Eipä tämä yllätyksenä tullut, mutta valitan silti. Meillä on 6 kk vanha tyttö (toivottu lapsi) ja jo nyt olen kyllästynyt lapsiperheen arkeen! Tyttö on kaikin puolin ihana, kiltti ja yleensä hyvällä tuulella. Asun maalla, missä kaikenlaista puuhaa riittää ja mieskin on kaikin puolin ok. Harrastus- ja ystäväpuoli on kunnossa. Mutta silti tätä vaipanvaihto ja ruoanlaittorumbaa tulee jo korvistakin. Onneksi pääsen töihin puolen vuoden päästä, saa jotain muutakin ajateltavaa. Tällä menolla minusta tulee nalkuttava akka. Ei tulisi mieleenkään olla kotona kolmea vuotta!
Lapsiperheen arki on TYLSÄÄ!!!
27
4538
Vastaukset
- myönnetään
Onko se työssäkäyvän arki sitten niin mukavaa? Olin tytön kans kotona 1v 3kk, tykkäsin vaikkakin välillä kyllästytti. Lähdin töihin, vaan se se vasta p*****:tä olikin!
Aamulla herätät pienen vaikkei millään raaskis. Vaatteet niskaan puolinukkuvalle ja hoitopaikkaan. Lapsi jäi vielä ehkä itkeekin vaan minkäs teet, nielin kyyneleet ja matkaan. Sataatuhatta töihin, sitä sitten 8 tuntia (tykkään kyllä työstäni ja työkaverit tosi mukavia). Hirveetä kyytiä (joskus kaupan kautta) hoitopaikkaan, sieltä kotiin, äkkiä ruokaa laittaan nälkäselle lapselle. Pari tuntia leikkiä yms. kunnes alkaakin taaaaas jo iltatoimet ja lapsi pian nukkuun että jaksaa aikasin taas herätä.
En tykännyt tästä pätkääkään, masensi kun ei ollut aikaa omalle lapselle vaan toinen ihminen hoiti häntä puolet enemmän kuin minä!!! Se oli musta NIIIN väärin.
Nyt olen uudestaan raskaana ja jäämässä kotiin ja tällä kertaa aion kotona pysyäkin hiukan pitempään, kun siihen joten kuten on mahdollisuus! Tykkään olla kotona, peuhata aamulla tytön kans sängyssä myöhään, lepposasti omaan tahtiin tehdä päivän jutut...
Mieluummin kotiäiti kuin kiireinen työssäkäyvä jolla ei ole aikaa maailman tärkeimmälle=omalle lapselle.- puolivuotiaan pojan äiti
Kiitos sinulle nim. myönnetään tuosta tekstistäsi! itekki nimittäin välillä tuskailen, kun tää elämä on niiin hiton tylsää ja rutinoitunutta välillä, mutta eipä tuo työssä käyvän äidinkään elämä varmasti mitään herkkua ole! Hirvee kiire koko ajan eikä edes lastakaan ehdi nähdä kuin hetken päivässä - en mä kyllä sellaistakaan elämää haluaisi.
- nim.myönnetään
puolivuotiaan pojan äiti kirjoitti:
Kiitos sinulle nim. myönnetään tuosta tekstistäsi! itekki nimittäin välillä tuskailen, kun tää elämä on niiin hiton tylsää ja rutinoitunutta välillä, mutta eipä tuo työssä käyvän äidinkään elämä varmasti mitään herkkua ole! Hirvee kiire koko ajan eikä edes lastakaan ehdi nähdä kuin hetken päivässä - en mä kyllä sellaistakaan elämää haluaisi.
Kiva että saatoin olla hiukan avuksi tekstilläni=) Piristi muakin=)
Tuollaista se aika pitkälti on työssäkäyvän äidin arki, itse en ainakaan tuntenut sitä elämää omakseni. Tunsin kauheaa vääryyttä että lastani hoiti toinen ihminen enemmän kuin minä ja tiesi lapseni tekemiset ja sanomiset..ja mulla taas ei ollut oikeasti hajuakaan siitä mitä siellä päivän aikana touhuttiin. Vaikkakin hoitotäti oli oikein ihana ja lapsi viihtyi suurimman osan ajastaan siellä.
Haluan olla läsnä ja hoitaa omat muksuni, he kun ovat vain kerran pieniä! Toki sitä työelämässä saa paljon enemmän kontakteja aikuisiin ihmisiin ja "pysyy ajan hermolla" enemmän kuin kotona ollessa mutta mielestäni se ei ollut siltikään sen arvoista.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle ja kaikkea hyvää puolivuotiaalle pojallesi sekä mukavaa kesää!
- samoin ajattelija
Itse olin kotona melkein 2 vuotta ja koin sen ajan tarpeelliseksi lapsen kannalta. Vuoden ikästä en olisi raaskinut hoitoon viedä, kun 2-vuotiaskin on tosi pieni! Itse en niinkään tykännyt mammaloma-ajasta. Nyt minulla on ihana työ, 3-vuotias poika eikä tulisi mieleenkään tehdä lisää lapsia, koska kotona oleminen on tylsää! Yhdyn siis sinuun! :)
- alkuperäinen valittaja
Oikeassa olette, ei se töissä käyntikään aina niin kivaa ole, varsinkaan työn ja perheen yhteensovittaminen. Varsinkaan, kun työni on välillä tosi hektistä ja kuluttavaa. Aika usein on pakko tehdä töitä iltaisin kotonakin, vaikkei jaksaisi. Onneksi on pitkät lomat. Valitsin myös töihinmenoajankohtani niin, ettei töitä ole aluksi ihan mahdottoman paljoa, onneksi oli mahdollisuus sellaiseen! Tehköön sijaiseni kovimman jakson, saapahan paremman palkan;) Itselleni ei haittaa, vaikka palkka hieman pienempi onkin, kunhan vaan sitä aikaa tosiaan riittää muuhunkin kuin työhon.
Mutta sen verran tästä kotona olosta vielä, että nyt huomaa, kuinka tärkeää on olla omia juttuja. Pari tuntia päivässä tekee jo ihmeitä! Sitten on taas ihan mukavaa touhuta kotihommia. Onpahan kerrankin aikaa niihinkin, toisin kuin töissä. Itse asiassa äippälomaa odotelin ihan innolla juuri siksi, että kerrankin saa olla poissa töistä - pitkään! Nyt vaan alkaa tuntua, että aivot tarvitsevat älyllistä haastetta. Sitä kun täällä kotona ei juuri saa.
- tallaaja..
Tylsää on. Kamala ristiriita silti viedä poikia 1 ja 3 v hoitoon kk: kuluttua. Siis olen menossa puolipäiväiseksi, tai käytännössä teen 2-3 päivää viikossa hommia. Katotaan miltä rupee tuntumaan. Nostan kyllä hattua äiteille, isille, ketkä jaksaa vuositolkulla olla kotona. Ja oikeesti jaksaa ja haluaa.
- ei olisi
kotiäidiksi. Kuukauden kesälomasta on kulunut vasta puolet ja tekisi jo mieli töihin edes puolta päivää tekemään. Seinät kaatuu päälle vaikka mitä ranta-retkiä yrittäisi keksiä.
- mieli kysyä
mitä työtä teet? Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta hommalta, kun sieltä ei malttaisi millään pysyä pois.
- !!!
Moi
MInä en kanssa ole mikään koti-ihminen, ei vaan jaksa olla kotona. Vaikka kuinka paljon poikaani rakastankin, niin kun poika oli 9kk niin minä lähdin töihin. Ja hyvin on siellä pärjännyt. 1v kieppeillä meinasi olla joku pieni ikäkriisi, itketti kauheesti jäädä hoitoon, mutta ei ollut pitkään ikinä huutanut, sen hetken että äiti häviää silmistä. Eikä tuo muutenkaan ole näyttänyt kärsivän siitä että "joutui" hoitoon, Hauskaa van näyttää olevan kun on muitakin pieniä paikalla :)
Asumme maalla n. 40km päässä kaupungista ja ei näillä bensan hinnoilla viitsinyt hirveen usein ajella sitä väliä huvikseen, että enimmäkseen oltiin kotona pojan kaa. Että aikuista juttu seuraa rupesi kaipaamaan.
Eikä tuo mun mielestä oo ollu mitenkään kauheen kamalaa tuon työn ja perhe-elämän yhteen sovittaminen. Meillä homma on hoidettu niin että minä olen vienyt pojan hoitoon ja yleensä mies on sitten hakenut. Että minä olen kerennyt sitten töitten jälkeen käymään rauhassa ruokaostoksilla. Ja sitten olen laittanut ruokaa, kun kotiin menen. Kyllähän siinä vaiheessa on jo kaikilla hirmunen nälkä, mutta pahiimpaan nälkään voi ottaa vaikka vähän leipää. Ja sekin vielä, että kun minä laitan ruokaa, niin mies on touhunnut sen aikaa pojan kanssa.
Nyt meille on toinen tulossa ja poika on tulokkaan tullessa noin 1v 8kk. On ollut virkistävää olla töissä jonkin aikaa, että jaksaa taas olla kotona- sori vaan
Niin, että lapsi ja oikeasti vielä vauva 9kk hoitoon ja sitten perään toinen, että saa laittaa molemmat hoitoon taas heti.
Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät sitten jaksa olla näiden kanssa? - et miten
sori vaan kirjoitti:
Niin, että lapsi ja oikeasti vielä vauva 9kk hoitoon ja sitten perään toinen, että saa laittaa molemmat hoitoon taas heti.
Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät sitten jaksa olla näiden kanssa?se lapsi siitä niin kauheesti kärsii että jos se menee hoitoon. Lapsi sopeutuu siihen että sitä nyt hoitaa joku muu kuin isi tai äiti. Ei ole ollut mitään ongelmia siinä että lapsi on niin pienenä aloittanut hoidon. Paljon paremmin varmasti menee kuin sellaisilla jotka on ollu sen 3vuotta äitin hoidossa. Kyllä varmaan huomaisi jos lapsi kauhesti kärsisi hoidossa olosta ja jos lapsi näyttäisi kärsivän hoidossa niin kyllä silloin varmasti olisin sen kanssa kotona
Joo joo lapsen olisi paljon parempi kuin saisi olla kotona siihen 3v asti, pälä pälä. Mikä maaginen raja on se 3v?
Ja kysymys ei missään muodossa ole siitä että ei jaksa olla lasten kanssa, kyllä ne lapset saavat saman rakkauden vaikka olisivatkin hoidossa. Kyllä minulla ainakin riittää aikaa olla lasten kanssa illalla töiden jälkeen ja viikonloppuisin, se on sitten vaan sitäkin arvokkaampaa...
MInun mielestäni on ollut lapsenkin kannalta hyvä ratkaisu olla hoidossa, lapsi on hoitoon menon jälkeen "sosiaalistunut" hirveästi ja muutenkin on hyvä että on leikkikavereita, kun niitä ei oikein muuten meillä tässä ole.
Ja tuo on todella törkeää tulla arvostelemaan että "Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät sitten jaksa olla näiden kanssa?" piä vaan ihan kato omana tietonas kun et asiasta kuitenkaan mitään tiedä. Olen aina tiennyt että jos ja kun lapsiaa tulee niin minä en ole kotona kuin sen että lapsi on sen 9kk ja meilläkin lapsi on enemmän kuin toivottu sitä on yritetty lähestulkoon 2vuotta, että ihan turha tulla mitään tollasta esittämään.
Sinä varmaan olet super äiti ja olet kotona vähintään sen 3v koska se nyt vaan pitäisi olla.
MIksi se on nyt vaan niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua tai voi tehdä samalla tavalla. Jos vanhemmat näkevät asian hyväksi ja toimivaksi, niin miksi jonkun joka ei asiasta mitään tiedä niin pitää yrittää tulla fiksuna kritisoimaan päätöksii?
Minä en näe asiassa mitään pahaa jos lapsi aloittaa nuorena hoidon, kuten jo sanoin varmasti sopeutuu tilanteeseen vaan paremmin. - arkaan paikkaan
et miten kirjoitti:
se lapsi siitä niin kauheesti kärsii että jos se menee hoitoon. Lapsi sopeutuu siihen että sitä nyt hoitaa joku muu kuin isi tai äiti. Ei ole ollut mitään ongelmia siinä että lapsi on niin pienenä aloittanut hoidon. Paljon paremmin varmasti menee kuin sellaisilla jotka on ollu sen 3vuotta äitin hoidossa. Kyllä varmaan huomaisi jos lapsi kauhesti kärsisi hoidossa olosta ja jos lapsi näyttäisi kärsivän hoidossa niin kyllä silloin varmasti olisin sen kanssa kotona
Joo joo lapsen olisi paljon parempi kuin saisi olla kotona siihen 3v asti, pälä pälä. Mikä maaginen raja on se 3v?
Ja kysymys ei missään muodossa ole siitä että ei jaksa olla lasten kanssa, kyllä ne lapset saavat saman rakkauden vaikka olisivatkin hoidossa. Kyllä minulla ainakin riittää aikaa olla lasten kanssa illalla töiden jälkeen ja viikonloppuisin, se on sitten vaan sitäkin arvokkaampaa...
MInun mielestäni on ollut lapsenkin kannalta hyvä ratkaisu olla hoidossa, lapsi on hoitoon menon jälkeen "sosiaalistunut" hirveästi ja muutenkin on hyvä että on leikkikavereita, kun niitä ei oikein muuten meillä tässä ole.
Ja tuo on todella törkeää tulla arvostelemaan että "Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät sitten jaksa olla näiden kanssa?" piä vaan ihan kato omana tietonas kun et asiasta kuitenkaan mitään tiedä. Olen aina tiennyt että jos ja kun lapsiaa tulee niin minä en ole kotona kuin sen että lapsi on sen 9kk ja meilläkin lapsi on enemmän kuin toivottu sitä on yritetty lähestulkoon 2vuotta, että ihan turha tulla mitään tollasta esittämään.
Sinä varmaan olet super äiti ja olet kotona vähintään sen 3v koska se nyt vaan pitäisi olla.
MIksi se on nyt vaan niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua tai voi tehdä samalla tavalla. Jos vanhemmat näkevät asian hyväksi ja toimivaksi, niin miksi jonkun joka ei asiasta mitään tiedä niin pitää yrittää tulla fiksuna kritisoimaan päätöksii?
Minä en näe asiassa mitään pahaa jos lapsi aloittaa nuorena hoidon, kuten jo sanoin varmasti sopeutuu tilanteeseen vaan paremmin.On ihan tutkittu juttu, että vuoden vanhalle lapselle esim. 8 tunninkin hoitopäivä on valtava stressi ja ikävä äitiä ja isää on kova.
Tosin en voi tietää, montako tuntia lapsesi viettää hoidossa päivän aikana.
Ja tämä on ikuisuus-kysymys, josta monet äidit jaksavat vääntää ja itse väännän siitä, että miksi lapsia tekee heti lisää jos ensimmäisenkin vie toisten hoidettavaksi...
Mietipä sitä. - lai-ne
et miten kirjoitti:
se lapsi siitä niin kauheesti kärsii että jos se menee hoitoon. Lapsi sopeutuu siihen että sitä nyt hoitaa joku muu kuin isi tai äiti. Ei ole ollut mitään ongelmia siinä että lapsi on niin pienenä aloittanut hoidon. Paljon paremmin varmasti menee kuin sellaisilla jotka on ollu sen 3vuotta äitin hoidossa. Kyllä varmaan huomaisi jos lapsi kauhesti kärsisi hoidossa olosta ja jos lapsi näyttäisi kärsivän hoidossa niin kyllä silloin varmasti olisin sen kanssa kotona
Joo joo lapsen olisi paljon parempi kuin saisi olla kotona siihen 3v asti, pälä pälä. Mikä maaginen raja on se 3v?
Ja kysymys ei missään muodossa ole siitä että ei jaksa olla lasten kanssa, kyllä ne lapset saavat saman rakkauden vaikka olisivatkin hoidossa. Kyllä minulla ainakin riittää aikaa olla lasten kanssa illalla töiden jälkeen ja viikonloppuisin, se on sitten vaan sitäkin arvokkaampaa...
MInun mielestäni on ollut lapsenkin kannalta hyvä ratkaisu olla hoidossa, lapsi on hoitoon menon jälkeen "sosiaalistunut" hirveästi ja muutenkin on hyvä että on leikkikavereita, kun niitä ei oikein muuten meillä tässä ole.
Ja tuo on todella törkeää tulla arvostelemaan että "Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät sitten jaksa olla näiden kanssa?" piä vaan ihan kato omana tietonas kun et asiasta kuitenkaan mitään tiedä. Olen aina tiennyt että jos ja kun lapsiaa tulee niin minä en ole kotona kuin sen että lapsi on sen 9kk ja meilläkin lapsi on enemmän kuin toivottu sitä on yritetty lähestulkoon 2vuotta, että ihan turha tulla mitään tollasta esittämään.
Sinä varmaan olet super äiti ja olet kotona vähintään sen 3v koska se nyt vaan pitäisi olla.
MIksi se on nyt vaan niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua tai voi tehdä samalla tavalla. Jos vanhemmat näkevät asian hyväksi ja toimivaksi, niin miksi jonkun joka ei asiasta mitään tiedä niin pitää yrittää tulla fiksuna kritisoimaan päätöksii?
Minä en näe asiassa mitään pahaa jos lapsi aloittaa nuorena hoidon, kuten jo sanoin varmasti sopeutuu tilanteeseen vaan paremmin.ja se on tosi surullista.
"lapsi sopeutuu"... sopeutuuhan ihminen lopulta ihan mihin vaan kun on pakko. mutta mitäpä jos miettisit asiaa lapsen kannalta? oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että tuollainen vauvan hoitoon laittaminen on mitään muuta kuin sinun ja ilmeisesti miehesi itsekkyyttä. pienen vauvan paikka on oma koti ja oma äiti/isä. pienen lapsen ymmärrys ei riitä millään siihen, miksi viisi kertaa viikossa hylätään joka aamu. vaikka hän itkee, äiti jättää silti.
"mikä maaginen raja 3v"... sellainen ikä, joka on tutkitusti katsottu iäksi johon mennessä lapsen perusturvallisuus rakentuu ja kehitystaso on sellainen, että eriytyminen ilman hylätyksitulon kokemusta alkaa olla mahdollista. tiesitkö sitäkään, että ihmisen loppuelämän voisi sanoa rakentuvan ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana syntyneelle pohjalle, jos se pohja on vankka rankentuu ihmisestä terve. jos taas on jäänyt vaille jokaisen lapsen tarvitsemaa jatkuvaa peilaamista aikuiseen kaikissa toimissaan,ei rakennu eheää pohjaa eikä eheää aikuista. kai tiedät, että jokainen 0-3-vuotias ihan aikuisten oikeasti tarvitsee aikuisen läsnäoloa koko ajan, katseita, huomioita, huomioimista, kannustusta, hymyjä... se ei hoitoryhmässä valitettavasti ole mahdollista sillä lapsia on enemmän kuin hoitajia. eli miinukselle jäädään vaikka hoitajat olisivat suomen parhaat.
en jaksa enempää kirjoittaa, koska raivostuttaa tuollainen typeryys. vielä tosta naurettavasta "sosiaalistumisesta"... et voi olla tosissasi?! mihin 1-vuotias tarvitsee yhtään mitään muuta kuin sen oman aikuisen ja oman tutun sosiaalisen ympäristön. sen ikäinen ei ole valmis sosiaalistumaan tuossa merkityksessä mitä sinä ihannoit. muutenkaan en ymmärrä nykypäivän vanhempien halua tehdä lapsistaan mahdollisimman sosiaalisia, mahdollisimman sitä ja tätä. missä on taas ihmisyys ja yksilöiden arvostus..
mutta olkoon. toivottavasti silti edes ajattelet mitä kirjoitin, vaikka sävyni olikin nyt kärkäs (anteeksi siitä!). sinulla on se toinenkin pieni tulossa. antaisit heille lapsuuden, jonka he ansaitsevat. sinä voit odottaa, lapsille seuraavat vuodet eivät ole myöhemmin korvattavissa. - !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!...
lai-ne kirjoitti:
ja se on tosi surullista.
"lapsi sopeutuu"... sopeutuuhan ihminen lopulta ihan mihin vaan kun on pakko. mutta mitäpä jos miettisit asiaa lapsen kannalta? oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että tuollainen vauvan hoitoon laittaminen on mitään muuta kuin sinun ja ilmeisesti miehesi itsekkyyttä. pienen vauvan paikka on oma koti ja oma äiti/isä. pienen lapsen ymmärrys ei riitä millään siihen, miksi viisi kertaa viikossa hylätään joka aamu. vaikka hän itkee, äiti jättää silti.
"mikä maaginen raja 3v"... sellainen ikä, joka on tutkitusti katsottu iäksi johon mennessä lapsen perusturvallisuus rakentuu ja kehitystaso on sellainen, että eriytyminen ilman hylätyksitulon kokemusta alkaa olla mahdollista. tiesitkö sitäkään, että ihmisen loppuelämän voisi sanoa rakentuvan ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana syntyneelle pohjalle, jos se pohja on vankka rankentuu ihmisestä terve. jos taas on jäänyt vaille jokaisen lapsen tarvitsemaa jatkuvaa peilaamista aikuiseen kaikissa toimissaan,ei rakennu eheää pohjaa eikä eheää aikuista. kai tiedät, että jokainen 0-3-vuotias ihan aikuisten oikeasti tarvitsee aikuisen läsnäoloa koko ajan, katseita, huomioita, huomioimista, kannustusta, hymyjä... se ei hoitoryhmässä valitettavasti ole mahdollista sillä lapsia on enemmän kuin hoitajia. eli miinukselle jäädään vaikka hoitajat olisivat suomen parhaat.
en jaksa enempää kirjoittaa, koska raivostuttaa tuollainen typeryys. vielä tosta naurettavasta "sosiaalistumisesta"... et voi olla tosissasi?! mihin 1-vuotias tarvitsee yhtään mitään muuta kuin sen oman aikuisen ja oman tutun sosiaalisen ympäristön. sen ikäinen ei ole valmis sosiaalistumaan tuossa merkityksessä mitä sinä ihannoit. muutenkaan en ymmärrä nykypäivän vanhempien halua tehdä lapsistaan mahdollisimman sosiaalisia, mahdollisimman sitä ja tätä. missä on taas ihmisyys ja yksilöiden arvostus..
mutta olkoon. toivottavasti silti edes ajattelet mitä kirjoitin, vaikka sävyni olikin nyt kärkäs (anteeksi siitä!). sinulla on se toinenkin pieni tulossa. antaisit heille lapsuuden, jonka he ansaitsevat. sinä voit odottaa, lapsille seuraavat vuodet eivät ole myöhemmin korvattavissa."pienen lapsen ymmärrys ei riitä millään siihen, miksi viisi kertaa viikossa hylätään joka aamu. vaikka hän itkee, äiti jättää silti".
Tähän se että kun poika ei ole huutanut hoitoon jäämistä kuin silloin 1v kieppeillä noin viikon verran ja silloinkin vain sen pienen hetken. Ennemminkin lapset tuntuvat huutavan hoitoon jäämistä silloin kun ne viedään sinne vasta siinä 3v jälkeen, siinä vaiheessaahan se vasta kauhea shokki onkin kun on äitin kaa kotona ollu, eikä ole totuttu muiden hoitoon!
"Tiesitkö sitäkään, että ihmisen loppuelämän voisi sanoa rakentuvan ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana syntyneelle pohjalle, jos se pohja on vankka rankentuu ihmisestä terve"
Mitenkähän lapset on ennen pärjännyt? Samoin kuin useimmassa paikassa ulkomailla? Ei ole ollut tälläisiä äityis- ja isyyslomia kuin nykyään, niin ei näistä ole varmaan mitenkään epäkelpo ihmisiä tullut!
"kai tiedät, että jokainen 0-3-vuotias ihan aikuistenoikeasti tarvitsee aikuisen läsnäoloa koko ajan, katseita, huomioita, huomioimista, kannustusta, hymyjä... se ei hoitoryhmässä valitettavasti ole mahdollista sillä lapsia on enemmän kuin hoitajia. eli miinukselle jäädään", mitenkäs kotona pärjätään kun on useampi lapsi kuin yksi ja yksin niitä kotona hoidat? Ihan verrattavissa oleva asia. Ja kyllä tuolla ainakin missä meidän poika on ollut niin on varmasti saanut hymyjä, huolehtimista ja kannustusta. Poika ollut sellaisessa pienessä ryhmikses.
"missä on taas ihmisyys ja yksilöiden arvostus"
Tähän en edes osaa kommentoida, miten se on ihmisyydestä pois?
"sinulla on se toinenkin pieni tulossa. antaisit heille lapsuuden, jonka he ansaitsevat. sinä voit odottaa, lapsille seuraavat vuodet eivät ole myöhemmin korvattavissa."
Joo kyllä annan lapsuutta viettää niin pitkään kuin mahdollista, toivon että leikkisivät nukeilla/autoilla vaikka vielä yläasteen alkaessa, mutta miten ihmeessä se on poissa lapsuudesta jos lapsi on hoidassa, kyllä se voi aivan samalla tavalla leikkiä hoidossa kuin kotanakin, hoidossa se vaan on varmasti paljon mukavampaa kun on muitakin pieniä. Jos et ikinä ole sattunut huomaamaan niin se leikki onnistuu "paremmin" toisten lasten kanssa kun äitin, äitin kanssa leikki ei ole ollenkaan sama kun muiden lasten! On se lapsi lapsi vaikka se hoidossa olisikin! - annette28
et miten kirjoitti:
se lapsi siitä niin kauheesti kärsii että jos se menee hoitoon. Lapsi sopeutuu siihen että sitä nyt hoitaa joku muu kuin isi tai äiti. Ei ole ollut mitään ongelmia siinä että lapsi on niin pienenä aloittanut hoidon. Paljon paremmin varmasti menee kuin sellaisilla jotka on ollu sen 3vuotta äitin hoidossa. Kyllä varmaan huomaisi jos lapsi kauhesti kärsisi hoidossa olosta ja jos lapsi näyttäisi kärsivän hoidossa niin kyllä silloin varmasti olisin sen kanssa kotona
Joo joo lapsen olisi paljon parempi kuin saisi olla kotona siihen 3v asti, pälä pälä. Mikä maaginen raja on se 3v?
Ja kysymys ei missään muodossa ole siitä että ei jaksa olla lasten kanssa, kyllä ne lapset saavat saman rakkauden vaikka olisivatkin hoidossa. Kyllä minulla ainakin riittää aikaa olla lasten kanssa illalla töiden jälkeen ja viikonloppuisin, se on sitten vaan sitäkin arvokkaampaa...
MInun mielestäni on ollut lapsenkin kannalta hyvä ratkaisu olla hoidossa, lapsi on hoitoon menon jälkeen "sosiaalistunut" hirveästi ja muutenkin on hyvä että on leikkikavereita, kun niitä ei oikein muuten meillä tässä ole.
Ja tuo on todella törkeää tulla arvostelemaan että "Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät sitten jaksa olla näiden kanssa?" piä vaan ihan kato omana tietonas kun et asiasta kuitenkaan mitään tiedä. Olen aina tiennyt että jos ja kun lapsiaa tulee niin minä en ole kotona kuin sen että lapsi on sen 9kk ja meilläkin lapsi on enemmän kuin toivottu sitä on yritetty lähestulkoon 2vuotta, että ihan turha tulla mitään tollasta esittämään.
Sinä varmaan olet super äiti ja olet kotona vähintään sen 3v koska se nyt vaan pitäisi olla.
MIksi se on nyt vaan niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua tai voi tehdä samalla tavalla. Jos vanhemmat näkevät asian hyväksi ja toimivaksi, niin miksi jonkun joka ei asiasta mitään tiedä niin pitää yrittää tulla fiksuna kritisoimaan päätöksii?
Minä en näe asiassa mitään pahaa jos lapsi aloittaa nuorena hoidon, kuten jo sanoin varmasti sopeutuu tilanteeseen vaan paremmin.Olen opiskellut sen verran kasvatustieteitä, että uskallan väittää sinulle tiukasti vastaan, kun puhut pienten lasten päivähoidon hyödyllisyydestä.
Kasvatustiede ja -psykologia ovat soveltavia tieteitä, joissa on sijaa monenlaisille ajatuksille ja näkemyksille. Koskaan opintojeni aikana en ole kuitenkaan törmännyt yhteenkään teoriaan tai asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan alle 3-vuotiaan paras paikka olisi muualla kuin sen henkilön luona, johon lapsella on ensisijainen kiintymyssuhde. Tuo onkin melkein niitä ainoita kasvatuksellisia asioita, joista asiantuntijat eivät ole montaa eri mieltä!
Alle 3-vuotiaan keskeisin kehitystehtävä on perusturvallisuuden luominen. Puhut höpönlöpöä, jos kerrot pienen lapsesi "sosiaalistuneen" ryhmässä. Se on psyykkisesti absoluuttinen mahdottomuus! Lapsesi on ehkä oppinut selviytymään ryhmässä ja löytämään keinot, kuinka hän pärjää muiden joukossa. Sosiaaliseksi tulemisen kanssa sillä ei ole kuitenkaan yhtään mitään tekemistä. Sosiaalisuuden keskeinen käsite on vuorovaikutus, eikä alle 3-vuotias ole siihen valmis!
Olen ollut itse töissä päiväkodissa lastentarhanopettajana, enkä ole myöskään käytännössä huomannut sitä, että nuorena hoitonsa aloittanut lapsi sopeutuisi ryhmään paremmin kuin esimerkiksi 5-vuotiaana tarhansa aloittava. Myöskään mikään teoria ei puhu sen puolesta. Olisikin kiinnostavaa, mistä olet saanut tuon kaiken asiantuntemuksen, jota esität täällä suureen ääneen. Ja mistä sinä tiedät, kuinka lapsesi sisimmässään kokee hoitoonviemisen, jos hän ei kykene ilmaisemaan itseänsä suusanallisesti? On toki mahdollista, että lapsesi kärsi hoidossa. Mutta jos häneltä itseltään kysyttäisiin, jokainen terve pieni lapsi viettäisi päivänsä mieluummin sen tutuimman ja turvallisen aikuisen seurassa kuin jossakin muualla. Täytyy olla perheessä tosi heikosti asiat, jos lapsi tahtoisi olla mieluummin lastentarhanopettajan ja kaiken maailman sijaisten sijaisten kanssa kuin esimerkiksi oman äitinsä seurassa!
Kyllä, olen itse vienyt lapseni hoitoon, kun hän oli 1 v 2 kk. Hoitomuoto oli perhepäivähoito, ja hoitaja oli kotonamme. Siltikään en mene puoltamaan sitä, että lapsemme tai hänen hoitokaverinsa olisi saanut hoidosta jotakin, mitä hän ei olisi minulta saanut. Lapsemme on ollut hoidon molemmin puolin vilkas ja rohkea, hänen hoitokaverinsa taas varautunut ja hiljaisempi. Ei ainakaan meidän tytön hoitokaveri ole sosiaalistunut millään tavalla. Ja edelleen tähdennän sitä, että mielestäni sosiaalisuudesta puhuminen pienen lapsen kohdalla osoittaa lähinnä amatöörimäistä tietämättömyyttä. Pienen lapsen käyttäytymistä säätelee hänen synnynnäinen temperamenttinsa eivätkä suinkaan vuorovaikutustaidot. Ne ovat kaikilla pienillä lapsilla yhtä olemattomat!
Mitä tuo tarkoittaa, että viettämäsi aika lapsesi kanssa iltaisin ja viikonloppuisin on "sitäkin arvokkaampaa". Onko olemassa todella vielä niitä ihmisiä, jotka uskovat laatuaikaan 80-luvun malliin?! Herranen aika, siitähän on tolkutettu jo vuosikausia, että lapsen suhteen yhdessä vietetyn ajan määrä ratkaisee eikä suinkaan laatu. - !!!!!!
annette28 kirjoitti:
Olen opiskellut sen verran kasvatustieteitä, että uskallan väittää sinulle tiukasti vastaan, kun puhut pienten lasten päivähoidon hyödyllisyydestä.
Kasvatustiede ja -psykologia ovat soveltavia tieteitä, joissa on sijaa monenlaisille ajatuksille ja näkemyksille. Koskaan opintojeni aikana en ole kuitenkaan törmännyt yhteenkään teoriaan tai asiantuntijalausuntoon, jonka mukaan alle 3-vuotiaan paras paikka olisi muualla kuin sen henkilön luona, johon lapsella on ensisijainen kiintymyssuhde. Tuo onkin melkein niitä ainoita kasvatuksellisia asioita, joista asiantuntijat eivät ole montaa eri mieltä!
Alle 3-vuotiaan keskeisin kehitystehtävä on perusturvallisuuden luominen. Puhut höpönlöpöä, jos kerrot pienen lapsesi "sosiaalistuneen" ryhmässä. Se on psyykkisesti absoluuttinen mahdottomuus! Lapsesi on ehkä oppinut selviytymään ryhmässä ja löytämään keinot, kuinka hän pärjää muiden joukossa. Sosiaaliseksi tulemisen kanssa sillä ei ole kuitenkaan yhtään mitään tekemistä. Sosiaalisuuden keskeinen käsite on vuorovaikutus, eikä alle 3-vuotias ole siihen valmis!
Olen ollut itse töissä päiväkodissa lastentarhanopettajana, enkä ole myöskään käytännössä huomannut sitä, että nuorena hoitonsa aloittanut lapsi sopeutuisi ryhmään paremmin kuin esimerkiksi 5-vuotiaana tarhansa aloittava. Myöskään mikään teoria ei puhu sen puolesta. Olisikin kiinnostavaa, mistä olet saanut tuon kaiken asiantuntemuksen, jota esität täällä suureen ääneen. Ja mistä sinä tiedät, kuinka lapsesi sisimmässään kokee hoitoonviemisen, jos hän ei kykene ilmaisemaan itseänsä suusanallisesti? On toki mahdollista, että lapsesi kärsi hoidossa. Mutta jos häneltä itseltään kysyttäisiin, jokainen terve pieni lapsi viettäisi päivänsä mieluummin sen tutuimman ja turvallisen aikuisen seurassa kuin jossakin muualla. Täytyy olla perheessä tosi heikosti asiat, jos lapsi tahtoisi olla mieluummin lastentarhanopettajan ja kaiken maailman sijaisten sijaisten kanssa kuin esimerkiksi oman äitinsä seurassa!
Kyllä, olen itse vienyt lapseni hoitoon, kun hän oli 1 v 2 kk. Hoitomuoto oli perhepäivähoito, ja hoitaja oli kotonamme. Siltikään en mene puoltamaan sitä, että lapsemme tai hänen hoitokaverinsa olisi saanut hoidosta jotakin, mitä hän ei olisi minulta saanut. Lapsemme on ollut hoidon molemmin puolin vilkas ja rohkea, hänen hoitokaverinsa taas varautunut ja hiljaisempi. Ei ainakaan meidän tytön hoitokaveri ole sosiaalistunut millään tavalla. Ja edelleen tähdennän sitä, että mielestäni sosiaalisuudesta puhuminen pienen lapsen kohdalla osoittaa lähinnä amatöörimäistä tietämättömyyttä. Pienen lapsen käyttäytymistä säätelee hänen synnynnäinen temperamenttinsa eivätkä suinkaan vuorovaikutustaidot. Ne ovat kaikilla pienillä lapsilla yhtä olemattomat!
Mitä tuo tarkoittaa, että viettämäsi aika lapsesi kanssa iltaisin ja viikonloppuisin on "sitäkin arvokkaampaa". Onko olemassa todella vielä niitä ihmisiä, jotka uskovat laatuaikaan 80-luvun malliin?! Herranen aika, siitähän on tolkutettu jo vuosikausia, että lapsen suhteen yhdessä vietetyn ajan määrä ratkaisee eikä suinkaan laatu."Ja mistä sinä tiedät, kuinka lapsesi sisimmässään kokee hoitoonviemisen, jos hän ei kykene ilmaisemaan itseänsä suusanallisesti"
Tähän sellainen kysymys että mihin perustuu kaikki tutukimustulokset? KUn lapsi sitä ei voi itse kertoa
Sosiaalistumisella tarkoitan sitä, että hoitoon viennin jälkeen poika rupesi paljon enemmän juttelemaan (siis näitä omia juttujaan, mut kuitenkin), kuin ennen hoitoa. Yleisesti ottamaan kontaktia. Sosiaalistuminen ehkä väärä sana valinta, anteeksi aivan kauheasti siitä...
"Herranen aika, siitähän on tolkutettu jo vuosikausia, että lapsen suhteen yhdessä vietetyn ajan määrä ratkaisee eikä suinkaan laatu" Ja tämä viel että joo, että määrä ratkaisee kaiken?!? JUST JOO
Tuttava perhe äiti on kahden pienen lapsen kanssa yksin kotona, äiti on todella väsynyt, mies reissuhommis ja äiti on lasten kaa lähes tulkoon keskenään kokoajan, tiuskii lapsille kun on niin väsynyt, mutta hoitoon ei voi viedä koska "se ei ole hyväksi" Onko tämä lapselle hyvä?
Ja toinen tapaus: isä vuorotyössä äiti nuorimman lapsen kanssa kotona 2 vanhempaa jo koulussa. Vanhemmat tappelevat lasten hoidosta, äiti sitä mieltä ett ei ikinä pääse minnekkään ja mies sitä mieltä että naisen tehtäviin kuuluu hoitaa lapset kun on kotona! Heidän vanhin lapsensa kysyi kerran että miksi isi ja äiti aina tappelee? Onko lapsella hyvä olla? Ja tämäkin vain siitä että lasta ei voi viedä hoitoon
TUosta asiasta en voi olla muuta kun eri mieltä, vaikka kuinka viettäisit aikaa lapsen kanssa kokoajan niin se ei korvaa sitä laatu aikaa. Vaikka sinä jatkuvasti olisit lapsen kanssa niin oletko sinä oikeasti läsnä, vai katsotko vaan ettei tee mitään pahojaan tai satuta itseään. Kun aikaa voi viettää niin monella tavalla
Mikä on tämä tekopyhyys, että kaikki perheessä on hyvin, kunhan vain lapsi saa olla kotona siihen 3v asti - annette28
!!!!!! kirjoitti:
"Ja mistä sinä tiedät, kuinka lapsesi sisimmässään kokee hoitoonviemisen, jos hän ei kykene ilmaisemaan itseänsä suusanallisesti"
Tähän sellainen kysymys että mihin perustuu kaikki tutukimustulokset? KUn lapsi sitä ei voi itse kertoa
Sosiaalistumisella tarkoitan sitä, että hoitoon viennin jälkeen poika rupesi paljon enemmän juttelemaan (siis näitä omia juttujaan, mut kuitenkin), kuin ennen hoitoa. Yleisesti ottamaan kontaktia. Sosiaalistuminen ehkä väärä sana valinta, anteeksi aivan kauheasti siitä...
"Herranen aika, siitähän on tolkutettu jo vuosikausia, että lapsen suhteen yhdessä vietetyn ajan määrä ratkaisee eikä suinkaan laatu" Ja tämä viel että joo, että määrä ratkaisee kaiken?!? JUST JOO
Tuttava perhe äiti on kahden pienen lapsen kanssa yksin kotona, äiti on todella väsynyt, mies reissuhommis ja äiti on lasten kaa lähes tulkoon keskenään kokoajan, tiuskii lapsille kun on niin väsynyt, mutta hoitoon ei voi viedä koska "se ei ole hyväksi" Onko tämä lapselle hyvä?
Ja toinen tapaus: isä vuorotyössä äiti nuorimman lapsen kanssa kotona 2 vanhempaa jo koulussa. Vanhemmat tappelevat lasten hoidosta, äiti sitä mieltä ett ei ikinä pääse minnekkään ja mies sitä mieltä että naisen tehtäviin kuuluu hoitaa lapset kun on kotona! Heidän vanhin lapsensa kysyi kerran että miksi isi ja äiti aina tappelee? Onko lapsella hyvä olla? Ja tämäkin vain siitä että lasta ei voi viedä hoitoon
TUosta asiasta en voi olla muuta kun eri mieltä, vaikka kuinka viettäisit aikaa lapsen kanssa kokoajan niin se ei korvaa sitä laatu aikaa. Vaikka sinä jatkuvasti olisit lapsen kanssa niin oletko sinä oikeasti läsnä, vai katsotko vaan ettei tee mitään pahojaan tai satuta itseään. Kun aikaa voi viettää niin monella tavalla
Mikä on tämä tekopyhyys, että kaikki perheessä on hyvin, kunhan vain lapsi saa olla kotona siihen 3v astiMä en jaksa keskustella kanssasi aiheesta, sillä olemme selvästi aiheen suhteen aivan eri linjoilla ja aaltopituuksilla. Et suostu uskomaan, että tässä maailmassa on mitään ratkaisua, kuin se, jonka oma mielesi (ja mielitekosi) on valinnut parhaaksi.
Jos sinä olet onnellinen, niin en voi kuin toivottaa edelleen onnea valitsemallesi tielle. Iloista laatuaikaa lastesi parissa! - annette28
annette28 kirjoitti:
Mä en jaksa keskustella kanssasi aiheesta, sillä olemme selvästi aiheen suhteen aivan eri linjoilla ja aaltopituuksilla. Et suostu uskomaan, että tässä maailmassa on mitään ratkaisua, kuin se, jonka oma mielesi (ja mielitekosi) on valinnut parhaaksi.
Jos sinä olet onnellinen, niin en voi kuin toivottaa edelleen onnea valitsemallesi tielle. Iloista laatuaikaa lastesi parissa!Kysyit, jaksanko kotona huolehtia muustakin kuin siitä, että lapsi ei tee pahojaan tai satuta itseään. Useimmiten jaksan! En kuitenkaan väitä, että jatkuvasti kokoaisin hänen kanssaan palapeliä tai lukisin tai laulaisin jotakin. Siltikin mielestäni on kaikkein arvokkainta, että jos lapselleni tulee jokin hätä tms. hänellä on lohduttajanaan se kaikkein rakkain henkilö. Äiti on kotona aina saatavilla toisin kuin päiväkodissa. Se on todellista elämänlaatua se!
- tällasta
lai-ne kirjoitti:
ja se on tosi surullista.
"lapsi sopeutuu"... sopeutuuhan ihminen lopulta ihan mihin vaan kun on pakko. mutta mitäpä jos miettisit asiaa lapsen kannalta? oletko ihan tosiaan sitä mieltä, että tuollainen vauvan hoitoon laittaminen on mitään muuta kuin sinun ja ilmeisesti miehesi itsekkyyttä. pienen vauvan paikka on oma koti ja oma äiti/isä. pienen lapsen ymmärrys ei riitä millään siihen, miksi viisi kertaa viikossa hylätään joka aamu. vaikka hän itkee, äiti jättää silti.
"mikä maaginen raja 3v"... sellainen ikä, joka on tutkitusti katsottu iäksi johon mennessä lapsen perusturvallisuus rakentuu ja kehitystaso on sellainen, että eriytyminen ilman hylätyksitulon kokemusta alkaa olla mahdollista. tiesitkö sitäkään, että ihmisen loppuelämän voisi sanoa rakentuvan ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana syntyneelle pohjalle, jos se pohja on vankka rankentuu ihmisestä terve. jos taas on jäänyt vaille jokaisen lapsen tarvitsemaa jatkuvaa peilaamista aikuiseen kaikissa toimissaan,ei rakennu eheää pohjaa eikä eheää aikuista. kai tiedät, että jokainen 0-3-vuotias ihan aikuisten oikeasti tarvitsee aikuisen läsnäoloa koko ajan, katseita, huomioita, huomioimista, kannustusta, hymyjä... se ei hoitoryhmässä valitettavasti ole mahdollista sillä lapsia on enemmän kuin hoitajia. eli miinukselle jäädään vaikka hoitajat olisivat suomen parhaat.
en jaksa enempää kirjoittaa, koska raivostuttaa tuollainen typeryys. vielä tosta naurettavasta "sosiaalistumisesta"... et voi olla tosissasi?! mihin 1-vuotias tarvitsee yhtään mitään muuta kuin sen oman aikuisen ja oman tutun sosiaalisen ympäristön. sen ikäinen ei ole valmis sosiaalistumaan tuossa merkityksessä mitä sinä ihannoit. muutenkaan en ymmärrä nykypäivän vanhempien halua tehdä lapsistaan mahdollisimman sosiaalisia, mahdollisimman sitä ja tätä. missä on taas ihmisyys ja yksilöiden arvostus..
mutta olkoon. toivottavasti silti edes ajattelet mitä kirjoitin, vaikka sävyni olikin nyt kärkäs (anteeksi siitä!). sinulla on se toinenkin pieni tulossa. antaisit heille lapsuuden, jonka he ansaitsevat. sinä voit odottaa, lapsille seuraavat vuodet eivät ole myöhemmin korvattavissa.Ihan pakko kirjoittaa. Tavallisesti en vaivaudu, koska suurin osa täällä on äitejä jotka vissiin ilokseen haukkuu ja rvostelee toisia äitejä.
Minulla on kaksi lasta, vanhempi 2 v ja nuorempi 8 kk. Kun ensimmäisen lapsen kohdalla äitiysloma loppui menin töihin ja lapsi hoitoon, vaikka olin pian jäämässä taas äitilomalle. Äitiyslomani loppuu taas kohta ja lähden taas töihin, lapset menevät hoitoon. Hoitopäiviä tulee kuukaudessa korkeintaan 15.
Minusta on aivan ihmeellistä miksi toiset äidit syyllistävät toisia äitejä, tässä tapauksessa työssäkäyviä. Meillä molemmat lapset ovat hyvin toivottuja ja rakastamme heitä yli kaiken. Tilanne vain on sellainen, että taloudellisesti meillä ei ole mahdollisuutta toisen vanhemmista jäädä kotiin. ja turha sanoa että kyllä on jos oikein haluaa, tulot ja menot on laskettu tarkkaan.
Sen sijaan että arvostellaan ja haukutaan äitejä miksei käännetä katseita päättäjiin ja vaadita enemmän rahaa kotiinjäämiseen. Moni varmaan jäisi mikäli se olisi mahdollista. Ja minä en ainakaan halua tuomita niitä jotka lähtevät töihin tai jäävät kotiin. Kukin tehköön kuten haluaa.
Minulle oli aivan ihmeellistä kun sain lapsen ja jokapuolelta alkoi tulemaan neuvoja ja arvostelua kuten tälläkin palstalla huomaa. Jos teet asian toisin kuin joku niin joku varmaan haukkuu sinut. Ihan ihmeellistä. Minusta äitien pitäisi arvostelun sijaan tukea toisia ja tarjota olkapäätä silloin kun sitä tarjotaan. Ja iloita yhdessä silloin kun sen aika on.
Haluaako arvostelijat todella olla tuollaisia esimerkkejä lapsilleen? Haukutaan, nalkutetaan, arvostellaa, jopa kiroillaan ja auotaan päätään toisilleen. - annette28
tällasta kirjoitti:
Ihan pakko kirjoittaa. Tavallisesti en vaivaudu, koska suurin osa täällä on äitejä jotka vissiin ilokseen haukkuu ja rvostelee toisia äitejä.
Minulla on kaksi lasta, vanhempi 2 v ja nuorempi 8 kk. Kun ensimmäisen lapsen kohdalla äitiysloma loppui menin töihin ja lapsi hoitoon, vaikka olin pian jäämässä taas äitilomalle. Äitiyslomani loppuu taas kohta ja lähden taas töihin, lapset menevät hoitoon. Hoitopäiviä tulee kuukaudessa korkeintaan 15.
Minusta on aivan ihmeellistä miksi toiset äidit syyllistävät toisia äitejä, tässä tapauksessa työssäkäyviä. Meillä molemmat lapset ovat hyvin toivottuja ja rakastamme heitä yli kaiken. Tilanne vain on sellainen, että taloudellisesti meillä ei ole mahdollisuutta toisen vanhemmista jäädä kotiin. ja turha sanoa että kyllä on jos oikein haluaa, tulot ja menot on laskettu tarkkaan.
Sen sijaan että arvostellaan ja haukutaan äitejä miksei käännetä katseita päättäjiin ja vaadita enemmän rahaa kotiinjäämiseen. Moni varmaan jäisi mikäli se olisi mahdollista. Ja minä en ainakaan halua tuomita niitä jotka lähtevät töihin tai jäävät kotiin. Kukin tehköön kuten haluaa.
Minulle oli aivan ihmeellistä kun sain lapsen ja jokapuolelta alkoi tulemaan neuvoja ja arvostelua kuten tälläkin palstalla huomaa. Jos teet asian toisin kuin joku niin joku varmaan haukkuu sinut. Ihan ihmeellistä. Minusta äitien pitäisi arvostelun sijaan tukea toisia ja tarjota olkapäätä silloin kun sitä tarjotaan. Ja iloita yhdessä silloin kun sen aika on.
Haluaako arvostelijat todella olla tuollaisia esimerkkejä lapsilleen? Haukutaan, nalkutetaan, arvostellaa, jopa kiroillaan ja auotaan päätään toisilleen.No tässä nyt ei ole kukaan arvostellut toisen käyttäytymistä vaan arvioinut elämän tosiasioita. Huomaat, etten ole itsekään pekkaa pahempi tai parempi: jätin lapseni 10-kuukautisena ensin kotihoitoon isälle ja sille kotihoitoon pph:lle.
Minun oli pakko lähteä opiskelemaan, jotta sain suoritettua tutkintoni vanhojen tutkintovaatimusteni mukaisesti. Mieheni taas tarvitsi ennen kaikkea työkokemusta eikä voinut olla koko vuotta pois. Rahaa emme sen sijaan tarvinneet, koska olemme järjestäneet elämämme siten, ettemme mm. ole tietoisesti hommanneet asunto- tai autolainaa, jota on pakko lyhentää. Ja sama peli jatkuu tulevaisuudessakin: me sijoitamme lapsiin ja heidän kasvuympäristöönsä siinä missä joku toinen johonkin muuhun.
Lapsen on mahdolista voida täysin hyvin päivähoidossa, mutta siinä vaiheessa, kun joku alkaa vaahdota pienen lapsen päivähoidon tarpeellisuudesta tai korvaamattomista virikkeistä (nyt on kyse nimen omaan pienistä lapsista!), koen tarvetta älähtää jo ammattinikin vuoksi. Ainakin minua hävettäisi kertoa, että lapseni tykkää niin paljon enemmän tarhasta kuin minun seurastani jne. Eikä edelleenkään tutkimusten mukaan pieni lapsi tarvitse muuta kuin äidin ja peruspuuhastelut pienissä ympyröissä.
Ihmiset viljelevät täällä käsitteitä, joiden todellista sisältöä ei ymmärretä. Selitetään vaan silmät soikeina, kuinka meidän 1,5-vuotias on niin sosiaalinen ja puhelias. Ja sitten kun tilannetta seurataan paikan päällä, niin siellähän tuo samainen lapsi leikkii rinnakkaisleikkiä hiekkalaatikolla, ja korkeintaan välillä pysähtää katsomaan mitä toinen tekee ja toteaa "kakka" tai jotain muuta rakentavaa. Tai sitten heittää lapiolla kaveria päähän. Missä on vuorovaikutteisuus?
Toki minunkin lapseni pitää toisista lapsista ja heidän touhujensa katselusta. Hän pitää myös jäätelöstä, Linnanmäen hyörinästä, muovisista vinkuvonkuleluista ja muusta sälästä. Väitän kuitenkin, että mitään noista hän ei missään tapauksessa tarvitse kahdeksaa tuntia päivässä vaan äidin tai isän kanssa leppäkertun ihmettely tai kirjan lukeminen tai tavallinen hassuttelu hakkaa uuden lelun tai päiväkodissa opitun leikin sata nolla. Ja enemmän hän minun seuraani tarvitsee kuin päiväkodin Liisaa ja Pekkaa tai niitä kuuluisia sijaisien sijaisia. Hulluahan se olisi, jos tilanne olisi toisin! Miettikää nyt, perusturvallisuutta luovalla lapsella!
Kuten sanottua, en minäkään puolustele ollenkaan ratkaisuani lapseni varhaista päivähoitoratkaisua. Se oli vain meidän perheemme pakkorako tammikuusta toukokuuhun. On kuitenkin kaksi eri asiaa tehdä jokin ratkaisu ja hyväksyä siihen liittyvät tosiseikat kuin tehdä jokin ratkaisu ja esittää se maailman parhaana vaihtoehtona tuulesta temmatuin selityksin ja hyötyseikoin. - ............
!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!... kirjoitti:
"pienen lapsen ymmärrys ei riitä millään siihen, miksi viisi kertaa viikossa hylätään joka aamu. vaikka hän itkee, äiti jättää silti".
Tähän se että kun poika ei ole huutanut hoitoon jäämistä kuin silloin 1v kieppeillä noin viikon verran ja silloinkin vain sen pienen hetken. Ennemminkin lapset tuntuvat huutavan hoitoon jäämistä silloin kun ne viedään sinne vasta siinä 3v jälkeen, siinä vaiheessaahan se vasta kauhea shokki onkin kun on äitin kaa kotona ollu, eikä ole totuttu muiden hoitoon!
"Tiesitkö sitäkään, että ihmisen loppuelämän voisi sanoa rakentuvan ensimmäisten kolmen ikävuoden aikana syntyneelle pohjalle, jos se pohja on vankka rankentuu ihmisestä terve"
Mitenkähän lapset on ennen pärjännyt? Samoin kuin useimmassa paikassa ulkomailla? Ei ole ollut tälläisiä äityis- ja isyyslomia kuin nykyään, niin ei näistä ole varmaan mitenkään epäkelpo ihmisiä tullut!
"kai tiedät, että jokainen 0-3-vuotias ihan aikuistenoikeasti tarvitsee aikuisen läsnäoloa koko ajan, katseita, huomioita, huomioimista, kannustusta, hymyjä... se ei hoitoryhmässä valitettavasti ole mahdollista sillä lapsia on enemmän kuin hoitajia. eli miinukselle jäädään", mitenkäs kotona pärjätään kun on useampi lapsi kuin yksi ja yksin niitä kotona hoidat? Ihan verrattavissa oleva asia. Ja kyllä tuolla ainakin missä meidän poika on ollut niin on varmasti saanut hymyjä, huolehtimista ja kannustusta. Poika ollut sellaisessa pienessä ryhmikses.
"missä on taas ihmisyys ja yksilöiden arvostus"
Tähän en edes osaa kommentoida, miten se on ihmisyydestä pois?
"sinulla on se toinenkin pieni tulossa. antaisit heille lapsuuden, jonka he ansaitsevat. sinä voit odottaa, lapsille seuraavat vuodet eivät ole myöhemmin korvattavissa."
Joo kyllä annan lapsuutta viettää niin pitkään kuin mahdollista, toivon että leikkisivät nukeilla/autoilla vaikka vielä yläasteen alkaessa, mutta miten ihmeessä se on poissa lapsuudesta jos lapsi on hoidassa, kyllä se voi aivan samalla tavalla leikkiä hoidossa kuin kotanakin, hoidossa se vaan on varmasti paljon mukavampaa kun on muitakin pieniä. Jos et ikinä ole sattunut huomaamaan niin se leikki onnistuu "paremmin" toisten lasten kanssa kun äitin, äitin kanssa leikki ei ole ollenkaan sama kun muiden lasten! On se lapsi lapsi vaikka se hoidossa olisikin!kysyit tuossa, että mitenkäs ne lapset ovat ennen pärjänneet... Siten, että vielä noin 20 vuotta sitten suurin osa pienten lasten äideistä oli kotiäitejä. Ja samoin ennen vanhaan oli tavallista äidin olla kotona ainakin kunnes nuorinkin lapsi meni kouluun. Siitä se hyvä perusturvallisuus ja "kelpoisuus" johtuu,
Mutta eipä se ole minulta pois, miten joku haluaa lapsensa kasvattaa, kunhan sen tekee rakastavasti. - Omat lapseni
annette28 kirjoitti:
Kysyit, jaksanko kotona huolehtia muustakin kuin siitä, että lapsi ei tee pahojaan tai satuta itseään. Useimmiten jaksan! En kuitenkaan väitä, että jatkuvasti kokoaisin hänen kanssaan palapeliä tai lukisin tai laulaisin jotakin. Siltikin mielestäni on kaikkein arvokkainta, että jos lapselleni tulee jokin hätä tms. hänellä on lohduttajanaan se kaikkein rakkain henkilö. Äiti on kotona aina saatavilla toisin kuin päiväkodissa. Se on todellista elämänlaatua se!
ovat jo nuoria aikuisia. Hoidin heitä itse kotona, kunnes he menivät kouluun. Edes esikouluun he eivät halunneet.
Olemme keskustelleet nyt myöhemmin heidän lapsuudestaan ja hoitoratkaisustamme, ja he ovat kaikki samaa mieltä: oli tosi hyvä, että he saivat olla kotona ja että äiti oli kotona. Asuimme kerrostalossa, ja lapsilla oli pihalla ja metsissä omia kavereitaan ja touhujaan. Monien kavereidenkin äidit olivat kotona.
Lapset ovat kertoneet, että hienointa oli se, että tiesi äidin olevan kotona. Jos satutti itsensä, voi juosta kotiin äidin lohdutettavaksi, ja palata hetken päästä jatkamaan touhujaan.
En juurikaan ohjelmoinut lastemme elämää, mutta siitä huolimatta he oppivat kaikki lukemaan ja kirjoittamaan alle kouluikäisinä ja luistelemaan ja hiihtämään kolmivuotiaina. Lapset pitivät keskenään kerhoa, järjestivät urheilukilpailuja ja ohjelmallisia juhlia, toimittivat omaa lehteä yms. Omaehtoista toimintaa heillä oli todella paljon.
Maailma on ehkä muuttunut vaarallisemmaksi, mutta meillä oli oma lintukotomme, jota koulutetut, uransa alussa olevan lapseni nyt iloisina muistelevat.
Itse jatkoin kotiäitivuosien jälkeen opiskelua ja uran luomista, ja kaikki on onnistunut. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Lasten etu ei vaadi laittamaan heitä päivähoitoon. Muut syyt saattavat vaatia. - m-artta
et miten kirjoitti:
se lapsi siitä niin kauheesti kärsii että jos se menee hoitoon. Lapsi sopeutuu siihen että sitä nyt hoitaa joku muu kuin isi tai äiti. Ei ole ollut mitään ongelmia siinä että lapsi on niin pienenä aloittanut hoidon. Paljon paremmin varmasti menee kuin sellaisilla jotka on ollu sen 3vuotta äitin hoidossa. Kyllä varmaan huomaisi jos lapsi kauhesti kärsisi hoidossa olosta ja jos lapsi näyttäisi kärsivän hoidossa niin kyllä silloin varmasti olisin sen kanssa kotona
Joo joo lapsen olisi paljon parempi kuin saisi olla kotona siihen 3v asti, pälä pälä. Mikä maaginen raja on se 3v?
Ja kysymys ei missään muodossa ole siitä että ei jaksa olla lasten kanssa, kyllä ne lapset saavat saman rakkauden vaikka olisivatkin hoidossa. Kyllä minulla ainakin riittää aikaa olla lasten kanssa illalla töiden jälkeen ja viikonloppuisin, se on sitten vaan sitäkin arvokkaampaa...
MInun mielestäni on ollut lapsenkin kannalta hyvä ratkaisu olla hoidossa, lapsi on hoitoon menon jälkeen "sosiaalistunut" hirveästi ja muutenkin on hyvä että on leikkikavereita, kun niitä ei oikein muuten meillä tässä ole.
Ja tuo on todella törkeää tulla arvostelemaan että "Miksi ihmiset tekevät lapsia, kun eivät sitten jaksa olla näiden kanssa?" piä vaan ihan kato omana tietonas kun et asiasta kuitenkaan mitään tiedä. Olen aina tiennyt että jos ja kun lapsiaa tulee niin minä en ole kotona kuin sen että lapsi on sen 9kk ja meilläkin lapsi on enemmän kuin toivottu sitä on yritetty lähestulkoon 2vuotta, että ihan turha tulla mitään tollasta esittämään.
Sinä varmaan olet super äiti ja olet kotona vähintään sen 3v koska se nyt vaan pitäisi olla.
MIksi se on nyt vaan niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua tai voi tehdä samalla tavalla. Jos vanhemmat näkevät asian hyväksi ja toimivaksi, niin miksi jonkun joka ei asiasta mitään tiedä niin pitää yrittää tulla fiksuna kritisoimaan päätöksii?
Minä en näe asiassa mitään pahaa jos lapsi aloittaa nuorena hoidon, kuten jo sanoin varmasti sopeutuu tilanteeseen vaan paremmin.Meitä äitejä on joka lähtöön,toiset käy töissä ja toiset ovat kotona.Mielestäni erilaisuus on rikkaus tässäkin asiassa,enkä lähtis vikoja etsimään kuka nyt asiassa oikein tekee.jokainen äiti tekee oikeita ja vääriä päätöksiä välillä,oli töissä tai ei.Kellään ei ole vara tulla tänne arvostelemaan,että kuinka voit viedä 9kk:n hoitoon jne...törkeetä!!!Valitkoon jokainen oman tyylinsä mikä kellekkin sopii.Ehkä jotkut on vaan katkeria että siksi pitää lähteä arvostelemaan toisia äitejä...Toisaalta lapsen kanssa on hyvä olla kotona mutta en myöskään nää että huono olisi jos lapsi on hoidossa.Sosiaalinen elämä kuitenkin lapselle tekee vaan hyvää.Vaikka sitä kyllä saa kotonakin,ulkona ja muualla.Mutta hoitopaikassa myös.Ainahan nämä ovat olleet vähän kaksipiippusia juttuja,mutta annetaanko ihmisten elää niin että mikä heille toimii parhaiten niin hyvä niin.pääasiahan on että lapsi on onnellinen..noh,ja tietysti vanhemmatkin:)
- äitiii
minusta on ihana hoitaa omaa lasta kotona,eikä minulla tulisi mieleenkään lähteä töihin ennenkuin lapsi on 3 vuotta.minun mielestäni on parasta hoitaa lasta kotona niin kauan kuin vain mahollista,eikä tarvitse kuskailla hoitoon.minä ja mieheni yritetään toista lasta että saan olla mahollisimman kauan lasteni kanssa kotona..minä en muutenkaan tykkää töistä ollenkaan.
- sen takia
lapsia vaan hankkimaan, ettei tarvii töihin lähtee? NOh onhan se siinäkin syynsä
- äitiii
emme me ole sen takia lasta hankkineet etten tarvitse töihin lähteä,ihan on ollut toivottu lapsi mutta tehkööt vaan ne työnsä joita kiinnostaa.minua ei ole ikinä koulut eikä työt kiinnostanut.minä teen niin niinkuin elämässä parhaakseni nään..minulla oli unelma,olisin halunnut kokiksi mutta en päässyt koska terveyteni puolesta en pystynyt.toinen unelmani on suurperhe ja me teemme niin paljon lapsia kuin niitä meille vain tulee.minä rakastan lapsia ja haluan niitä kasvattaa mieheni kanssa...
- äitiii 89
emme me ole sen takia lasta hankkinut ettei minun tarvitse töihin lähtee,vaan ihan sen takia että olemme toivoneet omaa lasta jo pitkän aikaa..ja teemme niitä varmasti lisääkin jos vain niitä on tullakseen,koska minua ei vois koulu eikä työ vähempää kiinnostaa niin sama minun on kotona lasta hoitaa..minulla ei ole mitään ammattia eikä varmasti tulekkaan..mulla oli joskus unelmana että valmistuisin kokiksi mutta terveyden takia en pysty siihen ja toinen unelmani on että saisin perustaa suurperheen,ja niin teemme jos lapsia tulee lisää...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va1751962Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe361690Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!
Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi81317Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?
Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.2241142Sinä olet tärkeä
Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu561136Varisjärvellä mersu.
Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas151016- 59921
Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...
Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv57908