukkea, apu tuli herran aikaan, juuri silloin kun kuristi. Jäljet jäi, helvetinmoiset arat mustelmat, käveleminenkin teki kipeää. En mennyt lääkäriin, en poliisille, vaan annoin anteeksi. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään.
Hakkaamista ennen hän haukkui minua tosi pahasti ja uhkaili aina tappamisella, kun oli kännissä ja oli muutenkin idiootti. Nämä kaikki tapahtui aina kännissä. Se oli jotenkin helpompaa antaa anteeksi, koska hän teki sen kännissä.
Asia olis selvä, jos selvinpäin näin kävis.
Selvinpäin ei kuitenkaan kestä riitoja, vaan silmissä palaa ja kirosanat lentelee, oikein vapisee raivosta. Hänellä on tapana tarttua tukasta tai hartioista kiinni ja kysyä hampaat irvessä palavin silmin mikä se taas vituttaa. Mutta ei satuta. Arveluttaa silti.
Aika tutun kuuluisia tarinoita..........meillä tätä on vaan jatkunut pian 20 vuotta!Alussa sain selkääni melkein joka viikovloppu,kun mies oli kännissä,jopa silloinkin kun olin raskaana.Kuristettiin,potkittiin pois sängystä ja heitettiin pihalle.Nyt nämä tapaukset ovat harventuneet,mutta nyt parin vuoden tauon jälkeen tapahtu taas.Ja syy oli se,kun en antanut seksiä!!!!Mies kuristi,heitti pitkin lattioita,repi vaatteet..........ja taas kännissä!!!!Mies ei huomaa mitään pahaa,vaan kaikki on aina minun syytäni.
liki 20 vuotta?
Missä on sinun rakkautesi ja kunnioituksesi itseäsi kohtaan?
Miten voit elää tuollaisen elukan kanssa?
On hyviäkin hetkiä, on varmasti. Se ei tarkoita, että välillä toista voi käyttää nyrkkeilysäkkinään ja likasankonaan.
Elämäsi voisi olla ihan toisenlaista. Miksi olet tuollaisen ihmisen kanssa? Ei sinun ole pakko!
kyllä ne tajuaa mitä ne aiheuttaa.
mietipäs sitä kun tekee mieli ulkoa "takaisin"
Minuakin kuristettiin joskus, omassa sängyssäni, katsottiin suoraan silmiin ja sanottiin, että haluan tappaa sinut... "ai kiva, niin mäkin rakastan sinua".
Vaan rakkaus antaa kaiken anteeksi, suuret vuoret pahaa oloa. En mä ainakaan sitä kadu, oli monia hienoja vuosia sen jälkeenkin.
Joskus ihmiset vaan on, tosi särkyneitä.
Rakkaus ja viha käsikädessä, kyse on kai siitä kumman valitsee. Minä tiedän oman polkuni.
Miten ihmeessä mies luulee saavansa enemmän seksiä tuollaisen käsittelyn jälkeen? Nimimerkillä samaa kokenut. Ensin uhkaillaan ja hakataan ja seuraavana päivänä viimeistään vongataan seksiä. Eikö mies tosiaan tajua, että henkiset arvet ovat niin syvät tuollaisen jälkeen että seksiä ei tule herumaan enää IKINÄ!
Olimme asuneet yhdessä 6 vuotta, kun silloinen mieheni jäi työttömäksi. Asuntovelkaa oli ja tiukkaa muutenkin, onneksi minulla sentään oli työ.
Mies alkoi juomaan, ensin vain muutaman oluen päivässä mutta pikkuhiljaa se paheni niin että töistä tullessani mies oli jo sammunut, yleensä autotalliin missä viinaa tissuttelikin.
Alkoholia hän oli käyttänyt aiemminkin viikonloppuisin toisinaan, mutta väkivaltainen ei ollut minua kohtaan koskaan. Riitelimme kyllä usein pikkuasioista, mutta ne jäivät aina sanalliselle tasolle.
No tulihan siitä kokopäivä juopottelusta tietysti riitaa, välillä jo muutin äidin hoiviin lataamaan akkujani kun en jaksanut. Mies näytti ryhdistyvän ja palasin kotiin.
Mutta sama meno alkoi taas muutaman viikon kuluttua. Minä tietysti "mäkätin" ja mies lopulta alkoi syyttää että minä kuljen vieraissa ja olen pilannut kaiken. Yhtenä päivänä töistä palatessani (mies oli edelleen ilman työtä) tuli minua ulkona vastaan mikroaaltouuni, keittiön pöytä oli palasina tuulikaapissa, pesukone kaadettuna eteisessä, koko asunto myllerretty. Ja mies sammuneena kylpyhuoneessa puukko kädessä...
Minä oletin että talossa on käynyt riehumassa joku muu humalainen, koska miehellä oli se puukko kädessä. Mutta kun hän siitä alkoi heräillä, sain elämäni ensimmäisen selkäsaunan....Mies syytti "vieraissa huoraamisesta", kuulemma työpäivän aikana tein sitä!!! (Illathan olin aina kotona mieheni kanssa.)
Lähdin taas äidin luo. Miehen selvittyä asioita puhuttiin ja puhuttiin. Anteeksi hän pyysi. Mutta sovittiin että näin ei jatketa. Mies lupasi hankkia asunnon itselleen, talo jäisi velkoineen minulle. Ero tehtiin jotakuinkin sopuisasti.
muutaman päivän päästä olin pesukonetta täytämässä, kun mies tulla höyrysi juopuneena jostain tutultaan, jonne oli väliaikaisesti muuttanut. Ulko-ovi ei ollut lukossa, en osannut pelätä. Mies oli ottanut puutarhaletkun pätkän jonka kiersi kurkkuuni ja kuristi! Tappelin tietysti vastaan mutta lopulta taju lähti.
Mies oli tullut tolkkuunsa ja lopetti onneksi ennenkuin henki olisi mennyt...Mutta kun tulin tajuihini ja yritin päästä ylös, mies alkoi hakata nyrkeillä ja sillä samalla letkulla. Pääsin kuitenkin jonkinajan kuluttua ovesta ulos ja huusin apua. Naapuri onneksi oli kotona ja tuli pihalle jolloin mies luikki karkuun.
Miestä ei enää näkynyt, huonekaluja ja tavaroitaan hän haki minun ollessani töissä. Näin oli sovittu, kaikki tuntui menneen hyvin. Myöhemmin kuulin hänen muuttaneen takaisin kotiseudulleen 600km päähän ja huokaisin helpotuksesta. Mutta, mutta...
Seuraavana kesänä sain ikäviä vieraita yllättäen myöhään illalla. Mies oli jonkun tuttunsa kanssa lähtenyt katsomaan, kuinka entinen akka huoraa. Eikä mies taatusti ollut selvä. Olin vielä ulkona kun auto kaarsi pihaan ja hämmästyneenä jäin katsomaan kun mies poimi autostaan puolimetrisen rautaputken käteensä. Onneksi minulla oli auto kadun varressa ja avain taskussa, juoksin autoon ja ajoin pois. Kännykkää ei mukaan tullut mutta ajoin ystävän luo ja soitin poliisin kotiini.
Mies porukoineen oli jo häipynyt ennen poliisien tuloa, eikä mihinkään ollut koskettu eikä mitään rikottu, joten annoin asian olla. En nostanut syytettä.
Mutta pelko jäi. Vielä vuosien päästäkin saan paniikkikohtauksia toisinaan jos olen yksin kotona.
Sain turpaan reilu tunti sitten "rakkaalta" avomieheltäni, kun kävin viemässä hänet ja parhaan kaverinsa kuppilaan. Takana miehellä kolmen päivän putki, tänään meillä oli riitaa hänen juomisestaan (johon ei vahingossakaan saa puuttua koska hän saa tehdä mitä haluaa). Nyt on alahuuli turvonnu, mustelmilla ja päähän koskee.
Olin ajamassa kohti kuppilaa johon he halusivat mennä, kunnes mieheni yllättäen alkoi haukkumaan huoraksi, idiootiksi ym ja lyöminen alkoi, päässään naksahti. Välillä hän rauhoittui mutta jatkui kohta taas. Onneksi mieheni kaveri oli mukana, muuten en ehkä olisi tässä vaan ensiavussa. Sain iskuja kasvoihin ja päähän, kovaa. Kaverinsa sanoi että yrittää rauhotella miestäni. Toivottavasti rauhottuu, muuten en uskalla ruveta nukkumaan.... Piilotin kaiken varalta terävät veitset ja puukot.
Ollaan oltu yhdessä jo reilu 11 vuotta ja meillä on kaksi pientä poikaa. Mieheni on selvinpäin ihana mutta humalassa muuttuu piruksi ja koko ajan saa olla varpaillaan sanomisten ja tekemisten kanssa. Teidän kertomanne on melkein kuin minun elämästäni. Henkistä väkivaltaa on ollut jo pidemmän aikaa ja minä hölmö aina luulen että se loppuu. Käsiksi hän on käynyt kaksi kertaa ennen tätä iltaa, muttei koskaan lyönyt. Sanoin hänelle että tämä taitaa olla loppu. Olen aiemmin häntä varoittanut että jos kerran lyö se on goodbye. Ei tää helposti unohdu enkä anteeksi pysty antamaan. Katotaan nyt, kunhan mies lopettaa juomisen pidän hänelle puhuttelun ja kerron miltä minusta tuntuu. En nimittäin halua äitini kohtaloa, häntä ensimmäinen mies hakkasi ja viskeli ympäriinsä humalassa (yllätys), loppui vasta kun äiti otti eron ja oli vähän aikaa sairaalassa.
Toivottavasti saitte jotain tolkkua, vaikka hypinkin asiasta toiseen. On vaan niin turta olo, itkettää ja päähän koskee. Voimia kaikille ja hyvää kesää :)
POIS.
Sinun ei tarvitse kestää tuota. Miehessä on jotai pahasti vialla jos hän ei ymmärrä lopettaa juomista. Hänen pitää tiedostaa minkälainen hän on humalassa ja lopettaa juominen kokonaan. YKSI kuukausi ei riitä.. KOKONAAN
ja jos sen hän tekee hän rakastaa sinua.
Kamalia äijiä, eihän ne kunnioita ollenkaan.
Lähde pois. Kuules, löytyy niitä raittiita miehiä ja vielä sellaisia jotka eivät käy kapakoissa.
Tietysti heissäkin voi olla näitä "sairaita".
Älä jää, käännä elämässäsi sivua ja jatka elämääsi itsenäisenä naisena.
löi minua jälleen kerran n. tunti sitten. Moneskohan kerta tämä oli? En jaksa enää edes laskea. Nyt hän on todennäköisesti baarissa juomassa kaljaa ja kun hän tulee yöllä kotiin hän hakkaa taas minua. Haluan lähteä ja jättää hänet mutta minulla ei ole paikkaa minne mennä. Asun hänen asunnossaan, jonka vuokrasta kyllä maksan puolet, mutta jos jätän hänet niin minä joudun lähtemään koska hänen nimensä on vuokrasopimuksessa. Koko omaisuuteni on tässä asunnossa ja tällä hetkellä olen täysin varaton edes tilaamaan muuttoautoa, ja vaikka olisikin niin ei olisi asuntoa mihin menisin. Olen ajatellut joskus että menisin turvakotiin, mutta mitä silloin kävisi kaikille huonekaluilleni ja kahdelle kissalleni? En voi jättää niitä (varsinkaan kissoja) kihlattuni luokse.
Tämä on tosi vaikeaa. En tiedä mitä tehdä. En voi pyytää apua vanhemmiltani koska minulla ei ole läheiset välit heihin. Melkein kaikki ystävätkin ovat kadonneet tämän parisuhteen myötä.
Mitä helvettiä minun pitäisi tehdä?
Sinulla on varmastikkin todella huoli kissoista ja omaisuudesta jnejne... Ja omasta hyvinvoinnistasi myös!! Kerroit ettei sinulla ole läheiset välit vanhempiisi eikä ystäviä enää ole parisuhteen "takia"...
Kehottaisin sinua nyt kuitenkin ottamaan yhteyttä johonkin ystävään tai sukulaiseen. Voisin kuvitella että vaikka välisi vanhempiisi ei ole läheiset niin jos soitat heille ja kerrot mitä sinulle oikeasti kuuluu ja kuinka tarvitset apua, saat sitä.
Älä jää tuollaisen miehen luo. Tiedän ettei se ole helppoa mutta kysy itseltäsi suoraan, mitä muuta voit tehdä? Älä mieti miten kihlattusi joutuu asunnostaan lähtemään jos et ole maksamassa puolta vuokrasta.. So what?! Antaa mennä vaan!! Sinulla on nyt velvollisuus miettiä itseäsi ja omaa elämääsi, ei kihlattusi!
Turvakoti on tietenkin yksivaihtoehto, ja muistelen että voit käydä hakemassa omat tavarasi vaikka poliisien kanssa kotoasi jos et muuten niitä saa (tästä en oo varma eli kannattaa tarkistaa tai jos joku tietää niin kertokaa)..
Sinulle voimia todella paljon ja jaksamista tulevaisuuteen!!
tässä, että jos soittaisit sinne turvakotiin? ja kysyisit mitä voisit tehdä. olen joskus muinoin itse ollut sinne yhteydessä ja sieltä saa hyviä neuvoja. ovat nähneet millaisia noi naisten hakkaajat ovat ja ymmärtävät sinua. rohkeasti vain soittamaan ja asiat alkavat selviämään.
voisit ehkä kuitenkin soittaa vanhemmillesi ja kertoa mikä on tilanteesi. ottaisivat ehkä ne kissat siksi aikaa hoitoon ja voisivat muutenkin jeesiä muutossa ja/tai muussa.
vaikka siinä vuokrasopimuksessa olisi vain sinun nimi niin olisit samassa tilanteessa. kyllä väkivaltainen mies yleensä jää asuntoon ja uhri pakenee/muuttaa pienten lasten kanssa muualle. näin nämä näyttävät sitä kuuluisaa miehuuttaan(eivät ole oikeita miehiä).
kylmä totuus on, että niin kauan kun olet tuon ihmisen kanssa et saa normaalia parisuhdetta. eroamalla moisesta ukosta, saat siihen tilaisuuden ja jälkeenpäin mietit mitä siinäkin näit..
teille kannustuksesta. Purin kihlauksemme viime keskiviikkona, ja muutan viikon päästä isäni työsuhdeasuntoon jota hän ei väliaikaisesti tarvitse. Olen hyvin helpottunut ja vapautunut että tein tämän päätöksen. Ex-kihlattuni (jonka kanssa tässä siis vielä asustelen ennen kuin pääsen muuttamaan) on taas jossain juomassa. Taitaa olla neljäs päivä jo menossa. No, joka tapauksessa hän laittelee minulle koko ajan viestejä kuinka mukamas kuulumme yhteen ja kuinka paljon hän minua rakastaa, mutta tiedän mikä hän oikeasti on enkä anna hänen enää manipuloida minua palaamaan kanssaan yhteen. Olen viime päivinä tajunnut että en enää edes rakasta häntä. Haluan hänestä vain eroon. Ja viikon päästä se tapahtuu. En malta odottaa.
Olen hyvin onnellinen pitkästä aikaa.
Ja kiitos vielä positiivista viesteistä :)
Kiva oli lukea mitä Sinulle kuuluu :) On todella ihana kuulla että asiasi ovat järjestyneet!! Iso voimahalaus sinulle ja tsemppiä elämääsi :D
vaikka sinä rakastit, sinulle sanottiin ettei sinua rakasteta, mutta sinä LUULIT...mistä näitä riittää?
on näköjään paljon minun tapaisia tarinoita......
Olemme olleet pian 20 vuotta yhessä.Selkäsaunoja on tullut aina kans.Alussa myös raskaana ollessa,sain nukkua ulkonakin,jos mies niin päätti.Nämä kaikki on kans tapahtunu aina kännissä.Asumme pienessä kylässä,jossa mieheni on pidetty ja kova tekemään töitä,eihän kukaan tiedä nitä meidän talossa tapahtuu!!!Olen mieheni yrityksessä töissä,eli kaikkihan on hänen.Hän maksaa laskut,mutta minä saan töistäni tietyn "käyttörahan"minkä hän on määrännyt.Sillä ostan lapsille,kotiin ja itselleni vaatteet,muuta en saa käyttää.Puhelintani tarkkaillaan,kavereita ei saa olla(kaikista löytyy vikaa)ei suoranaisesti kiellä,muttakun tulee riita haukkuu kaikki!!!En saa tyttöporukalla liikkua missään,mun mieheni mielestä jaan persettä heti.Lasten kanssa käydään siellä,mikä käy miehalleni ja se tykkään,jos häntä ei kiinnosta ei tarvikkaan käydä!!Viikonloput hän kännää kotona(kun eihän kylällä,että ei ihmiset rupea puhumaan)sillon saadaan olla varpaillaan aina!!Seksiä pitää olla tietty määrä viikossa,muuten tulee riita!Jos en noudata määrää saan aina kuulla kunniani ja turpaan.Hän on kuulemma tyytyväinen elämäänsä,jos vaan seksi pelaa!!!!!Ja jos mieheni on siivonnut,kun olen ottut töissä on minun vuoroni illalla"maksaa".Hän haukkuu minua,millon on seksi niinku kuolleen kanssa ym.olen laiska,ittni tyrkyttäjä,en tiedä mistään mitään,lista on todella pitkä!!!
Minä en voi ymmärtää,että seksistä nousee noin kamala riita!Nyt kun oltiin (ekakaertaa bändiä kattomassa)kaikki meni siellä hyvin......kun yöllä tultiin kotiin sain turpaani,kun en antanut miehelleni!!Hän perusteli asian näin,koska minulla oli ollut hauska ilta niin sitten hänelläkin olisi pitänyt olla kauska yö!!!
olen lukenut näitä tarinoita ja tahtoisin kertoa sisareni tarinan..
sisko tapasi miehen kolme vuotta sitten kesällä. mukava mies, huumorintajuinen ja puhelias.
he olivat niin rakastuneita että mies muutti heti sisareni taloon ja he halusivat lapsen ja niin tämä esikoinen sai aika pian alkunsa.
siskollani on ratsutalli, joten koti on työmaa samalla, 24/7. mies sai putkimiehen koulun käytyä, mutta mutta.. ei kiinnostanut työnteko, ei hakenut töihin yhtään mihinkään, päivät meni kaljaa juodessa ja tietokoneen ääressä, ei auttanut raskaana olevaa avovaimoaan missään talon töissä, ei edes valmiiksi hakattuja puita, siis jotka isäni oli siskoni ja minun kanssa tehneet, hakenut liiteristä ja laittanut tulta pannuhuoneeseen että tulisi edes lämmintä vettä, saatikka että olisi niitä puita tullut halkoomaan!!
siskoni nousi joka aamu puoli kuudelta maha pystyssä ruokkimaan hevoset ja viemään niitä pihalle,siivosi karsinat, kantoi vedet, ruokki hevoset, kantoi heinät ja alkoi valmistautumaan tuntien pitoon yms, mies pelasi tietokoneella pitkälle aamuyöhön ja heräili yli puolen päivän katsomaan olisiko jotain syötävää.
no, esikoinen syntyi ja kaikki olivat tietenkin iloisia pienestä tytöstä,siskoni eritoten.
tästä iloisesta tapahtumasta ei kulunut kauaakaan kun yksi kaunis lauantaipäivä siskoni soitti itkien että tulkaa tänne, mies lyö, tulkaa äkkiä!! lähdin mieheni kanssa siskoni luokse ja matkalla soitimme poliisit, jotka eivät valitettavasti päässeet edes tulemaan, soittivat kyllä tunnin päästä ja kysyivät mikä tilanne ja pahoittelivat kovasti.
pääsimme perille ja siskoni itki vauva kainalossa että mies löi häntä päähän ja päätä seinään. siskoni sanoi että jos yritettäisiin saada naapuri viemään se pois sieltä, raukka jätkä alkoi uhoamaan mun miehelle joka on vielä päätä pidempi ruumiillisen työn tekijä ja ehti hieman läppäistä miestäni ja meni samantien siskoni taakse piiloon!! raukka!
no, muutamia päiviä siinä meni ja siskoni otti miehen takaisin, näitä kertoja oli useita että isäni kanssa käytiin heittämässä se pihalle kun oli taas läiskinyt siskoani.
siskoni tuli taas raskaaksi, odotettu lapsi kuitenkin, siskon puolesta olin onnellinen koska tiedän hänen rakastavan lapsia yli kaiken. mies meni hetkeksi töihin mutta hermo ei kestänyt ja niin jäi pois töistä muutaman kk päästä. sama meno jatkui, kaljaa joka päivä, sisko teki raskaat työt. jollei siskoni suostunut tuomaan kaljaa niin mies oli kireä ja haukkui ja vittuili, taas, kun sai kaljaa sama haukkuminen jatkui.
eräs aamu siskoni soitti että vuotaa verta, keskenmeno, epäili itse että edellisen päivän vedenkannot ja rehkiminen olivat liikaa.. olin silloin isällä töissä ja sanoin isälle että lähden viemään siskoa sairaalaan, isäni tajusi miksi, painoi pään käsiinsä ja jäi itkemään kun lähdin viemään siskoa sairaalaan. mies tyhjensi tallikassan ja lähti baariin.
aikaa meni ja siskoni alkoi odottaa taas lasta, edelleen toivottu oli tämäkin lapsi. mies meni taas samaan paikkaan töihin ja ajattelimme että jos tämä nyt tästä.. siskoni oli kuudennella kk kun joutui sairaalaan, hevonen oli potkaissut aamulla siskoani päähän ja tönäissyt maahan rajusti, siskoni menetti hetkeksi tajuntansa ja kun siitä tokeni, soitti miehelleen maasta että tulee auttamaan, mies ärähti puhelimeen että mitä nyt? oli ambulanssin sentään soittanut mutta mukaan ei mennyt. minä menin sairaalaan ja mies lähti kännissä ajamaan baariin siskoni autolla. seuraavana päivänä lapsi alkoi syntyä ja valmistauduin olemaan synnytyksessä mukana kun mies krapulassa soitti ja lupasi tulla.
pieni neiti syntyi, hyvin hento, vietti ensimmäiset viikkonsa, taisi mennä toista kk, sairaalassa, mies ymmärrettävästi sairaslomalla.
ristiäiset vietettiin, minäkin menin kirkkoon kuulemaan nimen mutta siskoni kotiin en olisi mennyt miehen naurattamisia kuuntelemaan, ja katsomaan kun leikkii hyvää isää. kirkkoon saapui krapulassa, lenkkarit jalassa, huppari, parta ajamatta ja pipo päässä, kirkossa!!! kyllä hävetti.
kun tyttö vahvistui kesäksi, he lähtivät ansaitulle lomalle lappiin (siis siskoni ansaitsi), mies oli ollut monta kk sairaslomalla ja heinäkuu oli kesälomaa, kaksi päivää ehti kulua kun siskoni soitti itkien että mies löi ja hän lähti lasten kanssa hotelliin pakoon, sanoin että jätä se sinne ja tulkaa lasten kanssa kotiin (miehellä sukua rovaniemellä)no mies sai puhuttua itsensä kuitenkin samaan kyytiin ja niin he yhdessä kotiin tulivat.
nyt siitä tapauksesta on kolme viikkoa. viime perjantaina mies löi taas, sisko soitti isälle ja isä käski äitiä soittamaan poliisit. kun mies kuuli että "appiukko" soitettiin sinne niin raukka lähtee metsään karkuun vaikka isäni on melkein 60 ja mies 30!!! poliisit kävivät paikalla ja siskoni teki vihdoin ja viimein rikosilmoituksen!! ja tänään kävi asian tiimoilta vielä poliisilaitoksella, perjantaina on aika sos.toimistoon. olen sanonut siskolleni että harkitsee vakavasti yksinhuoltajuutta ja lähestymiskieltoa,toivon hänen näin tekevän.
tiedän tämän olevan siskolleni rankkaa mutta rankempaa tulisi olemaan tuollaisen miehen kanssa, kun ei omassa talossaan ollessa voi luottaa siihen että on turvassa.
ja mä tiedän että mies nytkin anoo itseään takaisin siskon luo mutta olen siskon tukena ja pidän huolen siitä ettei siskoani enää lyödä, ja ettei lasten tarvitse enää ikinä nähdä väkivaltaa!! siskoni on sanonut että on henkisesti niin väsynyt ettei enää halua ottaa miestä takaisin ja lapset on saanu kärsiä nyt jo tarpeeksi.
toivottavasti joku jaksoi lukea tämän yhden tarinan ja toivottavasti tästä sai selvän..